2008

First you shred a picture in a shredder, pictures, as many as you have, maybe all of them. You can do it by hand, tear a picture into little pieces. Then you put the pieces back together and look at the picture. Crunch it, it starts to look like the picture experienced something. Experiences of a picture. There is never a good time, there is never a decent time, there is never enough time, so you can do it now. Hopefully you have a shredder. As long as parts get together in order, they get what they need in form of see-through tape, see through tape, togetherness of pieces, end of loneliness of shreds, glue in hands, glued.

People who put their all in a shredder for whatever reason and end up putting things shredded back together again hoping things would be better, the same or at least become something whole, some kind of result and an event of making an effort. Like true love, whatever that is other than hard work, maybe it is more true when broken and put back together again, light and revelation, fixing something broken. It must be the kind of love between mother and child in an equation, that the mother loves her child and does not put her child in to pieces.

How to keep your child whole, unbroken but not like an image or why should you keep your child from harm? Over-protection can do an awful lot of damage. How closely can you adjust the pieces that belong next to each other? Something has to be broken. Do we have to get something missing also? To have a reason to look ahead.

oodi (kreik.) = lennokas, usein nopearytminen, innostusta ilmaiseva runo

(idea, idealismi) Mikä on pysyvää? Periaate. Asialle omistautuminen. Mitä jää? Kaikkien aikojen salajuoni. Yksi ihminen haaveili tasa-arvosta, ystävyydestä, vallankumouksesta joka parantaisi maailman sorrosta. Punainen parta, tähti ja saarnastuoli, Leninin suljetut silmät, nyrkkiin puristetut kädet.

Co-worker 2002

Sarjassamme Emotionaalisia hölmöjä, keskitymme tänään minuun tai hölmöistä olen ehkä hölmöin.
Emootio, darling, Darjeeling, chip chip kling kling, mustatee, vihellys.
Hän on ehkä söpöin pikku koiruus, mitä rotua lienee. Älä huuda.
En usko lupauksiin. Epätasapainoinen. Ever fucked up. Kuinka litteä voin olla?

Kukka, neilikka, pioni, anemonie, bryllishuokaus.

Miten nainen isketään? – Suomi24 enkä vihaa sitä vitun hunajaa

Kukka, neilikka, pioni, anemonie, bryllishuokaus.
Kukka ilman tuoksua.
Mutta kuinka?
Se on ollut viileässä, sankossa jossa on ollut vettä. Kylmäkaapissa lattialla. Miksi kukaan haluaisi tuoksuttoman kukan?
Nainen on kukka ja naisen sukuelin on kukka.
Naisen käsi on kukka.
Mikä nainen?
Mitä nainen voi tehdä?
Tyydyttää itsensä.
Olla itsensä ja jokaisen naisen velvollisuus on tulla mahdollisimman täydeksi.

Naisen velvollisuudet, lasten hoitaminen, kotitalous, imurointi, laittautuminen, kaunistautuminen, kaunistaminen, lasten pukeminen, estetisointi, estetiikka, hoitaminen, pyyhkiminen, rätti, kaapit. Naisen tehtävät, nainen on näin, näin naisen annetaan olla, luonnollinen naiseus. Antaa olla. Mistä naiseus alkaa? Kun synnyt, kun sinut puetaan, kun sinua katsotaan, jonakin, kuukautisista, rinnoista, vaginasta, kuiskauksista, hiuksista, joissa puhutaan, joista, joita kommentoidaan, asioista joita ei saa sanoa, taas kuuluvaan ääneen, joista supistaan, joita katsotaan. Tarpeettomasta häveliäisyydestä. Tarpeettomasta. Hyödyttömästä. Hyödyttömyydestä. Pornokuvista, jalat levällään, odottaen miestä? Odottaen miestä, penistä, työntöä, orgasmia, halua, ottamista, panoa, kääntymistä sängyssä, että on siinä. Olla halun kohde, haluttava, saada. Lehdistä. Naistenlehdistä, miestenlehdistä, erilaisista kuvakulmista, ajelluista karvoista, treenatuista reisistä, täydellisestä ihosta, asennoista, tukasta, iättömyydestä, treenistä. Ajatellessani länsimaisen naisen ihannekuvaa, millainen haluamme hänen, naisen, ihannenaisen olevan. Hän on haavekuva, jota lopulta koko maailma jäljittelee, kaihtamatta keinoja tai kuluja. Naiseus maksaa, saat maksaa. Onko tuo kuva se, millainen hän haluaa olla? Kuka on länsimainen jokanainen? Lopulta hän on ei-kukaan, olematon ja silti kaikki, mutta kuinka tulla häneksi, hän on kaunis. Kauneus on jotakin tiettyä, määriteltyä. Haluta kauneuteen, katsottavaksi, ihailtavaksi pois rumuudesta. Kuinka olemme synnyttäneet tällaisen kauneuden, kauheuden, julmuuden omaa kehoamme ja henkeämme kohtaan, joka ei olekaan kauneudessa, kauneudesta, ei ytimessä vaan pinnassa. Ei saa olla, on pitkä lista. Kauneus on silti kirous. Pelkkä naiseus ei riitä. Se on kauheus ja vaara. Mikä pelkkä, miten niin vain, miten vähän? Mikä nainen on? Riippuu keneltä kysytään. Jos kysyy naiselta itseltään, mitä hän vastaisi?

Suomi mitäonmitä onmitäon.

Mitä on synnyttää hymyilevä lapsi lumiselle tielle ostoskeskuksen lähelle, päällä valkoinen yöpaita kuin teltta, pipo ja punainen huppari.
Harmaa päivä, tuntuva, märkä, hyinen, kuten usein siihen aikaan.
Voiko toivoa löytyä savusta? Mikä on toivon olemus? Se ei lopu. Se ei ole mahdollista, vaikka mitä tapahtuisi.

Kasvoni kertovat jotakin.
Ja kuinka häntä katson. Mitä sanon hänelle, jota en tunne?
Sanonko mitään, ehkä kysyn miksi, ja saan vastauksen, niin mitä, miksi, tai

katson taivasta ja sanon, kauniita pilviä.
Varon olemasta kovin arkipäiväinen, mutta olen silti.

Pilvet ovat aina kauniita.
Lempipilveni?
Maisemassa toisella puolella järveä.