Ego. Hajoita ja hallitse: turpa mutterilla turpaan.

Ylivertainen oma itse, syntynyt, synnytetty, luova ja ajatteleva olento, jonka on annettu ymmärtää olevan virheetön ja vapaa tavoittelemaan ja tallomaan. Napa, josta maailmaa tarkastellaan ylhäältä käsin kyselemättä tai kyseenalaistamatta on kovin yleinen. Ylivertainen itse, jota on tarpeetonta muuttaa, joten on muutettava maailma omaksi kuvaksi. Maailma ihmisen kuvana on yhtä lailla tuhoutuva kuin ihminen itse. Itsekeskeinen ihmiskuva on se ideologia jonka kautta luomme omaamme. Palvottu ihminen, kehon ja tekemisen kautta, kuva, jossa maailma palvelee tuota ihmistä, seuraa häntä ja on ihmisen kyltymättömälle halulle alisteinen on sadistinen. Se on kaksiulotteinen ja lihaksikas imago, jossa kuvitteellisesti asiat ovat hallinnassa kuin kuvasta voimme nähdä ja on yhtä lailla hukkuva kapeuteensa.

Ihmisen hallinnan, hyväksikäytön ja kontrolloinnin tarve on tiettyyn pisteeseen asti tarpeellista. Meidän on elettävä. Kyse on tarpeesta, hyödystä, saavuttamisesta, siitä kuinka omistamme maailman, koska maailma on omistettava jotta voimme asettaa rajoja. Mitä elämästämme teemme ja mitä siitä voimme tehdä riippuu rajoistamme. Kyse on siitä, onko maailma täysin meidän omistettavissa ja millä tavoin omistamme; ainaisesti hyödynnettävissä oleva ja tuhottavissa? Entä toinen ihminen?

On ymmärrettävä, mitä ei ole tarvetta muuttaa, ottaa käyttöön ja milloin itsekeskeisyys menee liian pitkälle. Emme ole enää niin luonnon armoilla että meidän tarvitsisi suoraan ajatella luonnon tarpeita, kiertokulkua luontoa käyttäessämme. Luonto voi olla jo hyvinkin kaukainen ja tuntematon. Itsekeskeisyydessä on se ongelma, ettei ihminen näe itseään kokonaisuudessaan, ei pysty eikä halua näkemään eikä ottamaan huomioon monimutkaisia suhdekokonaisuuksia, oman itsen analysointi on puolitiessä, puuttellinen ja kuvitteellinen suhteessa muihin. Ihminen, joka ei ymmärrä eikä myönnä omaa virhettään on jo aloittaessaan väärässä. Kun lähtökohdat tehdä jotakin ovat perustaltaan egoistiset, on selvä, ettei tyyppi lennä kovin korkealle hyvässä mielessä, menestyksekkäästi. Kenties on aika uudelleen arvioida mikä on menestystä, mitä on voittaa itsensä. Ihminen, joka näkee virheitä muissa, mutta ei itsessään, etsii vääränlaista täydellisyyttä, sellaista jonka pinta kimaltelee. Kun täydellisyys, jota tavoitellaan onkin täydellisyyden irvikuva on maailma ylösalaisin. Täydellisyys on määrittely ja mieltymyskysymys. Tämä on rautalangasta vääntämistä, mutta näin ‘yksinkertainen’ asia kuin oma itse on hyvin kompleksinen ja monimutkainen. Oma kuva, persoona ja itsen peilaaminen tai peilaamattomuus maailmaan, josta johtuu moni ongelma, on hyvin ongelmallinen itsessään joka helposti moninkertaistuu ongelmineen. Kuinka olla maailmassa, joka antaa itserakkaiden kusipäiden päättää millainen siitä tehdään? Sellaisessa maailmassa elämme juuri nyt. Peilistä ei näy kaikki mitä ihminen on. Näkyy iho ja piirteet. Kuva aina on vain kuva.

Itsen peilaaminen maailmaan sinällään tarkoittaa, että itseään katsoo maailman kautta, keskustelee sen kanssa. Keskustelu on kuuntelemista, kyselemistä, puhumista, vastaamista eli kommunikointia. Hämmästyttävän vähän ymmärrystä ja halua kuunnella on näinkin paljon keskustelevassa ihmispaljoudessa. Meillä on keskusteluyhteyden saamiseksi laitteita ja applikaatioita, mutta silti emme ymmärrä tai halua ymmärtää. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Päällimmäisenä nykyihmisen mielessä on mitä minä siitä saan, kuinka maailma voi palvella ja hyödyttää minua. Kun vastaus kysymykseen, mitä varten minä olen tässä maailmassa on toteuttaa materiaalisia haaveita, jonkun toisen himoa, kunnianhimoa, omaa himoaan, niin päädymme syömään toisiamme. Kun tarkoitus, tekeminen ja tarkoitusperät ovat lihalliset, keholliset, fyysiset tarkoittaen että voima, joka tekee vaikutuksen, luo tarkoituksen elämälle on helposti mitattavissa oleva materiaalinen hyöty. Voimme pohtia, mitä on omistaa oma itse, olla oma itse ihmisten joukossa ja miten ponnistelemme asemamme eteen ja mikä asemamme on tarkoitus olla. Kuka on tuo oma itse ilman halua miellyttää, ilman halua.