Mies ajeli taksilla Altasta Hettaan mittarissa tuhansia Norjan kruunuja. Lapinmiehen puvussa hän lauloi koko matkan, ja heilui edestakaisin. Lumimyrsky oli alkanut. Katuvaloja ei ollut. Naisen hiukset, rinnat, tuoksuvat häpykarvat, joista laulu kertoi, huvitti taksikuskia. Jalkatilassa ruuvimeisseli kieri edestakaisin.

Pohjoisessa saa suihinoton pöydän alta. Vähäpukeiset naiset vaivihkaa katoavat juomiensa alle, avaavat vetoketjun ja ottavat elimen suuhunsa. Sitä voi neljäntuulenhatussa olla, että nyt menee joka kulmaan ja klubin valot välkkyvät sopivasti niin, ettei kasvoja näy.

Svetlana istui vähissä vaatteissa tyhjässä tilassa lattialla pullon kanssa, huuhtoen makua suustaan pikkuhiljaa. Vodka maistui sopivan tuliselta. Se poltti joka muiston ja hetken pöydän pöytien alla. Hänen reitensä pullistelevat sukkanauhoissa, verkkosukkahousuissa, rinnat rintaliiveissä. Sää on ulkona. Myrsky ei ulotu sisälle ja sitä voi katsella lattialta, kun päivän työ on tehty. Murmanskiin ei jäänyt ketään eikä mitään. Hän ei puhunut pohjoisen miesten kanssa susista tai niiden oikeuksista. Oli juonut mitä muutkin olivat juoneet. Täällä miehissä on paljon rakkautta, he haluavat paljon rakkautta.

Svetlana nukkui taljan alla narisevalla sohvalla. Täällä aurinko ei noussut vielä pitkään aikaan.