aktivismi

Feministis-vasemmistolainen ei ole feministis-vasemmistolainen, vaan kapitalistinen riistäjä, niin paljon kuin kapitalismista on jäljellä. Riistoa kukaan ei narsismissaan edes enää tunnista.

| Henna Timanttimetsä

Feministis-vasemmistolainen tekee propagandaa brändäämällä eli useimmiten kultaa asioita paremmiksi kuin ne ovat, ottamatta huomioon faktoja, koska ne muuttaisivat viestin ja näyttäisivät feministis-vasemmistolaisen sellaisena kuin hän on. Uhriutuminen on markkinointistrategia tai suihinotto, on markkinointistrategia tai leimautuminen feministis-vasemmistolaiseksi on markkinointistrategia, sädekehä, jolla hyvin vähän muutetaan oikeita ongelmia, mutta ollaan oikeassa kontekstissa ja puhutaan akuuteista asioista, ryhmäydytään oikein ajattelevien kanssa väärin ajattelevia vastaan, mikä on somen myötä uusi normaali ja jotenkin niin perinteikästä silti. Syyllisyys syntyy yhdestä väärästä sanasta. Tapahtuuko syntien jälkeen anteeksianto kristilliseen tapaan vai jatkuuko julkinen häpäiseminen ja karkotus paratiisista on ikuista? Puhetta ja representaatioita, joissa *vähemmistö’ ja aktivisti myy asioita, joita ostavat ympäristö- ja kulutustietoiset? Markkinointiopit ovat hyvin hallussa: toisto, kauniit naiset ja ajankohtaisuus myyvät. Feministis-vasemmistolainen myy itselleen tärkeitä asioita, koska on tultava toimeen ja hän levittää ilosanomaa. Nykyään on oltava myyjä ja osattava esittää asiansa. Väärinajattelijan on oltava hiljaa, junttius ei myy. Feministis-vasemmistolainen ei toki tiedä mitään riistosta, paitsi omastaan ja se on osa sanomaa, hän on ollut alakynnessä. Mitä muuta vähemmistö tekee kuin vaatii tilaa, hyväksyntää ja millaisesta vähemmistöstä puhumme? Sillä ei ole ilmeisesti väliä, miten eettisesti tuotettuja asiat ovat, pääasia on, että pääsee esille, näkyy mahdollisimman monelle ja ääneen, nyt kuuntelemme ja meidän on pakko. Imitointi ja varastaminen toimivat feministis-vasemmistolaisessa kehyksessä aivan kuten Picasso halusi. Kärsiviä on maailma pullollaan, tehdään heistä taidetta. Kärsimmekö enemmän kuin ennen vai olemmeko kaikukopassa? Markkinataloudessa feministis-vasemmistolainen myy omaa politiikkaansa ja jotain muuta tuotetta, kuten vaikka omaa maataan, omaa kuvaansa toistaen, eikä näe siinä mitään väärää, niinhän tekevät kaikki hänen ikäisensä. Sellaista on markkinatalous ja kollektivismi, mutta jään yhä useammin pohtimaan, miten kauas feminismistä ja vasemmistolaisuudesta voi purjehtia, kun esittää hyvää ihmistä?

