art

Freedom which we yearn, what should it be like and what’s it like?

| Henna Timanttimetsä
Opening
Opening
Opening
Opening

HOW MANY FREEDOMS DO WE ALLOW OURSELVES TO HAVE? COULD IT BE CALLED INDULGING NONSTOP what we collectively do AND WAY TOO MUCH, BUT FOR HUMANS NOTHING IS TOO MUCH until it hurts? Going all the way to the deep end full speed is a fun way of looking at what we have ended up doing. Talk about freedoms is an interesting one. How about your fellow man and woman, are you accepting and non-judgmental to their endeavors, wishes and needs? Social norms may seem more accepting than they really are, even here in the open and free Nordic countries, which flow of refugees/immigrants is in part changing, we do say other than what we do and others have more freedoms than some. Muslims can have many issues especially what comes to how women dress and behave and how they think, Islam should take place here and be respected, which freedom and respect is too often much to ask. Respect doesn’t just fall on you anywhere. Freedom here too is such, that we can disrespect religions and make fun of them, all of them, that means critique them out loud and question. It is quite new a thing as blasphemy laws allow even art to disrespect the Holy or do they? Not so sure, since art is a religion kind of and ever so careful these days since Islamophobia is a thing. Islam cannot be critiqued at all. I don’t think so.

Art likes to support Muslims and Islam weirdly enough, so art is a safe space for the poor Muslims looking for peace and harmony. I just don’t know how much human rights you’ll find in the good old contemporary art and are their values Muslim proof? Maybe daylight is needed since even leftist ideals don’t really function there, so in that sense Muslim faith might be a right thing for the contemporary art scene to begin to see itself or the rest of us, otherwise religion is a far away world among perverts, abusers, bullshitters and opportunists, or hold on, maybe not. Jesus Christ!! To rebuild bombed cities would be a responsible thing to go and do, since responsibility is what freedom requires, right? That is what the left cries for, responsibility.

Female behavior is heavily monitored no matter how open and free we think we are, like look what she is wearing, she is too old over thirty. Women do think about the consequences and some what other people think, but boundaries must be pushed for thinking to evolve, just as religious feelings and sentiments must be challenged. Coming to the Northern Europe and think this wouldn’t be the case and we absorb Islam just because you say so and that is multiculturalism? Challenging Fine Art is just as dangerous as challenging religion, lots at stake like benefits and faces. They will destroy you, just try and poke some established power user. Female nipple being one interesting tender spot, get freaked out please. It is what catches the eye, isn’t it, but sexism is hard to do anything about. Enough is when someone says so, depending on who that person is, what is his/her authority, legality issues taken into consideration, right? What kind of legitimized victim position Muslims have and why, is a mystery to me. Freedom is what we want it to be, called our fundamental right and here it is very different in comparison to lots of other places. I don’t know how we see oppression having lived in such wealth, even lockdown is oppressive. We do not have freedom to destroy, but the so-called left thinks, it is fine since feelings are valid, important and all defining as are positions. Art the eternal and well-chosen on the side of the good supporting our mental well-being solving the biggest problems of humankind inside the white cube. Somebody throw a rock.

How much do we want to be free, let others be free the same way and is it an utopia, since we do dream about freedom quite much and fantasize freedom is something fantastic and up lifting and as it happens is easily taken away from us. What do we want from freedom is all the good and it is given, granted. Constructive or destructive freedom must be the question as we are also afraid of freedom. You can’t just go and do whatever.. You have the right to become an artist but.. but what, what but, I ask? There is no but. Men and women are definitely in different situation when freedoms are at play. How free art is I am still exploring and find it stuck to the old stuck-up. It is true women are in a hazardous place what comes to freedom and are hazardous themselves disturbing the peace and again hurting dear sacred feelings. Shouting my choice my body essentially is problematic and abortion is used as contraception, sadly, but. How much your choice impacts others must be asked and how much chosen pronouns must be in use by others and respected? Dictating is what narcissists do. Do whatever is what egoists do. Self-love and freedom somehow joined in with loathing.

It sounds the bestest thing, but we can’t handle freedom, freedom of others it seems, and it goes without saying we need many restrictions set for ourselves and for others to be safe and do the rational thing. Humans need to work with themselves and work in their lives to have stability and continuity and purpose. Life of an artist, the freedom illusion, which isn’t that free after all, is a perfect position to explore freedoms and what to do with little or nothing. Sex of mine makes it even more so. Safety being the weird contemporary bubble and demand for many people a necessity. No need to panic by flow of refugees/immigrants, by climate change, by war but be on guard. Is there somebody to catch you? Women have to think about safety all the time and plan for the catastrophe, which is just right round the corner. Allowing those who think differently and are different do and say freely, is oh so hard for the so-called left. Why do you like your circles so much? Are you afraid of something? Different can be dangerous just like in any middle class circle where shouting too loudly drunkenly is humiliating (look now she is drunk, we can harass her freely, is what freedom can also mean). There are too many freedoms, which is dangerous for democracy some think, for peaceful society and safety of those who like their bubbles. How can we handle the ultimate catastrophe when it hits?

Does social media threaten democracy since there are lots of people who are forbidden from using their platforms to speak on grounds they are themselves a threat and do hate speech? To speak hatefully is to say biology matters, sex is real and female body is very different to male body. The left fails, Trump wins. But even creativity needs strict rules and frames to evolve and grow and for us to be productive, how is it with free speech? I don’t need art system to control me. I feel they are the same thing, creativity finds its way as does free speech. It wouldn’t be creativity if it didn’t. Just don’t get discouraged by control freaks and people who can’t handle your opinions. Art and speak are restricted quite much in our free society. Somehow it looks like we don’t want freedom and don’t want to be free, only look like we are. Being able to travel I suppose, is the ultimate freedom experience for the contemporary human. Routines and everyday life kill freedom? Those who feel free to offend, because it opens up a flow of something, a battle, bring out the truth in stuck up places and poke fun and are absolutely necessary. Social media and its noise has made something to the speed and ways how we react, interact. Innovation there on micro level would be interesting to study and how societies get fractured and constructed again via internet and connection online, uniting people who wouldn’t have otherwise known of each other. Social media itself is democratizing. Activism today isn’t so much. It despises democracy and free speech.

Freedom the ultimate question, who is free and how should we define freedom we can accept and live with, more over who is the authority, who defines freedom of speech and how we speak, what is the right thing to say and why. What other can it mean than person is free to speak his/her mind everywhere if he/she wants without fear? To be able to say and do, express, we have to use consideration, supposedly we have lots of freedoms in Europe until we don’t. I don’t see it freedom to be monitored and be policed, that is restricting personal space and creating fear. Restricting freedoms has come to show in full through social media and pandemic, which entity SOME practices American idea of freedom, which we here in Europe need to consider as much as we can, but we are under the power of these massive companies. What does it mean and do we want to live by American ideals, movements and laws? Imperialism which big business is, not globalism to my mind, entertainment, intersectional feminism, neoliberalism, BLM, trans-ideology, penis is a female organ too accepted as such everywhere without criticism, because critics are silenced and everybody is afraid of losing everything. This culture is open to freedom to exploit, manipulate and rip of/ we are ready to be exploited, manipulated and get ripped of as a kind of constant and who is doing what in the end to the big issues we face. The user is left puzzled and without much means to influence on how one is used. Social media has opened up how addicted we can get and how easily manipulated we are. Freedom to think for yourself and weigh in on options gets easily lost, us silenced and banned. It is, you think you are doing the thinking, you think you are finding the best you. Social norms are slightly open in most of Europe, but people are freaked out by Poland and Hungary. Rise of the far-right happens when countries close their borders to immigrants from the Middle East? People also struggle to label things correctly and Nazis are everywhere now. Trump and white supremacy as well. Labelling Nazi a Nazi is to label a Holocaust denier, rightly so, who to my surprise continue spreading this horrible nonsense. How do falsehoods serve, we will see. Distributing disinformation, lies and simple falsehoods: freedom of speech is dangerous. Transphobic Nazi is pretty much anybody who objects to the lunacy of trans fanatics. We have to know better and totalitarianism didn’t only happen by Nazis. Polarization is stark and confusion about lots of things obvious. When talking about conservatives how many on the left wing think there are shades to the right? Media doesn’t favor such views. Defending women’s rights puts you easily to the conservative side and you will be shut out from social media and work, which could be almost a relief. Freedom is out there. Nazis give me the creeps, but they do make entertaining movies.. I mean, WW2 is the mother of all topics and one center piece of how post-modern Europe got made, changing clothes and stuff.

