Year 2008, The kind of darkness we are capable of the year 2022.


TO THINK, MEN CAN HAVE VAGINAS, IF THEY SO DESIRE AND THEY CAN CALL THEMSELVES WOMEN, IS THE NEW REALITY 2022. What does it mean for humans to surgically change one’s body? There is no depth to it, how far people will go in search for personal happiness, still everything is on the surface. Change there is, is puzzling and what changes. Outer shell telling who one is always and therefore is easy to play with and think it is you. Outer represents you. Assumptions and quick judgments are in use in everyday life to put people in boxes and supposedly easy to understand. Looks is the one thing people pay attention to completely. To be a self-defined whoever you want to be, is a quite new thing. What do you want to be and what people should do in general is the complex issue at hand. Where there are no limits sounds destructive in the end, as people not knowing their limits is. It is exploration surely, because we do not know the end result and is it happiness that’s there to be found? Times of the metamorphosis, supposedly, and still the world is getting less diverse culturally. People don’t generate their own but a copy.

To think men can have vaginas, which surgery is painful and dangerous. Men can also impregnate men who are/were women. A man can impregnate a woman who is a man. Man can have a uterus, breasts, periods, mood swings, emotions, as we all are governed by our hormones, and need to share our emotions and thoughts is constant and emotions burst online. Feminine men have always existed, not a new thing, controversial still as ever. Timid and feminine is when you are a woman is the joke wearing a dress. What are other feminine things then? They are the obvious and the more ultra, the better. Make a show of yourself and make money, the bigger the better. When one is feminine, it is a voilà, you are a whore pretty easily, but if that is what you want, go right ahead. Whoring makes the bucks nowadays. The feminine intimidates and instigates, looks is what people see in anybody and you are your looks. You are graded as a number. It has taken me to this day really comprehend this, how important looks is to people. To imitate women doesn’t make a woman, nothing is invented, but added there and taken to extreme even for women themselves. To be a woman is constant awareness if it. And now women imitate drag? Drag has imitated women so far. Gender is a role and to be predictable, sex being the centre interest, what anybody has to offer. What is this binary that is supposedly diverse? What anybody wants is easy to guess, it is in the look. How to get what you want, is the difficult thing. To want is all.

Women can have penises built and they become men just like that. It is a feeling one listens to. This is the feeling. Sex is in the hormones, hair and the dong. What is inside the head then where hormones also work? What goes on in there in the middle of this control? Need to be and look powerful perhaps, strong pillar of society, look rough and manly, big, which is difficult for women as we are usually smaller. Is it all about power and control?

Women are intellectually as capable as men and are emotionally more open than men. Intelligence is not sex related but an inherited trait, but since intelligence is quite lost anyways, let’s go with feelings as feelings matter more, is the message. The education is to think what anybody desires and believe it. Feelings guide even sciences today, to not insult by telling the truth, but go with the social movement, because everybody has got the truth of their own, which is valid, no questions asked. Intelligence is puzzling these days and lost. University understood wrong. To abandon all known and set a completely new reality, which is created by whims and the so-called left. It seems as how much are you able to game, lie, censor, bully, usually scare into silence and how much one is able to feel. We are an emotion nerve. To be irrational is the fun and right to have. Irrational is also the destructive. How much anyone should take feelings seriously is 100%, which goes for some religions: their feelings are sacred and inviolable. Men, that is men, who feel strongly, are able to reproduce like women, bear children, take care of them, nurture, chest feed and love their children, take care of their families and of their households in a same way as women without it being an issue. Great, more power to you. Equality finally, men doing what women do and women doing what men do. (First time I saw man chest feeding, I thought I’m going to throw up.) People with strong feelings coming to Europe and note, they do talk about feelings, feelings people.

