mitä on olla taiteilija

HornetDisgust

| Henna Timanttimetsä

Minkä nopea varjo, yritinkö
edes sanoa mitään, unohdin,
en kai kyennyt,
kaiken peitti alleen ääni
yhdessä hetkessä,
enkä voinut liikkua. Tuijotusten muodostelmassa
halvaannuksessa
tasaisessa,
niin muuttuiko mikään
lopulta.
Käymättä enää läpi karttaa,
joka on tuntoni
repussani
kuin
joku jonka luokse mennä.
Pommikone, talo, jatkaa palamistaan, nainen,
en ole ennen nähnyt
tykinkuula, piirretyn lento
tai lokkien melu, on vain löydettävää ja mitä haluan lopulta. Vaikea haluta
lopullisuus kaatuu päälle
tai kaatui, edellisen päälle,
kaivauksissa
pohjattomien kenkien jäljet.

Päivän sivu

| Henna Timanttimetsä

Liikkuva, raapimisjälkien koskettava näky, istun, en tee muuta kuin.
Ajattelin, kävelin monena päivänä saadakseni sinut kiinni, ollakseni siellä, tarkistin aikataulut, mustassa takissa kuin paikoissa joissa näkymättömät juovat, tai harhaiset tai toiveikkaat. Toiset asiat tapahtuvat, toiset juuttuvat omakohtaisiin ongelmiin.
Katselin tulevaa ohjelmistoa, sata tulennielijää, nuorallatanssijoita, alushousujen vilahduksia, kova hydrauliikka, spreijattu ja betonikuula. Julkisesti osuu seinään ja kaikki vain sietävät sen äänen, moukaroinnin. Ei se kuitenkaan minuun osu.

Heitin kirveen ikkunasta, sateen jälkiin, säpäleisiin valmiisiin, rasvan ja pölyn, armon raskaan kirjan. Olin täysi lasillinen punssia.

Jäljen haju, kaupungin reikä, kaupunkilintu peseytyi lätäkössä, sulassa vedessä jään reunalta. Harakat huutavat, lujempaa, kävelevät ilmassa, pienten puiden metsässä, kosteus saa ilman tuoksumaan lennolle. Päin kaikua, päin hormia, päin kovaa maisemaa, siunattu joki ja kirkko.

Kuin jokainen tarkoin harkittu asia halkeaisi kahtia.

| Henna Timanttimetsä

Liian valoisaa, liian paljon järjestettyjä hyllyjä, liikaa melua, visuaalista, hajullista, tunnollista ja äänellistä, vain saadakseni hiivaa ja tehdäkseni taikinan. Jakautunut solu on kuin se ensimmäinen, leijuvat läpikuultavat pallerot joissa on kaikki, ihmisen korkeudella. Kuin korvasta kasvaisi varpu, kuuntelen jokaista ääntä. Kuin sukkahousuihin valuisi navetan seinästä talteenotettuja nauloja, kuuntelen jokaista ääntä. Olen jähmettynyt, kasvot joille kairat tulevat. Naulat koskevat toisiinsa ja kilisevät. Korkeaa metallista laulua, eläinten ääniä.

Tämä on petos, kädet jotka eivät tehneet mitään, mutta saivat kaiken. Mainostornit julistavat, saippuoivat minut navetan hajusta, lehmästä, siasta, vuohesta ja kanasta. Uteliaisuus purskahtaa liimaa, tunnetta löydöksistä, ihmisen korkeudella, kollegoiden katseissa läpikuultavia palloja: miksi en minä?

Taskussa puhelin
sydän

| Henna Timanttimetsä

Kartonkimainosteksti, josta kirjoitin muistiin, On the edge of Nigaraguan rainforest, ja josta jatkoin koiraan, joka on koulutettu seisomaan istuvaa lintua.

Mocha pocha, kiitos.
ilmastoinnissa liikahteleva sämpyläpaperi
lusikanjälkiä lasikupeissa
suklaanpalasia suunpielestä

ASTUIN SISÄÄN. ISTUIN VAPAALLE PENKILLE. JOKU LAULOI YKSINÄISYYDESTÄÄN JA näytti onnelliselta LAULAESSAAN. LIKAINEN TUKKA, SÄTEILEVÄ NAAMA, VENYNYT VAATE, KEHO, JOKA OLI LÄHDÖSSÄ, mutta pää ei kyennyt liikkumaan muuten kuin suun kohdalta.