Don’t you have to be rich to be fuckable? Sure, and easily discarded. LMFAO. Say tits.

| Henna Timanttimetsä

ART OF SELFIE. 2015-2021

Get as close as you can to c. 2016

In art sex has got a big role, bigger than anyone likes to admit. Maybe in sex art also has a role. one can hope, maybe artsy angles and plots, not leaving anything to imagination though, no. Look deep into the holes and how big any body part is, otherwise we don’t see and seeing is believing. Sex the act and sex of anyone, sex the biggest issue we have, is also the mess, we can’t get enough of. Which has led me think, do they, art and the children of the revolution, understand feminism (leftism really already is a lost cause and far away from its original purpose) at all, or is it just something to grab and use as a shield to look and sound better? Well they can’t all be feminists. Freedom doesn’t mean you can do whatever or does it? Freedom in art somehow ends up being a mess or is it the tight control of artists and the system that is destroying something very essential? I have always hated being monitored and controlled. The need for controlling art and artists is there. Art the beacon for feminism and leftism today, what a laugh, feminism and leftism, the beacons for art, I wish. Hope you are getting paid. Why are these things on the surface only? Feminism the sellable object is thrown around like it was something handy and making the user absolutely a good person, better than most- sticker on you.

Beginner’s guide to feminism for people who don’t know anything about feminism might come useful and this seems to be the case today more and more. Clearly many people think it is fine to destroy in the name of feminism mostly women, their careers and bodies, and feminism itself, but to sexism nothing has happened and checking anybody out is normal behavior, part of the curve and curves who has them, I mean, what and who is interesting and how anyway? Nude images are to humiliate and not art? Could be. Be it one is humiliating oneself only, isn’t it part of doing art, you make yourself vulnerable and put yourself out there…Depending on the person’s intentions and who it is, is nude. Nipplegate awaits forever. We just want to take a look. The very very frightening female nipples pointing at you. People who have grown into culture infested with porn are the ones who humiliate the most? Who knew? And men group together just as always to watch and laugh. I don’t like to explain, but c’mon, you are not this daft? Must be biological as it is obvious and repetitious.

To understand the nude is tricky, maybe a deep dive into art history could open up the difference between men and women in art. Why still so slow, I wonder. You talk about change, but you do not change, but you do change, don’t you, you must know what, when and how? You do want change, don’t you? What is the change we are experiencing, could you answer, because it looks weird? I would like to hear an analysis. Not going downhill, are we? Become rich and famous? How art. Sure there is #metoo (did I write it correctly?), but is the impact in the headlines of who is the biggest crook and social media visibility being who got violated the worst? Actress got treated terribly while alone in a hotel room with this big shot who has been doing the same thing for decades (we just heard whispers about it) and they really do not learn anything, because the powerful don’t have to. Action of changing the industry of arts is far more difficult, because putting yourself on the line is extremely dangerous, but is it impossible and how afraid are these people? Sex is this big thing and female is the wrong sex, that is why she can have an impact since naked female body is causing shame, what this slut anyway and did what, I mean, dear Lord. Shaming women is very normal in very conservative communities, men can do whatever and they will and want. It is accepted, but feminism is interesting, isn’t it, or the feminist perspective in a work of art, oh and ah. You have a good camera. Yes, we support, as long as it remains on the surface and in talks. Heavy lifting can and will damage careers. But what can you do? Are you talking about abilities or options? Abilities of a woman possibly, because men can’t be feminists? Well, excluding women comes so easily, it is almost funny.

One can still be puzzled by, as the rituals and talks stay the same, the effort, what is the impact really, if there is any in this noise and aggression? Headlines of successes and what did J.K. Rowling say? Ending up changing nothing since for people in power sex is a way to use power. But maybe sex change (gender reassignment surgery) is a good idea, since being female means you get fucked and you get to look good, ultra feminine and being a slut is accepted? It is all about power and why power is important in art, is that it is the primitive, a primal desire and someone has to decide what: the need for power and sex is absolute and destroy and corrupt absolutely? What kind of power does female body have as her power has to be taken away and denied? Not minuscule obviously.

Media pays just as much attention to women’s looks as ever, it is how articles about women begin. Being bossy is cool? So, it is a compliment, you validate worth and capital and how women get ahead in life? It could be sexism has increased because of looks is massively important in the contemporary world, misogyny, a new word for many is accepted against those who think differently. It defines you and what you are able to do, how interesting you are and how you are interesting. Interest lies in everyday in fuckability and how power is used. I have been wondering the term fuckable ever since I heard it behind my back, literally over and over again and I am not looking. It has a flavor of easy to use, bragg about and forget just like any other thing that/who has a wrapping. So why talk about art, fucking is much more interesting like sports, over and over again, look at her ass. There is nothing much else she has (very possibly the source of my sadness). Why even be bothered by this, everyone uses sex to get something, right? But why in art and whoring is ok when you are an ultra feminine minority? So many wannabes and so few roles. I was hoping independent thinking and making of art would have progressed by now and become mainstream. One can hope and get disappointed sorely, like what happened to universities?

PS. When the head of an art institution got fired in Sweden for analysing fuckability of women, I felt like I’d like to see a porno opera. Naked people singing arias and fucking maybe for hours in bright lights audience sitting on wooden benches asses in agony without intermission drinking wine. It is time for drunk fornication, the time of fornication in public doing and enjoying art, because what else is there. Get another one and on and on. Porno opera would be so successful, tickets flying and prices getting affordable. No getting rich in porn. Checking abilities and stuff. Cameras!