This way by having the same bodily functions and organs, men can understand women and children, women can understand men, but I do not understand, why sex doesn’t matter as it plays a big part in our world and one still needs to match one’s inner feeling of sex surgically to be there unimagined, real and you say it is irrelevant still and nobody should mind someone thinking the real is this? Men can place themselves into position of those who need support and love, understand those who are vulnerable. There are men who need protection from other men and men who need protection from women as women who are not ok with this have a say, as we know, words hurt the worst, but men are the aggressive sex. Aggression rises up so suddenly in response to words. So why aren’t doctors and psychologists saying no to this lunacy and protecting young people? Should we treat children as adults or are we that equal as it seems? Equal being the weird concept these days. To use equity, which doesn’t support rational, but the irrational.

Remains to be seen, what is achieved by this all and what the eventual cost will be.

As men can get pregnant too, population of the world is increasing by far too fast, but as nature has made it, it is essential for creating a mental connection between the sexes to create. Can the medical profession save mankind? Connection which is being made via creating bodily similarities, celebrates differences, though I am not sure why gender differences matter anymore or why surgery is necessary since gender is a crime and a pronoun issue. I repeat myself. Nonsensical doesn’t need to make sense. We are the same body, enhanced and forever youthful and happy. It is a whole different world where reproduction, sex, periods and all of sexuality are openly discussed and problems are immediately solved, not making a mess, not harassing or stalking anyone, but discussing these difficult issues. To disagree is still prohibited. But men are bigger and God said this. Not taking no for an answer, but always expect yes to all. Puberty is forever gone might be a good thing. No more teen angst. There are no taboos and women are strong leaders and they are listened to like boss ladies in tulle. People can decide whether they have kids, families or concentrate on other things in their lives. Therefore in this case, children are safe, because we fully understand each other’s needs, desires, beliefs, goals, expectations and emotions of others. World is a peaceful and equal place. It is a ready-made perfection on plan and always as desired. Be who you are is a weird idea in a full-on manipulated and controlled world where influences take the best of you and you will be under influence, manipulated to consume and your social credit hangs on a thread. Be on your toes, don’t shake the balance of feelings people. Unity and a paradise for people who equally have menstrual circle, say everything in repeat, for people who get pregnant as equally or can abort when necessary, who learn to share and respect life and difference from very early on. Stay safe.

Must be satire. Definitely is. Smile. Looking happy is beneficial for other people.


Asics Gel Nimbus

guassi paperille, 2008

Aivoverenvuotoja on niin monenlaisia. Ehkä eniten inhoan sitä omahyväistä ilmettä naamalla, joka on läpeensä läpinäkyvä, sellainen joka hyväksyy kaiken, saadessaan kaiken minkä haluaa, tehdessään, kuten aina on tehty. Jotakin muuttumatonta. Sellainen ilme, joka tietää, ettei ole mitään, mihin yksi pystyisi ja mitä tämän tietäminen tarkoittaa.

Normaalia vuotoa, yöhikoilua, päänsärkyä ja uupumusta. Näin juokset oikein. Nostele jalkojasi. Tarkkaile itseäsi, koska sinua tarkkaillaan. Huono selkä on kuin kohtelu, joka kuuluu asiaan, josta ei jotenkin saa kiinni, ehkä siksi, koska se on niin normaalia: olet täysin muiden armoilla ja käytökseen on heti osattava vastata, joten opettele, ja se päälle kaadettu asia, josta voit toki valittaa vaikka moderoijalle tai adminille, tai minne nyt voi, mutta josta ääneen valittaja leimataan, eikä lopulta mikään muutu, mutta leima suurenee ja kohtelu huononee ja sinusta sanotaan, ettet osaa ja olet vaikea ihminen. Narsistille takaisin sanominen kostautuu ja uskotko, heitä on paljon ja että he ensimmäisinä menevät henkilökohtaisuuksiin, koska luulevat, että se koskee eniten, ja että he näkevät sinut todella. Sellaista on ennakkoluulo ja kuvittelun taso on hyvin suppea omien halujen kautta syntynyt, ainoastaan itsekeskeinen, monotoninen ja lattea. Uppoa menettämättä mitään, voit toki, tai uppoa ja menetä kaikki. Onko tämä valinnainen asia? Miksi olla sellaisten ihmisten varassa ja vallan alla, joille systeemistä hyötyminen on ensisijaista ja se näkyy? No, mikä on vaihtoehto? Ne ovat vähissä todella. Mene syvään päähän, mitä sekin sitten tarkoittaa, on aina paras ja tapa, kokea kaikki mahdollinen kerralla, ehkä selviydyt, parhaiten anonyyminä. Siis ääreen, josta voit huudella?

