Waterloo (1970)

7 marraskuun, 2026 | Henna Timanttimetsä

Ohjaus: Sergei Bondartšuk

”Keisari on palannut.”

”Teidän majesteettinne, hirviö on paennut Elban saarelta.” kuningas Louis XVIII saa viestin.

Napoleon hallitsi Elban saarta, jonne hänet karkotettiin Leipzigin taistelun 1813–1814 jälkeen. Sota oli kammottava tappio Ranskalle. Ranskan oli voitettava liittoutuneet Preussi, Ruotsi, Venäjä, Britannia, Sisilia, Sardinia, Itävalta, Portugali ja Espanja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuudennen_liittokunnan_sota Preussi julisti sodan, joten vaihtoehtoja oli aika vähän. Vaihtoehdottomuus leimaa ihmisten elämää.

Elokuva alkaa viestintuojien kiillotettujen saappaiden marssilla kohti Napoleonia. Napoleon katselee ikkunasta. Sota on hävitty. Itävaltalaiset ovat Versaillesissa. Kasakat ja preussit ovat Pariisissa. Tällaisen tappion jälkeen siirtyminen Elban hallitsijaksi on kunniakas vaihtoehto, jota tarjotaan. Kuolleita oli kymmeniä tuhansia. Napoleon haluaa silti taistella, ei antautua, vaikka Pariisi on piiritetty eikä sotilaita enää ole. Wellington (Christopher Plummer) voittaa aina, hän on piikkinä Napoleonin lihassa. ”Miksi aina Wellington?” kysyy Napoleon. ”Pelkäättekö häntä, koska hän voitti Espanjassa?” hän kysyy sotapäälliköiltään. ”Ranska ei seuraa teitä”, sanoo Ney, rohkeimpien rohkein, Ranskan marsalkka.

”Ranska seuraa minua tähtiin, jos annan heille voiton!” huutaa Napoleon. Napoleon lisää karjuen: ”Minä en antaudu!” Kuiskaava ääni Napoleonin päässä sanoo: ei ole mitään tehtävissä. Allekirjoita. Elokuvan ansioita on äänenkäyttö. Etenkin johtoasemissa olevien herrojen mielenliikkeiden kuvauksena aivan fantastinen.

Kuinka muutama ihminen on liikutellut ihmismassoja sotiin kuin leikkikaluja ja vastustusta ei ole. Seuraaminen on orjallista ja ihailevaa. Kuinka sotilaat itkevät, kun Napoleon huutaa jäähyväispuheensa kaikuvalla sisäpihalla valtavassa tunnekuohussa. Kuinka Wellington halveksii alempiaan on brutaalia, että jopa vaimo on kauhistunut. Lähettää ihmiset sotaan inhoten? Onko se isänmaallista? Napoleon ei ole niin täynnä itseään että halveksisi sotilaitaan samoin, vaikka onkin keisari ja omaa valtavan egon. Tiettyyn pisteeseen asti vallankumouksen aatteiden vaikutus kenties, joka Napoleonissa toimii, tekee vaikutuksen kansaan ja täytyy ajatella tätä keisaria eri tavoin kuin aiempia hallitsijoita. Vallankumous ei voinut olla täysin turha?

Vuoden 1970 Waterloo on loistava luonnekuvaus. Kuinka päästä sellaisen ihmisen pään sisään, jolle sotiminen on henkilökohtaista, jonka on välttämätöntä olla keisari, jota rakastetaan ja johon luotetaan häviöstä huolimatta. Mitä vaihtoehtoja kansalla on? Aika vähän. Aina tulee uusi despootti. Taistelu vallasta on myös veristä.

Steiger tekee loistavan suorituksen pienenä suurena miehenä. Karjuen hän puhuu sotilaille kun ei ole megafonia. Napoleonille sotilaat ovat hänen lapsiaan, joita hän rakastaa ja jotka hän lähettää kuolemaan. Sodat julistetaan hänelle henkilökohtaisesti, ei Ranskalle. Hän ottaa ne vastaan kuin olisi itse ne kymmenet- ja sadattuhannet miehet, jotka taistelevat. Napoleon pitää puheen jäljellä oleville sotilaille: ”Olen tullut sanomaan teille hyvästit. Ranska on hävinnyt. Rakastan teitä kaikkia!”

