Sivistys on airut. Vai?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Airut Wikipedian mukaan airut on juhlamenoissa käytetty avustaja. Airuen tunnuksena on airutnauha, jossa on maan lipun värit. Nauha on virallisen henkilön olkanauha menoissa ja seremonioissa. Voidaan puhua esimerkiksi, että joku on sivistyksen airut, lippulaiva, joka johdattaa muita. Arvokas tässä tapauksessa on jokin tietty asia ja tehty teko, jota juhlistetaan eli sille annetaan arvoa, joku tai jokin joka nostetaan koholle kaikkien nähtäväksi, ansioidensa johdosta arvostettu. Sivistystä on tietää millaisia asioita ja tekoja kannattaa arvostaa ja nostaa esille jotta ne muistettaisiin ja osattaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Sivistystä painotetaan tekoina, eleinä, nähtynä ja todennettuna asioina, joita kunnioitetaan ja joille kumarretaan, jotka pitävät ihmiset ihmisinä, koossa ja tiellä. Sivistys on ymmärrystä itsestämme ja maailmasta ja sivistys vie meitä eteenpäin. Se on arvokas jokin meissä ja tuossa arvostetussa asiassa, joka lisää kulttuuriin jotakin, on ihmisen tekemä, ajattelema, työn tulos, löydös, joka on avattava, joka sellaisenaankin säteilee ympärilleen sivistystään luoden lisää sivistystä eli jatkuvuutta olemassaolollaan. Kaikesta ei voi tietää kaikkea ja kenties tietoviisautta arvostetaan liikaa sivistyksenä.  Sivistys vaatii varsin monimutkaisen ajattelun ja näkemyksen että tietämyksen toimiakseen sivistyksen lailla. Se, että tiedämme sivistyneen asian olevan olemassa ja että voimme paneutua löydettyyn ja tehtyyn sivistystä säteilevään kohteeseen oppiaksemme, on mahdollisuus. Sivistys on uuden oppimista ja vanhan arvostusta, ymmärrystä ettemme tule tyhjästä, ettei kaikki merkityksellinen ole syntynyt nyt, meidän ansiostamme, ja kun opimme menneestä, emme toista vanhaa sellaisenaan. Sivistystä on osata käyttää olemassa olevaa tietoa ihmisten hyväksi ja ymmärtää millainen tutkimustulos ja fakta ihmiskuntaa johdattaa parhaalle mahdolliselle tielle.

Yritämme ymmärtää itseämme, aikaa, tulevaa, mennyttä ja muita: miksi on tapahtunut mitä on, miksi maailma on nyt sellainen kuin on. Ymmärrys, että emme ole eristäytyneitä ryhmiä ja kuinka asioilla on yhteys, on osa sivistystä. Kovin usein nykyään jätämme ajattelematta kuinka menneisyydellä on suora yhteys nykyisyyteen, emmekö tiedä vai olemmeko sokeita, varmaan vaihtelee. Toisinaan on jonkun etu, että menneisyyden jättää mainitsematta, koska se on ruma ja vaikuttaa edelleen, kuten menneisyydellä on tapana. Hyvä esimerkki on USA:n presidentin vaalikampanja jossa demokraatit, Hillary Clinton ja Barack Obama syyllistetään surutta republikaanihallitusten aikaansaannoksista. Kuten syyllistetään eteläamerikkalaiset kun he pakenevat silmitöntä väkivaltaa, jonka tilanteen eräs aikaansaaja on USA. ‘Sivistys’ on kovin usein jättänyt totuuden kertomatta, koska se palvelee valtaa haluavia.

Sivistys on muoto jonka otamme, jota pidämme yllä ja kehitämme tai sitten se voi olla aivan jotakin muuta. Sivistys on siis valinta- ja valtakysymys? Kuinka pitkälle luotamme meille annettuun käsitykseen sivistyksestä ja tiedosta? Onko sivistystä esimerkiksi asua kalliisti, puhua täysin virheettömästi ja toimia kuin robotti? Näin voi päätellä joidenkin ajattelevan. Virheiden ja häpeän pelko pitävät ruodussa. Kun ymmärrämme sivistyksen moninaisuutena ja kerroksellisena loppumattomana voimme katsoa itseämme ja miettiä mitä tiedämme ja tiedämmekö tarpeeksi, tai tiedämmekö oikeastaan yhtään mitään ja mitä voimme tietää, missä menee raja ja kuka rajat tiedolle ja sivistykselle asettaa. Kuinka sitten sivistystä käytämme voi olla sekin hyvin rajattua. Esimerkiksi duunariperheessä taide ja siitä puhuminen saattavat asettaa haasteita, jos ei ole kollektiivista kiinnostusta, perinnettä, arvostusta taidetta kohtaan tai abstraktit pohdinnat ovat kusipäistä elitismiä johon emme halua kuulua- mentaliteetti tai ettei duunareista voi tulla taiteilijoita, kuten kohdallani on. Se joka janoaa tietoa voidaan nähdä ylimielisenä joka kuvittelee olevansa parempi kuin. Kuka minä kuvittelen olevani? Esimerkiksi minua ei ole kannustettu opiskelemaan vaan menemään töihin ja pysymään siellä. Eli työ ylevöittää, koska se pitää leivässä ja mahdollistaa asuntolainan, itsenäisyyden yms. Opiskelen, koska se on nähdäkseni paras väylä edelleen kehittyä ihmisenä ja tekijänä, arvosti valintojani ja tekijyyttäni yhteiskunta tai ei, minun on itse tiedettävä.