Mutta ei se kokemus nyt ollut se juttu, vaan muuttaa jotakin oleellisen tärkeää, mikä on ollut muuttumatonta, vaikka muuta väitetään ja muutoksesta puhutaan, sen tärkeydestä ja täällä ollaan muuttamassa asioita, asiat ovat nyt muuttumassa. Se, että sinut tönäistään jyrkänteeltä alas, ihan vaan koska voidaan, sitä voi kutsua myös bussin alle työntämiseksi näinä vihreinä aikoina: muista nyhtäistä työntäjä samalla alas. Nähdään pian!

Päästä pois kokemuksesta, joka on ahdistava, jalkasi yltävät pohjaan, ehkä, ehkä eivät. Olet kuitenkin elossa ja toimintakuntoinen. Ajattele, että tutkit tätä tunnetta ja miten syväksi se menee eli äityy. Onko se keramiikkaa, hiekkaa, mutaa vai kiveä, niljaista vai sileää, yhtäjaksoista tasaisuutta pienillä jyrkennyksillä tai pimeyttä ja saat pakkoliikkeitä tai sinun halutaan olevan peloissasi? Älä joudu pakokauhuun, äläkä kokonaan veden alle, kellu. Tämän kaiken voit oppia yksin ja lehdestä lukemalla. Siinä on ihmiselämän hienous. Onko jotakin, mikä ei olisi ahdistavaa ja miksi tätä tunnetta täytyy vältellä, siinä velloa että voivotella? Aivan kuin pystyisit siihen. Vitun ikuisuudessa sulattamatta aivojasi. Ai missä?

Kerro lockdown-ahdistuksestasi, kun et päässyt ulkomaille tuulettumaan, ja mikä tärkeintä, jakamaan kokemuksiasi ja elämään isolla E:llä, koska elämä jää elämättä, jos et koko ajan pajata siitä ja tee niin kuin tähdet ja seuraa ja sinulla ei ole tiettyjä asioita ja et liiku. Katsokaa minua, kaikki jaetaan, paitsi harmaat kohdat tai ne silloin, kun muu joukko ymmärtää olla empaattinen. Omakuva on nyt in. Näetkö hikikarpaloita tai ihohuokosia, koska mitään muuta ei tule ulos, kuin imitaatiota ja toistoa. Katso, tee näin, eikö ketään muuta häiritse kuinka mitättömät asiat ahdistavat? Ahdistaako? Vai oliko se oma mitättömyys? Ai, onko mitätöntä olla eristyksissä kaksi viikkoa tai jopa kuukausia? Mitä se on ihmisen historiassa? Entä kun ei ole ketään kertomassa, miten tehdä mitäkin ja milloin? Entä kun ei ole alustaa, jossa ilmaista itseään? Auttaako ryhmähali, auttavatko avuliaan oloiset lehtiartikkelit vai onko niiden tarkoitus vain ojentaa meitä, aivan kuten toimittajien nykyään sosiaalisessa mediassa on tapana? Empatia on päivän sana. Tule esiin ja kerro tunteistasi. Tai että, olet opetellut tulemaan toimeen ei millään. Tämä ei siis olekaan mindfullness-harjoitus?