Koska elokuva on YouTubessa, väliin tulee Zalandon mainos, jossa Emily in Paris valitsee vaatteita ja sähköhamnasharja tietää, milloin hampaasi ovat puhtaat.

Saapuva viestii 1815 on tarkoitettu kuningas Ludvig XVIII:lle, jota näyttelee Orson Welles. Napoleon (Rod Steiger) on paennut Elbalta armeijoineen. Ludvig XVIII ei usko Napoleonin mahdollisuuksiin voittaa kruunua takaisin itselleen, kun otetaan huomioon massiiviset sotatappiot vuosina 1812 Venäjällä ja 1813-14 sekä se, että Napoleonilla on vain tuhannen sotilaan armeija Elballa. Silti Napoleon seisoo ilman asetta kuninkaan armeijan edessä, joka on valmis käskystä ampumaan. Armeija kääntyy Napoleonin puolelle.

Kuningas Ludvig XVIII kutsuu Napoleonia ihmissudeksi ja toteaa, ettei tuhannen miehen armeija vielä muodosta uhkaa Ranskalle eikä kuninkaalle. Kuinka väärässä hän onkaan. Se, jonka puolella armeija on, saa vallan.

Ranskalla on kompleksinen suhde ympärillään oleviin maihin sekä omaan kokoonsa, valtaansa ja voimiinsa. Aivan kuten Napoleonilla, joten Napoleon on täydellinen ranskalainen, vaikka onkin Korsikalta. ”Bourbonit kompostiin! Petturit hirteen!” huutavat kansalaiset, kun Bonaparte saapuu Pariisiin.

”Minä olen Ranska ja Ranska olen minä!” karjuu Bonaparte parvekkeelta hurmiossa omasta voimastaan ja saavutuksestaan palata valtaan.

Orson Welles on mainio valinta valtavaksi, tursuilevaksi kuninkaaksi, jonka on vaikea kävellä ja joka on epätietoinen kohtalostaan noustessaan vaunuihin lähtiessään linnastaan. Tilanteet muuttuvat nopeasti vallankumouksen jälkeisessä Ranskassa. Lihava kuningas on symbolisesti kuollut pilkankohde ja menettänyt arvovaltansa.

Kuninkaan ja keisarin tittelin ero paperilla ei näytä kovinkaan suurelta, mutta Napoleon on uudistushenkinen ja saa paljon aikaan. ”En anastanut kruunua. Löysin sen katuojasta ja nostin sen miekallani. Kansa pani sen päähäni”, runoilee Napoleon. Onko Napoleon rakastettava, vaikka kaappasi vallan? Armeijan mielestä on, samoin kansalaisten.

Suurin efekti, jota elokuvassa käytetään, on ilmakuva taistelukentästä, ylhäältä näkee hyvin järjestäytyneet sotilaat. Sotakuvauksena se on kuin Napoleonin pään sisällä tapahtuva kymmenien tuhansien miesten kuolema mudaksi muuttuvalla aukealla. Tinasotilaita ja heidän johtajiaan, jotka ovat pukeutuneet hienosti ja juovat snapsit ennen taistelun alkua hevostensa selässä. Napoleon on hyvin ihailtu johtaja, ja uudelleen keisariksi nouseminen on hänen tavoitteensa. Sotilaat ovat asemissa muodostelmissa valmiina tuhoamaan vastustajan ja maiseman ja ne todella kokevat tuhon ja muodonmuutoksen. Raatoja, polkuja ja mutaa.

