Identiteettipurkajaiset

Onko identiteetti jotakin jonka jokainen kohdallaan varmasti tietää ja tunnistaa, osaa sanallistaa ja selittää tarkasti ja kertoa mitä identiteetti hänelle ja maalle tarkoittaa? Mikä on kansalaisen identiteetti, suomalaisen naisen ja miehen identiteetti, lapsen identiteetti ja mitä niitä nyt onkaan, ihmisiä. Identiteetti on olla joku, persoona jolla on minä. Henkilö joka kuuluu useimmiten useaan ryhmään ihmisiä käytöksensä, syntymäpaikkansa, sukulaistensa, ystäviensä, työnsä, koulutuksensa, ihonvärinsä, sukupuolensa, seksuaalisensuuntaumisensa, ikänsä, uskontonsa, mielipiteidensä, pukeutumisensa, valintojensa kautta. Identtiteettinsä jokainen on osin valinnut ja osin ei. Identiteetti on siis hyvin monimutkainen rakennelma josta me muodostumme ihmisinä, jonka me itse muodostamme monin eri tavoin aktiivisesti ja passiivisesti, joten ajatus siitä että ulkoa tuleva ihmisryhmä voisi muuttaa jonkin maan asukkaiden identiteettejä, meidän kansallista identiteettiä on täysin absurdi. Suomen kansallinen identiteetti on minulle itsellenikin mysteeri, joten en tiedä mitä identiteettiä tässä halutaan suojella ja millaiselta uhkalta tarkalleen ottaen. Suojella siltä että tuo suomalainen identiteetti jonka me näemme niin yhtenäisenä joka on niin kovin monelle sama on helposti turmeltavissa ja yht’äkkiä muuttumassa valtavassa paineessa ja pelossa islamistiseksi, naiset huntupäisiksi ja päiväjärjestys niin että kaikki rukoilisivat viisi kertaa päivässä, niinkö? Sen olen huomannut että muutoksen aikaan saaminen on äärimmäisen hankalaa parempaan päin, mutta kun on saatava huononnus aikaan se tapahtuu hyvin pikaisesti. Kuinka käy identiteetille sitten? Miten paljon kansallisia piirteitä ja rajoja tulisi suojella ja keneltä voi kysyä ja mitä niissä on suojelemista, etenkin kansallisissa piirteissä? Olemmeko muita rehellisempiä, mutkattomampia alastomuuden suhteen, hauskempia, fiksumpia, parempia pukeutumaan, omaperäisiä ja kekseliäitä? Kun ulos katsoo tulee muita adjektiiveja mieleen. Hei Suomi, kannattaa katsoa peiliin ja tutustua itseensä ihan ajan kanssa. Itsetutkiskelu ei näillä leveysasteilla ole kovin suosittua ja terapiassa käynti on hulluuden merkki. Huonosta itsetunnosta kertoo myös tuo huoli ulkoisesta uhasta joka tulee ja nappaa, jos ei olla muurina edessä.

Suomalaisuus on edelleen myyttinen sankaritarujen ja voittojen huumaantunut ja humaltunut joku, todellakin joku tuntematon jota ei uskalla tervehtiä saati katsoa silmiin. Outo on outoa. Suomalaisuus edelleen pyörii samankaltaistensa joukossa ja pienissä sellaisissa, syö samanlaista ruokaa ja pukeutuu samalla lailla. Sellaista identiteettiäkö nyt halutaan suojella? En minä ainakaan. Se suomalaisuus jonka minä tunnen kaipaa pikaista ravistelua ja happihyppelyä, raitista ilmaa koska tänne tukehtuu. Ai suomalainen vienti ei vedä. On se totta tänne kaivataan läpiveto että saataisiin lähimmäisen rakkaus esiin jos se paikalliseen identiteettiin mitenkään on kasvanut, edes piiloon. Piilossa on suomalainen identiteetti kasvanut kovin kummalliseksi.