Kuinka ottaa huomioon iho ja uhriasema? Siis mikä ja kenen? Ahdistus on tila, johon kasvetaan ja se täytyy oppia näkemään mm. kemiallisesti tuotettuna tilana ja ryhmän tuottamana. Olemme oppineet tarkkailemaan toisiamme ja itseämme tunnetasolla niin paljon, että negatiivinen on jotakin todella pahaa. Ahdistus on vasta vähän aikaa opittu huomaamaan ja sanomaan ääneen, mikä on ollut iso askel johonkin suuntaan, tunteiden sanallistaminen. Ennen ahdistuksesta oli ihan turha puhua, koska se oli ongelmista pienin. Kaikkia ahdisti. Toiselle ahdistuksen aiheuttaminen on edelleen harmittoman oloista huvia, aivan kuten ennenkin, tietoista ja tiedostamatonta. Ei toisen ahdistus edelleenkään aukene kenellekään, koska toisen tunteminen saati, mitä kukakin tuntee on mysteeri edelleen. Mistä ja miten ahdistusta aiheutetaan, onko toisella ylipäänsä tunteita ja millaista ahdistuksen kokemus voi olla ja kuinka se vaikuttaa elämänlaatuun (latuun). Ahdistusta aiheutetaan vaikka tekemällä kaikki asiat aina samalla tavalla ja laatikkoistamalla että byrokratisoimalla, koska se on turvallista ja myös kostona, aivan kuin se olisi joku uusi ja toisaalta pahin asia tunnekartalla, jota kokeilla ja testata tai että joidenkin ahdistus on syvempää ja pahempaa kuin joidenkin toisten ja ne toiset on otettava huomioon paremmin tai on tunnettava kuin he, heidän kärsimyksensä, mitä kristinuskossa harjoitetaan. Kärsimysharjoitukset Jeesuksen kokemusten kokemiseksi ja hänen asemaansa asettumiseksi, ovat hyvä esimerkki. Kuinka elää ahdistuksen kanssa, on oppimisprosessi ja että ihmiset tahallaan haluavat pahaa oloa toisilleen, kuinka elää tämän faktan kanssa, on kristinuskossa oleellisessa osassa: koko kristinuskon kehityksessä ja itse uskonkappaleessa, uskossa että omassa kasvussamme. Miten annat anteeksi ja voiko kaikkea antaa anteeksi? Mikä kärsimyksen tarkoitus on ja miten kasvamme kärsimyksessä, koska sitä ei voi välttää? Miten paljon kärsimystä voi kestää ja kuinka kärsimys mitataan tai mikä on ylipäänsä kärsimystä? Miten ymmärtää tunteiden ja ihmisten suhde tai kuinka paljon voi antaa tunteiden hallita yhtään mitään lopulta? Itse olen löytänyt zen-asetuksen, koska on asioita, joille en voi mitään, hyvin usein katson, mitä tapahtuu. Kysymys, miksi tuo ihminen tekee noin, on hyvin tärkeä eli yritän ymmärtää. Tunteiden kemiallinen luonne helpottaa ymmärtämään, että tunteitaan voi hallita ja tunteet eivät todellakaan kerro totuutta ja hallitse siinä määrin kuin annetaan olettaa tai halutaan.

Tunteisiin vetoaminen on hyvin tavallinen vaikuttamisen keino, manipulointia. Kun se ja se asia ahdistaa ja siitä kirjoitetaan lehdissä, olen miettinyt, mistä lopulta kirjoitetaan. Kirjoittaako toimittaja omista huolistaan muiden kautta ja millainen kuva ahdistuksesta lehtiä lukemalla tulee, koska ahdistus kuulostaa kansantaudilta ja mielensairauksien lista sen kuin kasvaa. Millainen ihmiskuva syntyy tästä puheesta, jota ahdistuksen avulla käymme, etenkin kun ahdistuksen aiheet vaihtuvat uutisotsikoiden mukaan, kuten mistä panikoida seuraavaksi? Syntyykö meille empaattisempi yhteiskunta, kun nyt puhumme ahdistuksesta julkisesti ja onko ahdistus sairaus vai jotakin minkä kanssa kaikki elävät? Onko sellaisilla ihmisillä ahdistusta, jotka eivät avaudu tunteistaan jokaiselle? Kyllä, se vaan ei joko kuulu muille tai kokija ei usko avautumisen helpottavan tilannetta. Tiedostammeko paremmin ongelmakohtia todella vai synnytämmekö tyhjästä uusia? Kuten itse luulen, luomme luuppia, jossa lillua yhdessä, saamatta sen suuremmin mitään aikaan, edes yhteisymmärrystä asiasta, koska lopulta se, mitä tapahtuu, on hyvin itsekeskeistä katso-minua uhriutumista ja kaiken yksinkertaisimmankin ongelmallistamista todella monimutkaiseksi itsekeksityksi sotkuksi, joka siunataan tieteellä, sotku, jota jossain vaiheessa joudumme todella ratkomaan. Katsotaan, kuka pyytää anteeksi ja kuka hajoaa murusiksi yhä uudelleen ja uudelleen, ja sehän on se, josta draama syntyy, siis reality ja ohjelma. Jostakin syystä, hyvin perusasiat ovat hukassa eikä kiusaamista saada kitkettyä, vai onko se ihmisen perimmäinen luonto?

