Tarve

Kirjat värien mukaan

mitä vanhempia kellastuneemmin sivuin
valon värjäämät kaiken mahdollisen mihin UV pystyy
Sormin joilla söit kastiketta ja riisiä, katselin kun
ja ajattelin että,
tarvitsen kriisin tehdäkseni tehdäkseni tämän sen nämä
tarvitsen sotkeutuneet sormesi kämmenesi paperin johon pyyhit viiksesi ja hörähdät
koiran humalaisen takki auki ilman rintakarvoja, kysymykset, kuinka monta enkeliä mahtuu nuppineulaan ja miksi ne ovat siellä? Valehtelijan joka ei soimaa itseään vaan nauraa mielensä pahoittaneen
sunnuntain
sateen
numeron-ei mitään asiaa
pullistukset takkien selkämyksissä joissakin kilpailuissa oman hyminäni kun kuljen
kun muut kuulevat
muistikirjani etten unohtaisi ja taas tunnen tylsyyden
jatkuvan muutoksen
minun on vaihdettava suuntaa pyörähdettävä kaaduttava nukuttava
sama uni kaksi kertaa
oltava töykeä kostettava kaadettava kuuma juoma syliin ja pöydälle
hävettävä lyötävä itseäni voitava pahoin
että olisin
naurettava että
itkettävä
kuljettava ympyrää ja pyyhittävä se pois.

Mitä tarkoittaa innovatiivisuus?

