Fragments for Venus. (2025)

A short film of 20 minutes on Mubi from 2025 by Alice Diop called Fragments for Venus. 5 star bitch is a song someone is jamming to on the film and it looked like the most fun someone is having on an afternoon. She is what we might call overweight and looking very happy about it. Fat is celebration. Reference to Venus of Willendorf is interesting since when Willendorf was carved all people probably were dark skinned 30 000 years ago https://en.wikipedia.org/wiki/Venus_of_Willendorf. Another black fat lady is an observer and walks around the neighborhood. She gets painted by a young black girl while sitting in a park, Venus of New York. All black women are all the Venuses in this film, as it is to say they are beautiful, representing the original beauty, fertility and love and the shape of a woman.

Venus was a Roman goddess of beauty and love and shines the brightest of the planets. Aphrodite for the Greeks. Beyonce and Jay-Z did a music video (2018) at the Louvre about this same topic as this film black people in white art space, called Apeshit in which they say, they can’t believe they made it. Making it is having wealth and being in white spaces like the admired statues and large paintings. https://youtu.be/kbMqWXnpXcA?is=oszs2G_4SOuYlG29 kind of decolonising. Art belongs to all now, but how about places of art? The film hints, the streets are where the disadvantaged see art and do art. Via this film I understand being black woman is a position of disadvantage and Beyonce and Jay-Z are not believing they can make a music video at the Louvre.

In the US the wound done by slavery and racism is not healing. It is living, an organism and the history is not far away. It is very close like the black woman watching closely the paintings in the film and seeing her colour in service next to plump white people. Marble is white, but the statues were painted. Black and white are having a fight. The fight is about conquering and winning, owning, which doesn’t sound like reconciliation. No peace. No.

Centred in Europe art is powerful, mythology and European art are very influential, beauty being the highest virtue. Posing is big part of art. Europeans painted themselves owning the world being at the centre of all, on top. Others were exotic and an addition. It is a known fact that European artists took influence from art of the indigenous people, Modernism especially. We admired Asian religions and art and African as well for their energy, creativity, novelty, naivety, purity and used it: exploitation is still part of art. Some call it inspiration. European concept of art now is that art is thinking and of ideas. Ideas matter and lead to innovations and new thinking and making, to a new world. We are still waiting. Art supposedly leads the way. To be productive and make beautiful things, be useful and prosperous and show it. Art is to be free to create. What gets valued as art, is one matter.

European state of mind was to be superior, but it dosn’t mean those others didn’t think so of themselves. The demand  now has been to decolonise European art, which means put the black people in the places of white people. To think there is white art and black art together as there are such things could be problematic? Art is just art, isn’t it? Still there is the divide. We see skin as separating. What changes in thinking so, should be the question. Colours, perspectives, materials, stories. Need to be seen and heard is a living thing need.

To equalize art and via art the world somehow doesn’t work. Art is on a pedestal, it has value when it is placed there by experts. Equality is not where excellence comes from. Via art people look for certain things especially in Fine Art, they seek for prestige, ability and recognision. That is part of the rich white people’s history and legacy. European art in general was to worship God, depict mythology, the Bible and aristocracy. For the poor illiterate people images in the churches had the function of picturing the Bible and its message. Art is about power and wealth still today, so trading places doesn’t change much. European art is art of white people and invading it doesn’t change it. The function of art has changed to commodity completely. Worth is in money, recognition and places of show. In that picture change and activism fade to yesterday’s news.

In history people had slaves and people sold others regardless the colour. We are all the same in that regard: greedy, vain, evil, envious, cruel and violent etc. Black people had and have mythologies and art of their own. Slaves of their own. There are no white people in black art. The Brits ended slavery and thought it inhumane and anti-Christian. Black and white is a battle of good and evil like a mythology. To recognize human nature is to understand our will to rule and have power over others. All colours share this. The noble savage doesn’t exist, but it is a beautiful thought. Noble human was a rich human. Virtuous person is a complex thought and a deed, an act, way of existing, almost impossible to achieve because of the idea of the original sin. One has to be stripped of everything earthly to be virtuos.

Naked white woman on the other hand  is a common theme in European historical art. Is she adored or just a sexual thing? She is not without sin. She is part of mythologies thousands of years old. Problem may be she looks very white. Thinking all important people were white may be the issue, but that is how Europeans thought. White skin and blond hair seem to be a luxury even today, as are big butts and breasts, curves, very Rubensian or Vicrorian.