Musta nainen myy meikkejä, vaatteita, kelloja, palveluita ja urheilutuotteita. Pointti myös on, että näitä tavaroita osataan tuottaa myös hänen kaltaisilleen tummille, joita Suomessa on ulkomaalaistaustaisista 14% ja aasialaistaustaisia on 30%, Euroopasta tulleita 25%, on siis varsin outoa, että mainokset keskittyvät korjaamaan musta-valkoinen-ongelmaa lähes ainoastaan kuvastoissaan https://valtioneuvosto.fi/-//1410869/suomen-vaesto-monimuotoistuu-vaihtelua-on-alueittain Mainonta on hyvin tehokasta ja on ansaintakeinona se, millä tehdään paljon rahaa, kysy vaikka bloggareilta. Millainen ihmisoikeusrikos on nyt korjattu, kun asioita myy tummaihoinen ihminen? Kauneusbisnes saa uusia asiakkaita inklusiivisten ihovoiteiden johdosta? Kauneusvoiteissa ihonvärillä on oikeasti väliä. Transihmiset haluavat sanoa, ettei valtaväestö usko tai halua nähdä heitä. Kyllä te näytte, ei hätää. Etnisyyksiä maailmassa riittää eli nyt kun on tummien hetki, siitä otetaan kaikki irti ja mennään yhdessä tätä onkaloa niin lujaa kuin lähtee, näkyvyysreittiä mainonnan kautta ja rasismi on isoin ongelma, kuten näkymättömyys ja olemassaolon oikeutus siis kuitenkin puuttuu. Mihin tulemme törmäämään? Kukaan ei halua olla rasisti tai leimautua rasistiksi. Se olisi sinunkin loppusi. Rasisti on sama kuin fasisti. Maahanmuuton kritisointi on rasismia, kuten islamin kritisointi tai islamista tykkäämättömyys. Pidätkö sinä islamista? Oletko muslimi? Miksi uskonnosta täytyy pitää ja ketä se palvelee? Palveleeko kuolemantuomio Jumalaa vai ihmistä? Islamin hyväksyjä hyväksyy naisten kohtelun ja homofobian. Uskonnon jättäjää seuraa kuolema.

Mainontahan on tunnetusti tuo ihmisoikeuksien puolustaja, palauttaja ja korjaaja (kuten islam), eettinen ala kaiken kaikkiaan, tuoden kansakunnat yhteen kuin Cola-mainoksessa ja olympialaisissa. Kun oma etnisyys on se heikko, jota alistetaan ja satutetaan joka päivä yhä uudestaan, onhan se raskasta ja sitten on meitä, jotka alistamme ja satutamme pelkästään omilla etuoikeuksillamme ja sanoillamme, ajatuksen voimalla. Me, synnyttyämme valkoisiksi, johonkin sukupuoleen, olemme vahvoja, hyvinvoinnissa eläneitä, kaiken saaneita, ja siksi on tunnettava syyllisyyttä. Oikeutemme ovat varsin vähän aikaa olleet olemassa ja ne myös katoavat. Jännä, että hyvinvointivaltio on valkoisten aikaansaama. Mitä Stuck in the middle with you viestii ja voiko Afrikka lakkauttaa hyvinvointivaltion tai islam? Itsehän he eivät hyvinvointia saa aikaiseksi.

Vähennä kulutustasi kansalainen, mutta katso nyt kuitenkin tätä mainosta ja miljoonaa muuta. Mainonnan tarkoitus, on olla joka paikassa. Mainonnan tarkoitus on mainonnan tarkoitus ja tapetoida jokainen kohta, mihin ihminen voi katsoa, myydä mahdollisimman paljon. Mikä tarkoitus tällä osto- ja myyntitapahtumalla on, jossa kieltäytyminen ostamasta johtaa rangaistukseen ja katso mitkä vaatteet tuolla yhdellä on. Hän ei ole kuluttanut oikeita tuotteita. Mietin, miten isosti rasismi vie kaiken huomion muilta ongelmilta. Seksismi kaikissa taiteissa esimerkiksi on huomattavasti isompi ongelma. Millä tavalla syyllisyys nyt, korjaa jotakin mennyttä, varsinkin kun syytetään jatkuvasti rikoksesta ihmisyyttä vastaan pelkästään, että on ihonväriä ja kansallisuutta? Meidän on jatkuvasti tunnustettava tehdyt rikokset, puhuttava niistä, oltava nöyrä ja tietenkin olla tekemättä enää uudestaan näitä rikoksia, sovittu. En kolonisoi yhtään maata enkä orjuuta ketään, toisin kuin aktivismi, joka siirtyy sellaisenaan maasta toiseen lentämällä ja digitaalisin siivin kuten amerikkalainen mikä tahansa kulttuurillinen tuote..plastiikkakirurgia, ulkonäkökeskeisyys ja sota. Syyllistäminenhän on itsessään alistamiskäytäntö, jota kristinusko tehokkaasti on käyttänyt hyväkseen. Islamissa nainen on syyllinen lähes kaikkeen. Syyllistäminen ja virheiden jatkuva etsiminen on tänä päivänä pakonomaista, tarkoituksena on löytää syyllinen ja rangaista. Ole tietoinen virheellisyydestäsi, kävelet miinakentällä, pahuus on sinussa. Twiittisi pengotaan ja urasi tuhotaan, jos olet käyttänyt sanaa neekeri. Olen käyttänyt sanaa muslimiapina. Olen ottanut huomioon ihmisapinuuden, joka harjoittaa uskontoa. Silkkaa faktaa. Loukkaantumisen olympialaiset ovat joka päivä.

