Arvoa luovia konsepteja

Jos lähdemme ajattelemaan arvoja joita pidämme itsestäänselvyyksinä eli on olemassa arvokkaita ja vähemmän arvokkaita asioita, voimme luetella ne asiat, ja mistä aloitamme kertoo, mitä arvostamme eniten. Vaikeus laittaa arvokkuuksia tärkeysjärjestykseen on ongelman ytimessä, koska kaikki liittyy kaikkeen. Ilman jotakin ei ole toista. Arvokkaimmat asiat ovat joistakin erilaisista syistä johtuen niitä, mitä pidämme tärkeinä. Elämälle tärkeitä, jotka puuttuessaan saavat elämämme pois raiteiltaan ja elämämme tuntumaan vähemmän arvokkaalta. Tärkeysjärjestys on siis oleellinen. On osattava arvostaa. Arvon tunnustaminen ja arvon kollektiivinen olemassaolo eli huomioiminen ja tunnustaminen liittyvät arvon luomiseen. Arvokas on arvokas myös yhteisölle. Arvoa on vaalittava, jotta arvo säilyy, jotta arvomme säilyy. Meillä on oltava jotakin, mikä on arvokasta myös muiden silmissä.

Jos lähdemme katselemaan millä on arvoa nykypäivänä, jos todella haluamme löytää itsellemme merkityksellisen, siis jos se on kadonnut tai emme ole löytäneet sitä, löydämmekö sen, mikä voisi olla merkityksellistä myös muille ja jakaa tätä arvoa tasaisesti vai onko arvoa oltava vain joillakin, jotta olisi eri asteisia arvoja, arvokkaampia ja vähemmän arvokkaita arvoja ja arvokkuuksia, saavutettavia ja vaikeasti saavutettavia? Syntyykö arvo epätasa-arvosta?

Jos lähdemme tarkastelemaan mistä on kysymys, kun puhumme arvosta ja sen luomisesta, olemme pisteessä, jossa pyrimme löytämään oleellisia vastauksia siihen, mitä mieltä missäkin on, elämänarvoista ja miksi tehdä jotakin. Arvon löytyminen tarkoittaa, että on olemassa jotakin meille oleellista ja arvokasta jonka vuoksi elää?

Arvot ja moraali

Minkälaiset arvot ja moraali ohjaavat meitä nyt? Meillä on aina oltava jonkunlainen arvopohja tekemiselle. On oltava arvokasta tekemistä joka synnyttää elämiselle ja tekijälleen arvoa. Aihe arvoista ja moraalista on kovasti tapetilla talouskurimuksessa ja pohdiskellessamme laman syitä. Onko syyllisiä monta vai muutama? Kuinka syylinen tai syytön yksittäinen kuluttaja on valintoihinsa jotka kumuloituessaan aiheuttavat suuria vaikutuksia? Ketä syyttää ja miten näin mittava taloudellinen, humanitaarinen ja ympäristöllinen katastrofi on mahdollinen? Voidaan jo varmaan puhua inhimillisestä virheiden sumasta jossa kukaan ei usko jäävänsä kiinni tai syytetyksi mistään, mittakaava on valtava. Katastrofit linkittyvät toisiinsa ja ovat vaikeasti ratkaistavissa. Pohdinnan arvoinen kysymys on miksi tämän hetkisiin ongelmiin joita maailmamme kohtaa ei ole löytynyt ratkaisua. Mikä on ongelman ydin? Onko se yhtenäinen selkäranka joka meillä kaikilla pitäisi olla ja kenties on nyt jotakin muuta eli koemmeko moraalikatoa ja arvojen rappeutumista rikkauksien keskellä tahtoessamme yhä vain lisää maallista hyvää kuten moraalin rappiossa ajatellaan käyvän eli onko jatkuvan kasvun ja rikastumisen joskus loputtava vai voimmeko vain haluta lisää ja pysyvää korkeaa elintasoa? Olemmeko valmiita luopumaan ja hyväksymään ettei kaikkea voi saada ja vähän voi olla jopa parempi? Onko ajatus yhtenäisyydestä haihattelua ja haavekuva moraalisesti vahvasta ihmiskunnasta, yhteiskunnasta joka osaa ja haluaa puhaltaa samaan hiileen uhteisen hyvän saavuttamiseksi? Puhumme ahneudesta melko useasti talouden romahdusten yhtenä syynä, itsekkyydestä, itserakkaudesta ja oman edun tavoittelusta nykykulttuurissa menestymisen työkaluina, persoonien osina jotka ovat taloudellisen menestyksen oleellisia aineksia. Mietin mitä kautta tarkastelisin arvojen ja moraalin ongelmaa. Oma itse on tietysti ensimmäinen piste josta lähteä purkamaan koko yhteiskuntaa koossa pitävää järjestelmää. Pidämmekö arvojamme ja moraaliamme muita korkeampina, sellaisina joita voi odottaa muilta? Kuinka pitkälle uskomme ja tiedämme arvojemme ja moraalimme olevan oikeat, sellaiset joita voimme vaatia myös muiden noudattavan? Kysymys oikeasta ja väärästä, sopimuksista ja hyvistä tavoista, kasvatuksesta, oppimisesta, johtamisesta ja seuraamisesta. On myös osattava seurata oman järkensä ääntä kun yhteiskunnassa on moraalikato, päätöksenteko on läpinäkymätöntä ja omat vaikutusmahdollisuudet heikot. Kun kokee että itsellä on korkeampi moraali ja vastuuntunto kuin niillä jotka asioista päättävät miten toimia että asioidenhoito tapahtuisi jatkossa vastuullisesti ja moraalisääntöjen mukaisesti?