Veisu maailmalle/Chanting this world/Sounds as chanting this world. Christ is crisis. Chanting in crisis. Chanting an end.

Sounds as chanting this world. Christ is crisis. Chanting in crisis. Chanting an end.

Sounds as chanting this world. Christ is crisis. Chanting in crisis. Chanting an end.

Call it divine, call it repetition of the name, repetition of the sound, call it repetition of the act, the same movement, the same fear and hate in the call,
do not expect the same, expect the worst, do not expect the sane, expect lunacy, expect your narrowest nightmare corridor with mass of people in it with you unable to breathe, with them and their smells unwashed.
Call it hypothetical trust, blind hypothetical trust, insane hypothetical belief, expect the unseen, the unknown purity command, fury, need to make the idea of purity happen in black. See the flag, see the scarfs, see the eyes. Nothing will turn their heads around from this mission. Nothing. Crisis is in the not negotiable, in the smallest space, in the smallest breaths inhaled, in passing out with the rest.

ThreatExpect the crisis, threatExpect the hurt, threatExpect the ill, it will come, it will be a terrorist, call it a terrorist, call it an organizationTerrrrrrrrroriiiiiist, Terrrrrrrrrrrroriiiiist! It will be an explosion, a blast. Call it what you will, call it fear, terror, tyranny, call it many of who were hurt, many of those who are dead. Call it your blind heart, call it the answer of the kind heart.

It is not a comical POW. It is not a comical savage. It is the hidden savage of Christ, the one you deny, the one you do not want to acknowledge, because it is in you, in your religion. Smell of the divine captivated, taken, imprisoned. Moral imperative making monsters, sounds of this world, being a monster in an acceptable way, the same way as chanting righteousness, justice, superiority. Us and them, heaven and threat, Paradise of safety and Hell for the uncovered. Those who did what they had to do. Those who accomplish God’s plan to save what there is for us to be saved, next to nothing. Standing next to nothing, next to a plan of salvation drawn onto ground.

Veisu maailmalle/Chanting this world, paperi, naulat/paper, nails, 2011

Hi, it’s reality and it’s a show: Influencers are advertisers. Mind your sexism and need for fame gen-whateverthe fuck you are. Love Islanders on education, how to give a proper blowjob. But yeah, hell this is the official blowjob investigation on abstract level.

Sex-ed, 2017
Sex play

Sex play
To encounter the strange and not so strange desire of someone wanting to put a dick in woman’s mouth, mouth of a woman, enter her mouth her body. What is a mouth other than with which we eat (no speaking?) Do you speak dirty? I have been wondering this positioning and the need for the deed which is obviously built in and there is no shame other than hers and the good she is at it, how good she is at it, doing the deed, sucking the inches. Although she will be rewarded afterwards, is the explanation. To make him king is one way to see the situation. The fantasy is a beautiful woman whose mouth is a living sewer from which an orgasm can be found as it is soft and moist making a sucking movement her knowing to mind the teeth. So it is aware but under control situation. Desire of putting one’s sexual organ in mouth is fulfilment which is in every porn movie and clip there is. Interesting metaphor of shutting the woman up, hear how he moans and is to come in to her mouth. In to her mouth, in to her mouth, in to her mouth, what a repetition to toy with and what does it represent is from where and how woman is looked at. What is she doing and what is she? A fantasy woman whose worth is in the giving, giving in and lowering herself to be an open mouth who willingly performs the task of a sewer sucking a load. The load vanishes and like having been in toilet man is given a relief. Woman waiting for the reward. (I’m really trying to get into this shit, the true meaning of this train of thought.) Man cannot reveal his thoughts even though it is a moment of his, feeling of (this) his. He acts as if he has feelings.

Why this is interesting is the positioning, banality and the one way thinking which so often goes without questioning, looking at it, facing what the need and the deed is many times over. Why would we question a pleasurable sex act which so ruling it is rules the porn industry, imagery, fantasies and is clearly the most wanted act maybe even for women? To think this is a valuable fantasy as it is, where is the value elsewhere than in finance, in objectification, repetition and what mouth represents and can do (on a pretty face). To think what is the visual there that is so powerful for the male.

Don’t get me wrong I am not against blowjobs. I personally resent the thought of being merely for that purpose. This is where the interest lies for me to try to analyze the connection between looks, femininity, sexual act as a favor or label, woman as a prostitute, cheap and available. But yeah, hell this is the official blowjob investigation on abstract level. Inquiries concerning random sex acts will be analyzed publicly. That is fun for me, to analyze the feminine and objectification since this is also the place I am put in.