Heikkojen voimaantuminen kun tapahtuu kaupallisuuden ja väkivallan kautta, jään miettimään, mikä korjaantuu lopulta ja miten, kun korvataan kuvasto, sillä oletetulla jengiytyvällä heikommalla, korjaantuuko syyllisyys kuluttamalla vai pelkästään katsomalla ja mikä osuus markkinoinnilla ja kaupallisuudella on kaikissa tämän hetkisissä aktivistiliikkeissä? Yritykset ovat lähteneet tekemään antirasismityötä ja transtyötä ja tuotteet seuraavat perässä kuten Tampax ja monet muut kuukautistarvikkeet. Kuukautishäpeä ei liene enää iso juttu, paitsi Nepalissa ja miksi mies jakaa tamponeita naisille? Ovatko mediat kokonaan muuttamassa, kuinka ja miksi esille pääsee eli kiinnostus ja myynti syntyvät oikeasta aktivismista, kantaaottavuudesta, poliittisuudesta ja uhriutumisesta, ajankohtaisesta terapeuttisesta oman matkan ja kokemuksien julkisesta läpikäymisestä ja katso, tuo yksi sanoi pahasti? Tämä kun on nykyfeminismiä, on myös feminismi kuollut ja kuopattu. Tarkoitus on luoda feministis-vasemmistolaisuutta ja aktivismia imitoiva ja tuottava kone, jossa ideologiaa ja ideologista puhetta luodaan, jota sitten kulutetaan, opitaan, omaksutaan ja hyväksytään, kritiikkiä ei sallita tai faktoja. Visuaalisessa maailmassa ole sellainen kuin olet tarkoittaa, että voit rakentaa itsesi valmiilla palikoilla ja filttereillä. Sanojen muuttaminen on pakollista ja jatkuvaa poliittista prosessia, joka on irtisanoutumista patriarkaatista ja konventioista, joita ei jotenkin ymmärretä muuten kuin pelkästään alistavina, mutta hyödyllisinä silti. Käytännössä naisen pukeutumista ja ulkonäköä imitoiva käyttää konventioita ollakseen naisen näköinen, tullakseen itsekseen. Faktojen jälkeinen aika on tullut, nöyryyden aika, jolloin valkoinen nainen nöyrtyy olemaan kohdullinen, elimellinen ja hiljaa. Kun media ei enää tee työtään totuudelle (mainonta sitä harvemmin tekeekään), mikä on aktivistimedian tehtävä: hiljentää, tuoda esiin sovittu ja hallittu totuus, loukkaamaton, mikä sekin sitten on, ja puhua lakkaamatta nykyuhreista, joita first world haluaa katsoa syyllisyydentunnossaan ja tirkistelynhalussaan? Syötkö sinäkin yksin, oletko sinäkin ahdistunut? Niin miksi nuoret naiset ovat ahdistuneita ja milloin nainen on vanha? Ihminen on vanha silloin, kun hän toistaa toisten antamia kaavoja eikä osaa ajatella itse.

