Tiedän nyt kun olen niinkuin olen

Jätän häiritsemään
huulen yli punautuneen ihon
häiritsemään sopimattoman sanan rasvapalon sanavälin,
puseron, katseen lattialle, lian, lilan
mahdottomuuden värisävyn, joka on palohaava ja kastelen kastelen sitä punaisessa maidossa
ihmisissä joita en tunne, mutta jotka ovat elämässäni
samat kysymykset, kun ei uskalla kysyä muuta, kun ei uskalla sanoa, päästää ääntä, kun se tulee miten tulee
toiveita korvissani mutten ymmärtänyt miksi
he sellaista haluavat
minulle
säälin pulu heiluttaa päätänsä edestakaisin, rääkätty, varpaat ovat pudonneet eikä osaa mennä minnekään
kun ei enää usko
eivät he halunneetkaan tietää, kun luulivat jo tietäneensä, mikä ylimielisyys
mikä turhautuminen
mikä minä
kummallinen jakojäännös kädessä sängyllä jalkojani tupakan savukiehkuroissa
tuijottaa vaan
pitää hauskaa vaan
tapetin sinisessä metsässä, jossa pöllöjä mäntyjen oksilla, kuutamo kuviona tupakansavua
ihmisten olkapäillä hiljaisia lintuja, en tunnistanut
humalaisia nauruja kun on hauskaa mutta on sumeaa.

Lakkasin sormenkynteni mustiksi, nyt ne ovat kymmenen pistettä ………..
varpaiden kynnet ………..
kertaa mustat vaatteet
yksi piste .
hiukset leikkasin, sidoin poninhännän
kun olen niinkuin olen pinnan kautta
rintalastani kautta sydämeni kautta musta ja siinä on mitä tarvitsen
upotuksen sekoitumisen värjäytymisen kaunis mahdollisuus.

Miljoonas tai ensimmäinen

 

Puhkaiseva katuvalo on kirkaus tähti Männistönkujalla. Läpitunkeva tönäisee minut
näyttää maailman minulle
aika pienen
painun alas hissillä.
Spraymaali paisuu ikkunan läpi,
tagi pullistuneena varjona oranssissa seinässä,
leijuu jonkunlainen lattiavahaparfymoitu glow, rappukäytävän seinä on varjokoristeltu Love-tagilla.
Minut on koristeltu kun kävelen ohi, kulkijan pinkeä leimasin joka on siinä vain iltaisin.
Hetkeen ei tuntunut talvi.
Ei-ketään ja sitten auto,
äkkinäiset kasvot ja palavat savukkeet, pysyvä itäminen
talvella
betoniportaalla tupakoiden, ei muuta tapahtunut.

Muistiinpanoja Kuvasta Sensibility and i fucking love you, to be continued…

Sinä nukut, minä valvon.
Nostat peittoa ja kosketat takamustani unessa, minä vain katson sinua kun olet täysin poissa, mutta siinä.
Epätasaisuuksia jousissa karkeuksia sanoissa selityksiä jalkapohjissa,
kylmiä veitsiä ja haarukoita, joilla tutkia näitä reikiä. Senkin marttyyri, karvoja suussa violetteja läikkiä siellä täällä, tasaista hengitystä.
Nautiskelijoiden suonet ovat putouksia rasvalle, kiinalainen sumu jossa haiden pyrstöt saavat aikaan hyvänmakuisen liemen, ohjaa liikennettä haisevalla joella, hengität niskaani huokosten läpi, minun lävitseni, etkä tajua.
Juoksemme portaat ylös ja alas kunnes henki ei kulje, monen peiton alla kunnes on hiki.
Huomenna tulet taas. Et varmaan usko, IadoreYou.
Tiedät jokaisen salasanan
murtuneita kohtia ja ajattelet että teen pommeja. Hajuja ja ääniä, nappien paikkoja, ihmettelyä ääneen. Pitelin kuvaa valaasta edessäni.
Istun eikä minua erota. Enkä ehkä edes istu.
Mikään ei ole valmista. Ikinä. Ei edes tämä kirjoitelma.
Puhallan niinkuin, paitsi että olen oikeasti ja minun on hengitettävä normaalisti.
Näytä vain hampaitasi, minä hymyilen, saat minut nauramaan.
Pullo putosi pöydältäni. Kuitenkin siinä olet edelleen. Purista niin että jää jälki.

Mitä savi on? Luomisen symboli.
Kun katson alas maa kumisaappaissa näyttää surulliselta,
liimaantuneet lehdet kengissäni kävellessäni ruohossa
mietin ikääni taskussani pullonkorkki.
Mistä pitäisin kiinni?
Piirrän ilmaan, elefantti kaatuu mutaan. En kuvittele, kirjoitan mitätapahtuu ja se haisee maalle.