Some torture, pencil on paper, 2015-

Täydellisyyttä on tavoiteltava, mikä on sen hinta? Se voi olla saavuttamaton ja silti nykyään, niin kovin tylsä eli siinä ei ole minkäänlaisia säröjä, koska se on ostettua ja usein imitoitua. Onko jokin täydellistä, koska siitä ei saa kiinni, kuten pienimunaisen patsaan kikkeli tai jpg ja mitä uutta taiteessa todella tapahtuu?

| Henna Timanttimetsä
Nokia Orchestra, 2017

Pienimunainen patsas on kuvanveiston suuria mysteereitä. Ehkä alushousut tai lannevaate olisivat hyvä ratkaisu miehen alastomuuteen näinä omituisina aikoina. Uutuus taiteessa on myös verhottu uusiin laitteisiin ja teknologioihin, mitkä ovat iso osa tekemisen viehätystä. Mikä on uutta ja mullistavaa todella taiteessa ja mitä on uutuudenviehätys? Taiteessa täydellisyys on myös mitä tavoitellaan ja toisaalta on jäänteenä oletus, että teos kuvaa tarkasti jotakin nähtyä eli todistaa taiteilijan klassista osaamista ja lisäksi siinä on muita ulottuvuuksia eli se ei ainoastaan ole kopio nähdystä, vaan.. ja sitten tulee se vaikea osuus eli mistä teoksessa on kysymys, jos se ei ole ainoastaan taidonnäyte, kuten edelleen paljon halutaan, upeaa ja hienoa. Täydellisyys on siinä rakennuksessa, teatterissa jossa taidetta esitellään, tarkasti organisoidussa ja asemastaan tärkeässä, valkoisessa minimalistisessa, karussa ilmeessä ja menestyksessä, valitussa taidehenkilökunnassa, titteleissä, valinnoissa, näkyvyydessä ja rahan määrässä. Mitä riisutumpaa, sen parempi. Itseäni kiinnostaa, mikä on poissa, kun ylimääräinen häivytetään ja miksi soraäänet, virheet ja rypyt, että lika ovat niin väärin, että ne suorastaan väkivalloin täytyy poistaa ja millaisen kokemuksen tiellä elämän ylimäärä on? Miksi kliinisyys on täydellistä ja harmonista? Lähestyykö se uskonnollista hartautta? Ja mitä kuvataiteen tilat itsessään voivat paljastaa tästä anaalista tilasta, jossa haluamme olla kuin puhtaina, hyvintoimeentulevina menestyjinä ja rypyttöminä kuin valokuvassa, ilman disharmoniaa ja asymmetriaa? Yksi piirre, jota suomalaiset arvostavat, ovat valkoiset seinät ja neitsyenpuhtaat, jäljettömät, kiillotetut lattiat. Haiseva, likainen ruma ihminen voisi olla performanssina avajaisissa se, jonka tahtoisin tehdä. Ehkä siihen päädynkin. Taiteilija nöyryyttää itseään, jotta muiden ei tarvitsisi ja häneen voi peilata henkilökohtaiset negaatiot ja muut kummallisuudet, joita helposti tulee pintaan, vaikka kuinka estelisi, koska estoista, torjunnasta, kieltämisestä, kiistämisestä ja kielloista ja niiden esiintuomisesta syntyy konflikti. Harmoninen runouden ja utopian kaltainen tila kun ei välttämättä ole aina se, mitä tarvitaan ja halutaan taiteeltakaan. Mitä pidetään kauniina, ei aina ole sitä.

Niin, mitä halutaan, kun halutaan taidetta ja onko sen vastattava johonkin ja mitä oletetaan saavan ja saavutettavan, ainahan on oltava tuloksia, joita esitellä, tai ainakin tuote? Mitä taide saavuttaa kaikella hyvyydellään ja heikkojen puolustamisellaan? Muistuttaa meitä, miten väärin elämme ja teemme ja meidän on parannettava tapamme? Kysyn, koska tuloksia odotan ja tarkoitan ihan muuta kuin NFT-tuottoja, joka teknologia käyttää paljon sähköä ja jossa taiteilijan teoksen varastaminen on sen taiteilijan syy, jolta varastetaan. Taiteilija tavallaan menettää vapautensa tehdessään jotakin haluttua tietyissä valvotuissa rajoissa ja taiteilijan työ halutaan mahdollisimman halvalla, mitä esimerkiksi Tornihotellin keissi todistaa siellä korkealla, mutta työn täytyy kasvaa tuottoa jälkikäteen, joten nimeä on hyvä olla. Voisi olla taiteilijan työlle ja työmahdollisuuksille otollisempaa, jos siirtyisimme takaisin kisällisysteemiin ja taide siirtyisi isommaksi osaksi rakennettua eikä taiteilija olisi luksustuotteita markkinoille tuottava tähti, joka ottaa kantaa ja kommentoi, tähteys, johon harva lopulta yltää, jota kaikki taidekoulutus kuitenkin tukee, jostain aivan käsittämättömästä syystä. Taiteilijan oikeusturva, työskentelyolosuhteet ja palkkaus ovat niin herran kädessä, että on myöskin omituista, kuinka vasemmistolainen taide ei näihin saa muutosta, ei toimi ammattiyhdistysliikkeiden kanssa, nämä ovat näille vallankäyttäjille täysiä mahdottomuuksia kaiken hyvän tekemisen keskellä. Taiteilija, joka ei tule toimeen työllään, on huono taiteilija ja ajatus pidetään elossa eli taiteilijan arvo on siinä, että hän tekee rahaa työllään, silti taidesysteemi ei pyri tuottamaan arkikäyttöistä taidetta, vaan oikea vakavastiotettava nykytaiteilija hakee apurahoja, pyrkii taiteen keskiöön, ideoi että innovoi apunaan uusin teknologia. Työhuoneen koko kertoo myös työn ja taiteilijan tärkeydestä. Työ versus ei-työ kaipaisi läpikäyntiä, koska halutaan ajatella että myös alkutuotanto on työtä, se pohja, jolla taide seisoo ja josta yleensä ei makseta, mutta joka halutaan. Siis raha ei kerrokaan kaikkea? Sillä apurahat perustellaan, tavallaan näkymättömän työn tärkeydellä, mutta silti raha menee rahan luo.

Apuraha toimii taiteessa meriittinä ja pääasiassa raha on tarkoitettu tuotantokustannuksiin, joten en ihan ymmärrä vanhentuneen oloista systeemiä, joka palkitsee näin eli saatu rahasumma on meriitti ja kertoo jotakin taiteen korkeasta laadusta määriteltynä nykytaiteen systeemissä. Esimerkiksi Taiko-sivusto kysyy, mistä viralliselta taiderahan jakamistaholta olet saanut rahaa ja ne laitetaan meriittilistaan. Koska apurahojen haku on kaikille taiteilijoille mahdollista, huolimatta menestyksestä, kysynkin edelleen, miten järkevää on valtion tukea rahallisesti jättimenestystä tyyliin esimerkiksi Jari Tervo ja Osmo Rauhala? Toimintaahan ei viranomaistaholta kyseenalaisteta millään tavalla ja kritisoijat ovat muutenkin joko epäonnistuneita ja kateellisia. Tässä palkitaan menestys apurahalla.

