Every Finn has a relationship to Russia. Sadist at work. What’s not to love.

All the things that Russia is inspire me. To understand this is probably difficult but I guess my feelings and thoughts are normal considering in part I am from Russia and anything Russian was present in Finland in my childhood, as Russia was in the News all the time and an influence in the media shown for us. It is of course like all big nations are a wtf, all the time. I am almost obsessed partly because we are neighbors and influence we have had from Russia is huge in many ways, partly because the amount of grandiose, contradictions, sheer lunacy and wildness are beyond anything else. Dark mystery of Russian mind or mysticism, an abysmal depth, and violence that scare both the shit out of me, a history to sink into, a turmoil that is a nonstop mess politically, socially and culturally, painful and bloody for the most part and to follow the soap opera is to realize that this all is happening. The whole of Russia is an explosive entity that excites me as a place and state of mind and has done so always. The question is why the threat Russia likes to embody and keep alive? Russia, the scare and secrets it holds, which mystery it still is for Finland as we wonder what will Russia do next, a criminal for the rest of the world but something we are related to. Criminal is what it politically enjoys being. Such monstrous fear justifies warring just to keep fear alive and well, justifies inequality and bullying because big guys do so, not mentally mature though. Russia enjoys it grandiose and megalomaniac attacks. Its war history is such a big part of the image and character of Russia that warring is something it seems to do naturally. Amount of veterans and problems caused by wars inside the country are also gigantic. It is at constant war also with its own people. Therefore to be peaceful and start building an equal and peaceful country that does not threat its neighbors and the US is a faraway dream, unthinkable almost. How change something that is historically and organically a law and a habit, the way things are, ways people think and what things are unthinkable. To keep decades long feud going deserves a prize. Maybe an MTV award?

Russia could, if it was in its interest, change Russia completely for the better, meaning better for all Russians. Nevertheless the violence and attraction to deadly games, I adore Russia for is culture and because it is so different to Finland, the sterile Finland. I adore beauty of Russia naturally which beauty makes me cry, which wildness/ melancholy/wilderness/unexpectedness is in its people, literature, vodka, food, cities, in its size and in its history. Savages, I love your beauty! Russia is an endless game that does change all the time to be a contemporary country among others but history is always present, the way of thinking is a monolith. Nothing is erased, hidden or something to be ashamed of, other than the assassinations and hazy businesses. But it is moving ahead someways, rolling ahead wearing Ray-Bans? Trying to be cool and being definitely scary is a very special feature.

I cannot erase the image of Brezhnev’s funeral from my mind as the occasion was shown on Finnish TV in the 80’s or the nuclear threat or the possibility that Russia any day might do the same as it did 1939 attacking Finland. Somehow possibility of revolution seems impossible, that Russian people would overthrow Putin, never. So far we are friends. It is a strange friendship honest and dishonest at the same time. Something that one can only have with Russians. Here are some of photographs I took in Kronstadt 2001 below. Haven’t Photoshopped them, so there is dust.

 

How does it feel to have your clitoris cut? All the pain there is in the world put in one act, in between legs of women and girls and a knife.

Can you imagine the pain? The situation of cutting little girls for modesty and respectability without anesthesia? It freaks me out to think about it and I intuitively cross my legs and hope there will be sense enough to stop this madness. The amount of bleeding and pain must be enough to cause shock and death. Wound is also very likely to infect. Cut heals slowly not to mention mental trauma caused by the act of violence and brutal force by people that should be trustworthy. Can we imagine the pain and will we imagine it? I think we must. It is invasion where trust dies and failure which women must feel they are because they are not allowed to feel pleasure but pain. To be a woman is a sin, so women are shrunken into beings that cannot do much but accept this rule. Women are not allowed to live as fully as men and boys. They will reveal their sinful nature if they are not punished in advance. Paranoia over women’s bad influence on society, that women corrupt men if they are not tied down, is ancient holding on strongly today.

 

 

I am told I am not critical enough. Does it mean I am not analytical enough or analytical in a right way, meaning my point is too light not as heavyweight as it could be? Is there an edge missing that I as a woman, artist and a thinker do not have? It is always wrong. Has my edge been cut out or is it denied from me or do I not have it in the first place because of my gender? I should be careful but I won’t be.

To be a woman is a constant unsafe situation. There is my edge, in pain and hurt. Who hurts most, who are the most vulnerable of all people. Not being safe anywhere ever and making this state of things visible.
Mutilation is a scare, a reminder and the pathway girls must go to be honorable. It is silencing. I feel women are cut in to smaller pieces to be easier to handle, everybody knows, for everything to stay unchanged and women in their place not making demands but serving others. There is the order of things which demands of women to be quiet and scared, many are because there is too much to lose. In that same process women are cut out from having freedom of expression and humanity, processed to be human only in part. The only serious issue for women seems to be protecting honor and a loud resistant woman is not honorable anywhere.

Menestyksen mittarit.