Bonaparte on koko Euroopassa vaikuttava henkilö. Vaikuttavuus toimi sodan kautta, 1799 tehdyn vallankaappauksen ja keisariksi julistautumisen kautta 1804. ”Napoleonin vahvistama lakikokoelma Code civil, joka tunnetaan myös nimellä Code Napoléon, on edelleen tärkeä osa monien maiden lainsäädäntöä, jopa Japanissa saakka. Hän organisoi uudelleen Ranskan koulujärjestelmän, kehitti useita tieteenaloja, rakennutti lennätinjärjestelmän, edisti isorokkorokotuksia, rakennutti kaupunkeja ja sairaaloita sekä perusti Ranskan keskuspankin. Egyptin sotaretki puolestaan vaikutti merkittävästi modernin egyptologian syntyyn. Rosettan kivi löydettiin retken yhteydessä, ja Suezin kanavan suunnitelmatkin liittyvät tähän aikakauteen.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Napoleon_I

Uskollisuus Bonapartea kohtaan on varsin uskomatonta ja ihmetystä herättävää vielä vuonna 1815. Ranskan armeijan historia on itsessään hyvin kiinnostava. Kuinka hävityt sodat, kuten sotaretki Venäjälle vuonna 1812, jossa matkaan lähti 680 000 sotilasta ja 93 000 palasi, eivät ilmeisesti olleet katastrofi yrityksen johtajalle eivätkä maallekaan. Katastrofi kohtasi ainoastaan rivisotilasta, joka kuoli ensin viluun, tauteihin ja nälkään ja sitten kohdatessaan venäläiset.

Vuonna 1813-14 koettiin tappio Leipzigin taistelussa, joka oli verisin ennen ensimmäistä maailmansotaa käyty taistelu Euroopassa. ”Tein elämässäni yhden virheen. Meidän olisi pitänyt polttaa Berliini”, sanoo Bonaparte Waterloon taistelukentällä, kun Preussin armeija lähtee hyökkäykseen. On kova paikka antautua briteille ja preussilaisille. Egoistille häviö on nöyryyttävä. ”Tässä englantilaisessa on kaksi ominaisuutta, joita ihailen: varovaisuus ja rohkeus”, ajattelee Bonaparte Wellingtonista. ”Eikö Wellingtonilla ole tarjota minulle muuta kuin näitä Amatsoneja?”

”Te juopuneet lurjukset! Senkin huoranpenikat! Senkin varkaat!” huutaa brittiupseeri sotilailleen. On kiinnostavaa, millaista joukkoa Wellington johtaa ja millainen sotilaslauma kulkee kohti kuolemaa perääntymättä. Wellington kuvailee sotilaitaan rupusakiksi ja kerjäläisiksi ”Gin is the spirit of their patriotism” sanoo Wellington. Hän odottaa, että miehet kuolevat hänen puolestaan, ihmettelee vaimo. Velvollisuudesta? Kyllä. Arvo on siinä, kuinka monta kymmentätuhatta miestä kuolee puolestasi. Tanssiaiset yhdistävät miehet ja naiset puhumaan sodasta, sotimisen taidosta ranskalaisia vastaan: ranskalaisten kanssa tanssitaan sitten pellolla. Tanssisali on eteeristen kaunokaisten hetki leijua valssin tahtiin upseereiden kanssa. Taistelu ei ole paikka naisille sanotaan, mutta he ovat kiinnostuneita, millaista sodassa on. Kuva siirtyy tanssisalista tantereelle, joka on ruma näky. Waterloon kenttä on mutainen rankasta sateesta. Wellington tulee olemaan rauhanneuvottelujen pöytä, uhkuu Napoleon voitonvarmana.

Rumpuja pärisyttävät nuoret pojat kuolevat siinä missä miehetkin. Possun varastamisesta seuraa kuolemantuomio, mutta tällä kertaa varas ylennetään korpraaliksi kuin vitsinä. Sotajoukot osaavat koreografian ja muodostelmat. Se on tosiaan kuin tanssia.

Sodan loppuessa Wellington ratsastaa savuavan taistelukentän läpi. Ruumiiden keskelle syntyy polku, kun kuolleita kannetaan riveihin. ”Seuraavaksi surullisinta kuin hävitty taistelu on voitettu taistelu.” “Hyviä papuja, Wellington.” “Jos on jotakin tässä maailmassa, mistä en tiedä yhtään mitään, se on maanviljely.” “Me teemme murhia, teidän armonne.”