Te olette niin oikeassa, toveri, kyllä toveri. Julkinen taide on yksi kammottavin esimerkki suomalaisen kuvataiteen epäonnistumisista ja yrityksistä kommunikoida muun maailman kanssa. Oikeassa oleminen on todellista asiantuntijuutta, nyökyttelee hän, nimeä on oltava ja vastaansanominen on turhaa ja väärin, hyvä on hyvää, etenkin kun on jalusta, rituaalit, asiantuntijat ja konventiot. Mitäpä ei taiteen ammattilainen tietäisi ja nielisi, koska ei muuta voi ja osaa ja muuten täytyisi etsiä muita hommia. Myös käytössäännöt unohtuvat, kun saa tarpeeksi valtaa eikä tarvitse huolehtia, miten virkamies toimii oikein, koska kukaan ei sano vastaan ja asema on turvattu. Vallankäyttö taiteessa on vastaansanomatonta, ylikävelevää ja tuloksista voi purnata paikallislehdessä ja vihata taiteilijoita. Taiteilijan käyttäytymisen on oltava kuitenkin moitteetonta. Taiteessakin pitäisi edelleen voida vaatia ja odottaa vallan ja ajattelun kovaäänistä haastamista. Siihen taiteilijan omituisuus, ulkopuolisuus ja kaaos osin voi pyrkiä. Kuten on tavallista taiteessa, asiat, joista ei pääse yli kuten epäpätevyys, vallan väärinkäyttö ja paikallaan junnaaminen turvallisessa asemassa, suosiminen, omaan erinomaisuuteen ja älyyn uskominen (mihin muuhunkaan), taiteilijoiden hyväksikäyttö ja kaverit ennen kaikkea-ajattelu, mutta kuitenkin erinomaisuuden poissaolo eli lapsuksia ja selkeitä epäonnistumisia sattuu hämmentävän paljon, mutta nekin ovat muiden vika, ovat vakioita. Pieni muna ei ole näiden ihmisten isoin ongelma. Muuten, kun tarkoituksellisesti leikkii ihmisen työuralla, onko se osa tehdasmaisuutta, jossa taiteilija on materiaalia ja tuottava yksikkö, jolle joko annetaan tai sitten ei, riippuu käytöksestä ja vaatteista, heilutellaan nenän edessä mahdollista kuuluisuutta kuin lottovoittoa? Jotain sen suuntaista olen huomannut. Narsismi ja omahyväisyys on niin suurta, että väärässä oleminen ja väärin tekeminen ovat ok, koska seurataan kaavaa, mitä on tehty ennenkin ja se on oikein, koska human error on siinä taiteilijassa, mutta toisaalta on suoranainen mahdottomuus uskoa, että taiteilijasta löytyisi mitään ihmeellistä, mutta aina heikomman puolella näön vuoksi, eiks jeh? Oletteko nyt ihan varmoja, että meni oikein? Ole armollinen itsellesi, epäonnistuminen on sallittua, sanottiin Aalto-yliopistossa, aivan kuin olisi tullut terapiaan. Olen terapian käynyt, en tarvitse valeterapeutteja taiteen sisältä, sellaista osaamista teillä ei ole, jos minkäänlaista. Aalto painotti, että ulkona on paha maailma ja täällä voi kokeilla eli leikkiä taiteilija. Joo joo, jäin ihmettelemään, mitä lienee kuvittelivat minun tehneet siihen mennessä? Psykoterapia on tehokkuudessaan paljon toimivampi kuin taide ja luotan sen alan ammattilaisiin. Hoitomuotona taide ei vakuuta, ihan siitä syystä, ettei parantumista ole näkyvissä. Mutta kuinka monta kertaa täytyy harhaisia ja itseensä tyytyväisiä tyhjäpäitä tulla vastaan? Ettette vaan hyvesignaloisi ja valitsisi itsellenne sopivia hyväntekeväisyyskohteita, ajassa kiinni olevia uutisia? Taiteilija häpeää ja taiteilijaa hävetään, kuten jo sanoin, se on se performanssi ja rajapinta: hullu taiteilija, terve virkamies.

Vastaansanominen ja kyseenalaistaminen ovat merkki hankalasta ihmisestä, jota on vaikea sietää, koska virheitään ja osaamattomuuttaan ei voi myöntää hierarkiassa, etenkin kun on jo titteli. Viat ovat aina toisaalla, mistä syystä mitään ongelmia ei ole ja jos on, ne selätetään puheissa, aivan kuten missä tahansa kunnan kirjelmässä. Asemansa ja kasvonsa voi menettää lopullisesti, mikä olisi taiteen kannalta hyvä juttu: skandaalit ovat palava metsä parhaassa tapauksessa. Ajattelun ongelmallisuuksia, että ennakkoluuloja, joita taiteessa työskentelevillä on hämmästyttävän paljon, ollaakseen avarakatseinen ja suvaitsevainen ja oletetusti hyvä, ei taida näkyä peilistä? Yliopistotaso on haastava, siellä täytyy reagoida tuloksiin ja faktoihin, ei oletuksiin ja kuulopuheisiin ja oletuksia taiteilijoista riittää. Entä jos taiteilija saa aikaan yllättäviä tuloksia, raportoisiko joku niistä? Koulutetaan, mutta hänen ajatuksensa ovat sittenkin vähän liikaa ja en nyt tiedä tuosta taiteen laadusta ja onko se ajankohtaisuudessaan kiinnostavaa ja ei, ei hän ole kiinnostava, mutta hänen ideansa voidaan varastaa ja häntä voi urkkia. Hän ihmisenä on tosi off. Ilmeisesti ei ja joo, koska taiteella on itsenäinen asiantuntijavalta, mikä ja kuka on kiinnostavaa, riippuu hetkestä ja vaatteista että aatteista. Taiteelle vaan täytyy syytää rahaa, koska kaikki eivät sitä itse osaa tehdä, mieluiten taide on kuitenkin ilmaista, koska taiteilija on luonnonvoima ja hyvä on hyvää. Tornihotellin taidekilpailu oli osaamattomuudessaan ja taiteilijoiden vähättelyssä huvittavin ja kammottava. On tullut selkeästi ilmi, mitä palkkaa nauttiva, valtaa käyttävä, taidekenttää pyörittävä osa ajattelee, eikä ajattelukuvioita ole aikomustakaan muuttaa, koska ne palvelevat sopivasti hyväksikäytön kulttuuria.

Koska olen näin pieni itse enkä osaa edes pukeutua hyvin saati ajatella, kaikesta todistelusta huolimatta, uskoisin, että uskallan sanoa, mitään muita ongelmia ei ole kuin näitä pieniä ja pienelle niitä voi kipata lisää, koska mitäpä pienistä ja ylhäältä näkee kauas ja hyvin, mutta puhutaan rahasta ja sen tekemisestä. Ainoa asia, mikä lopulta kiinnostaa myös taiteessa. Mitä possuja teillä siellä Helsingissä kadulla Töölössä? Hakeeko tekijä valtiolta rahoitusta vai onko itsenäinen yöllinen hassuttelija? Tosi hassua, possuja. Onko virkattuja enemmänkin?

Muuten, olisi kiinnostavaa, jos Hesari kirjoittaisi lisää vihakatsomisesta, jossa inhottujen ihmisten sisältöjä tsekataan pelkällä halveksunnan mentaliteetilla. En ollut ennen kuullut moisesta, ennen kuin luin Hesarista. Opettavaista.

Vasemmistolaista kevättä, antikapitalistisia muraaleja, vahvaa taisteluhenkeä että vappua. Ciao.

Ihmisten pomputtelu, vähättely ja nöyryyttäminen on taiteen essence, koska kerma on päällä. Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset ja tekopyhyys voi olla oikeaa pyhyyttä.

Hi, it’s reality and it’s a show: Influencers are advertisers. Mind your sexism and need for fame gen-whateverthe fuck you are. Love Islanders on education, how to give a proper blowjob. But yeah, hell this is the official blowjob investigation on abstract level.

| Henna Timanttimetsä
Sex-ed, 2017
Sex play

Sex play
To encounter the strange and not so strange desire of someone wanting to put a dick in woman’s mouth, mouth of a woman, enter her mouth her body. What is a mouth other than with which we eat (no speaking?) Do you speak dirty? I have been wondering this positioning and the need for the deed which is obviously built in and there is no shame other than hers and the good she is at it, how good she is at it, doing the deed, sucking the inches. Although she will be rewarded afterwards, is the explanation. To make him king is one way to see the situation. The fantasy is a beautiful woman whose mouth is a living sewer from which an orgasm can be found as it is soft and moist making a sucking movement her knowing to mind the teeth. So it is aware but under control situation. Desire of putting one’s sexual organ in mouth is fulfilment which is in every porn movie and clip there is. Interesting metaphor of shutting the woman up, hear how he moans and is to come in to her mouth. In to her mouth, in to her mouth, in to her mouth, what a repetition to toy with and what does it represent is from where and how woman is looked at. What is she doing and what is she? A fantasy woman whose worth is in the giving, giving in and lowering herself to be an open mouth who willingly performs the task of a sewer sucking a load. The load vanishes and like having been in toilet man is given a relief. Woman waiting for the reward. (I’m really trying to get into this shit, the true meaning of this train of thought.) Man cannot reveal his thoughts even though it is a moment of his, feeling of (this) his. He acts as if he has feelings.

