Metsässä pissaaminen on miettimistä, että ei ole muutakaan paikkaa, kuka näkee ja kuseeko housuille. Mikä on hyvä kohta ja mikä tämä asento on? Kusee havuille, hauenpään päälle, ruskean sävyille, sohottaa neulasiin ja synkeisiin koloihin. Harvoin tulee pyllistettyä näin lähelle metsänpohjaa. Paperituppo loistaa, onneksi oli nenäliina taskussa. Valkoinen ei kuitenkaan ole jotenkin niin häiriintynyt jäte. Vesiskootterilla ohikiitävä nuoriso ei nää.
Kysymykseen, kuinka isot ne on, edelleen mietin koon olemusta, muodon asiaa, koon aistimista, merkitystä kysyjälle ja sille, jolta kysytään. Ne on aivan mahtavat. Kädet eivät riitä. Törkeät. Itsensä tuntee niin eri tavoin kyykyssä.
Lintuja ikkunasta