Kulutetaanko nyt oikein, kun kuvassa on tumma ihminen vai onko tarkoitus vain muokata ajattelua ja totuttaa silmää erilaisuudelle? Mainontahan on manipulointia ja hyväksikäyttöä, nykyään etenkin visuaalisessa tilassa todella röyhkeää päälle käymistä ja tuputtamista, tekopyhää elvistelyä ja kiiltokuvien luontia. Tunnemmeko iloa tästä saavutuksesta, että mainoksissa on vihdoinkin mustia ihmisiä ja sateenkaaria? Syntyykö hyväksyntää, tasa-arvoa ja parempi mieli kuluttamalla ja katsomalla sitä alistettua ihmistä, joka nyt nostetaan jalustalle, jotta voimme katsoa häntä vahvana ja voimakkaana itsenään, myyvänä ja voittajana, joka on hiljentänyt kritiikin ja siten voittanut pahikset kuin badass, on kaupallistanut itsensä? Yhdysvaltojen rasisminvastainen työ mellakoineen heijastui ja heijastuu suoraan tänne, hyvin paljolti sellaisenaan ja ilman suurempia pohdintoja crt on hyväksytty oikeaksi tavaksi ryhtyä työstämään rasismia täällä, jota oletamme Suomessa on samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa ja olemme myös kolonialisteja. Onko tarkoitus, että tunnemme syyllisyyttä Yhdysvaltojen rasismista ja/tai pyydämme anteeksiantoa ajatuksistamme, joita emme edes ole sanoneet ääneen, koska kaikki valkoiset ovat rasisteja. Muiden etnisyyksien rasismista ei tarvitse puhua, koska se on ilmeisesti oikeutettua kostoa ja oikeutettua vihaa. Kosto on kaikkien huulilla realityssä ja rasisminvastaisessa työssä. Kaikkien valkoihoisten on tehtävä polvikumarrus, Game of Thrones upposi. Kunnioitusta ja alistumista vaativat jatkuvasti heikolla itsetunnolla varustetut, jotka uhkaavat pelottelemalla ja se toimii, koska ihmisillä on paljon menetettävää. Alistaminen ja jatkuva uhriutuminen, joka ei näy päättyvän lainkaan, ovat orjien kohtelusta loukkaantuneiden lapsellinen tapa haluta dominoida jotakin hyvin keskeistä valkoisten luomassa mediamaailmassa, jota itsestään selvästi valkoiset hallitsevat ja nyt valkoiset tuntevat syyllisyyttä historiastaan, juuri nyt. Tähän lisätään turvallisen tilan vaatimus, n-sana ja diversiteetti. Kerrataanko vielä, mikä on vähemmistö? Onko se maailman kaksimiljardinen muslimiväestö? He kärsivät jatkuvasti alistamisesta, mutta tänne voi tulla kuitenkin turvaan ja jatkaa samalla linjalla, kuin mistä lähti. En tiedä, kuka tässä on tyhmä. Se on varmaan se isotissinen blondi. Elokuvissa vaatimukset ja varoitukset laskevat laatua, aivan kuten julkisessa keskustelussa, johon halutaan mennä olemaan turvassa, mutta haetaan näkyvyyttä ja synnytetään keskustelua somessa ja myös lisätään polarisaatiota ja vihaa. Vaikuttaa tarkoitushakuiselta kaaoksen synnyttämiseltä. Vaatimukset sanojen käytön suhteen, vanhojen teosten sensurointi rotusensitiivisiksi, ei seksismillä niin väliä, tai muilla etnisyyksillä kuin mustalla. Ihmisistä kertoo, kuinka he vievät kaiken raikkaan ilman omilla vaatimuksillaan omasta turvastaan ja esille pääsystään ainoastaan välittäen. Niin tekee narsisti. Haluan tietää, mitä ongelmia on ratkottu vai onko vain synnytetty uusia. Anteeksipyytelyn aika on ohi.