Hitler ja houkuttelija (2024)

23 helmikuun, 202626 helmikuun, 2026 | Henna Timanttimetsä

Kronstadt, 2001, kuva Henna Timanttimetsä

Miksi Hitler hyökkäsi bolševikejä ja kommunisteja vastaan, jos kansallissosialismi oli sosialismia? Vähän aika sitten nousi Binga Tupamäen esille nostamana ajatus natsien aatteen sosialistisesta luonteesta ja natsien pahuuden vasemmistolaisesta alkuperästä. Tosiaan, sehän on siinä nimessä, https://youtu.be/91lSOpNSFOA?si=plESNF8l8O-0mPAz mutta silti, en yhdistä, kuin ehkä todella suurella kaarella, ei sateenkaarella. Kansallisten toimien illuusion rikkominen oli Göbbelsin tavoite. Göbbels sanookin, propaganda on taidetta ja mestariteos ei ole kaikken realistisin. Propaganda oli käytössä omien kansalaisten harhaanjohtamiseksi ja harhaanjohdettu kansa joutuu sotaan. Kansa valmistellaan sotaan, kuten Hitler asian ilmaisee. Kuulostaa Venäjältä tänäpäivänä.

Oikeisto hyökkää kaikkea punaista vastaan, joten kun kansallissosialismi halutaan nykyään joidenkin puheissa kääntää sosialismiksi eli etteivät natsit olleet äärioikeistoa, vaan äärivasemmistoa, niin jäin miettimään eroja, punaisen sävyjä, vallan hyväksikäyttöä eli väärinkäyttöä, mikä vasemmistoajatusten viljelyyn politiikassa liittyy joissakin maissa, vallankäytön muotoja erilaisten ismien alla ja kun ääret tahoillaan saavat aikaan halutunlaisen autoritaarisen lopputuleman, mutta silti hylkivät toisiaan, vaikka ovat hyvin samankaltaisia. Joku on sanonut, että kansallissosialismi olisi pitänyt nimetä kansalliskapitalismiksi, mikä olisi ollut totuudenmukaisempaa, mutta kuten Göbbels sanoi, totuus on se, mitä minä sanon, on totta. Me voimme tässä ajassa edelleen tutustua valehtelun mestareihin elokuvien kautta, missä mediassa natsit pääsevät oikeuksiinsa, niin visuaalisen ilmeen luonnin mestareita kuin eurooppalainen herrakansa voi olla.

Natsien pelko oli, että Euroopasta tulee bolševistinen. Natsien oma vallankumous oli siis nimellisesti sosialistinen, sanoma oli kansan parhaaksi tarkoitettu, tietenkin ja vastaisku Venäjän radikaalille muutokselle ja Euroopassa tapahtuvalle liikehdinnälle?
Antisemitismi oli ympäri Eurooppaa ollut voimakasta kauan ja Venäjällä myös, Pogrom sattui, kun jotakin sattui https://youtube.com/shorts/wf-0SBfNcEA?si=rAR1Q70s-Eb3tKLO. Vasemmistokumoukset tekivät älyköistä kansanvihollisia. Itsenäinen ajattelu oli vaarallista. Kansojen näkeminen ohjattavina massoina liittyi Euroopassa ja Venäjällä tapahtuviin vallankumouksiin ja sotiin silti. Kaikki piti olla ohjattavissa ja kontrollin alla mantereen uudelleen järjestämiseen ja hallinnointiin.

Joachim A. Langin ohjaama Hitler ja houkuttelija (2024) on natsien ajattelun Tonava ja kertoo totuudenmukaisesti dokumenttien pohjalta, kuinka führer-kultti rakennettiin propagandaministerin aivoituksin. Göbbels halusi olla tunnettu luomastaan myytinkaltaisesta teoksesta, joka oli führer. Elokuva alkaa kertomalla, että meidän on edelleen katsottava läheltä historian pahimpia roistoja, jotta voimme riisua aseista tämän päivän demagogit. Natsit olivat uutisoinnissa totuudenmukaisia sopivissa määrin. Propagandan ja mielikuvien luominen olivat kansallissosialismin nousun ytimessä ja Hitlerin henkilökuvan luonnissa oleellisia. Kuinka saada massa yhden ihmisen taakse? Millaisia kansanviholliset ovat, mitä pelkoja saksalaisilla oli ja kuinka Hitler nostaa Saksan voittajaksi? Sodassa voittaminen on tehokas keino nousta sankariksi.