Kilpailu on kovaa, senhän kaikki tietävät. Mutta miten kilpailla ja voittaa eli menestyä omalla alallaan ja miksi kilpailla muualla kuin urheilussa. Voittaminen tarkoittaa, että päihittää ne muut joiden kanssa kisaa. Saa palkinnon, on ykkönen, on paras, nostetaan esiin joukosta tai nousee esiin, koska on pätevin. Kiinnostava ja vaikea aihe jälleen kerran, asia jota suurin osa halajaa, olla paras jossakin, olla erinomainen. Miten saavuttaa menestys henkilökohtaisella tasolla tai miten maa menestyy kokonaisuutena muiden maiden joukossa, taloutena, ihmisinä ja kulttuurina. Olemme aina kilpasilla. Menestys ensisijaisesti mitataan saavutetun omaisuuden määrällä, rahalla. Raha on valtaa ja luo valtaa sekä niitä, jotka päättävät mikä on menestystä. Jättimenestys on kansainvälinen tuote joka myy kuin häkä kuten Applen puhelin ja tietokone, jotka ovat menestyksen merkkejä yksilöille, statussymboleita. Näyttäytyä statussymbolin kanssa kertoo jotakin ilman sanoja ihmisestä: hänellä on varaa ja tietynlainen tyyli, hän satsaa parhaaseen laatuun. Jotkut esineet tuovat omistajalleen professionaalin ilmeen kenties ennen kuin esineillä tehty työ on tehty. Millaiset työvälineesi ovat saa esimerkiksi taiteessa yllättävän paljon painoarvoa. Kuulostaa omituiselta, niin minustakin. Menestyksestä kertovat ketkä sinua arvostavat ja millä tavoin arvostus osoitetaan. Kirjoitetaanko sinusta, siteerataanko sanomisiasi, onko työsi arvokasta? Mikä työ ei olisi arvokasta? On töitä joita ei huomaa ennen kuin ne jäävät tekemättä. Sitten on töitä, joiden tekijät pitävät itseään kovasti arvossa koska niin on ajateltava selviytymisen kannalta, koska työllä on yhteiskunnallinen arvo, asiantuntijan status ja tekijä on saavuttanut omasta mielestään tason jonne on vaikea päästä ja jossa on mahdollisuus menestyä julkisesti, näkyvästi ja ympärillä on ihmisiä jotka todistavat tämän menestyksen. Toiset työt eivät koskaan saavuta asiantuntijastatusta, koska puuttuu jotakin mikä nostaisi työn kategoriaan, missä menestyjiä tehdään ja haetaan. Millaisia menestyjiä halutaan ja haetaan?

Menestys on haastellista. On oltava erityislaatuinen, ainakin nimellisesti. On näytettävä menestykseltä. Ajateltava, minä olen menestys, minä menestyn siinä mitä teen. Onko se ylimielisyyttä vai juuri se mitä tarvitaan? Menestyksen saavuttaminen ja säilyttäminen on ulottumattomissa sellaisena kuin se nähdään pinnallisesti. Se on unelma, joka on katoavaa laatua ja varsin liukas pinta. Tämä menestys on sellainen, jossa täytyy miellyttää oikeita ihmisiä, vetää oikeista naruista ja osata pelata peliä, menestyspeliä, myötäillä, oltava oikeanlainen, mikä tekee menestyksestä hämmentävän taudin jolla on oireita, epätoivoa, pelkoa ja kamppailua ei voi olla huomaamatta. Menestyksen eli rahan puute voi katkeroittaa ja monesti ihmiset ajattelevat, että menestys, joka on rahaa ja mainetta, on jotakin mikä ei kuulu heille, ei ole heidän ulottuvissaan, koska he eivät ole syntyneet menestymään eivätkä osaa asioita, joita menestyminen vaatii eli on osattava tehdä rahaa. Rahan avulla saa asioita aikaan ja voi luoda itsensä. Syntyä menestymään on yhteiskunnallisen muutoksen ytimessä tai muutoshaluttomuuden. Menestys on jotakin minkä eteen on kuitenkin kovasti tehtävä töitä, vaikka siihen syntyykin, mutta toisten enemmän kuin toisten. Jotkut menestyvät ilman turvaverkkoja, toiset verkostojen turvin. Millaista työtä taloudellisen ja maineellisen menestyksen eteen tehdään? Mikä on se työ joka tekee voittajan jota voi ihailla ja mitä tällä henkilöllä on silloin kun hän menestyy? Vinkkejä on netti pullollaan: miten menestyä ja mitä neuvoja menestyjät eli monimiljonäärit antaisivat teini-ikäiselle itselleen. Paistatella ihailun auringossa mammonan keskellä on menestyjän arkkityyppi. Media tekee menestyjiä jolloin menestys on se että on esillä, on päässyt katsottavaksi niille jotka haluavat katsoa. On oltava yleisö jolle menestystarina kerrotaan. Kerrotaan jonkun suuruudesta. Kyse on siis kokoeroista. Pieni ei näy tai sitä ei huomaa.