Absolutely, you are your hair. Hair is everything. 2015 Here, have shampoo, conditioner, hairdresser will help you with your hair.

Silmätikkuna on aiheellista kirjoittaa vainosta, jonka teknologia mahdollistaa tehokkaasti sekä instituutioiden sokeus ideologian vaikutuksesta luotettavuudelle ja mikä on hyvää tai huonoa. Miten poliittisuus ja kaupallisuus yhdistyvät?

| Henna Timanttimetsä

Virtuaalisesti vainoaminen on huomattavasti helpompaa, kuin puun takaa ja pimeydestä. Selän takana puhuminen, pelottelu ryhmän avulla ja muu stalkkaaminen/seuraaminen, kuten esimerkiksi toimittajat tekevät ja kirjoittavat juttujaan somekirjoitusten pohjalta tai niihin viittaamalla, mikä on usein mitätöimistä ja itsensä ylentämistä. Vainoaminen on narsistinen tapa pakottaa joku valtansa alle, aivan kuin omistaisi sen toisen ja vallankäyttö on nimenomaan tarkkailua ja raportoimista eteenpäin, aivan kuten juoruilussa, löydetään ne negatiiviset asiat ja keskitytään vain niihin, ei kontaktia kohteeseen välttämättä tarvita eli mahdollisuutta puolustautua ei ole muuten kuin blokkaamalla somessa ja kirjoittamalla ylös kaikki. Vaino perustellaan hyvin itsekeskeisesti oman edun kautta ja toisen pahuudella, kielteisillä luonteen piirteillä ja ajatusten vääryydellä, pelolla fasismista ja puhutaan toisen mahdollisesta väkivaltaisuudesta, mitä jo sanatkin tuottavat, toki toisinaan. Puhutaan mielipiteistä, tuo sanoi noin, käyttäytymisestä, oikeassa olemisesta, loukatuksi tulemisesta, milloin mistäkin, joka on tunnetasolla ilmeisen vakava asia, nimenomaan tunnetasolla ja jaetaan näin omankädenoikeutta: tuo teki noin ja sanoi noin, siksi minä voin tehdä näin, mikä on myös cancel-kulttuurin toimintamalli ja väitetään, ettei cancel-kulttuuria ole tai että se on hyvä tapa toimia, kun ahdistaa. Kun oikeus on näin voimakkaasti rivikansalaisilla ja instituutioilla, mikä on todellisen oikeuden taso ja määrä suomalaisessa yhteiskunnassa? Muualla tilanne vaikuttaisi olevan vielä huonompi. Mikä on vainotuksi tulleen oikeusturva ja mikä on mielipiteenvapauden taso Suomessa esimerkiksi? Kun on itse tullut huonosti kohdelluksi ja oma viiteryhmä joko syrjii tai on syrjitty, täytyy tämä kohtalo jakaa ja laittaa paha kiertämään ihan kenelle tahansa, joka uskaltaa sanoa poikkeavan mielipiteen, kuten tällä hetkellä tapahtuu. Faktoja ei ole, on tunteita ja kun tunteet määrittelevät oikeuden, olemme menossa taaksepäin lujaa. Väärässä olemista ei voi myöntää, eikä anteeksi (kumpikaan puoli), silloin luovuttaisi vallan itseltään ja myöntäisi virheellisyytensä, vastapuolen oikeassa olemisen, kostomentaliteetin ja että toisella on joku kredibiliteetti.