Why this is interesting is the positioning, banality and the one way thinking which so often goes without questioning, looking at it, facing what the need and the deed is many times over. Why would we question a pleasurable sex act which so ruling it is rules the porn industry, imagery, fantasies and is clearly the most wanted act maybe even for women? To think this is a valuable fantasy as it is, where is the value elsewhere than in finance, in objectification, repetition and what mouth represents and can do (on a pretty face). To think what is the visual there that is so powerful for the male.

Don’t get me wrong I am not against blowjobs. I personally resent the thought of being merely for that purpose. This is where the interest lies for me to try to analyze the connection between looks, femininity, sexual act as a favor or label, woman as a prostitute, cheap and available. But yeah, hell this is the official blowjob investigation on abstract level. Inquiries concerning random sex acts will be analyzed publicly. That is fun for me, to analyze the feminine and objectification since this is also the place I am put in.

To encounter the strange and not so strange desire of someone wanting to put a dick in woman’s mouth,  mouth of a woman, enter her mouth, her body. What is a mouth other than with which we eat (no speaking?) Do you speak dirty? I have been wondering this positioning and the need for the deed, which is obviously built in and there is no shame other than hers and the good she is at it, how good she is at it, doing the deed, sucking the inches. Although she will be rewarded afterwards, is the explanation. To make him king is one way to see the situation. The fantasy is a beautiful woman whose mouth is a living sewer from which an orgasm can be found as it is soft and moist making a sucking movement her knowing to mind the teeth. So, it is aware but under control situation. Desire of putting one’s sexual organ in mouth is fulfilment which is in every porn movie and clip there is. Interesting metaphor of shutting the woman up, hear how he moans and is to come in to her mouth. In to her mouth, in to her mouth, in to her mouth, what a repetition to toy with and what does it represent is from where and how woman is looked at. What is she doing and what is she? A fantasy woman whose worth is in the giving, giving in and lowering herself to be an open mouth who willingly performs the task of a sewer sucking a load. The load vanishes and like having been in toilet man is given a relief. Woman waiting for the reward. (I’m really trying to get into this shit, the true meaning of this train of thought.) Man cannot reveal his thoughts even though it is a moment of his, feeling of this. He acts as if he has feelings.

Why this is interesting is the positioning, banality and the one way thinking which so often goes without questioning, looking at it, facing what the need and the deed is many times over. Why would we question a pleasurable sex act, which so ruling it is, rules the porn industry, imagery, fantasies and is clearly the most wanted act maybe even for women? To think this is a valuable fantasy as it is, where is the value elsewhere than in finance, in objectification, repetition and what mouth represents and can do (on a pretty face). To think what is the visual there that is so powerful for the male.

Don’t get me wrong I am not against blowjobs but I personally resent the thought of being merely for that purpose. This is where the interest lies for me to try to analyze the connection. Don’t get me wrong I am not against blowjobs. I personally resent the thought of being merely for that purpose. This is where the interest lies for me to try to analyze the connection between looks, femininity, sexual act as a favor or label, woman as a prostitute, cheap and available. But yeah, hell this is the official blowjob investigation on abstract level. Inquiries concerning random sex acts will be analyzed publicly. That is fun for me, to analyze the feminine and objectification since this is also the place I am put in.

Perform a blowjob in a gallery space, a museum space is even better.

Instructions: You are among a crowd (friends). Get slightly drunk. Offer a man to get down on him right now in front of all these people you do not know. Fall on your knees and lick his crotch. Open his belt and caress his thighs. Be graphic. If he refuses follow him on your knees. Tell you are very good at it. Ask in front of everybody, if it is ok to perform in front of everybody and perform anyway. Be loud, say please. Ask why he refuses. Don’t you like it? Don’t stop, follow him. Be persistent. Say it is good fun and that you are cheap. If he is not willing ask why. I am not cheap enough, you ask. Say you are desperate. Say that you have heard you like it, I’m sure you’ll like it. Look at my mouth, say. Tell it is good fun and you have been dreaming about doing it exactly with someone like you. I like your smile. Don’t stop until you are removed and kicked out of the place for disturbance and continue to do it outside gallery space.

Another idea: Hire a male prostitute and go to a museum opening among people you do not know (friends and colleagues). When speeches are over and people are enjoying cocktails, themselves, choose a visible spot. Go on your knees and give the male prostitute a good old-fashioned blowjob. Don’t forget to swallow. Don’t stop sucking his penis even though you will be interrupted and told to get lost. Talk dirty, shout loudly and laugh, lick everything.

Art, the case for imagination.

| Henna Timanttimetsä
Age of innocence/Sky is dirty, self-portrait using tripod and timer, 2001

To imagine, how do we do it and what happens in visual deserts we inhabit to imagination? It is a buzzword, imagine with lots of positive vibes and commercial potential, holding massive value and the word imagine is used to engage to think for yourself in worst cases when there is visually nothing much of interest, which word imagination itself is a blank to be filled or something full to be found. Artworks that are said to be about nothing, of nothingness, we look at them and are told to imagine or is it such an emotional event to gaze art that rationally thinking is misguided? Do we need instructions on how to see art, what to think? Sometimes we need to be told something is art, curiously. Everybody does it their own way, some are not bothered with such nonsense as conceptual art. What do we imagine if the thing is nothing and its catch is the emptiness, whiteness, the place where it is at and the conceptual nature of the work wouldn’t possibly work anywhere else than within the art world frame and how it is managed in the commercially set frame? What do we imagine inside the white cube, in the city centre built of glass and chrome, slick, visit-and-go environment where we come by things that are called art and are placed art-like? How do we use our imagination today and what does it mean when we are in context of contemporary art ‘to be inspired’ or instructed to use our imagination? Is the art world using its imagination and all the possibilities art can offer fully, because I’m not so sure: too many people are scared of the new, stepping over boundaries, rules and the social media mobs. Especially today it is getting strange what gets accepted and is offence the thing to avoid at any cost? Winnings and earnings lost mean losing one’s job.

What if imagination stops working and mind is just blank in that particular moment? People have various degrees of capabilities what comes to imagination which is in test daily and why should conceptual art make anyone imagine anything? Does advertising, entertainment and built environment do the imagining for us and we have become lazy to imagine for ourselves? Is our environment and art today so ripped of from details that it is hollow and empty and it relies on us to create the content ourselves, the meaning and what should we do about this choreographed world with geometrical shapes that echo style and trends? It is all to make one think, everything is to make one think but it is also to make everything easier. The frame where we move is the structure given and is like a guide or a map to an idea of what to think and how to move. We pay attention to the price of art and houses, that draws the headlines, not what there is to imagine. I try to think the words imagine and imagination in today’s world. We are constantly inspired or entertained and content or nothing of the sort. Anxious and tense is what we are. Enjoyment is the aim, one can have an attempt at thinking, why are we doing what we do, are we made just to think or just to feel powerless and poor? What am I in comparison to this conceptual art? What is this rectangle shape to me, something to stand in?