To encounter the strange and not so strange desire of someone wanting to put a dick in woman’s mouth,  mouth of a woman, enter her mouth, her body. What is a mouth other than with which we eat (no speaking?) Do you speak dirty? I have been wondering this positioning and the need for the deed, which is obviously built in and there is no shame other than hers and the good she is at it, how good she is at it, doing the deed, sucking the inches. Although she will be rewarded afterwards, is the explanation. To make him king is one way to see the situation. The fantasy is a beautiful woman whose mouth is a living sewer from which an orgasm can be found as it is soft and moist making a sucking movement her knowing to mind the teeth. So, it is aware but under control situation. Desire of putting one’s sexual organ in mouth is fulfilment which is in every porn movie and clip there is. Interesting metaphor of shutting the woman up, hear how he moans and is to come in to her mouth. In to her mouth, in to her mouth, in to her mouth, what a repetition to toy with and what does it represent is from where and how woman is looked at. What is she doing and what is she? A fantasy woman whose worth is in the giving, giving in and lowering herself to be an open mouth who willingly performs the task of a sewer sucking a load. The load vanishes and like having been in toilet man is given a relief. Woman waiting for the reward. (I’m really trying to get into this shit, the true meaning of this train of thought.) Man cannot reveal his thoughts even though it is a moment of his, feeling of this. He acts as if he has feelings.

Why this is interesting is the positioning, banality and the one way thinking which so often goes without questioning, looking at it, facing what the need and the deed is many times over. Why would we question a pleasurable sex act, which so ruling it is, rules the porn industry, imagery, fantasies and is clearly the most wanted act maybe even for women? To think this is a valuable fantasy as it is, where is the value elsewhere than in finance, in objectification, repetition and what mouth represents and can do (on a pretty face). To think what is the visual there that is so powerful for the male.

Don’t get me wrong I am not against blowjobs but I personally resent the thought of being merely for that purpose. This is where the interest lies for me to try to analyze the connection. Don’t get me wrong I am not against blowjobs. I personally resent the thought of being merely for that purpose. This is where the interest lies for me to try to analyze the connection between looks, femininity, sexual act as a favor or label, woman as a prostitute, cheap and available. But yeah, hell this is the official blowjob investigation on abstract level. Inquiries concerning random sex acts will be analyzed publicly. That is fun for me, to analyze the feminine and objectification since this is also the place I am put in.

Perform a blowjob in a gallery space, a museum space is even better.

Instructions: You are among a crowd (friends). Get slightly drunk. Offer a man to get down on him right now in front of all these people you do not know. Fall on your knees and lick his crotch. Open his belt and caress his thighs. Be graphic. If he refuses follow him on your knees. Tell you are very good at it. Ask in front of everybody, if it is ok to perform in front of everybody and perform anyway. Be loud, say please. Ask why he refuses. Don’t you like it? Don’t stop, follow him. Be persistent. Say it is good fun and that you are cheap. If he is not willing ask why. I am not cheap enough, you ask. Say you are desperate. Say that you have heard you like it, I’m sure you’ll like it. Look at my mouth, say. Tell it is good fun and you have been dreaming about doing it exactly with someone like you. I like your smile. Don’t stop until you are removed and kicked out of the place for disturbance and continue to do it outside gallery space.

Another idea: Hire a male prostitute and go to a museum opening among people you do not know (friends and colleagues). When speeches are over and people are enjoying cocktails, themselves, choose a visible spot. Go on your knees and give the male prostitute a good old-fashioned blowjob. Don’t forget to swallow. Don’t stop sucking his penis even though you will be interrupted and told to get lost. Talk dirty, shout loudly and laugh, lick everything.

Corporeal signals, corporal punishments, missions in mincer.

Lyijykynäpiirustus sormenjäljillä/pencil on paper with fingerprints, 2018

Corporeal signals, corporal punishments, missions in mincer
June 22nd, 2013

It is rude. It is vividly bestial, ferocious, human. Checked the dictionary, cruel has many synonyms.
There are numerous ways of manifesting nuances, tones, bones, parts to play.