Näin itse ajateltuna katsoisin, että olla innovatiivinen on synonyymi kekseliäisyydelle, oivaltamiselle ja innostavalle löytämiselle, ideoimiselle ja itsensä haastamiselle, uskallukselle haastaa ympäröivä yhteiskunta ja ihmiset eli samanmielisyys ja nyökyttely eivät käy. Innovatiivisuus on synonyymi uuden oppimiselle, halulle kehittyä ja tulla niin hyväksi kuin pystyy eli monelle asialle jotka nivoutuvat innovatiivisuudeksi, uusiksi asioiksi, ajatuksiksi, toimintamalleiksi, tuotteiksi ja kulttuuriksi, joka on kehittyvä jatkumo jossa uudet ihmiset ja ideat saavat upeasti kuplia ja räiskiä. Sitä tässä vaan mietin kun Suomi on taas valikoitunut maailman innovatiivisemmaksi maaksi että jokin silti ei ole kohdallaan ja jokin on kovasti jämähtänyt paikalleen uskaltamatta liikkua ja tehdä uutta, koska se poikkeava erilainen ammutaan alas välittömästi. Mielipidettään ei uskalla sanoa, koska voi menettää työmahdollisuuksia, voi tulla mustamaalatuksi. Siksipä on todella helpompi sulautua ja olla hiljaa, olla ajattelematta, tekemättä ja kyseenalaistamatta, uudistumatta todella. Uudistua voi pinnallisesti, jota en pidä innovointina vaan päälle maalaamisena. Näin olen itse kokenut tämän innovatiivisen maan ilmapiirin kovin monessa paikassa. Eniten tietysti ennakkoluuloiset asenteet hämmästyttävät taiteen sisällä jossa luulisi ja oletetaan olevan hyvin innovatiivisia ihmisiä. Ikävä tuottaa pettymys, itsekin tuosta pettymyksestä edelleen yritän selviytyä. Kun puhutaan kovasti innovatiivisuudesta ja sen tärkeydestä maan menestykselle välttämättömänä voimana, niin melkenpä samassa lauseessa voi tulla esiin kuin huomaamatta kuinka tuo äänekäs puhumaan päässyt eliitti ja etuoikeutettujen luokka jättävät helposti noteeraamatta ne jotka todella innovoivat. On helppo puhua siitä mikä on lähellä näkemättä kauas ja toistaa tuota samaa kaavaa menemättä toisaalle koska lähellä on se paras juttu. Innostutaan yhdestä maailmalla menestyneestä ja toitotetaan se kaapin päälle joka lehdessä, innostutaan Vesa-Matti Loirista joka viikko iltapäivälehden kannessa, innostutaan mansikoista ja uusista perunoista, puhutaan taloudellisesta voitosta ja häviöstä ja ne mittaavaat myös innovaation arvon. Innostumme itsestämme ja vuodesta toiseen samoista asioista kuvakulmaa muuttamatta niin kovin että emme näe, mitä ympärillä on. Sitä sanotaan omahyväisyydeksi, näköalattomuudeksi ja siinä voi piehtaroida kuten Suomi auliisti tekee. Toki Guggenheim saattaisi olla turismin kannalta ok, mutta ei kovin innovatiivinen ratkaisu monelta muulta kantilta eikä myöskään itsenään kekseliäs. Suuri maailma, jota sanottiin Guggiksen edustavan ja täällä olevan niin kovin tuntematon, voi olla hyvin jämähtänyt omaan suuruuteensa. Myöskin suuri maailma on näyttänyt toimivan kovin epädemokraattisesti ja epäoikeudenmukaisesti, joten mitä suurella maailmalla on meille annettavaa innovatiivisuutta ajatellen? Itselle ja omalle maalleen tulee antaa arvoa vaikka suuri brändi olisikin kovin kiinnostunut Helsingistä. Vähättely ei ole kovin innovatiivista eikä kannustavaa. Siinä yksi suomalaisten ihmisten, instituutioiden ja virkamiesten koetinkivi: kuinka oppia arvostamaan omaa osaamista ja ajattelua. Tämä on yksi vuodesta toiseen pettymystä aiheuttava piirre Suomessa. Monesta paikasta nousee tuo kummallinen itseruoskinta ja vähättely joka ei enää tänä päivänä ole oikeutettua eikä omakuvamme välttämättä pidä paikkaansa koska katsomamme kuvakulmat ovat pysyneet samoina. Kyllä pidän suomalaisia omaperäisinä, itsenäisinä ajattelijoina jotka vajoavat tähän edellä mainuttuun alhoon syystä tai toisesta ja uskalluksen puuttesta. Se että Guggenheim-projektia erittäin hyvistä syistä äänekkäästi kritisoidaan olisi kansainvälisesti ajatellen väärin tehty tai huonoa busineksen kannalta ei pidä paikkaansa. Se olisi jos kukaan ei sanoisi asioiden toista puolta, jos asioista ei voitaisi keskustella ja jos projektit puskettaisiin väkisin läpi koska usko elitin päättely ja päätöksentekoon olisi 100%. Politiikkaa ja instituutioiden toimintaa seuranneena tänä päivänä usko päättäjiin on hyvin alhainen. Niin eli innovaatio Suomessa..varmaan riippuu kuka asiaa tarkastelee ja mistä vinkkelistä.

Siispä Suomen kova sijoitus innovaattorina oli minulle aikamoinen yllätys, ilman mittareita näkemättä ja tutkimuksesta sen enempää tietämättä sanon että kuulostaa huuhaalta tai maailmalla menee todella huonosti. Mitä siis innovaationa pidetään ja mihin panostetaan onkin kiinnostavaa. Teknologia vie voiton ja se vie meitä, myöskin ajatuksena että teknologia edustaa todellista innovointia ja on tarkoituksellista koska se vie ihmiskuntaa eteenpäin hyvällä tavalla. Hyvä eteenpäin meneminen teknologian mittareilla on teknologisoituminen, digitalisoituminen, saavuttettavissa oleminen, internetin kautta olemassa oleminen josta seuraa etteivät ihmiset jotka eivät ilmoita itseään kuuluville somessa ole relevantteja ja kiinnostavia, koska teknologia jostakin syystä tekee ihmisesta kiinnostavan. Meidän on osattava luoda itsemme teknologian avulla.