Ihmisellä on fyysiset sekä henkiset mitat ja henki. Päästä varpaisiin, ajatuksista, hampaista, autosta, vaatteista. Minä mittaan itseäni joka päivä, enkä ole tarpeeksi. Mikä on tarpeeksi? Onko sellaista kuin riittävä? Riittävän hyvä? Vastaan itse, että ei. Jos olisi, maailma olisi hyvä paikka. Pelkästään hyvä.
Month: September 2011
So mr. Iceman sucking a lollipop, I’m sure you mean no harm.
Valta. Kuka sitä käyttää? Miten valta näkyy ihmisten välisissä suhteissa? Siis, toisen ylitse käveleminen on suurta huvia ja aivan kuin ylimmän oikeus. Se on eräänlainen osa ihmisessä, kone ja pakottava tarve olla suuri ja vahva. Suuruutta ja vahvuutta, heikkoutta ja pienuutta. Niin mikä on mitä? Olen osa, jota käytetään. Mutten halua, pistän vastaan. Ai niin, mun pitäisi olla varovaisempi, en aio olla. Minun pitäisi pelätä. Niin mitä?
On vallan käytön pienoismaailmoita ja sitten vallan suuruusluokkia isompia ja isompia, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa, pienet, keskikokoiset, ja universumit. Minkälaista valtaa minä käytän? Onko taiteellani vaikutusta tai sillä mitä haluan sanoa?
Nostan roskan maasta, en pidä roskaamisesta, sotkemisesta, tönimisestä, kiusaamisesta tai haukkumisesta. En myöskään pidä monesta ympäristössämme tapahtuvasta asiasta, joita tapahtuu tällä hetkellä rakentamisessa tai paremmin sanottuna ympäristömme muokkaamisessa, sen uudelleen luomiseksi tai tuhoamiseksi. Arkivallankäyttöä ja voimattomuuden tunnetta, en koe paljoa voivani vaikuttaa rumaksi kokemani ostoskeskuksen rakentamiseen ja kuinka voisinkaan siihen vaikuttaa. Toistan mielessäni, se vaan on niin perkeleen ruma ja otan valokuvan. Dokumentoin, mitä ympärilläni tapahtuu. Rakennan kuvista kokoelman ja aurinko paistaa. Mietin, mitä rakennuksen suunnittelija mietti suunnitellessaan tuon. Miksi se on? Kuinka kauan se on?
Maisema teema jatkukoon.

Maisema/Landscape, paper, 2008
Stay Awake! Still I’m not so sure; so he fell in love with himself, i think. It’s good to love yourself to a certain extent, no?! Don’t forget to say please. (It’s polite.) So you can love you. (Love explotion with long distance kissing.)
Korvani ovat epäsymmetriset, samoin sieraimeni.
Kuinka kirkua?
Kuinka kirkua?! Kirjoita kosmokselle, koskaan ei ole liian myöhäistä. Voi olla parempi vain huutaa, joskus, kai. Jännittävää. Sana kirkua taipuu dramaattisesti, niinkuin minä kirun, hän kirkuu, me kirumme. Kuinka kosmokselle kirjoitetaan näinkin haastavasta aiheesta? Aukaise suusi, vedä henkeä, kokeile millainen ääni lähtee. Jatka kokeilua kunnes tulet rohkeammaksi ja rohkeammaksi.
Me and My Hubble looking for life…
Top 100 Cult Movie Classics like never ever
…
Kyky hajota. Kävin asentoon, jossa ei ollut ketään tai joku kadonnut.
Ajatuksena se tuntui mitäänsanomattomalta,
mutta oli työlästä, kuunnella ihon tikitystä.
Enhän minä turvassa ole, litistyn.
Neljä pöydänjalkaa, joista heijastuvat jalkani, joissa hikipisarat.
Kuinka monta?
Tein aaltoja ja nauroin.