Sacred terror like hiding as a game,
front sweet hereafter, door in your children, door to your children, it is open.
Of course you can see the holy untouchables, mountains they clime. Soft sugar and his name that sat on him was dead,

hell followed him. Orange afterglow, how to, to know
stupid concepts of correctness, accuracy, just and just that
feel the hate creating a human god.

Ekpyrosis. A beautiful word.

(Here clime in meaning of to climatize, in meaning of climate altered by human action. Clime is pronounced similarly as climb, which I found interesting in context of mountains.)

cli•ma•tize

 (ˈklaɪ məˌtaɪz) 

v.t. -tized, -tiz•ing.1. to acclimate to a new environment.2. to prepare or modify (a building, etc.) for use or comfort in a specific climate.[1820–30]cli`ma•ti•za′tion,n. The free dictionary

Mietin, miksi joku kuvittelee, että islam on alistettu uskonto tai että muslimeilla pitäisi olla eri säännöt, kun he asuvat täällä maallistuneissa länsimaissa?

Mistä on kysymys, kun uskonto haluaa alistaa muut maat omien tapojensa alle ja miksi se tehdään sen varjolla, että tänne tullaan sotaa pakoon? Että usko toteutuisi täydellisesti, maa, johon on tultu sotaa pakoon, alistuu käskytettäväksi ja ottaa kaiken, mitä muslimit sanovat todesta, koska pakolaiset ovat itsestäänselvästi uhreja? Mitähän islam muuten sanoo valehtelusta (Jihad taitaa sallia) ja missä kohtaa pakolaisesta tulee siirtolainen? Kun sota loppuu tai pakolainen ei ollutkaan paossa? Mistä lähtien islam on ollut alistettu vähemmistöuskonto, rauhanuskonto, johon muslimeilla on oikeus ihan missä vaan miten vain, toteutettuna samanlaisena kuin lähtömaassa ja mistä lähtien islamia on ryhdytty puolustamaan kritiikittä, ettei muslimien tarvitsisi elää kuten länsimaissa yleensä eletään: kaikilla on samat säännöt, lähiöissä on rauhallista, naiset ja miehet käyvät töissä, naisilla on oikeuksia jne? Islamin puolustamista perustellaan uskonnonvapaudella. Mistä lähtien on ollut selvää, että muslimien uskonto sanelee länsimaissa yhtään mitään ja että islamilla olisi hyviä aikeita? Jos koulussa tarjotaan possua, muslimit voivat kokea sen loukkaavaksi ja vaatia possun tarjoilun lopettamista kokonaan, kuten tapaus Kanadasta kertoi. On järjen ääni, että tällaisille ihmisille kerrotaan, että maailmassa on 49 muslimimaata/muslimienemmistöistä maata https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamilainen_maailma, joihin he voivat mennä asumaan omalla tavallaan ja länsimaissa eletään meidän tavalla. Länsimaisia ihmisiä siis saa loukata ja uhata, heidän kimppuunsa saa hyökätä, koska olemme etuoikeutettuja valkoisia ja me loukkaamme pelkällä olemassaolollamme ja sananvapaudella. Tänne on voinut tulla töihin ja turvaan, kouluttautumaan ja asumaan: kieli on myös hyvä oppia sekä tapamme, että myös me loukkaannumme ja sillä on joku painoarvo. Olisi kummallista, jos ei olisi ja miten vaikuttaa, että olemme kynnysmatto. Kulttuuriamme ja tapojamme yritetään muuttaa loukkaantumalla, koska tapamme eivät muslimeille käy, meidän on mukauduttava, oltava kohteliaita loputtomasti ja varottava joka sanaa ja kuvaa. Poikkipuolinen sana on rasismia, vaikkei islam ole rotu, se on hyvin barbaarinen uskonto. Vetoamalla uskontoon, sekulaaria maata kristityillä tavoilla voidaan yrittää muuttaa muslimeille suotuisammaksi pikkuhiljaa ja tässä on siis kyse ihmisoikeuksista? On kiinnostavaa, että muslimit tulevat tänne puhumaan ihmisoikeuksista, vaatimaan meiltä oikeuksiaan, ja kun me muutumme eli myötäilemme orjallisesti, koska olemme niin mukavia, olemme oikealla tiellä ja kaikki muuttuu hyväksi heidän kannaltaan? Kuinka meille käy? He saavat länsimaiset palvelut ja me saamme heidän uskontonsa? Melkoinen vaihtokauppa. Minulle se ei käy. Minulle ei käy, että lähdetään jostakin kykenemättöminä muuttamaan lähtömaassa mitään ja vaaditaan muutoksia täällä. Minulle ei käy, että naiset pidetään kykenemättöminä työhön ja jopa kouluttamattomina, näin halvaannuttaen puoli kansaa ja pitäen tilanteen maassa samana vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen, pyytäen samalla tukea länsimaista tai halveksien länsimaita haluamalla islamisoida ne. Se on halveksittavaa ja kuvottavaa. Että ihmiset kehtaavat ja vihaavat omaa maataan. Luojan kiitos, ettei suurmoskeijaa tullut Helsinkiin, joku järki.