Tehokas elokuva käyttää propagandan keinoja näyttääkseen propagandan voiman. Kiinnostavaa on, kuinka tärkeitä lapset ja nuoret olivat propagandakuvastossa: uusiutuva kansa on terve ja runsas katras lapsia on kansakunnalle elintärkeää. Lapsia arvostetaan ja kuunnellaan, heistä tehdään myös sotasankareita. Näinhän oli myös Neuvostoliitossa. Lasten mobilisointi ja käyttäminen kuvastossa tuo esiin johtajien herkkyyden, hellyyden, arvot ja vanhemmuuden. Se on kaunista ja totta, lapset ovat kansakunnan voima. Propagandana todella toimiva konsepti. Siinä voi olla myös tietty syy, miksi nämä perinteiset arvot ovat välillä kokeneet inflaation. Elokuvan alussa on myös alkuperäistä kuvamateriaalia, kun Hitler tapaa nuorisoa, Hitler-Jugendia ja sodan loputtua näemme kuolleet Göbbelsin lapset, kuin enkelit.

Göbbels katsoo filmiä, jossa Hitler tervehtii Hitler-Jugendia. Hitlerin käsi vapisee. Tätä ei voi näyttää, sanoo Göbbels. ”Se on kamalaa, mutta totta, Hitler on varjo entisestään.” Göbbels sanoo, minä päätän, mikä on totta! Totuus on se, mikä on Saksan kansan parhaaksi.” Göbbels ja hänen vaimonsa Magda keskustelevat: on jäljellä vain lapsia ja vanhuksia, tämä on katastrofi. Heitä odottaa vain kuolema. Mutta se on sankarikuolema, sanoo Göbbels.

Natsi-Saksa ja kansallissosialistit kiinnostavat elokuviksi asti. He ovat tutkimusalusta ihmiskokeesta ja kansakunnan tuhosta, jonka piti säilyä tuhat vuotta. Kuvitelma, johon natsit uskoivat aivan loppuun asti, kunnes ei voinut enää kuvitella ja piti katsoa totuutta silmiin. Mahtavuuden ja paskapuheen hetkessä mureneminen. Hitlerin käsi vatkasi hänen selän takana, vatkasi samalla koko Eurooppaa. Hitleristä piti tulla vuosisadan mies eikä tappio ollut vaihtoehto. Sodankäynti ja aluevalloitukset palvelivat tätä tarkoitusta: Hitler-suurta. Epäily häviämisestä ei saanut tulla mieleenkään. Mutta miksi elokuvat kommunisteista eivät pääse ihmisen mielen synnyttämän liejun kuvauksissa samanlaisiin lopputuloksiin, vaikka murhe ja kärsimys ovat äärimmäisiä ja suunnitelmallisuuskin? Liittyneekö tähän eurooppalaisen filosofian perinne ja meidän tarpeemme kysyä, mistä paha saa alkunsa, mikä paha meissä saa tällaista aikaan ja missä Jumala oli?

