Rumuuden hetki

Rumuuden hetki, täydellinen siksi, koska tapahtui jonkunlainen ymmärrys, aristava hyväksyminen, en olisi voinut olla missään muualla.
Herkkä ruumis aluskasvillisuudessa, siellä mistä kasvit kasvavat, yllättäviä tapahtuu ja tuntuu,
kuonassa, mädässä, maatumisessa, mullassa, hengessä, hytinässä, suojattomuudessa, vääjäämättömyydessä.
Sopimattomuus jonka heitin pois, vaatteettomuus on oleellista, työntyvä tuuli puhalsi märkiä kudottuja verkkoja, ainoa itsestäänselvyys on yhteenkuuluvaisuuden tunne tähän ja halu paeta. Geometrian ajatus että on joku järjestys, josta kasvaa, mutta se ei tunnu tässä viimassa tai pysy koossa, kuvailemattomuus, kuvailun mahdottomuus ja vaikeus kun hampaat lyövät loukkua, sattumanvaraisuus, monia silmiä ja suita jotka etsivät ruokaa, näkevät ruokaa, kaunista, aaltoilevaa, minusta riippumatonta että olen tuntevaa lihaa. Olen vain tiellä. Näköni alkoi, elintoimintoni eivät olleet tottuneet tähän koettelemukseen. Vain suojassa kun olin hävennyt rintojani. Että häpeä ja itsensä vähätteleminen ovat kuviteltua itsensä suojelemista.

Arvoituksellinen sammal, kylmä, tuoksuva ja pehmeä, toinen nänni ylös, toinen kuin sammaloitunut metsään, kiitäjät munivat ahteriisi ja sinne poimuun mistä et pidä. Hengittäen umpeen ja auki, käsittämättömyyksiin, ääniin joita en osannut kuunnella. Tämä on paluu, saamani viestit ovat avoimet, niiden radat kulkevat missä vaan.

There are some radical contradictions in the picture of salvation. First what is salvasion, how we pursue it, how we select which ones are worthy of rescuing and how we place grounds for saving. In order to be saved something has to be gone wrong. Our inhabiting the world being one major threat and violent act against the world, against ourselves. Our blue planet, our nature, nature of having and owning. What is what is rightfully ours are our lives.

Us against us, we against animals. It is a place of excellence to put oneself against, on place of righteousness, of knowing and having force over. People who have placed themselves on pedestals to have leadership. It is one way of evolving and building cultures, to follow something, someone who knows where to go. How long does master race last on that mastering spot? There is the world of nature of which we are part organically, biologically, on cell level and also mentally we still have animal instincts in us working