Länsimainen ihmisoikeustaistelija on helppo kohde, hyväuskoinen hölmö, joka vastustaa omasta mielestään rasismia ja fasismia, joita islam on pullollaan. Ristiriitoja riittää. Muslimimaissa tunnetusti on diktatuuri, joissa oikeuksien perääminen on huomattavasti haastavampaa ja vaarallista. On sinänsä erikoista, että tänne tullaan turvaan ja että meillä on velvollisuus auttaa, silti vaatimukset ovat näin syväluotaavia ja totaalisia kuin suurmoskeija, kas kun ei minareetteja, ja islamofobia..ok, minua ryhtyy naurattamaan. No-go-zone kuulostaa lupaavalta kulttuuriselta keksinnöltä ja Ruotsin tilanne.. Se, että islamia ja sen oikkuja kritisoi, ei tarvitse nimeä eikä leimaa, se on pelkästään oikein ja tarpeen. Kritiikille on selkeä oikeutus ja tarve, vaikkei sitä haluta kuulla ja se halutaan hiljentää, rasismin nimissä. Milloin alkaa uhkailu, kun vaatimuksia ei toteuteta, kun kunnioitusta ei ole tarpeeksi ja kritiikkiä esiintyy? Pitäisi siis olla hiljaa ja kiltisti ja pelolla on helppo hallita, vanha kikka. En ole muslimi, joten heidän sääntönsä eivät koske minua ja vapaassa yhteiskunnassa jokaisella on ääni, halusit sinä sitä kuulla tai et. Maahanmuuttokriittisyys ja islamin kritisointi ovat hyvin akuutteja edelleen, erittäin monesta syystä. On kummallista, että sellaista joutuu edelleen perustelemaan, kun katsoo uutisia ja tilastoja kotouttamisen epäonnistumisesta ja hintalapusta.

Milloin tämä velvollisuus auttaa päättyy ja mitä velvollisuuksia muslimeilla on? Heillä ei tunnu olevan minkäänlaisia velvollisuuksia lopettaa sotiaan, puolustaa oikeuksiaan omissa maissaan ja tehdä muutosta siellä. Nämä ovat ilmeisen mahdottomia asioita muslimeille, mutta he haluavat länsimaiset palvelut ja länsimaiset vapaudet, siis vain miehille? Länsimaat vaikuttavat paratiiseilta verrattuna diktatuureihin eikä täällä tarvitse pelätä. Tarvitseeko meidän pelätä? Vaikuttaa, että tännetulijoilla on vain ongelmia, oikeuksia ja tavat vaatia tilaa ovat moninaiset, ääni on kova ja väkivaltainen, silti kriitikko on se pahis ja sortaja. Maat ja ihmiset ovat niin erilaisia keskenään ja meidän tulisi sopeutua, me olemme niitä viallisia ja liian etuoikeutettuja. Että sopeutumisessa on ongelmia, on silti vaikea ymmärtää, kun vapautta ja mahdollisuuksiahan täältä kai on lähdetty hakemaan. Tyrannimainen uskonto ei merkitse täällä mitään muuta kuin alistamista ja muuttumattomuutta, mustia kaapuja, jolta mustalta ja pimeältä muslimien jatkuvat vaatimukset, käytös ja uhittelut myös vaikuttavat. Muutos siellä päässä ei ilmeisesti ole mikään vaihtoehto, heillä on luja usko barbariaan ja väkivaltaan. Muutokseen ei kyetä, sitä osata ajatella eikä muutosta oikeasti haluta, joten mitä he täältä haluavat? Isis-äiditkin lähtivät synnyttämään taistelijoita, mutta joutuivat leirille. Kuinka taisto jatkuu Isis-äiti? Kiva, että tulit takaisin.