Natseista ja 1900-luvun alun sodista kertovat elokuvat ovat suosittuja ja niitä on nyt taas tullut useita. Natsipropagandan visuaalisuus ja heidän tekojensa kammottavuus yhdistyvät tutkimukseksi ja aikamatkaksi, jota jotkut eivät edelleenkään usko todeksi, joten se on näytettävä ytimiään myöten uudestaan. Elokuvana tämä todellisuus muuntuu yhä kiinnostavammaksi, kun tarkastellaan, kuinka natsit pelasivat tietoisesti. Mitä he inhosivat, halusivat ja kuinka suoraa puhetta he keskenään kabineteissa puhuivat. Voisi kuvitella, että aihe tulisi tässä ajassa, 80 vuodessa, kalutuksi loppuun, mutta ei. Asia on aina ajankohtainen ja traaginen, aivan loputtomasti. Saksalaiset näyttelevät osansa loistavasti ja kuten Zone of Interest tutki, herruus ja valta ovat kulissi, jonka takana voi tehdä mitä vain, pääasia on, mitä näkyy ja mitä ei ja se on ihmisen luontia, joka ei katoa eikä poikkea, vaan toistuu. Konstruktio, jolla luodaan jotakin jostakin, tuhoudutaan ja aletaan alusta.
Sosialismia oli ilmeisesti juutalaisten omaisuuden haltuunotto, kuin poliittinen vitsi, mitä Göbbels sanookin ja painottaa tekojen vitsikkyyttä. On hauskaa saada käyttää valtaa ilman pidäkkeitä ja toteuttaa fantasioita. Führer-setä ei ole yhtä kevyt kuin Göbbels, joka kuin liitää hymyillen ja hän nauraa paljon, noitamestari. Göbbelsin vaimo Magda sanookin, slaavit ovat ali-ihmisiä, mutta tsekkiläinen huora kelpaa. Göbbels oli naistenmies. Ali-ja yli-ihmisyys ovat päätettävissä olevia asioita ja moraali voi joustaa, kun asioita itse tekee. Likaisuus, eläimellisyys ja kaikki piirteet, joita halveksia, liimataan niihin, joilta halutaan ryöstää ihmisyys, joka sekin on ansaittava. Göbbels herättää närää päällystössä: ennen rankaisimme juutalaisia alaisten ahdistelusta.

Operaatio Valkyrien lopputulos näytetään, epäonnistunut isku Hitleriä ja hänen lähimpiä pomoja vastaan, todella valitettava epäonnistuminen, mutta huikean rohkea yritys ja Stauffenbergin kuulustelua pieni pätkä, er war kein richtiger Nazi, vaikka olikin kansallissosialisti. https://youtube.com/shorts/afkppvxsIW4?si=xrRSPiSrmb8zveL5 Kummallisen sitkeä on uskomus ja väite, ettei holokaustia tapahtunut, vaikka natsien oma dokumentointi on erittäin laaja ja saksalaisen tehokas. Luin taannoin kommentin, ettei siihen aikaan osattu niin tehokkaasti tappaa ihmisiä. No, mutta atomipommi kuitenkin samaan aikaan kehitettiin ja kommunistit siis osasivat massamurhan, jotain rajaa harhaisuuteenkin ja hyvän ihmisen mallin luonti ja käyttökelpoisuus poliittisesti on niin oikeiston kuin vasemmiston pelipöydällä. Oliko niin, että Hollywood on juutalaisten hallussa? 🤣👍 Saksalaisilla ja sittemmin natseilla oli laaja elokuva-osaaminen, joten ei ihme, että se siirtyi sodan seurauksena Yhdysvaltoihin.

Mietin, miksi joku kuvittelee, että islam on alistettu uskonto tai että muslimeilla pitäisi olla eri säännöt, kun he asuvat täällä maallistuneissa länsimaissa?

