Rakkautta pohjoisessa

Rakkautta pohjoisessa

Mies ajeli taksilla Altasta Hettaan mittarissa tuhansia Norjan kruunuja. Lapinmiehen puvussa hän lauloi koko matkan ja heilui edestakaisin. Lumimyrsky oli alkanut, katuvaloja ei ollut. Naisen hiukset, rinnat, tuoksuvat häpykarvat, joista laulu kertoi, huvitti taksikuskia, häpykarvat, sanottuna hitaasti ja hiukan vitsinä. Jalkatilassa ruuvimeisseli kieri edestakaisin.

Pohjoisessa saa suihinoton pöydän alta, vähäpukeiset naiset vaivihkaa katoavat juomiensa alle, avaavat vetoketjun ja ottavat elimen suuhunsa, liikuttavat päätänsä kuin himossa. Sitä voi neljäntuulenhatussa olla, että nyt menee joka kulmaan ja klubin valot välkkyvät sopivasti niin, ettei kasvoja näy.

Svetlana istui lopulta vähissä vaatteissa tyhjässä tilassa lattialla pullon kanssa huuhtoen makua suustaan pikkuhiljaa. Koskenkorva maistui sopivan tuliselta. Se poltti ajan ja joka muiston ja hetken pöydän pöytien alla. Hänen reitensä sukkanauhoissa, verkkosukkahousuissa, rinnat rintaliiveissä. Sää on ulkona. Myrsky ei ulotu sisälle ja sitä voi katsella lattialta, kun päivän työ on tehty. Murmanskiin ei jäänyt ketään eikä mitään kuin joku historia. Hän ei puhunut pohjoisen miesten kanssa susista tai niiden oikeuksista, oli niin pimeää ja kylmää, että piti tehdä kaikkensa selviytyäkseen. Oli juonut mitä muutkin olivat juoneet. Täällä miehissä on paljon rakkautta, he haluavat paljon rakkautta, ainakin sitä he itkevät.

Svetlana nukkui toppatakin alla narisevalla tyylisohvalla. Aurinko ei noussut vielä pitkään aikaan. Kirkasvalolamput ovat niin keinotekoisia, tämä on pelkkää luontoa.

Rumuuden hetki

Rumuuden hetki, täydellinen siksi, koska tapahtui jonkunlainen ymmärrys, aristava hyväksyminen, en olisi voinut olla missään muualla.
Herkkä ruumis aluskasvillisuudessa, siellä mistä kasvit kasvavat, yllättäviä tapahtuu ja tuntuu,
kuonassa, mädässä, maatumisessa, mullassa, hengessä, hytinässä, suojattomuudessa, vääjäämättömyydessä.
Sopimattomuus jonka heitin pois, vaatteettomuus on oleellista, työntyvä tuuli puhalsi märkiä kudottuja verkkoja, ainoa itsestäänselvyys on yhteenkuuluvaisuuden tunne tähän ja halu paeta. Geometrian ajatus että on joku järjestys, josta kasvaa, mutta se ei tunnu tässä viimassa tai pysy koossa, kuvailemattomuus, kuvailun mahdottomuus ja vaikeus kun hampaat lyövät loukkua, sattumanvaraisuus, monia silmiä ja suita jotka etsivät ruokaa, näkevät ruokaa, kaunista, aaltoilevaa, minusta riippumatonta että olen tuntevaa lihaa. Olen vain tiellä. Näköni alkoi, elintoimintoni eivät olleet tottuneet tähän koettelemukseen. Vain suojassa kun olin hävennyt rintojani. Että häpeä ja itsensä vähätteleminen ovat kuviteltua itsensä suojelemista.

Arvoituksellinen sammal, kylmä, tuoksuva ja pehmeä, toinen nänni ylös, toinen kuin sammaloitunut metsään, kiitäjät munivat ahteriisi ja sinne poimuun mistä et pidä. Hengittäen umpeen ja auki, käsittämättömyyksiin, ääniin joita en osannut kuunnella. Tämä on paluu, saamani viestit ovat avoimet, niiden radat kulkevat missä vaan.

There are some radical contradictions in the picture of salvation. First what is salvasion, how we pursue it, how we select which ones are worthy of rescuing and how we place grounds for saving. In order to be saved something has to be gone wrong. Our inhabiting the world being one major threat and violent act against the world, against ourselves. Our blue planet, our nature, nature of having and owning. What is what is rightfully ours are our lives.

Us against us, we against animals. It is a place of excellence to put oneself against, on place of righteousness, of knowing and having force over. People who have placed themselves on pedestals to have leadership. It is one way of evolving and building cultures, to follow something, someone who knows where to go. How long does master race last on that mastering spot? There is the world of nature of which we are part organically, biologically, on cell level and also mentally we still have animal instincts in us working