Imagining is a difficult thing in many ways. It needs practice, but we do it all the time in terms of visualisation and thinking of what everything is and means adding contents in our minds to the seen to comprehend and continue the thought. To measure it what is seen and experienced, imagined or fed, just to describe what one imagines waking up in the morning or walking by an artwork, results are maybe expected, all the same everyday? What do we notice in the end or pay attention to? Try to describe in some way your thoughts on paper and in a way that it is understandable to others as well or maybe it is interesting that art is not immediately easily comprehensible which frustrates many, not adding explanations may do it, probably will. That is great practice and using of one’s brain with hand and a pen or whatever, which conceptual art attempts to do, activate our intellect, see connections if there are any. We do live in the middle of concepts, defining anything is equally as hard as trying to draw anything. Always some detail is left out, forgotten and added, tried again and so on. Try defining an art piece or describing it or a house or the situation the world is in right now. It was a mess 2001.

Become an art market insider. Kuka vaikuttaa taiteessa ja miksi? Sosialistit ovat internationalisteja, missä ovat kapitalistit?

| Henna Timanttimetsä
What if they say no? Aalto-yliopisto lähtee mukaan yrityksen leimaamista vastaan 2020, vielä kerran, hiiop!! Miten järkevää on ollut yhdistää kauppakorkeakoulu ja taidekoulu, muuten? Just asking.. Kiitos Aalto-yliopisto, hauskaa, että taide on teille näin tärkeä, tyrsk.

Mitä tekee brändiuskollisuus, -uskovaisuus, -lojaalius, -luottamus, sokea sellainen, että suurten taideinsinöörien palvonta, taidejättiläisten palvonta ja ajattelu, että tämä yhtälö tuottaa jotakin mahtavaa ja hienoa aina, yhtenä jatkumona, että koko ja taideuskonto ovat jotakin, mitkä tekevät vaikutuksen ja on hyvää, hyväätekevä, parantavaa ja ajatuksiaherättävä, tärkeitä ajatuksia, suuria ajatuksia ja tunteita, elämyksiä. Hälytyskellojen tulee soida rankasti, kun ajattelemme brändejä ja kuinka luotamme niihin, koska luottamus on luja ja yritys ei ole läpinäkyvä, etenkään taide ei ole. Olemme vaikutuksen alaisia, meitä manipuloidaan olemaan vaikuttuneita ja vakuuttuneita, ja kaikki tämä suuruus tekee Suomessa vaikutuksen, vaikkei ole syytä ja pieni on aina väärässä ja huonompi, koska on pieni ja haluaa suureksi. Kuuluisuus ja maine ja mitä niiden pitäisi kertoa osaamisesta? Tällä kertaa ne kertovat sellaisesta paikalleen jämähtämisestä, että jäämme katsomaan, miten kauan tällainen järjestelmä ja ajatusmalli pystyy toimimaan uskottavasti, kuka sitä rahoittaa, mihin sillä pyritään ja miksi siitä näin hanakasti halutaan pitää kiinni jopa yliopistossa, ja ehkä siksi juuri siellä…

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006804375.html ”Ulkomaisen toimijan tulo uuteen maahan voi saada paljon positiivista huomiota, tai sitten siihen voi kohdistua huomattavia ennakkoluuloja”, kertoo yhtenä tutkimuksen vetäjistä toiminut Aalto-yliopiston apulaisprofessori Tiina Ritvala. Artikkeli, jonka Aalto-yliopiston tutkijaryhmä julkaisi nimellä A processual view of organizational stigmatization in foreign market entry: The failure of Guggenheim Helsinki, julkaistu lehdessä Journal of International Business Studies 2020, lähtee otsikkoa myöten johtotähtenä etsimään pääasiallista syytä, miksi Suomi ja suomalaiset vieroksuivat kuuluisaa brändiä ja heidän mahtavaa kokoelmaansa, leimaamisesta eli stigmatisoinnista eli Guggenheim on tässä uhrin asemassa.

I suppose that it [rejection of the Guggenheim Foundation’s entry in Helsinki] was a reaction to a sense of engulfing internationalism, or a reaction against globalism. That’s how I’m explaining it to myself.

—Richard Armstrong, Director of the Guggenheim Foundation

(cited in The New York Times, November 29, 2016) [PDF] A processual view of organizational stigmatization in foreign market entry: The failure of Guggenheim Helsinki

Myös Richard Armstrong selittää itselleen ja meille muille, että Suomi ja suomalaiset ovat globalisaatiota ja internationalismia vastaan. Katsotaan kuinka sosialistiliitto määrittelee nationalismin ja internationalismin: http://www.sosialistiliitto.org/arkistot/22 “Nationalismi, kansallisuusaate, on kapitalismin tuote. Se on kapitalistien tärkeimpiä keinoja saada työläiset sidotuksi kapitalistiseen järjestelmään. Siksi sosialistit vastustavat nationalismia. Sen sijaan sosialistit ovat internationalisteja.” Sosialistit sanovat nationalismin olevan kapitalismin tuote eli Suomen Guggenheim-päätös on ollut oikeanlainen, koska toimimme (ainakin teoriassa) kapitalismissa ja sen sääntöjen mukaan, emme sosialismissa ja yritykset joko kaatuvat tai kukoistavat ja siitä on turha syyttää kuluttajia. Sosialismi on kiinnostava ilmiö neoliberalismin/uusliberalismin seassa “Uusliberalismi on 1940-luvulla syntynyt talouspoliittinen suuntaus,[1][2] jonka mukaan yksityinen omistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa edistävät parhaiten ihmisten hyvinvointia.[1] Uusliberalismi on markkinoiden valtaa ja sääntelemättömyyden ihannetta. Uusliberalismissa politiikka ei saa ohjata yhteiskuntaa.[3]“https://fi.wikipedia.org/wiki/Uusliberalismi ja yhteiskunnan varallisuuden hyväksikäytön kannalta katsottuna eli kuinka suuret toimijat katsovat oikeudekseen hyväksikäyttää/pyytää verovaroja, maa-aluetta, käyttää markkinajohtajuutta ja markkina-etua ja olla sääntelemättömiä, ottamatta kritiikkiä vastaan, markkina-etuja isolla toimijalla kuten Guggenheim on. Taiteessa näitä etuja käytetään siekailematta pienen ryhmän hyödyksi, sanotaan, että tämä on meidän (Suomen) etu ja uhriutua, kun käytössä oleva taktiikka ei kaikille käy. Kertoo kulttuurista, jossa toimijan ehdotuksesta ei saa kieltäytyä ja näihin asiantuntijoihin on luotettava. On kiinnostavaa, kuinka Business School Aalto-yliopisto lähtee tukemaan sosialistisia käytäntöjä eli Suomen valtion ja Helsingin kaupungin olisi pitänyt ilman kritiikkiä tukea taloudellisesti miljoonilla suurta ja tunnettua ulkomaista brändiä ja yritystä, myös antamalla käyttöön paraatipaikka Helsingin keskustassa, ja koska näin ei käynyt, kuten pyydettiin (melkein kuin käskemällä), syntyy uhriutuminen eli pieni toimija ei voi sanoa ei, ilman syyllistämistä, ja Suomen tulisi olla tyytyväinen, että meistä ollaan näin kiinnostuneita ja maksaa silkkaa rahaa tästä kiinnostuksesta ja onnesta, muuten olemme takaperoisia antisemitistejä ja muuta inhottavaa, hyi.