Se, että joutuu vainotuksi, on erittäin pelottava kokemus, uhkaava ja traumatisoiva, mutta ketä se kiinnostaa, kun mahdollisuutena on massiivinen näkyvyys. Miten tunteet ovat saaneet näin suuren vallan ja sananvallan etenkin? Silmätikkuna oleminen on hiukan samanlainen kokemus kuin silkka vaino. Ei voi tehdä mitään oikein ja jokainen liike rekisteröidään, raportoidaan eteenpäin ja nähdään negatiivisessa valossa, et siis voi etkä osaa tehdä mitään oikein. Tarkoitus tällä rankaisukeinolla on antaa opetus, opettaa tavoille, riisua erilaisuus eli vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen että omanarvontuntoon, niin että on kiltisti nyökyteltävä ja oltava samaa mieltä, varoa tekemisiään tai muuten käy huonosti, parempi kun vain poistut. Työmahdollisuuksien menettäminen on iso juttu, kuten ettei työtä noteerata ollenkaan. Tämä on textbook behavioristinen malli, kuinka mikä tahansa ajatteleva olento oppii, palkitsemalla ja rankaisemalla. Näin toimivat aikuiset ihmiset nykymaailmassa: sinä et tehnyt, kuten minä halusin, et saa sitä ja tätä. Ihan aikuisten yliopistossa ja työpaikoissa toimitaan näin.

Taiteilijana olen osannut jo etukäteen henkisesti valmistautua tällaisiin konflikteihin, niitä on tullut vastaan paljon. Konfliktin voi katsoa olevan perustoimintatapa taiteissa, silti sitä pelätään, konfliktin aiheuttajaa, konfliktia itseään, tilannetta, jossa on käytävä läpi vaikeita asioita. On olemassa oleva ääri, joka on keskiluokalle pelottava ja se tarkoittaa menetystä, kasvojen, rahan ja aseman. Taide myös on hyvin hierarkkinen ja vanhanaikainen systeemi ja ajattelu on kuin tehty tällaiselle pelkuruudelle ja ajatusrikostuomioistuimelle ilman tuomioistuinta, on vain säännöt ja teoria, joita voi rikkoa ja haastaa, jos uskaltaa ja jo pelkästään kilpailu aiheuttaa erikoista käytöstä, ihan mitä ja ketä tahansa poikkeavaa kohtaan. High profile on tavoiteltu asema myös omasta mielestään äärivasemmistolaiselle, siis itseisarvona on asema. Suvaitsevaisuus ja muutos parempaan ei ole taiteiden ytimessä ja on hämmentävää, että näin väitetään. Oletus on, että taide on vasemmalla. Todellisuus on jännän äärellä ja odottaa, että joku sanoo ääneen. Äärivasemmalla on erittäin moni taiteilija omasta mielestään. Miksi he työskentelevät neoliberalistisessa taidemarkkinassa ja -systeemissä, joka ei muutu muuta kuin kaupallisemmaksi ja rahanahneemmaksi? Ismit ovat kuin titteleitä, mutta ne ovat aseita väärinajattelevia ja väärin eläviä kohtaan, mutta kovin tylsiä, koska feminismi ja vasemmistolaisuus sellaisina kuin minä ne ymmärrän, eivät toimi taiteissa. Jos toimisivat, palkanmaksu museoissa toimisi kaikille taiteilijoille eikä tarvitsisi kommentoida lehdessä, että taiteilijat ovat niin tiedostavia nykyään. Ai ovat vai? Mitä he tiedostavat? Omien mahdollisuuksiensa vähäisyyden ja sen, kuinka paljon he ovat systeemin armoilla?