Black woman walks in a grand old museum looking at old European art reading the titles such as Fragment from a statuette of a black dancing girl,  Statuette which once supported an unguent vase, Statuette of a black slave girl, right half of body and head missing, you get the point. Beginning is black image, black background and the text is white. Language is French. She speaks French. Is it Malevich influence?

Looking at and for black women in history of western art and on the streets of New York. I understand the anger, I see it on the stern unmoving face, today anger is still about racism and slavery. Finding slavery and racism in old art is to look at human history. They are there depicting the world from the point of view of white rich people who had servants and slaves. To have a black toy was a luxury item, black boy or a girl. They are in movies also of the aristocracy. Black skin must have been weird, an oddity. Slavery has been common in the world definitely not only by white people and Europeans and still exists, as does hunting of witches.

Simplistic still as a continueing unchanging hatered which isn’t contructive nor healthy to anyone white versus black is a bit tiring. Art has been at the centre of social movements. Now art activism trending may test the cause and causes and become just a wash and virtue-signaling. How black people got portrait in paintings hundreds of years ago and what should we think and do about it now? Do we still paint Venuses? Does Venus matter in this day and age? Venus of Willendorf and Venus of New York, Venus Williams, first two are overweight women, voluptious and neither born a Venus, I suspect. There is the tennis player Venus Williams. She’s black. So what’s up with Venus, other than in paintings she is white? And what’s up with black vs. white? Doesn’t seem to be settling down but heating up. Yes, we are different in looks, culturally, mentally and in attitude, in opportunities and take from each other, influence. What is the mental state of black culture in the United States and why does it involve and harass the rest of the world with its anger and hate?

Now trending is the Black badketball player who said she hates white people. She assaulted a white player, black woman wearing blond hair being this angry. What is that? What is this short film on Mubi where a black woman walks in a museum looking at old paintings and finding black women as slaves? Are you slaves and oppressed still?

You want to be portrait as queens with long blond hair naked? I think you are obsessed and can’t get over it.

Which animal? wood and paint, 75•75cm, 2011 Henna Timanttimetsä

Ihminen valtaa metsän

guassi, vesiväri, 56•76cm, 2026

Architecton (2025): meneekö tämä hyvin, arkkitehti, kysyy työntekijä, Mikä on arkkitehtuurin tarkoitus?

Mitä rakennamme nyt, Architecton kysyy? Mitä on jäljellä rakentamisen kulttuurista? Millaista kulttuuria teemme ja ylläpidämme, jos ylläpidämme, niin mitä, ulkoisia puitteita? Putkistoissakin on tekemistä. Miksi rakennusten elinikä tällä hetkellä on 40-50 vuotta, joskus, varsin usein, ei sitäkään, varsinkin home-Suomessa? Millaista merkitystä tällainen rakentaminen luo ja sisältää verrattuna rakennuksiin, jotka ovat olleet pystyssä 1400 vuotta, enemmän tai vähemmän? Merkitys tosiaan voi olla käytännöllinen ja kertakäyttöinen, merkitys olemassaolosta tulee näkyväksi rakentamisessa ja rakennus on merkki. Mikä luo merkityksen ihmiselle ja on tässä hetkessä tarpeellista, on siinä mitä teemme. Että olemme ikuisia, meistä jää jälki, elämällä on ollut merkitystä, jonka joku huomaa. Miten muuten määritellään, mitä on rakennettava? Joku taho sen päättää. Turhamaisuudella on siinä iso osa. 

