Would you like to poodle? What is that? Act like a baboon but look like a poodle or look like a poodle but act like a baboon.

Possible sadness of a dog

TOUGH IS SADNESS DELETED, EMBRACED BATTLE OF WILL AND ABILITY

rough rough rough rough rough rough rough rough, it’s as if dog was barking for hours with no end, no change in tone, me thinking how long will it last and what does it want. Does it belong to anybody?
Rough rough rough disgust, boredom
disturbance and irritation to get used to, to feel no pain by it, to let the disturbing angst go by letting those little things not get you. Thinking the possible sadness of a dog.

You do not have power

You do not have power

I am nothing.
I have nothing.
I come from nothing.
I know nothing.
I was born yesterday.
Tomorrow I will be born yesterday.
This is something I struggle to understand.
I am defined by others.
I can’t define myself. 
I do not understand. 
I am so young.
I am so silent.
Wet behind my ears, naked in front of everybody, puzzled.
Reason for my existence is this:
act childlike, be helpless, speak with soft voice, smile, be kind.
Don’t have lots of sex with men, don’t think you can have lots of sex with men, but be willing. Don’t show your pain, don’t talk about your pain. Tell what has happened to you, don’t tell what has happened to you. Don’t wander around, don’t look for knowledge, don’t think you have got talent, don’t think you are special, don’t think you are rational.

What is a proper laughter for women? Hold your hand in front of your mouth? Be timid. Women shouldn’t laugh loudly like hyenas, like monkeys, like donkeys even though they are subhuman. Don’t look untended, don’t look unfinished even though you are unfinished. Don’t lift heavy objects, don’t do dirty work, don’t do men’s work, you are not capable. Don’t wear revealing clothing, but be naked, because you are, we see you. Don’t be better than men, keep your composure, keep calm, keep the look, keep smiling. Don’t speak up, don’t speak out. Don’t speak against, don’t contradict. Don’t show long face, don’t show discontent, don’t complain, criticize, but not too much, we don’t want to hear it. Don’t swear, don’t act manly, don’t walk manly, don’t sit manly. Don’t get drunk. Don’t be humorless, don’t be uptight, don’t disagree, don’t be a bitch. Don’t think you have power.

Lisää urheilua: Tutkimusaiheen tiivistelmä, Vallankumouksen viehätys ja vaikeus, työnimenä.

Tutkimukseni koskee visuaalisen kuvaston merkitystä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, koska on toivottavaa, etteivät yhteiskunta ja taide, politiikka ja taide, ihmiset ja taide ole erillisiä saarekkeita. Politiikka tunnetusti vaikuttaa millaista taidetta esitetään ja millainen vaikutus sillä on, annetaan olla, on asian ytimessä. Mikä herättää keskustelua tai aiheuttaa myrskyn, mikä pääsee esille, mikä vaiennetaan? Taide on ja on ollut politiikan käytössä juuri propagandavälineenä, sankarimyytti on taiteen keskiössä. Kiinnostavaa on miten paljon nykyään esimerkiksi Suomessa, josta taide on se, mikä ulkomailla huomataan, ja jota myydään kansallisena aarteena, taidetta käytetään Suomi-kuvan luomiseen ja ristiriita siinä, miten taidetta arvostetaan ja arvotetaan oikeaksi taiteeksi, ajetaan ahtaalle ja kontrolloidaan ajattelulla, mikä on suomalaista taidetta ja millaista on hyvä taide, mikä on tekotaidetta, missä menee raja, mitä taide voi näyttää, käsitellä ja kuinka politiikka rajaa taidetta.

Vallankumouksen kuvasto on joko pilkkaa vallanpitäjiä kohtaan, agitointia ja herättelyä, ongelmakohtien esiin tuomista ja vaikeiden asioiden käsittelyä, jotka kaipaavat pikaista selvittämistä ja näkemistä syvemmälle, tai se on diktaattorin ihannointia ja yksipuolista propagandaa/tiedottamista/aivopesua kuvien avulla. Vallankumouksesta taiteessa puhutaan aina jälkeenpäin hyvänä asiana. Vallankumoukselliset ovat sankareita ja kiinnostavaa on miten sokeaksi ajan myötä tulemme muutoksen tarpeellisuudelle omassa ajassamme ja luultavaa on, että nykyajan vallankumoukselliset ovat nyt yhtä halveksittuja kuin ennenkin. Vallankumous on aina akuutti aihe poliittisesti, mutta entä taiteessa? Onko se vain nostatus sana jollekin, mitä halutaan korostaa hyvänä? Mielestäni kyllä, juuri radikaalien toimijoiden radikaaliutta ihaillaan, muttei heitä lähelle haluta. Miten nykyaikainen tapa tehdä vallankumous, olla poliittisesti radikaali, yrittää aikaansaada reformi, on suhteessa taiteeseen ja sen keinoihin ja päinvastoin? Politiikalla ja taiteella on vahva side edelleen. Vallankumouksissa se korostuu, kuten sosialistinen realismi osoittaa, ynnä muut patsaat.

Tutkimus on pohdintaa aiheesta vallankumouksen vaara, vaikeus ja viehätys, vallankumouksesta kirjoittamisen vaikeus, vallankumouksen näkemisen, tekemisen ja ymmärtämisen vaikeus. Johon liittyy kysely mitä ihmiset ajattelevat vallankumouksesta, miten vallankumoukset vaikuttavat Suomessa ja mikä on vallankumous, sekä kirjallinen että taiteellinen osuus, jonka haluan vielä jättää auki. Olen kiinnostunut tekemään taidetta, joka on hetkessä ja ajassa, ei varsinaisesti paikkaan sidottu ja syntyy tästä prosessista, johon tutkimus minut johdattaa. Miksi ja kuinka voidaan ajatella, että elämme vallankumouksessa ja valinnoillamme teemme vallankumousta? Millä tavalla muutoksen ajatellaan olevan vallankumous ja voiko vallankumous tapahtua ajattelematta tekevänsä vallankumousta? Millä tavalla vallankumous mitataan ja kuinka vallankumousta tehdään? Kuinka valita, vallankumouksen tietoinen ja tiedostamaton valinta ja vallankumouksen yhteiskunnalliset vaikutukset. Millaisen vallankumouksen valitsemme ja mitä olemme valmiita uhraamaan? Mitä puolestamme valitaan vallankumouksessa, jos kumous on ihmismassan tahto? Kuka vaikuttaa ja miten ja kuka on altis vaikutuksille?

Kuvataiteilija Henna Joronen