Miten nainen isketään? Suomi24: Enkä kaipaa sitä vitun hunajaa.

Suomi-24: enkä kaipaa sitä vitun hunajaa.

Kukka, neilikka, pioni, anemonie, bryllishuokaus. Kukka ilman tuoksua. Mutta kuinka? Se on ollut viileässä, sangossa, jossa on ollut vettä. Kylmäkaapissa lattialla. Miksi kukaan haluaisi tuoksuttoman kukan? Nainen on kukka ja naisen sukuelin on kukka. Naisen käsi on kukka.
Mikä nainen? Mitä nainen voi tehdä? Tyydyttää itsensä. Olla itsensä ja jokaisen naisen velvollisuus on tulla mahdollisimman täydeksi.

Naisen velvollisuudet, lasten hoitaminen, kotitalous, imurointi, laittautuminen, kaunistautuminen, kaunistaminen, lasten pukeminen, estetisointi, estetiikka, hoitaminen, pyyhkiminen, rätit, kaapit, ovet, pielet. Naisen tehtävät, nainen on näin, näin tehtävät näin, nännit näin, naisen annetaan olla, luonnollinen naiseus. Antaa olla. Mistä naiseus alkaa? Kun synnyt, kun sinut puetaan, kun sinua katsotaan, jonakin, kuukautisista, rinnoista, vaginasta, kuiskauksista, hiuksista, joissa puhutaan, joista, joita kommentoidaan, asioista, joita ei saa sanoa, taas kuuluvaan ääneen, joista supistaan, joita katsotaan. Tarpeettomasta häveliäisyydestä. Tarpeettomasta. Hyödyttömästä. Hyödyttömyydestä. Pornokuvista, jalat levällään, odottaen miestä? Odottaen miestä, penistä, työntöä, orgasmia, halua, ottamista, panoa, kääntymistä sängyssä, että on siinä. Olla halun kohde, haluttava, saada. Lehdistä. Naistenlehdistä, miestenlehdistä, erilaisista kuvakulmista, ajelluista karvoista, treenatuista reisistä, täydellisestä ihosta, asennoista, tukasta, iättömyydestä, treenistä, somekuvista. Ajatellessani länsimaisen naisen ihannekuvaa, millainen haluamme hänen, naisen, ihannenaisen olevan. Hän on haavekuva, jota lopulta koko maailma jäljittelee, kaihtamatta keinoja tai kuluja.

Naiseus maksaa, saat maksaa. Onko tuo kuva se, millainen hän haluaa olla? Kuka on länsimainen jokanainen? Lopulta hän on ei-kukaan, olematon ja silti kaikki, mutta kuinka tulla häneksi, hän on kaunis ja jotenkin halpa. Kauneus on jotakin tiettyä, määriteltyä ja nuorta. Haluta kauneuteen, katsottavaksi, ihailtavaksi pois rumuudesta. Kuinka olemme synnyttäneet tällaisen kauneuden, kauheuden, julmuuden omaa kehoamme ja henkeämme kohtaan, joka ei olekaan kauneudessa, kauneudesta, ei ytimessä vaan pinnassa. Ei saa olla, on pitkä lista. Kauneus on silti kirous. Pelkkä naiseus ei riitä. Se on kauheus ja vaara ja pyrkimys. Mikä pelkkä, miten niin vain, miten vähän? Mikä nainen on? Riippuu, keneltä kysytään. Jos kysyy naiselta itseltään, mitä hän vastaisi?

Pyörätuolitanssi, 2016

Modernit työtilat ja mielenkiintoinen työympäristö. Täällä haisee kasvava pilvi.

Puuminä/Omakuva/Self-Portrait, 2002 with Mikko Lipiäinen

Modernit työtilat ja mielenkiintoinen työympäristö. Täällä haisee kasvava pilvi.

Sielunhoidonvalmentaja lapiomies
yleislääkäri, videovastaanotto, mysteerikko
kasvokkain markkinoija
siivooja korjaamokohteeseen Peltolammille, eristäjä,
kaivinkoneenkuljettaja mittamies dementiakodin
johtaja työnjohtaja eläinlääkäri hieroja audionomi
legojenrakentelija kurottajankuljettaja, pidetty hevosnainen häränsilmänhalkeamat, lasten aapisesta puuttuu pissata ja paskantaa. Tiedetään, mikä on keskivertokansalainen ja mitä hän haluaa, mitä hänen tulee osata ja tehdä.

Hemmottelua kaipaava lässyn lässyn. Ihminen, joka kieltäytyy ymmärtämästä, sulkee ulkopuolelleen kaiken, mitä ei halua ymmärtää. Ihminen, joka haluaa tiettyjä asioita, jotka ovat kaikkien tiedossa ja joita monet muutkin haluavat. Tietää, mitä haluaa ja saada se, saa sen.

Elämäni eläimet: kisulin näkö, suurikokoinen liero, hajuaisti on niin tarkka, että haistaa lieron paksunkin maakerroksen läpi. Naistentauti, tanssivat What is love-biisin käsilaukkukasan
ympärillä, tahtiin. T-paita-idea: luodinreikiä. Ei kovin uusi.

Mitä hänestä tulee mieleen: este, mutka, talvi, Venäjä ja keräilytalous. Kuka on runoilija?

vesiväri ja muste paperille, 75*55cm,2002, 20*25cm, 1998.

Anastasia Kinos – makea kuin kuivatut karpalot, pähkinäinen, filmnoirimainen (vai suomifilmimäinen), luminen, kuoppainen sateen jälkeen.

Tänään keskustelussa, että Vimillä puhdistetaan aseita (Narniassa), ja joululahjaksi olisi hyvä saada ihmetippoja, ja mitäköhän vielä, niin uusi tutkimus, tupakointi saa aikaan savuisia unia.

Peitin nimesi kädelläni. Piirsin viivoja päälle, tunnistin kirjaimet niiden alta,

piirsin laivoja, piirsin tähtiä, kalloja, kelloja, sanoja. Piirsin kuvan itsestäni, mietin mitä on olla rohkea, kun on ollut maailman ujoin.

Paisuva läpsähdys, lämmintä apinanmaitoa, lumen anarkia, mielen kaaos. Mahdoton jalat harallaan, jalat ristissä, vaihdoin lakanat. En voi sanoa olevani peloissani, se tekee minusta heikon. Mitä tein jäästä, jonka sain syliini, kun uskalsin olla naiivi. Se on edelleen sulamaton lohkare. Otin painavan lahjan kevyesti vastaan. En odottanut muuta tehtaan liukuhihnalta. Pienessä lammikossa pöydällä teetä. Kirjoitan siitä mitä tapahtui, koska elin kaiken, mitä se olikaan, sekaisuutta, ideoihin syöksymistä ajattelematta. Olin täysin loppu. Enkä kestänyt enää yhtään itsekästä paskiaista. Olin niin vihainen, etten välittänyt mitä minulle tapahtuisi. Halusin sanoa, että kaikki ei käy, rakkaus voittaa (miksi se on vaikeaa), vaikka näin vain vihaa (siksi), silti.