24 heinäkuun, 202124 heinäkuun, 2021 | Henna Timanttimetsä

Mistä on kysymys, kun uskonto haluaa alistaa muut maat omien tapojensa alle ja miksi se tehdään sen varjolla, että tänne tullaan sotaa pakoon? Että usko toteutuisi täydellisesti, maa, johon on tultu sotaa pakoon, alistuu käskytettäväksi ja ottaa kaiken, mitä muslimit sanovat todesta, koska pakolaiset ovat itsestäänselvästi uhreja? Mitähän islam muuten sanoo valehtelusta (Jihad taitaa sallia) ja missä kohtaa pakolaisesta tulee siirtolainen? Kun sota loppuu tai pakolainen ei ollutkaan paossa? Mistä lähtien islam on ollut alistettu vähemmistöuskonto, rauhanuskonto, johon muslimeilla on oikeus ihan missä vaan miten vain, toteutettuna samanlaisena kuin lähtömaassa ja mistä lähtien islamia on ryhdytty puolustamaan kritiikittä, ettei muslimien tarvitsisi elää kuten länsimaissa yleensä eletään: kaikilla on samat säännöt, lähiöissä on rauhallista, naiset ja miehet käyvät töissä, naisilla on oikeuksia jne? Islamin puolustamista perustellaan uskonnonvapaudella. Mistä lähtien on ollut selvää, että muslimien uskonto sanelee länsimaissa yhtään mitään ja että islamilla olisi hyviä aikeita? Jos koulussa tarjotaan possua, muslimit voivat kokea sen loukkaavaksi ja vaatia possun tarjoilun lopettamista kokonaan, kuten tapaus Kanadasta kertoi. On järjen ääni, että tällaisille ihmisille kerrotaan, että maailmassa on 49 muslimimaata/muslimienemmistöistä maata https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamilainen_maailma, joihin he voivat mennä asumaan omalla tavallaan ja länsimaissa eletään meidän tavalla. Länsimaisia ihmisiä siis saa loukata ja uhata, heidän kimppuunsa saa hyökätä, koska olemme etuoikeutettuja valkoisia ja me loukkaamme pelkällä olemassaolollamme ja sananvapaudella. Tänne on voinut tulla töihin ja turvaan, kouluttautumaan ja asumaan: kieli on myös hyvä oppia sekä tapamme, että myös me loukkaannumme ja sillä on joku painoarvo. Olisi kummallista, jos ei olisi ja miten vaikuttaa, että olemme kynnysmatto. Kulttuuriamme ja tapojamme yritetään muuttaa loukkaantumalla, koska tapamme eivät muslimeille käy, meidän on mukauduttava, oltava kohteliaita loputtomasti ja varottava joka sanaa ja kuvaa. Poikkipuolinen sana on rasismia, vaikkei islam ole rotu, se on hyvin barbaarinen uskonto. Vetoamalla uskontoon, sekulaaria maata kristityillä tavoilla voidaan yrittää muuttaa muslimeille suotuisammaksi pikkuhiljaa ja tässä on siis kyse ihmisoikeuksista? On kiinnostavaa, että muslimit tulevat tänne puhumaan ihmisoikeuksista, vaatimaan meiltä oikeuksiaan, ja kun me muutumme eli myötäilemme orjallisesti, koska olemme niin mukavia, olemme oikealla tiellä ja kaikki muuttuu hyväksi heidän kannaltaan? Kuinka meille käy? He saavat länsimaiset palvelut ja me saamme heidän uskontonsa? Melkoinen vaihtokauppa. Minulle se ei käy. Minulle ei käy, että lähdetään jostakin kykenemättöminä muuttamaan lähtömaassa mitään ja vaaditaan muutoksia täällä. Minulle ei käy, että naiset pidetään kykenemättöminä työhön ja jopa kouluttamattomina, näin halvaannuttaen puoli kansaa ja pitäen tilanteen maassa samana vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen, pyytäen samalla tukea länsimaista tai halveksien länsimaita haluamalla islamisoida ne. Se on halveksittavaa ja kuvottavaa. Että ihmiset kehtaavat ja vihaavat omaa maataan. Luojan kiitos, ettei suurmoskeijaa tullut Helsinkiin, joku järki.

Länsimainen ihmisoikeustaistelija on helppo kohde, hyväuskoinen hölmö, joka vastustaa omasta mielestään rasismia ja fasismia, joita islam on pullollaan. Ristiriitoja riittää. Muslimimaissa tunnetusti on diktatuuri, joissa oikeuksien perääminen on huomattavasti haastavampaa ja vaarallista. On sinänsä erikoista, että tänne tullaan turvaan ja että meillä on velvollisuus auttaa, silti vaatimukset ovat näin syväluotaavia ja totaalisia kuin suurmoskeija, kas kun ei minareetteja, ja islamofobia..ok, minua ryhtyy naurattamaan. No-go-zone kuulostaa lupaavalta kulttuuriselta keksinnöltä ja Ruotsin tilanne.. Se, että islamia ja sen oikkuja kritisoi, ei tarvitse nimeä eikä leimaa, se on pelkästään oikein ja tarpeen. Kritiikille on selkeä oikeutus ja tarve, vaikkei sitä haluta kuulla ja se halutaan hiljentää, rasismin nimissä. Milloin alkaa uhkailu, kun vaatimuksia ei toteuteta, kun kunnioitusta ei ole tarpeeksi ja kritiikkiä esiintyy? Pitäisi siis olla hiljaa ja kiltisti ja pelolla on helppo hallita, vanha kikka. En ole muslimi, joten heidän sääntönsä eivät koske minua ja vapaassa yhteiskunnassa jokaisella on ääni, halusit sinä sitä kuulla tai et. Maahanmuuttokriittisyys ja islamin kritisointi ovat hyvin akuutteja edelleen, erittäin monesta syystä. On kummallista, että sellaista joutuu edelleen perustelemaan, kun katsoo uutisia ja tilastoja kotouttamisen epäonnistumisesta ja hintalapusta.