Vainoamisella ja pelonkulttuurilla on suoraviivainen tarkoituksensa ja ilmeisesti moni kokee, että sellainen on sivistyksen merkki ja oikein, että on omasta mielestään trendikkäästi oikean ja hyvän puolella, pahaa vastaan ja voi pomputtaa ihmisiä ja tuhota uria, koska on loukkaantunut ja nappia painamalla ongelma-ihminen poistuu eikä saa näkyvyyttä ja parasta on, jos tälle ihmiselle julkisesti nauretaan. Sivistyksenkin siis ymmärrämme hyvin eri tavoin. Se on niin pitkälti ulkokultaista monin paikoin, että ehkä meidän pitäisi katsoa asiaa tarkemmin ja kriittisemmin ihmisiä, jotka käyttävät valtaa arkitasolla selkeästi kiusaamalla ihan luvan kanssa. Vainon kohteelle kun käy huonosti, tunnetaan voitonriemua ja ilakoidaan, sitten vainotaan lisää ja katsotaan, miten huonosti hänelle vielä käy. Tällainen Big Brother-tyyppinen valvonta ja seuraamus seuraamuksen perään sanotuista ja tehdyistä asioista, on viety jo varsin pitkälle ja varmasti rikkoo ihmisoikeuksia ja lakeja. Luulin, että ihmisoikeudet olivat keskiössä ja tärkeitä, mutta ne eivät siis olekaan kaikille eikä kaikkien, vaan joku päälleliimattava asia, joka kuuluu joillekin jossakin toisaalla, koska kansainväliset sopimukset ja YK? Nettivainoamiseen on vaikea puuttua, koska todistaminen on ongelma. Yhteisöissä, joissa suosioon pääsy on edellytys menestymiselle, tämä on tuttua. Usean vuoden jälkeen, en enää kuvittele. Somessa sanotuista asioista syntyy uusia poruja ja jotenkin en ole samaa mieltä nykymaailman ihmisten kanssa monestakaan asiasta, eikä minun mielestäni tarvitse. Laissa on mielipiteen ja uskonvapaus ja tarkoittaa juuri sitä. Se ei tarkoita muunneltua lakia, että kyllä sinulla on oikeus, mutta minä haluan että sinulla ei ole oikeutta ja teet ja ajattelet, kuten minä haluan tai muuten. Vainoamisella puututaan ihmisten elämiin, elinkeinon harjoittamiseen selkeästi, vaikka toisin väitetään, vapauteen sanoa ja tehdä eli se on vapauteen kajoamista, ei vapauden sallimista kaikille, mitä vapautta kaikille halutaan, mutta ei haluta. Pelolla ohjaaminen ei tietenkään ole mitään uutta ja olen itse pohtinut, voiko täysin pelotta nainen ja taiteilija edes elää. Pelot nimenomaan ovat naisten elämässä olemassa olevia ja todellisia. Pojat voivat pienestä asti olla pelottomampia ja pelottomuus tulee heiltä kenties luonnostaan. Joten on kiinnostavaa, että transnaiset esimerkiksi julkaisevat hirttokuvia naisista, joita kutsutaan nimellä terf, kill all terfs on slogan jota paljon näkee. Väkivaltaisuus on selkeästi miesten ongelma, kun nainen sanoo eriävän mielipiteensä ja vastaus siihen on hirttäminen: en voi itse muuta sanoa kuin, ettei sukupuolta voi vaihtaa ja biologialla on merkitys käytöksessämme. Nämä hirttokuvat ja tappamisfantasiat eivät myöskään täytä vihapuheen kaltaista syytemahdollisuutta ilmeisesti, eivät kiinnosta Feminististä puoluetta, en tiedä yhdenkään poliisin esimerkiksi puuttuneen transihmisten vihakäytökseen naisia kohtaan sanomalla julkisesti asiasta. Britanniassa nuorten naisten joukkoraiskaustapauksissa pakistanilaisten miesten toimesta, poliisi pelkää tulevansa leimatuksi rasistiksi ja ei ilmeisesti vain ole ollut tarpeeksi high profile-tapaus suojella valkoisia köyhiä nuoria naisia, vaikka uhreja on ilmeisesti tuhansia, ilmiö edelleen jatkuu ja jopa pahenee. Se siitä feminismistä, sanoisin. Kun patriarkaattia murskataan, silloin ei suojella patriarkaalisia uskontoja, joita ovat kaikki isot uskonnot. Matriarkaalisia lienee hyvin vähän. Ristiriidat eivät lakkaa, taiteissakin islam otetaan lämpimästi vastaan ja heidän uskonvapaus on taiteissa ja politiikassa hyvin tärkeä suorastaan pyhä asia. Uskontojen kritisointi on erinomaisen tärkeää juuri naisten ja tyttöjen oikeuksien kannalta. Ihmisoikeuksia islam ei paljoa tunnusta, silti he tulevat niitä lännestä pyytämään ja länsimaiset ihmiset syyllistetään kuolemista tänne tulon aikana ja ihmisoikeuksien puutteesta. Se on ilmeisen mahdotonta nähdä, että me emme voi tehdä heille hyvinvointivaltiota, kun he eivät itse sitä tee. Ihmisoikeuksiin vaikka Iranissa on täältä käsin vaikea vaikuttaa.