Guggenheim puhui haluavansa olevan beacon eli majakka Suomelle: miksi museo/ulkomainen yritys haluaa olla beacon Suomelle ja millainen majakka/yritys Guggenheim on? Millaista yrittäjyyttä ja hyvinvointikauppaa nykytaide on ja mihin taiteella pyritään nykymaailmassa muuhun kuin vaikuttavuuteen, vallankäyttöön ja massiivisuuteen. Kun toimimme taidebisneksessä yritysmaailmassa, yrittäjinä, yrittäjyyden ehdoilla sekoittaen sosialismia ja uusliberalismia kuvitellen toimivamme kapitalismissa, ilmeisesti taiteen ehdoilla ja tehden että tuottaen yhteiskunnalle tärkeää sisältöä, mutta myös taidemarkkinoiden ehdoilla (jotka ovat?) eli sanelupolitiikkalla ja asiantuntijadiktatuurilla, niin on hyvä pysähtyä miettimään, mistä arvoista ja kenen edusta mitäkin tehdään ja milloinkin puhutaan, vai onko sanelupolitiikka jo mennyttä maailmaa taiteen osalta, kuten Suomen päätös kertoo? On paljon toimijoita, jotka tietävät omasta mielestään, mikä on Suomen ja suomalaisten etu ja he haluavat sanella, mikä on kiinnostavaa ja hyödyllistä. Kuka taiteessa ja politiikassa sanelee mitäkin ja miksi kuluttajan pitäisi uskoa sanelua siitä, mikä on hyvää ja tarpeellista taidetta/politiikkaa ja mikä kaupantekoa ja hyväksikäyttöä? Miksi taide on hyödyksi yrityksille ja miksi juuri Guggenheim herätti paikallisten yritysten kiinnostuksen taiteeseen? Onko taide luopumassa itsenäisyydestään ja tuotteistunut täysin, antautunut markkinoiden ja kuuluisuuskulttuurin vietäväksi niin, ettei taiteilijalla ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitä, mikä myy, saa katsojia ja toivoa huomiota, koska taide elää huomiosta? Vai kuoleeko se siihen, kuten moni taidemessu kovasti yrittää. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002833401.html. http://leostranius.fi/2015/06/guggenheim-helsinki-kylla-vai-ei/ Kiinnostavasti Euroopan vanhimmat kaupungit vetävät yhä enemmän matkailijoita, joten voimmeko vetää johtopäätöksiä, mikä ihmisiä vetää puoleensa?

Miksi meidän pitäisi ottaa yrityksen puhe todesta ja olla onnellisia tästä huomiosta? Millaisessa yritysten kuplassa elämme, kun huomio, jonka Suomi osakseen saa, tulee yrityksiltä ja heidän arvonsa ovat ne, joihin meidän on pyrittävä, ne uskottava ja että yrityksistä on ainoastaan hyötyä meille? Kiinnostavin kysymys on, miten tällaiset toimijat ottavat kritiikin vastaan, muuttavat toimintatapojaan, miten he huomaavat omat virheensä vai tekevätkö he virheitä lainkaan, painetaanko ne villaisella ja miksi? Se, millaista valtaa Guggenheim yrityksenä käyttää taidejärjestelmässä, milllaista etua se luo tietyille tahoille, pienille piireille, ja kenelle näin isoista toimijoista on haittaa, olisi pitänyt ottaa tarkempaan selvittelyyn, koska markkinaetu ja markkinan hyväksikäyttö ovat asioita, joista ei taiteessa puhuta, niitä pidetään itsestäänselvyyksinä ja oikeuksina eli hyväksikäyttö on sallittua, kun on tarpeeksi suuri ja saanut jalansijan taidejärjestelmässä eli maineen laadun tuottajana ja taidevaikuttajana.

Pelkästään se, että Guggenheimin johtaja ei vastaa häntä häiritseviin kysymyksiin ja kävelee tv-haastattelusta pois, kertoo paljon sanelupolitiikasta ja ajattelusta, ettei meillä pitäisi olla sananvaltaa tai sijaa kyselyille, vaan rahavirta valtiolta ja kaupungilta pitäisi olla läpihuutojuttu ja kaupallinen museo on ainoastaan hyvä asia kaikille. Taide on kinkkinen systeemi ja ajatusmalli, kun tarkastellaan, miten valtaa käytetään, kuka valtaa käyttää, mitä raha tarkoittaa ja tekee taiteessa, mistä raha tulee eritoten, millainen kenttä poliittisesti taide on, mikä näkyy, näytetään tai ei näy, kuka tekee rahaa taiteessa ja miksi. Raha näyttelee pääosaa aina. Taide, kuten Guggenheim todistaa, toimii kuten eläisimme sosialismissa, mutta erittäin ankarassa neoliberalistisessa kilpailussa, jossa arvon luovat koulut, raha, suhteet, media ja museot sekä käytännöt, jotka eivät muutu systeemissä, jota ei säädellä, koska se on asiantuntijavalta, joka tietää, miten asiat tehdään ja taide tekee hyvää, tietäen mikä on hyvää taidetta (siinä on leima). Guggenheim päätyi siis poliittiseksi peliksi, koska heidän toimintansa on franchise-tyyppinen kansainvälisesti eli kaupunki/maa sitoutuu maksamaan Guggenheimille heidän kokoelmastaan ja kaupunki saa rakennuttaa velkarahalla museon ja käyttää nimeä matkailijoiden houkuttelemiseksi Helsinkiin, mikä on Guggenheimin suurin tavoite, massat, näkyvyys, näyttävyys ja koko. Omituinen sekoitus sosialismia, jotakin vanhaa ja muuttumatonta, kuviteltua ja haluttua massiivista kasvua, jota pidetään edistyksenä ja uusiutuvana/uutena yhä uudestaan ja riistokapitalismia, jossa museo sanelee ehdot, koska he ovat omasta mielestään niin suuri osaava toimija, pomminvarma menestys (mitä se ei ole ollut monessa muussa kaupungissakaan), ettei kenenkään pitäisi napista saati kritisoida tätä toimintaa ja mallia ja suomalaiset tutkijat edelleen puhuvat leimaamisesta jo otsikossa?

Kun yritys ‘leimataan’, se tarkoittaa, että kritiikillä ei ole pohjaa, puhutaan mustamaalaamisesta ja toiminnan estämisestä. Kieltäytyminen on siis väärä että huono päätös. Leimaaminen eli kritiikki on ainoastaan paha asia yritystoiminnan kannalta ja vahingoittaa ennen kaikkea Suomen ja Helsingin mainetta, koska olemme toimineet väärin tätä hienoa yritystä kohtaan ja meidän olisi pitänyt kohdella heitä kuin kuninkaallisia, koska he ihailivat meitä. Suomi on hieno maa, haluamme tulla tekemään maastanne suuren turistikohteen taiteen avulla, josta pääsemme toiseen kritiikinaiheeseen eli massaturismiin, joka taiteensysteemissä on ainoastaan hyvä asia, eikä ongelma kenellekään joka matkustaa biennaalista toiseen.