Milloin tämä velvollisuus auttaa päättyy ja mitä velvollisuuksia muslimeilla on? Heillä ei tunnu olevan minkäänlaisia velvollisuuksia lopettaa sotiaan, puolustaa oikeuksiaan omissa maissaan ja tehdä muutosta siellä. Nämä ovat ilmeisen mahdottomia asioita muslimeille, mutta he haluavat länsimaiset palvelut ja länsimaiset vapaudet, siis vain miehille? Länsimaat vaikuttavat paratiiseilta verrattuna diktatuureihin eikä täällä tarvitse pelätä. Tarvitseeko meidän pelätä? Vaikuttaa, että tännetulijoilla on vain ongelmia, oikeuksia ja tavat vaatia tilaa ovat moninaiset, ääni on kova ja väkivaltainen, silti kriitikko on se pahis ja sortaja. Maat ja ihmiset ovat niin erilaisia keskenään ja meidän tulisi sopeutua, me olemme niitä viallisia ja liian etuoikeutettuja. Että sopeutumisessa on ongelmia, on silti vaikea ymmärtää, kun vapautta ja mahdollisuuksiahan täältä kai on lähdetty hakemaan. Tyrannimainen uskonto ei merkitse täällä mitään muuta kuin alistamista ja muuttumattomuutta, mustia kaapuja, jolta mustalta ja pimeältä muslimien jatkuvat vaatimukset, käytös ja uhittelut myös vaikuttavat. Muutos siellä päässä ei ilmeisesti ole mikään vaihtoehto, heillä on luja usko barbariaan ja väkivaltaan. Muutokseen ei kyetä, sitä osata ajatella eikä muutosta oikeasti haluta, joten mitä he täältä haluavat? Isis-äiditkin lähtivät synnyttämään taistelijoita, mutta joutuivat leirille. Kuinka taisto jatkuu Isis-äiti? Kiva, että tulit takaisin.

Islamin länsimaiset puolustajat taas pelaavat islamistien pussiin joka rintamalla, Palestiinassa asti. Aseita riittää, Iran pitää siitä huolen, ruokaa ja lääkkeitä ei lainkaan. Sellaista huolenpitoa muslimeilta. Onhan ennustettu, että islamisaatio muuttaa kristittyjä/sekulaareja maita enemmistöltään muslimimaiksi 50 vuodessa. Tätä ilmeisesti myös länsimaiset ihmisoikeustaistelijat haluavat. Kuulostaa todella ihmisoikeusparatiisilta. Uskon, että teitä tullaan kiittämään tästä.

Kun katsoo muslimimaita tänään, mikä saattaa olla hyödyllistä länsimaiselle ihmisoikeustaistelijalle, sieltä ei löydy demokratiaa ks. Israel (ainoa demokratia Lähi-idässä). Lähi-idästä/muslimimaista löytyy kuolemaa, sekasortoa, hirveää epätasa-arvoa, kehittymättömyyttä, takapajuisuutta, naisten ja tyttöjen oikeuksien polkemista ilman loppua, aseita: kyllähän koulutetut ihmiset täällä sen tietävät, silti täällä tuetaan islamia. Ei voi kuin ihmetellä, luulin että vasemmalla uskonto on myrkkyä ja uskonnottomuus olisi tila, johon pyritään. Uskonvapaus siis on vasemmistolle tärkeä, mitä islamiin tulee. Entäs kristinusko? lol Ristiriitoja riittää.