Mikä sun ihmiskuva on? Ihminen on siis muutakin kuin kävelevä lihakasa, joka täyttää vain omia välittömiä tarpeitaan? 2019





When are we at war? Could it be now? Who has declared it? It is a norm that there is war. World without war anywhere would be abnormal. Why is revenge important? Or honor? Respectable, respectability making people destroying some for the sake of honor. I can ask.

Deliberately endanger someone’s health, bring atmosphere of fear and hate, distress, anxiety, hurt, ill, hopelessness. Does harassment change anything?

Back to me, which is the contemporary way of existing, delve in oneself: What is my right to my body, mind and the idea of me, to ideas that I produce? Rights are at the forefront today like we were lacking. Ideas light me up. I go to them to those in my mind, how much they are mine? Yes, idea is about moving, or is it going forward, and I get excited, nourished by them, they equal living. Mouth open, like a little child. I cannot do but realize ideas, they give me strength as they are and change into something other. So, what is me then with ideas, only? When am I and when do my ideas realize into material and should they? When did I begin, the idea of me of creating and having ideas? Because I have begun, I have started in ideas which are hope. I have begun to spread as my ideas progress, my ego has a strong will, it as me wants, demands, pushes me forward. Ambitious could one say, never letting anyone tell I cannot. Makes me want, there is a yearning, probably passion, grabbing, grip to something call mine. But I have to understand that eventually I don’t need much, though I think I have much to give. Do people want utopias or art? How do I learn to share instead of possessing? To possess only is a lonely place, lonely task to guard the belongings, possessions, that are extensions of me.  To get extended otherwise in immaterial way. In a good way to achieve.


It takes one Click

It takes one click.

Get down on your fucking knees! The claim that the world is changing incredibly fast. What is the speed a bullet has? You won’t feel it once it hits your head. World of agony is too much to take. Don’t speak it out just hear the bang. That is what we do, not tolerate truth about ourselves. Our deeds, our need to enslave, to humiliate, things we do not take if they are not for granted. Preserving prejudice and privilege as something innocent playing as contrast to our cruelty as a value to sell and be covered by. It is the truth we should like but we kill it, because it is not enough. We don’t get ahead fast enough honestly. It even sounds too little, too bold to be alive. The one who speaks the truth and is not believed because it is too much to take.

Get down on your fucking knees! This command is about power used, power liked and loved, power of ruining innocence of someone, ruining possibilities of someone for a life. This gun is an accusation and it is pointed at you. It is my emotional response for you questioning me, for you to obey me. It is my belief my religion my faith and reassuring my righteousness. Me holding my truth, my path in my hand: Get down on your fucking knees! Now! Bow your head, feel my weapon on you, how cold it is against your skin, against your fear, against your life. Where are you when you are there afraid, in the dirt, below me breathing. Me above you looking at you with anger, looking at you like you were nothing, not even a human. Me with possibility and desire of pulling the trigger, click. It takes one click.