Arvostamme sivistystä jonakin niin arvokkaana, että sivistyksestä on tullut verho jonka voi vetää päällensä ja leikkiä sivistynyttä. Sivistynyt ollakseen sivistynyt on olla sopivan tietynlainen sopivassa seurassa. Se on varsin spesifi tapa olla ja esittää asiat. Jokaisella ryhmällä on oma sivistyksensä, koodinsa ja rajansa joita ei ylitetä ellei halua rangaistusta tai etsi muutosta liikahtamattomalle asioiden tilalle ja muuttumattomille asenteille että ajatuksille mikä on hyvää ja mikä huonoa. Maku ja tyyli liittyvät tiiviisti sivistyksen ajatukseen. Aivan kuten ajatus siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Tosin sivistynyt voi omassa erinomaisuudessaan tehdä omasta mielestään sivistymättömälle täysin sivistymättömiä tekoja. Aivan kuten moukkamaisuus ja sivistymättömyys, jotka ovat loukkauksia sivistykselle ja sivistyneille, olisivat sivistyneistä pois, asioita joihin sivistynyt ei kykene. On havaittu käyvän niin, että ihminen joka ulkoisesti on sivistyneen oloinen, ei olekaan sivistynyt vaan hyvin tietämätön, suvaitsematon ja elitistinen kukkoilija, joka on olevinaan sivistynyt ja on ymmärtänyt sivistyksen omalla tavallaan hyötyäkseen sen tuomasta arvonannosta. Sivistyneen esittäminen on perusylimielistä kauraa, jolloin luodakseen kuvan sivistyneestä ihminen pyrkii tekemään asioita joilla luo sivistyneet puitteet joissa on osattava pukeutua, syödä, juoda, sanoa ja tehdä oikein, kuten ohjekirjassa sanotaan ja kun tekee väärin on sivistymätön. Sivistys on siis ohje. Se on ohje kuinka kävellä, pukeutua, mitä sanoa, millainen olla ja minne mennä. Ajatus sivistyksestä voi siis olla hyvin tukahduttava ja tiukkarajainen. Se voi olla tapa sulkea väärä ja huono ulkopuolelle. Tuolla väärällä ja huonolla ei täten ole valinnan tai muutoksen mahdollisuutta muutoin kuin kapinoimalla, etenkin kun sivistys on ymmärretty näin pinnallisesti.

Sivistyksenä pidetään siivoa kieltä, puhtautta, symmetriaa ja harmoniaa, tietoa ja kykyä oppia, halua oppia ja kehittyä ja että tietoa on saatavalla kuten on myös tiedon kritiikkiä, kritiikkiä yhteiskuntaa ja valtaapitäviä kohtaan. Sivistystä on avoin keskustelu ja mahdollisuus omaan ääneen, mahdollisuus toteuttaa omia lahjojaan, ei jonkun toisen ajatusta siitä, mitä oma elämä tulisi olla. Joka lapsella on halu oppia. Se on suorastaan luonnonvoima, uteliaisuus ja kiinnostus. Silti joidenkin ei haluta oppivan, koska heistä voisi tulla jotakin liikaa, heistä voi tulla uhka. He oppisivat, että heilläkin on arvo ihmisinä ja että he ovat kyvykkäitä jolloin yhteiskunta joutuisi kohtaamaan muutoksen jota se ei halua. Sivistystä on luoda mahdollisuudet kaikille ihmisille oppia ja löytää itsensä. Miten sivistyneitä jalustat ja auktoritettien vankkumaton kunnioitus on? Milloin on sivistynyttä laittaa oma turvallisuus ja mukavuus vaakalaudalle? Silloin kun sivistystä käytetään ihmisiä vastaan. Kun sivistyksestä tehdään ase, jolla luodaan luokkaeroja, älykkyyseroja, kun sen avulla vähätellään ja pistetään matalaksi.