Ihailen päivää, kunpa se kestäisi. Se on kuin menettäisi kaiken.
Ui veri, ui raudan tuoksu, hirveä väri ui, tahma, jättää kaiken alleen. Hirveän traagista, ajattelin, laitoin käden jalkojen väliin, miten niin punaista täytyy pelätä?
Kun ryhtyy puhumaan verestä, kaikki pysähtyy ja muuttuu synkäksi. Mistä veri tulee kuin vahingosta?
Ota se pois – takki seinältä. Siihen jäi naula. Pidin siitä.
Hänen ajatuksensa, vaatteensa, otsaryppynsä, suun venytys roikkui seinällä. Täydellistä. Täydellisesti ottaa päähän. Symmetrinen kusilaari, harmonia perseestä ja laiva saapui viheltäen. Kuvittelenko mä olevani joku vai mikä? Vie voitto. Ah, Uutisia Venezuelasta, niitä tässä mietinkin. Sijoituskulta, joka purjehtii, uskomatonta! Aluksena Atlantin poikki. Kuin juoksenteleva pitkähkö. Hop hop. Uppoamatonta, ruostumatonta, saapuu satamaan eikä meinaa pysähtyä. Kyntäjä.
Idea: Pidetääs juhlat, kaljat, tepastelua, vitsejä, avajaiset uudelle päivälle, saapumiselle, uusille aluille ja kommunisteille, ja kun niille, niin samalla kaikille muillekin äären kannattajille, mitäpä tasaisuudesta. Nostetaan kaikelle mitä on, mäkiä tai ojia. Hiljaisuudessa hinataan alus suolle kurnuttavien lintujen, sammakoiden taivaalle katsomissessioihin!! vaatteet ooksillaaaa. Viimeinen sana laulaen.
Tähteni pakokauhu, vuokseni vai? Mikä pakokauhu? Katson taivaalle tähteäni.
En tiedä. Tunne vaihtelee, pelosta hyväksytään ja nauruun, kauhuun on vielä matkaa. Ehkä. Pakokeinona on monenlaista, kuten päiväunet sohvalla, saunominen, ikkunasta ulos katselu.
Jeesus kuoli tähtesi. Tähteni. Minä vaan mietin, täytyykö persimon kuoria. Vielä löydän kotiin. Tuuli on avannut kaikki Molokin kannet, vuokseni tai puolestani ammolleen.
Etsitkö rakkautta? Mistä ja kuinka löysit sen? Mitä teit rakkaudelle? Mitä rakkaus sanoi? Olen vapaa tekemään mitä vain. Voiko niin tehdä? Ehkä en ole osannut elää. Kuinka kyyneleitä tehdään? Onko niille muotti?
Ihmiset, jotka harrastavat paljon seksiä, saavat kaiken.
Ihmiset, jotka kieltäytyvät, saavat kaiken. Sattumanvaraisten lausahdusten vyöry tukahduttaa vastaansanomisen. Jää miettimään, ovatko ne viisauksia tai lainkaan sattumanvaraisia perustuen tietoon ja kokemukseen?
Minkä kaiken? Kaiken sen, mikä tekee elämän. Se tulee luo ottamalla riskejä. Enpä tiedä, riippuu niin monesta asiasta. Kenelle ja mille haluaa sanoa mitäkin.
Tehdä elämä sanomalla mahdollisimman paljon kyllä, on siis hyvä idea? Mille sanoisin ei.
Ajatukset ja huulet kiinni löytää rauhan ja välttää kaaoksen. Kieltäytyminen voi olla myös sysäys kaaokseen. Ihmiset eivät pidä, kun heille sanoo ei.
Neulaset putoilevat. On lehtikuusen-, männyn- ja kuusenneulasia. Niitä on sattumanvaraisesti kuin lehtiä ja ryhtyy miettimään muotoja, joita ne muodostavat siellä, missä ovat ja mitä neulasilla tehdään, niiden tarkoitusta. Mistä syystä ne ovat neulasia ja mikä on ihmisille olemassa? Roskan olemus hujanhajan ja mielettömästi. Miten neulaset tekevät puun, on määrällä, värillä ja lopulta putoamalla. Neulaset, kun ne aiheuttavat kipua? Kun kuusi ei näytä enää hyvältä?
No, miltä näyttää? Miten palvoa Jumalaa? Kuvalla vai ilman?
Elossaolo on kuin odottaa älyvalon syttymistä, kun kävelet puoliväliin pimeällä käytävällä ja yhtäkkiä vihdoinkin näkee valon, ennen kuin hermo palaa, löytää perille hissinovelle. Kuka ikinä keksi tällaisen automaation?
Miten painava Jumala on? Missä asennossa Jumala on? Kuka on Jumala? Kenen Jumala? Miksi vain yksi Jumala? Olisiko sotia ilman Jumalaa?