Mitä taiteilija ajattelee turismista ja että taide valjastetaan globaalisti massaturismille? Moni Euroopan kaupunki on jo kuin ulkoilmamuseo ja turistit aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä, etenkin luonnolle turismi on selvä haitta ja vanhoille kaupungeille rasite, jonka näkee Venetsiassa, kun risteilyalus lipuu kaupunkiin. “Tänä kesänä Helsinkiin saapuu noin 300 kansainvälistä risteilijää tuoden mukanaan noin 360 000 matkailijaa. Vain osa risteilijöistä jättää likavetensä satamaan, kun taas Itämerellä liikkuvista matkustajalaivoista niin tekevät kaikki.” https://wwf.fi/wwf-lehti/pandan-polku-2-2011/laivojen-jatevedet-mereen-vai-viemariin/ Turismin aiheuttama jäteongelma on Välimerellä iso. https://wwf.fi/tiedotteet/2018/06/wwfn-raportti-valimeri-muuttumassa-vaaralliseksi-muovimereksi-suurena-syyna-turismi-ja-heikko-jatteidenkasittely/ “Muoviroskat ja mikromuovi uhkaavat muuttaa Välimeren valtavaksi muovimereksi, selviää WWF:n tänään julkaistusta raportista. Muovi uhkaa meriluonnon ja merenelävien lisäksi myös ihmisten terveyttä. Suurimmat syyt Välimeren muoviongelmiin ovat massaturismi, heikko jätteidenkäsittely ja liiallinen muovinkäyttö.” Näitä ongelmia ei tullut esiin puhuttaessa Guggenheimista mediassa, ne ovat aiheita taiteilijoille, eivät systeemille, koska se joutuisi ison olemassaolo-ja muutospyörityksen keskelle ja kyseenalaistamaan toimintamallinsa totaalisesti. Taidesysteemi hyödyntää taiteen ja taitelijoiden arvon luomalla rahallisen arvon, houkuttelee katsojia ja pyörittää asiantuntijavetoista systeemiä, jota ei saa siis kyseenalaistaa, koska taide on meitä varten ja hyvän puolella pahaa vastaan. Se on olemassaolevan järjestelmän tärkein tehtävä, pyörittää vuodesta toiseen taiteilijoita kommentoimassa polttavia aiheita ja ihmiset maksamassa tästä huvista, tähtikultti, joka vetoaa taiteenrakastajiin ylevöittäen asiantuntijat ja katsojansa.

WOW-arkkitehtuuri on Guggenheim-brändin tavaramerkki, joka myös epäonnistui tuottamaan minkäänlaista WOW:ta. Arkkitehtuurikilpailun voittaja mukaili suomalaista makua. Se oli pliisu, arkinen, tylsä, virastomainen, mitäänsanomaton, tarkoitettu istumaan suomalaiseen nykykaupunkimaisemaan eli missä se WOW oli ja mitä uutta ajattelua/arkkitehtoonista lisää tämä rakennus olisi tuonut Helsingin ja Suomen museokenttään? Guggenheim puhui kehityksestä (progress), jota he edustavat, museo aktivoi käyttäjänsä ja puhuttiin pedagogiasta. Millaista oppia tämä projekti on antanut museokentälle, Aalto-yliopistolle, taidekentälle, taidekaupalle ja ajatukselle, miksi nykytaidetta/modernia taidetta tehdään ja tullaan katsomaan? Millaisesta ajattelusta kertoo, että valtio on yritykselle lypsylehmä?

Kannattaa muistaa, kun palkkaa kalliin konsulttitoimiston kirjoittamaan opuksen massaturismin puolesta museolle ja kaupungille englanniksi, kuka sen lukee, kenelle se on tarkoitettu ja mikä on käyttäjän osa, vaikka sen, joka ei puhu englantia ja asuu Suomessa ja ennenkaikkea, kuka tämän pelleilyn maksaa.

Clitoris

| Henna Timanttimetsä

Do you dare?
Masochistic need to destroy yourself, the child. Like ever and never going away.
Do you dare to look at it? To look. It is down to earth. It is a thing, it is a fright and strange layers of pleasure.
Perversions and something worth trying, even saying it is an ache. Desire to let go of consequences, of obligations, of anything
but dirty ideas. 

As there is a clear trend to photograph one’s body wearing very little, the rising outrage is against the nude in art, but not in social media that much, where soft porn is a normalcy and a way to sell oneself. Is everyday soft porn prostitution?

| Henna Timanttimetsä
Artist poses in front of her art, 2017

What is appropriate art, what should art be like and who is to decide? Who is the critic and what is the quality of criticism are to be questioned, as when all opinions must be voiced and are, who are listened to and what is said? The nipple (that must be freed?), breasts (nowadays breast are very commonly out, except the nipple), vaginas, asses (that are out as well), penises, fat are common in fine art to see, but they do cause moral outrage especially in fine art, probably even more when photographed and when the artist does it herself of herself questioning the sexism in the arts especially. Museums and galleries are becoming more family friendly places to visit to lure visitors and in the process art shown must be family friendly too? What family friendliness in this context means, censoring, teaching and moralising? What does art teach, what is the visitor to learn from art or about art? What kind of place does pedagogy have in art and showing art and should it as for example Guggenheim proposed to be the case in Finland 2016, when it was selling its franchise product for us, to have pedagogical spaces for kids in a commercial museum? How pedagogical can a commercial museum be and what kind of pedagogy does the art world provide? Does the art world learn here or does it take the place of a supreme teacher? Pedagogy provided in cynicism, marketing, painting, becoming famous or what is beauty?

What does family friendliness mean in today’s world, in the art world, in art, in marketing and why be family friendly other than making a buck, just be ever so nice and listen to Jingle Bells? Does it mean more gift shops, snacks and pop-ups, fast-food, fast art, naivety, shopping, blocking unwanted influences and opinions and spending time kind of existing and creating of a place of culture, where one can become cultured, more commercial places for consumerism, where we can also sell ourselves? More is beautiful and more lucrative and more popular is good? Is there a trend to make art family friendly to consume as much as possible photographing oneself and be seen in and what is that art like there? Glittering, shining and ultra-positive? What does it mean to make art family friendly for art as a whole, for places of art and for the artist? Thinking, what is friendliness in this context? Artist should manipulate her art to not disturb and not create awkwardness as women should manipulate themselves to please the eye? Weird is scary and horror is not art? Is the artist family friendly as a profession? Hearing that there should be warning labels for fine art on websites and in places of art for not to scare children/adults and not cause trauma, offence, uncomfortable feelings is for me as an artist a flag and creates a pressure for need to appeal and gratify. I don’t make art to please, for pure enjoyment and entertainment. I do not include likings in what I do. It is as a thought against art to aim to please and collect like stamps. Wanting to create places of art as places of visual candy stores surely works as people like glitter and images of fantasy. If you want to be bored by art and not be provoked a thought, it is your choice, but don’t claim all art must be eye candy.

Question is what does a visitor want from places of art and is it important to pay attention to and to what extent? What is the visitor for the art establishment other than a consumer and what is art for the art establishment and for the visitor? People wish to be entertained, be surprised, be in the presence of greatness, fame, names, skill, be in awe, but all this in the good sense of leaving the place in some kind of having seen is something what tourists do. To be in wonderment of it all is what I hope. Do people want to be safe in places of art, safe from the visual that may attack them in some way? What is a visual attack in real life? Is that a threat as such and in what way? Pictures do hunt us and stay in our minds, what do they do and how do images impact our thinking and feelings is something we must be afraid of and alert?
There is a division there between places of art and the normal place of living and looking where art may be placed or not, usually not. We can avoid art totally, but should we? We may live without seeing and being in touch of art, which is part of the problem of why art exists more commercial and must be made in different ways and why art is seen as weird and hostile. Is art hostile and how, if so? And what is the hostile part? What is artist’s job in today’s world? Where is art?