Islamin länsimaiset puolustajat taas pelaavat islamistien pussiin joka rintamalla, Palestiinassa asti. Aseita riittää, Iran pitää siitä huolen, ruokaa ja lääkkeitä ei lainkaan. Sellaista huolenpitoa muslimeilta. Onhan ennustettu, että islamisaatio muuttaa kristittyjä/sekulaareja maita enemmistöltään muslimimaiksi 50 vuodessa. Tätä ilmeisesti myös länsimaiset ihmisoikeustaistelijat haluavat. Kuulostaa todella ihmisoikeusparatiisilta. Uskon, että teitä tullaan kiittämään tästä.

Kun katsoo muslimimaita tänään, mikä saattaa olla hyödyllistä länsimaiselle ihmisoikeustaistelijalle, sieltä ei löydy demokratiaa ks. Israel (ainoa demokratia Lähi-idässä). Lähi-idästä/muslimimaista löytyy kuolemaa, sekasortoa, hirveää epätasa-arvoa, kehittymättömyyttä, takapajuisuutta, naisten ja tyttöjen oikeuksien polkemista ilman loppua, aseita: kyllähän koulutetut ihmiset täällä sen tietävät, silti täällä tuetaan islamia. Ei voi kuin ihmetellä, luulin että vasemmalla uskonto on myrkkyä ja uskonnottomuus olisi tila, johon pyritään. Uskonvapaus siis on vasemmistolle tärkeä, mitä islamiin tulee. Entäs kristinusko? lol Ristiriitoja riittää.

Taliban with small hands, 2015

Man-made deserts, they need to be described and depicted on emotional level and paint paintings when there is nothing there, somehow and yet all we need is close by.

Man-made deserts, gouache on paper, 55*75cm, 2009

Fatigue

Tired of confronting thrown dirty cloths of yours. Tired of cleaning man-made deserts. I need you to have to face and own completely and entirely what you make.

Sky of sky, sky of light, sky of space, pressuring cold, sky without breath, sky of layers that we invade, our particles of what is that. I want to say emptiness but it is anything but. They are full clouds until they collide, the contradictions entwined in black night coming down. Blackest and lilac space, part of it open but I am thankful for this lack of artificial light. Circling sensations of being small insignificant, breathing when I would like to hold my breath. Tired of this work. Not seeing anything but that above, anything worth seeing, anything worth sensing.

Art, the case for imagination.

Age of innocence/Sky is dirty, self-portrait using tripod and timer, 2001

To imagine, how do we do it and what happens in visual deserts we inhabit to imagination? It is a buzzword, imagine with lots of positive vibes and commercial potential, holding massive value and the word imagine is used to engage to think for yourself in worst cases when there is visually nothing much of interest, which word imagination itself is a blank to be filled or something full to be found. Artworks that are said to be about nothing, of nothingness, we look at them and are told to imagine or is it such an emotional event to gaze art that rationally thinking is misguided? Do we need instructions on how to see art, what to think? Sometimes we need to be told something is art, curiously. Everybody does it their own way, some are not bothered with such nonsense as conceptual art. What do we imagine if the thing is nothing and its catch is the emptiness, whiteness, the place where it is at and the conceptual nature of the work wouldn’t possibly work anywhere else than within the art world frame and how it is managed in the commercially set frame? What do we imagine inside the white cube, in the city centre built of glass and chrome, slick, visit-and-go environment where we come by things that are called art and are placed art-like? How do we use our imagination today and what does it mean when we are in context of contemporary art ‘to be inspired’ or instructed to use our imagination? Is the art world using its imagination and all the possibilities art can offer fully, because I’m not so sure: too many people are scared of the new, stepping over boundaries, rules and the social media mobs. Especially today it is getting strange what gets accepted and is offence the thing to avoid at any cost? Winnings and earnings lost mean losing one’s job.

What if imagination stops working and mind is just blank in that particular moment? People have various degrees of capabilities what comes to imagination which is in test daily and why should conceptual art make anyone imagine anything? Does advertising, entertainment and built environment do the imagining for us and we have become lazy to imagine for ourselves? Is our environment and art today so ripped of from details that it is hollow and empty and it relies on us to create the content ourselves, the meaning and what should we do about this choreographed world with geometrical shapes that echo style and trends? It is all to make one think, everything is to make one think but it is also to make everything easier. The frame where we move is the structure given and is like a guide or a map to an idea of what to think and how to move. We pay attention to the price of art and houses, that draws the headlines, not what there is to imagine. I try to think the words imagine and imagination in today’s world. We are constantly inspired or entertained and content or nothing of the sort. Anxious and tense is what we are. Enjoyment is the aim, one can have an attempt at thinking, why are we doing what we do, are we made just to think or just to feel powerless and poor? What am I in comparison to this conceptual art? What is this rectangle shape to me, something to stand in?