Katsoin toisen kerran Architectonin, ehkä olen niitä, joita ei pitkästytä katsoa kivivyöryä rinnettä alas, räjäytyksiä kivilouhoksilla ja kivimurskaa pomppimassa liukuhihnalla matkalla rakennusmateriaaliksi. Kauneus, joka on luonnonkivessä, on dokumenttielokuvan maalauksellisuuden ydin ja romantiikassa, ihmisen kaipuusta katsella maisemaa, vuoria kaukaisuudessa ja haaveilla suuruudesta, löytää sieltä tarvitsemansa, saada haluamansa. Vuoret, jotka näyttävät voittamattomilta ja ihminen jyrsimässä niiden rinteitä penkereiksi, vuoria materiaaliksi rakenteisiin. Ihmisen pienuus ja kaipuu suuruuteen, kyky kuvitella ja valjastaa luonto että työvoima, on ollut melkoinen yhdistelmä, orjuutusta ja riistoa, kauneus, jonka nyt näemme vanhoissa rakenteissa. Ihminen aikaansaa kaunista ja rumaa rakentamalla. Ns. kauneuden aikaansaaminen vie aikaa ja rahaa, ehkä enemmän osaamista, näkemystä ja työvoimaa. Kauneus ja rumuus ovat puheissa nykyäänkin vastakkainasettelu. Miksi rakennamme rumaa, kun voisimme tehdä kaunista, mikä ruman funktio on? Valitse ruma ja sille löytyy selitys. Kaikki on ajateltu tehokkuuden kautta ja mahdollisimman suurien voittojen tavoittelemiseksi. Arkkitehtuuri on omiaan luomaan mahtavan ihmisen.

Silmä kaipaa yksityiskohtia, joita arkkitehti ihailee ja tutkii sormin raunioilla. Arkkitehti sanoo suunnitelleensa Milanon keskustaan pilvenpiirtäjän betonista ja se on täysin merkityksetön rakennuksena nyt ja tulevaisuudessa, tekele verrattuna yhteenkään vanhaan temppeliin tai vuoreen. Milanon keskustaan, of all the places ja hän inhoaa betonia. Mitä teemme sellaista, millä on historiallista merkitystä? Tai onko historiattomuus sitä kuuluisaa ajattomuutta? Mikä on ikuista muu kuin kivi, mineraalit ja liike? Ajattelemme paljon, mitä jätämme jälkeemme, mutta mikä on lopputulos?

Mitä jää jäljelle meistä, on kysymys usein, kuten myös Architectonissa, Purettavat rakennukset ovat romua. Architecton katsoo antiikkista vanhaa rakennuskantaa ihaillen ja halveksii täysin uutta, joka tulee ja menee. Italiassa on vanhaa jäljellä, että maata voi kutsua eläväksi museoksi, elokuvan arkkitehtia ottaa raskaasti kupoliin nykyihmisen vauhti ja tyyli tehdä asioita, johon hän myös työssään ottaa osaa. Architecton keskustelee  mielestäni myös elokuvan The Brutalist kanssa. En tiedä, miten tietoisesti, mutta materiaalien tunnun kaipuu ja arkkitehdin konflikti rakennuttajan kanssa lienee yleistä? Yleisöllä ainakin on paljon mielipiteitä rakentamisesta nykyään: ohuet seinät, ikkunattomat makuuhuoneet, tunnelimainen asuintilan suunnittelu, ahtaus, vähän kaappitilaa, liikaa yksiöitä ja harmaita laatikoita jne. Laatu ei ole ensimmäinen kriteeri, koska se maksaa. Sijainti, nopeus, brändi ja hinta ratkaisevat paljon. Tila on kallista. Jos näyttää luksukselta, olematta kestävä, muistutus ja muisto, mitä se on? Kulissi.

On vaikea lähteä hakemaan muutosta nykytyyliin, betoni-teräs-lasitorneihin ja kunnianhimoon, joka keskittyy talon korkeuteen, julkisivuun ja hulppeuteen, kuten Jeddah Tower Saudia-Arabiassa, jonka valmistumisaika on arvioitu vuoteen 2028 ja korkeus yksi kilometri, ensimmäisenä maailmassa. Mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon tällaisen rakentamisessa? Pelkästään säänilmiöt ovat salamoineen ja tuulineen hurjia. https://youtu.be/FqK74-cTyvc?si=UVD0g3trtbhEOCTS. Arabit ovat kunnostautuneet massiivisin rakennusprojektein. Heillä on varallisuutta tehdä mitä mielikuvituksellisimpia ja suureellisimpi rakennuksia maailmassa. Eniten ihmetyttää koko-fetissi ja wow-arkkitehtuurin vieminen potenssiin kymmenentuhatta. Elämme huvipuistomentaliteettia. Arabiemiraatit plus Saudi-Arabia ovat luomassa luksuksen keskittymää. Nykytaiteenkeskukset ovat useimmiten niitä, joihin erikoisuus ja kokeellisuus rakentamisessa keskittyy ja wow:ta on oltava yleisöjen houkuttelemiseksi. Tunteita herättävä asia, millaisia rakennuksia saamme. https://youtu.be/tdxELnuPfdE?si=UYeyp1MApKawLrd2ohjaaja Viktor Kossakovsky kertoo elokuvasta ja aiheesta. ”Elämme sokerin ja sementin aikaa.”