Milloin sodassa, milloin rakkaudessa
milloin missäkin. Taskussa puhelin
sydän, jota odotan.
Kosketan, avaan sen.
RIKO SLIIKE, persikat puuttuu.

IN OUR HEARTS KYSEINEN HENKILÖ NIM.MERKKI NASTY HEMORRIDGE VÄHÄN SIINÄ SITÄ ROSKISTA HEILUTTELIT,,, VIRTAA VERI JA OLUT. HOTELLILLA EI OLLUT VIELÄKÄÄN PATJOJA. ONKO MISS FINLANDILLA KOMMENTOITAVAA? IHAN SKANDAALIMAISTA. MV.

Tänään tajunnanvirtaa + TV-tarjonta yhdistelmäperäkärry. Päivän lause – Hulluudella on miljoonat kasvot; tähän mieheen liittyy parkkipaikalla oleva tumma mersu, josta löytyi tän jätkän lompakko ja katkaistu haulikko. On ollu kaikenlaista projektia. SEIS!! Maahan, maahan!! Otimme hänet kiinni.

sittensittensittensittensittenglad glad, glad, dgal lgda glda agld jne jne

nain lisata hyvaa mielta ja ihmisten jaksamista ja elamanhallintaa.

PAISTINPANNULLA ENNEN OVEN SULKEUTUMISTA JA SANAHARKAN JÄLKEEN, TAI EHKÄ MUISTI VÄÄRIN JA LIIOITTELI KERTOMUSTA, KOSKA RAUTAINEN PAISTINPANNU OSUESSAAN TEKEE PAHAA JÄLKEÄ. LYÖNTI MENI OHI, VOIMAKAS HUITAISU SAMANAIKAISESTI OVEN SULKEUDUTTUA LÄIMÄHTÄEN. OVI VÄLISSÄ. OVESSA KELTAISTA KUVIOITUA LASIA, JONKA LÄPI IHMINEN ON VAIN TUMMA HAHMO, KUKA LIE. EHKÄ SEN HAHMON NIMI OLI JOKU PYHÄ.

LAUSEITA PUHELIMESTA

| Henna Timanttimetsä

KUINKA PALJON PULPUTUSTA! ULKOPUOLELLANI KULKI VERENI, HALUTEN KESKUSTELLA KANSSANI, LEVITÄ PÖYDÄLLE, vaatteille ja värjätä minut ulkopuolelta.

Pilkuiksi. Soitin hänelle. Tahrasin joka paikan, luurin, korvani. Hänellä ei ollut oikeutta, hän luuli että oli. Miksi puhua verestä? Mistä muustakaan. Kuulen sen hänen äänestään. Hän pelottaa minua. Inhottaa. Rakkaudettomuus, verettömyys ja veri inhottaa jostakin syystä, haju, niljaisuus, hengettömyys, lopullisuus ja loppuminen. Jään jättämiä jälkiä, hyödyttömyys, negatiivisia rakoja, rakkoja, kalvoja ja limaa.
Nipples pressed against her blouse, I could see them. She didn’t mind. She looked straight at me. I felt the desire to lick her garments. Feeling happy to have her close to me.

Onnellinen mies, parvi kirkkaanvihreitä viivoja yhdessä ja samassa, nopeita,
lintuja, seksiä ja voltteja kahvilan pöydällä aamulla,
altis unohtelemaan mitä piti tehdä ja milloin.
Rivi navetan ikkunoita bussin ikkunassa kun menin aamulla ohi, navetta on voimakas kokemus, vaikka olenkin ohikulkija.
En voi olla sumu, mutta voin olla lilja.
Nojaan viestiin: olet mitä olet, paljonko voit siitä itse päättää.
Aseman ovet kuulostavat sateen kohinalta, tarkistan tuijottamalla sataako. Olen nukkunut koko päivän, olin niin väsynyt.
Raajojen liikuttaminen.
Onnellineninenionionnee.
Onni on asenne.
Asenne ase, otin, sirotin, asetti, tassi, aterin, metalli.

Pakettiauto tien reunassa, ovet auki, eikä ketään missään.  Pysähtynyt auki jatkuva Nurmikko, kyltti, harmaa   teippi auton kyljessä, käännös, tie. Silmäni eivät pysy auki, olen törmännyt en mihinkään niin painavaan, liikkumattomaan, epäilyyn, ihmetykseen, kuin ohitukseen. Pelästynyt peili. Usko omaan erehtymättömyyteensä on paha virhe.

