Kultainen rahakas ala mainonta on mielipidemuokkausta, tunteisiin vetoamista, ihmisen turhamaisuuden ja laiskuuden, etenkin älyllisen laiskuuden rahoiksi pistämistä: mitä emme tuotteista tiedä sen parempi tuottajalle ja myyjälle. Söpöstelyllä, somilla kuvilla ja toivoa herättävillä lauseilla saadaan aikaan ostajalle tunne, että hän tekee hyvän valinnan valitessaan jonkun bio-jutun vaikkei asiaa sen pidemmälle ajattelisikaan ja vaikka oikeastaan ostamatta jättäminen olisi biompi juttu. Voi puhua aivopesusta kun mainoskampanjointi on massiivista ylilyöntiä, päällekäyntiä ja tuputtamista ja tuotteet niin ihania että ne on pakko saada. Kaikki on hyödynnettävä viimeistä piirtoa myöten koska tarvitsemme vain kasvua. Argumentit luonnon hyväksikäytön perustelemiseksi alkavat kuulostaa aikansa eläneiltä. Jatkuvaan kasvuun ei taida uskoa enää kovin moni, kuinka se olisi edes mahdollista. Siis kuinka elää säästeliäästi ja viisaasti, mahdollisimman omavaraisesti onkin tulevaisuuden haaste maailmassa jossa moni on tottunut helppouteen ja saamaan monet asiat valmiina kaupan hyllyltä. Ja mitä lopulta tarvitsemme todella voi jokainen kohdallaan miettiä koska monen yksittäisen ihmisen henkilökohtaisista valinnoista koostuu markkina. Kyse on siitä millaisessa maailmassa haluamme elää ja mikä on tarpeeksi.
Kuten tiistaina esitetyssä Ajankohtaisessa kakkosessa 14.7.2015 lihantuotannon tärkeydestä nykyisessä yhteiskunnassamme väittelivät MTK:n eläinlääkäri Leena Suojala ja Suomen Eläinoikeuspuolueen projektipäällikkö Lotte Suveri http://areena.yle.fi/1-2449118. Mielenkiintoiseksi keskustelun tekee se että lihantuotannon ja syönnin merkitys ja arvo on lihantuottajien edustajan mukaan syvällä yhteiskunnassamme, perinteinen hyvä vaikuttaen lähes pyhältä, ihmistä voimaannuttava oikeutettu tapa ja ruokana terveellinen tutkittu proteiinin lähde, joten tapojemme on oltava muuttumattomia, koska ne on hyviksi todettu yhteisvoimin. Olemme hyvinvoiva energinen kansa joka murisee syödessään. Tätä pysyvää elämäntapaa, eläinten hyödyntämistä tuotteina ihmisille alisteisina on jatkettava sellaisenaan, koska siinä ei ole mitään väärin. Ihminen ainoastaan toteuttaa omaa oikeuttaan ottaa luonnosta tarvitsemansa palauttamalla sinne ainoastaan jätteensä. Jos tapamme ottaa tarvitsemamme olisi luonnollinen luultavasti emme joutuisi käymään moista keskustelua, koska silloin kunnioittaisimme muita elämänmuotoja ja niiden elämiä, ylipäänsä muita. Eläinlääkäri Suojalan argumentti ihmisen luonnollisesta taipumuksesta empatiaan eläimiä kohtaan on vähintäänkin arveluttava. Lihatuotannon yhteydessä ihmisen hyvyydestä puhuminen on etovaa. Itse en näe lihantuotannossa ja einesteollisuudessa mitään hyvää. Luomun voi jotenkin sietää siinä sentään yritetään tehdä lihantuotannosta kestävä. Käsittääkseni suuri osa ihmisistä ei tiedä mitä syövät saati kysy mistä ruoka on peräisin. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä. Millaisesta empatiakyvystä se kertoo voi miettiä tai mielenkiinnosta ruokaa ja tuotantotapoja kohtaan.
Oireellista on kuinka suuri teollinen toimija kuin lihantuotantoteollisuus on puolustautuu halveksumalla vaihtoehtoja sanomalla veganistisia ajatuksia absurdeiksi ja hankaliksi toteuttaa. Perustelemalla niinkin alkeellisin väittein kuin että ihmisen on pakko saada eläinproteiinia ja eihän täällä härkäpapu kasva teollisuus todistaa oman tietämättömyytensä ja muutos haluttomuutensa muutosten maailmassa. Muutosvastarinta on samanlainen kuin ydinvoimakeskustelussa tahi missä tahansa perusarvokeskustelussa jossa vaihtoehto on aina altavastaaja ja väärässä koska perinteet ja jatkumo velvoittavat. Vaihtoehdot saavat tilaa ja kannatusta kun asiat menevät todella pieleen ja umpikuja on näkyvissä. Ydinvoiman ja lihankasvatuksen umpikuja on hyvin selvä. Kumpikin on epäeettistä tuhlausta ja luonnon tuhoamista. http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/glorian_koti/puutarha/kokeile_papujen_kasvatusta_3_hyvaa_papureseptia
Toki on totta että kotimaassa tuotettu liha tulee lähempää kuin Kiinassa kasvatettu luomupapu. Taistelu eläinten oikeuksista on oikeutettu jo sillä perusteella että eläinten kohtelu voi olla täysin ala-arvoista johon ei viranomainen puutu ennen kuin eläinaktivisti on omin luvin käynyt asioiden laidan kuvaamassa. Sitä ennen kaikki on vain ja pelkästään hyvin: eläimet ovat tyytyväisiä ja saavat tarvitsemansa hoidon ja ihmiset päivittäisen lihansa. Täysin käsittämätöntä on että eläinlääkäri näkee eläimen ainoastaan ihmiselle alisteisena ja tämän ainoana oikeana tapana nähdä eläin. Kun käyttää ‘asiantuntijaa’ busineksen voittojen maksimoimiseksi kannattaa valita ihminen joka ymmärtää että asioilla on toinenkin puoli ja joka ymmärtää että vaihtoehdot ovat tulleet jäädäkseen. Ne ovatkin lihantuotannolle todellinen uhka, koska faktat puhuvat puolestaan.
Ei ole mitenkään uutta että toisinajattelija kohtaa vähättelyä ja totaalisen torjunnan etenkin kun kyse on luonnon ja eläinten suojelusta. On käyty ja käydään yhä todellista kamppailua luonnon puolesta riistokapitalismia vastaan. Monet näkevät edellä mainitut luonnon ja eläimet omaisuutena ja vastaanväittäminen saa aikaan vihareaktioita. Vaihtoehtoiset tavat ajatella horjuttavat voimasuhteita, rahavirta on uhattuna koska lihan liiallinen syönti on myös terveysuhka. Kun taloudelliset punnukset ovat painavammat kuin eettiset jälki ei välttämättä ole kovin kaunista. Eläinaktivistit ovat ottaneet suuren henkilökohtaisen riskit kuvatessaan kuluttajille kuinka heidän ruokansa tuotetaan. Jossakin vaiheessa todisteita olisi uskottava, etenkin kun ihminen on eläinlääkäri Suojalan mukaan niin kovin empaattinen ja haluaa eläimille parasta.