Materiaalien ja luonnonvarojen ehtyminen huolettaa dokumentin vanhaa arkkitehtia, kun hän istuu puutarhassaan ja kaksi robottileikkuria leikkaa ruohoa. On tietenkin ajatuksia herättävää katsoa droonin kuvaamaa filmiä, ylhäältä, ihmisetöntä kaupunkia Ukrainassa, jonka talot on pommitettu, mistä elokuva alkaa ja kiven tietä taloksi. Pommitetut talot täytyy purkaa Syyriassa, Palestiinassa ja Ukrainassa. Kun infrastruktuuri on täysin tuhottu, massiiviset projektit odottavat tekijöitä. Ihminen on melkoinen muurahainen ja nostelee suuria lohkareita. Ihmeellisimmät ovat kivilohkareet, jotka on leikattu tuhansia vuosia sitten ja voi  ihmetellä, kuinka se on tehty. Voi kävellä veistosmaisen lohkareen ympäri ja tutkia sitä, millä se on tehty, mitä kivelle on tehty. Se on kuin itse aika. On työlästä kottikärryllä koota kiviä puutarhaan ja tehdä ympyränmuotoinen alue. Työlästä. Ympyrän sisään tulevat koira, hevonen ja ruohoa.

Fellinin Casanova (1976) storia della mia vita, kuinka panna nunnaa? Fellinin elokuvat ovat matkoja naiseen ja aikaan.

Kuinka tehdään kuvaus karaktääristä? You need the whole knowledge of the science of love.

Kuinka elokuvalla on karaktääri, ranka, niinkuin villiintyneellä puulla kovassa tuulessa ja Venuksen silmät uponneina mereen? Mihin Fellinin nerous perustuu ja millaisesta kaaoksen järjestelystä se tulee? 

I’m in the communion with the queen of Sheba, she wishes to speak to us, sanoo yhtäkkiä illallisvieras ja elehtii. How splendid! Casanova nauttii illallista eksentristen ylimysten kanssa Pariisissa sen jälkeen, kun hänet on karkotettu Venetsiasta, joka kohtalo saa hänet itkemään, mutta ei kauaa. Kaunis Venetsia! Täytyyhän ihmisen huvitella elääkseen. Casanova kysyy, kun kerran huvittelette yliluonnollisilla Maan ulkopuolisilla asioilla, miksi ette tunkeudu kuningatar Shivan sieluun? Eikö sekin ole reikä? The root of the opposite sex is her soul. Naisilta puuttuu ikuinen sielu, sanoo illallisvieras, mutta Casanova ei ole samaa mieltä. Trenton neuvosto https://fi.wikipedia.org/wiki/Trenton_kirkolliskokous on tuonut jyrkkyyttä ihmisten mieliin ja alentanut naiset lähes sieluttomiksi. Naisen yhdessä sielussa on kaikki, sanoo Casanova. Casanova rakastaa naisia ja mekaaninen lintu seuraa hänen mukanaan jokaiseen makuuhuoneeseen. Se vedetään käyntiin huokausten kera. Casanova löytää ylistyssanat ja runouden, edestakainen työntöliike naisen päällä on kuin lentoa. Hienosti seksiin viitataan liikkein ja ilmeillä, aktin kehityskaari täyttää koko huoneen, nainen on kuin mekaaninen lintu, jonka Casanova kääntää peniksellään lentoon. 

Mielikuvituksellisesti on Fellinin taikasana ja mantra, katsojalle jätetään herkullisesti kuviteltavaa ja naurettavaa, mietittävää, millainen ihmisen kokonaisuus on. Elokuva alkaakin naamiaisilla: sinä olet vapaus, sinä olet vapaa! Vapaus olet sinä! Siinä on myös Fellinin elokuvien sanoma. Huikean hieno jättimäinen Venuksen pää nostetaan vedestä köysin osittain ja sitten se uppoaa taas to never see her again. Silmillä on toistuva rooli. Nunnan päähine muistuttaa silmää, seinissä on reikiä tirkistelyä varten ja Venuksen silmät veden alla näkevät kaiken. Kuva siirtyy veden alle, missä patsaan silmät saavat sen näyttämään elävältä. Sitten on Casanovan silmät, mitä Casanova näkee?