Istuin puutarhassa ja odotin

| Henna Timanttimetsä

Hyllyyn poimittu linnunpesä tönöttää kuin avoin puukupu, avoin puu, mikä muoto toiseksi ylimmällä hyllyllä, molemmat ovat imeneet sadetta
ja kupruilevat ulos valmistetusta.
Samanväriset, hylly ja pää, jätetty ja pudonnut, homehtunut. Kuten koivut ja taivas, sumuhattara, kaunein harmaa raita, hempeä
tummia suortuvia sortuvia tippuu
räksähtänyttä talvista kaarnaa.
Istuin puupenkillä, söin 2 litraa puolukoita muovipussista, ne värjäsivät sormeni, nuolin
niitä
kostealla penkillä puolukan väriä,
olin aidan takana missä ajellun nurmikon pienet luut kasvavat vielä umpeen,
ennen pakkasia.

Sipulikastike

| Henna Timanttimetsä

Unohdin avaimeni, hitto. Painaudun oveani vasten, ajattelin
haistelin puuta, joka se oli ollut, syitä.

Kokeilin kädelläni postiluukkua, numero puuttuu, pleksi rikki josta rikosta numero oli tipahtanut ja kadonnut.
Tunnustelen hetkeä kun kukaan ei avaa.

Lehtiä, kasa vaatteita, jotka eivät ne mahdu minnekään näkyy luukusta. Se on jotenkin minua. Niin kapea kaistale josta katsoa sisään.
Tämä on hiljainen talo, paitsi sunnuntaisin naapurin vanha pariskunta kuuntelee jumalanpalveluksen voimalla ja öinä kun nuori pari nai kuuluu voihke, muuten ei kuulu mitään tai
vettä, vettä ja pesukone, askelia, juoksua portaissa, tuoksua, ruuan pohjaanpalaminen, käryä.

Vein roskat. Kävin kaupassa, lapset leikkivät pihalla.
Kaikesta lähtee ääni,
joku osuu johonkin.
Mitä tein päivän aikana,
ajattelin sinua.
Hölmöä,
oletko edes olemassa,
iho ikkunaa vasten tuntuu viileältä, pisaroita,
harmaa päivä.

Kermavaahtoa asfaltilla, nuole se.

| Henna Timanttimetsä

Minä aukaisen ja suljen aukaisen ja suljen
Nälkä, kun avaan oven läimäytän sen kiinni
minulla on nälkä, syö hyvä ihminen äläkä huuda.
Mikään ei muutu.
Saatanan saatana, tee ruokaa, apua!
tiedän ja en, en halua
kaipauksellinen, valmis, ei saa olla. Ei saa heittäytyä. Minä heittäydyn tähän matolle, enkä nouse, en jaksa, ei huvita. En pääse minästäni, pullistuva minä, vain minä.

Tänään näin hirven. Ei usein kerrostalolähiössä näe
meidän oma hirvi
Kävin sohvalle makaamaan
kissanraapima
kissan herääminen kissamainen
vaappuva pää pitkät jalat,
autoilija juoksi metsään.

 

Pink

| Henna Timanttimetsä

Hänen aivonsa mahtuvat miehen kämmenille. Tarjotaan kuumaa kaakaota. Kun taivas aukeaa siniseksi, hän katsoo ulos. Katolta lumi putoaa märkänä ja painavana möhkäleena alas. Nainen nostaa muistoille. Odottaa turhaan, turha odottaa, mutta odottaa jokatapauksessa, sanoo päivää postimiehelle ja katsoo kun mies menee hissiin. Hän pyörii ympäri monesti ja syö liköörikonvehteja. Miehen kämmenille mahtuu kaikki mitä minussa on, ehkä hiukan tärähtää vaaleanpunainen kukka ja jotakin tipahtaa. Nukuimme huolellisesti ommelluissa puvuissa huoneessa, jossa pimeässä hiiret haistelivat meitä, luurankoni on veneesi, keinutaan ja kitistään, romahdetaan, maadutaan, otetaan käteen reisiluu. Mietin jokaista sanaa. Kaikesta tuli peli. Minä pyörin ympäri. Uppoan kainaloihisi, polviesi luihin, korvaasi, vasaraasi.
Juoksen arvottomuudesta luultavasti aina, kestän kovatkin lyönnit jatkuvassa liikkeessä. Heitit minua kivellä kuin ikkunaan, jotta näkisin sinut, minä heitin takaisin. Näitkö minut? Näetkö minut nyt?