Taiteilijoiden aktivismi on perinne, johon on hyvä tarttua, jota poliittista taidetta itsekin teen ja mietin, mitä tarkoittaa taiteella vaikuttaminen ja mihin sillä vaikutetaan, jos yleisö on ylempää keskiluokkaa ja muuta rikasta populaatiota, onko kyseessä omatunto, sääli, huomiotalous, todellinen hätä ja mitä tehdä sille? Onko se tiedottamista pahimmillaan? Mikä on taide osuus siinä? Onko kyseessä vain aktivismi taidekontekstissa ja poliittinen äärivaikuttaminen ns. älyllisessä tilassa, jossa debatoida ja onko taidetila yleensä vasemmistolainen vai kapitalistinen, riistokapitalistinen, kuten itse ajattelen? Vasemmistolainen porvari on kiinnostava monin tavoin ja on nykyään vasemmiston johtohenkilö, joka ei siis ole työläinen. Työ ei ole vasemmiston pääkiinnostuksen kohde eikä ajatuksissa, muuten kuin olla tekemättä työtä ja tehdä taidetta tai filosofoida. Eli onko taiteen poliittisuus mainos itsessään taiteen paikoille, taiteen ammatille, jota valtiokin tukee, kunnianosoitus vasemmistoteorialle ja -ajattelulle, joka taiteissa on hyvin arvostettua vain teoriatasolla. Trendeihin voimakkaasti tarttuminen ja joidenkin taiteilijoiden raju tuomitseminen viittaa tähän ulkokultaisuuteen ja puhe taiteissa on siitä, mikä kiinnostaa sillä hetkellä ja on katastrofin partaalla, ei tosin vanhustenhuolto. Niin, mikä kiinnostaa vai mikä on tärkeää vai mikä tuo asiakkaita? Mikä luo kiinnostavuuden ja mihin katse kiinnittyy tai mitä haluamme nähdä, mitä meidän tarvitsee nähdä taidekontekstissa tai herätellä jatkuvasti itsessämme? Taide pyrkii viestimään omaa kantaansa päivän kysymyksiin ja on näin aallonharjalla eli kuin klikkiotsikoissa katse kiinnittyy sillä hetkellä tärkeinä koettuihin asioihin, luoden taiteilijan imagon ja poliittisuuden näkyvästi, syntyy taidetyö. Onko sitä olla poliittinen taiteilija, jos kuitenkin pelkää sanoa, mitä todella ajattelee ja pelkää systeemin rangaistusta? Moni selkeästi pelkää eikä taiteen järjestelmää kukaan ääneen kritisoi. Se on liian poliittista? Kun taiteilija on oikealla puolella, häntä voi seurata ja kannattaa, häneen voi luottaa, kun mediakin luottaa ja raportoi. Lännessä toisinajattelija taiteilija blokataan somessa ja poistetaan kartalta, idässä hän joutuu vankilaan tai tapetaan. Toisinajattelija voi olla taiteen toisinajattelija, ei pelkästään maan johdon kritisoija, kuten monessa autoritaarisessa maassa.