Karnevalistinen elokuva, joka ei myöskään kyllästytä katsojaansa, aivan kuten tirkistelijää ei sovi kyllästyttää. Fortuna hymyilee sille, joka löytää tämän elokuvan. Onhan aina sattumaa, mitä löytää.

Seksikohtauksissa genitaaleja ei tarvitse näyttää, korkeintaan perseitä, mikä sopii tähänkin aikaan. Pyllistys seuraneidiltä tosin tarvitaan, jotta Casanova voi viihdyttää korkea-arvoista vanhempaa rouvaa samalla hekuman huipulle. Voihkintaa ja varjoja, ilmeitä ja liekkikruunu. Edestakaisin keinuntaa rouvan päällä, hyppimistä ja huutamista, kontrollin menettämistä. Mitä nunnan panemiseen tulee, nunna kutsuu Casanovan luokseen. Ehtona on tietenkin, että kalansilmäksi naamioidun tirkistysaukon kautta joku ystävä voi katsoa aktia.

Korkea-arvoisten elämä on teatteria, teatraalisuus on itsestäänselvästi etuoikeus ja arvon luontia. Casanova tekomerellä ja vaunut ilman hevosia aivan kuin kovassa vauhdissa, ovat menevän miehen hetkiä elämässä teatterin keinoin esitettyinä. Keinotekoisuus on nerokasta, kuin sanoisi, keksi oma elämäsi ja vastoinkäymiset ovat vain suolaa, soutaa myrskyssä panemaan, mikäs sen kauniimpaa. Vaatteiden reiät ovat leikkiä varten, mistä tulee pää ja mikä milloinkin, missä kukakin on, kuin kuurupiiloa. Vaatteilla ja kaavuilla on Fellinille merkitys juuri riisuttaessa, piilotettaessa ja jotakin paljastettaessa. Panohetki on tanssiteatteria, asentojen määrä on kekseliäs, aivan kuten ilmeetkin. Kaikki kokeillaan, Venuksen syntymää palvotaan. Venus tulee. Kalansilmästä lopulta onnitellaan suulla: hyvin tehty nuori mies. Truly admirable piece of work. Kalansilmämies ei jää kuuntelemaan Casanovan cv:tä, joka tulee ulos kuin itsestään. Tämä ei siis ollut työhaastattelu, Giacomo tajuaa. Casanova kumartaa kuitenkin. Casanova katsoo tyhjää kalansilmä reikää seinässä. Reiät ja silmämotiivit toistuvat. Casanova soutaa onnellisena myrskyävällä merellä, samalla hän kuulee inkvisition antaman pidätysmääräyksen mustan magian harjoituksesta. Giacomo Casanova suljetaan vankilaan. Hän huutaa: hän ei voi elää tällaisessa kolossa. Hän muistelee vapauttaan. Naisten hurmaaminen ja viettely, seksihurjastelu ovat vapautta. Hän vapauttaa naiset.