Tämä yksilön onnistuminen, valokeilaan pääsy, nähdään usein sinä todellisena menestyksenä, aitona menestystarinana josta otetaan esimerkkiä, jota ihaillaan, koska on ihanaa olla ihailtu, näkyvä, katsottu, poseerata, puhuttu, kuunneltu, olla esimerkki, ja kulttuurillinen vaikuttaja. Näkymätön menestys usein taas jää näkymättömäksi eli ei nouse siksi todelliseksi menestykseksi joka on kaivatuinta menestystä ja joka tuo rahaa monelle, ei ainoastaan sille yhdelle. Materiaalinen menestys jota Suomi maana epätoivoisesti janoaa on osittain surkuteltavaa, vieden huomion pois ongelmista jotka täytyisi menestyksekkäästi ratkaista. Menestyshuumassa haluamme olla voittajia, olla parhaita testeissä ja tilastoissa. En tiedä, unohtuuko jotakin oleellista hypessä, jossa menestystä on tulla mainituksi ulkomaisessa lehdistössä, jutuissa joissa meitä ihaillaan, koulutustamme vertaillaan erinomaiseksi. Menestystä on asua kalliisti, syödä kallista ruokaa, ajaa kalliilla autolla, pukeutua kalliisti, ymmärtää hyvän päälle. Olemme siis menestyneitä koska nämä osuvat. Kaikki mitä teemme on kallista ja kallistuu yhä vaan. Kansanedustaja Juhana Vartiainen levitteli Twitterissä käsiään kun kysyin, miksi asuntojen hintojen nousulle ei mitään tehdä. On kuulemma vaikea muuttaa kehitystä. Mietin mitä kansanedustaja tekee ja ketä hän edustaa. Kasvukeskukset joihin rakennetaan runsaasti ovat hänen mukaansa menestyneitä tästä syystä, ne kasvavat ja hinnat nousevat sen mukaisesti, kuin luonnonlaki ja tämä on hyvä kehitys mukaan lukien hintojen nousu. Tässä menestyksessä valtio maksaa asumistukea vuodessa 2 miljardia. http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3606127-asumisen-hinta-on-poliittinen-valinta Martti Korhonen, Kansan Uutiset, 24.9.2016 ASUMISEN HINTA ON POLIITTINEN VALINTA: Melko kallista.

Päättelen, että rakennuttajien ja vuokranantajien ahneutta ei halutakaan torpata. Sen löperöyden maksavat veronmaksajat, joita Vartianen edustaa..tai ainakin niitä rakennuttajia ja vuokranantajia ja niitä jotka maksavat paljon veroja eli rikkaita. He ovat menestyjiä. He, grynderit, menestyvät muiden kustannuksella, lypsäen niin paljon kuin irti lähtee. Esimerkkejä poliittisesta löperöydestä ja harhakuvien luonnista on turhan paljon. Kun näiden menestyjien annetaan menestyä heidän parhaaksi katsomallaan tavalla siihen puuttumatta, sitä säätelemättä, alkaa näkyä tulos jossa kaikkien ei edes haluta menestyvän. Suuri on kaunista vaikka se ei olisi paras mahdollinen vaihtoehto pitkällä tähtäimellä. Kun menestys on mahdollisuus upottaa miljoonia ja miljardeja projekteihin jotka hyödyttävät valmiiksi rikkaita, menestys on varsin kummallisen näköinen konstruktio. Halpaa sähköä laitoksesta joka on maksanut miljardeja, öh ..ekologinen ainakin nimellisesti. Tulevia turistimiljoonia kohteesta joka on menestyksellisesti myyty maalattuna tulevaisuusvisiona ja kuskattu tänne (taiteen kuljettaminen ympäri maailmaa on kallista, levittelemme käsiä. Asia jolle ei voi mitään. Big is better.).

Kun on valmiina menestyksen aura, ei voi epäonnistua.. kuuluisa brändi ei takaa eettisyyttä, saati että Suomen etu olisi kyseessä, päinvastoin. Maamme haluaa tänne yrityksiä jotka ovat valmiiksi suuria magneetteja, haluamme toki tukea menestystä joka on menestynyt jo aiemmin. Haluamme varmoja pikavoittoja, jotka eivät sitten olleetkaan kovin hyviä valintoja. Miksi niin? Olemme hämmentyneessä tilassa, menestysreseptin piti toimia, niistä jokaisen. Kun samaa toistaa monta kertaa ajattelematta sen enempää olisiko aika ajanut jo ohi, menestys voi olla tulematta.

kaikki yhteiskunnan tuki tulisi suunnata yksilöille. Kolumni Taina Haahti, Helsingin sanomat, 25.9.2016

Vasemmistoliiton kannustin liberalismi by Terho Pursiainen Libera 9.9.2016