Siveydensuojelija on vanhempi nainen, tietysti ruma. Kohtauksessa nuoret naiset ringissä ompelevat suurta hametta, jonka reikä on tietenkin pukemista varten, mutta on myös kuin syntymää varten, ilmestymistä varten ja hameen alle mennään piiloon, kun madame, suojelija käskee. Siveys ja kunnia ovat tärkeimmät omaisuudet. Casanova seuraa tätä näytelmää kiinnostuneena, kuin odottaen sopivaa hetkeä. Naiset ovat muutenkin Fellinin elokuvissa häiriintyneen oloisia. En tiedä, tuleeko mykkäelokuvista vai muuten naisten tarpeesta olla omia itsejään kaiken pidättäytymisen, piiloutumisen, kieltäytymisen ja kurituksen jälkeen. Ilmeily on hyvin fellinimäistä ja ehkä kaikki tietävät, millaista on fellinimäinen, puhuttelevaa omituisuutta, sekopäistä, sitä jää miettimään, kuinka paljon naiset sanovat kasvoillaan? Pelkkä tuijotus riittää pysäytämään. Ja mitä he sanovat sanattomasti? Mieheksi pukeutuva nainen rikkoo lakia. Kenties elokuva on Orlandon esikuva. Woman is weak, woman is a trap. Nainen on silti mysteeri, jonka suuhun on katsottava, vaginaa pelättävä. Sirkuksesta löytyvät vapaimmat sielut, joita voi ihmetellä maksua vastaan. Sirkuksen naisen nimi on Muna. Muna on tullut Munasta ja ihmiset vaeltavat valaan sisään katsomaan kuvia omituisista vaginoista. Vapautta ylistettäessä, tulevat rajat vastaan, jotka ovat vapauden kokemukselle ja toteutukselle oleellisia. Vapauksien ottamisesta tosin Casanovan (1725-1798) https://fi.wikipedia.org/wiki/Giacomo_Casanova aikaan rangaistiin ankarasti. Ehkä meillä on myös kapea ymmärrys, jota Fellini on yrittänyt laajentaa, kuinka olla vapaa ja miten se konkretisoituu taiteessa, elokuvassa. Vapauden tunne taiteessa ja onko sitä? Voiko suomalaisesta elokuvasta päätellä jotakin vapauden laadusta tai kuvittelun ja toteutuksen niinikään ehkä lässähdyksestä? Voiko puhua ilottomuudesta ja yksinkertaisuudesta suomalaisen tekemisen suhteen? Jos vertaa, niin kyllä.

Lasten kasvatuksesta perseen ruoskintaan ja suuteluun, he is such a bad boy. Aivan kuin aikuiset haluaisivat käyttäytyä kuin lapset, mutta eivät salli sitä lapsilleen, koska muiden katseet ja puheet ovat niin tuomitsevia, joten lapsien on käyttäydyttävä kuin aikuiset. Casanova pakenee Venetsiasta, koska ei olekaan niin vapaa kuin on kuvitellut. Vievätkö matkasi naisten kehoihin, kysyy mies Casanovalta. Väännätkö kättä maailman vahvimman naisen kanssa? Ei kai mies naista pelkää? Naiseus on friikkiyttä. Sirkuksen nainen on jättiläinen, jolle miehet eivät mahda mitään, tappelussakaan. Kääpiöt tekevät naiselle kylvyn ottelun jälkeen, Casanova tirkistelee tapahtumaa. Casanova katoaa hevosineen sumuun kuin aikaan. Omituinen kavalkadi ihmisiä. Maineensa johdosta hänet kutsutaan hurjiin juhliin ja päivällisille, hän paheksuu hurjuutta, mutta antautuu, jottei näyttäisi pelkurilta ja munattomalta. Kuinka käy panokilpailussa, jossa rakastelun runoilija ja vulgaari nussija katsojajoukon katsellessa kilpailevat, kumpi pystyy eniten tunnin aikana. Casanova tekee rakkautta. Elokuvan herkimpiä kohtauksia ovat Casanovan äidin ja juhlien jälkeen mekaanisen naisen kohtaaminen, millaiseksi nainen muuntuu ja muutetaan, kun hän voisi olla lintu? Äiti kannetaan mustiin vaunuihin kuin linnun asussa.

Ympärillä miehet ja naiset käyttäytyvät täysin ilman tapoja, myös tulevaisuus on tässä suhteessa pettymys. Casanova vie mekaanisen naisen sänkyyn. Kuinka rakastella mekaanista robottimaista naista? Robottinainen tietää kuinka, kyselemättä ja hiljaa, samalla kaavalla. Aamulla jalat ja kädet pystyssä, nainen jää asentoon selälleen, Casanova lähtee. Mitä matkasta naiseen jää käteen? Entä aikaan? Mekaanisuus on kiinnostava vertaus ihmiseen ja selviytymiseen, mitä ajatella vapaudesta ja kenellä se on. Ehkä voi sanoa, etten tiedä ja huokaista syvään. Vapaus valita?

Elokuva löytyy YouTubesta.

2025

Näin mies pelastaa naisen raiteilta. He pelastautuvat läheiseen pubiin.

Vuoden 2025 saldo

Löydettyjä ostoslistoja

I wonder where rabbits go.

36•39cm, 2025

Does little doggy have a name? I was thinking about Daisy.

inner tube, rubberband, 30•21cm, 2025

Mitä harakat tekevät öisin?

vesiväri, 56•76cm, 2025