Imagining is a difficult thing in many ways. It needs practice, but we do it all the time in terms of visualisation and thinking of what everything is and means adding contents in our minds to the seen to comprehend and continue the thought. To measure it what is seen and experienced, imagined or fed, just to describe what one imagines waking up in the morning or walking by an artwork, results are maybe expected, all the same everyday? What do we notice in the end or pay attention to? Try to describe in some way your thoughts on paper and in a way that it is understandable to others as well or maybe it is interesting that art is not immediately easily comprehensible which frustrates many, not adding explanations may do it, probably will. That is great practice and using of one’s brain with hand and a pen or whatever, which conceptual art attempts to do, activate our intellect, see connections if there are any. We do live in the middle of concepts, defining anything is equally as hard as trying to draw anything. Always some detail is left out, forgotten and added, tried again and so on. Try defining an art piece or describing it or a house or the situation the world is in right now. It was a mess 2001.

All the things u can do by the pool





All the things u can do by the pool, guassi, 2009

All the things u can do by the pool

Meet a naked vibrating man, to be an inconsiderable prick and float. Take part in an orgy, routine penetration, make love, moan, hold your feet in the water, move your feet, have a drink, have another drink, have a tan, put sun lotion on, jump in the water, splash the water, play in water, smoke a cigarette, watch the sun, lie on a towel and watch the sky, watch swimmers, watch clouds, watch people have sex in the night. Make a movie with your phone. Dance holding your phone.

Kasa tematiikka, problematiikka tai miten sen näkee, jotenkin hallitsevana esteettisesti, häiritsevänä, selvittämättömänä, tapana säilyttää asioita.

Maisema, guassi, 55*75cm, 2009

Kasa/maisema, savi, 2012

Kiinnostavaa on, kuinka ajattelemme, että kaukana on aarre. Toki, kaukana on monia aarteita. Tuo haave kaukaisuudesta voi olla niin sokeuttava, ettei näe lähelleen. Tuo ajatus kaukaisesta paremmasta on kenties ainoa asia, joka on jännittävä, hehkuva, arvokas ja jotakin parempaa, aina vain parempaa, joka on saavutettava tullakseen paremmaksi itse. On löydettävä aarre, kokemus, joka on tavoittelemisen arvoinen ja vaikea saavuttaa, verrattavissa voittoon ja paremmuuteen, jotta voimme asettaa itsemme jakkaralle, jotta voimme verrata hyvillä mielin toisiin itseämme. Kaukaisuudessa on tulevaisuus, kuva, aurinko, lämpö, avaruus, aika, sankaruus, ikä, palkinto, vauhti, löytäminen ja saavuttaminen.

Minne lähtisimme? Minne haaveilemme pääsevämme, on kertomus omasta kyvystämme, tai kykenemättömyydestämme, nähdä, mikä on tärkeää. Tavoitteemme ja tekomme tavoitellessamme paikkaa ovat tärkeässä osassa, kun arvioimme ihmisyyttämme, ja miksi tuo tavoittelemamme on tavoittelemisen arvoista ja kuinka tavoittelemisemme suoritamme.

Kun jonkin oleellisesti tärkeän päälle on kasattava asioita, koska emme näe sitä oleellista. Asioita, jotka ovat hetken kiinnostavia, ohikiitäviä fragmentteja ja todisteita mahtavuudestamme joka meni jo, haluttavia kunnes tulee jotakin uutta yhtenään. Kuinka asetamme haaveemme itsellemme ja toisille on peruspatologiaa, mielemme on kehomme, kehomme on mielemme, jota joko suostumme tutkimaan ja hyväksymään, tai sitten emme. Se voi olla fyysisen vaillinaisuuden ja mentaalisen vamman peittelemistä ja kieltämistä, luuloa vaillinaisuudesta ja puutteellisuudesta johtuvaa halua johonkin muuhun. Fyysinen vaillinaisuus ja mentaaliset vammat ovat niin jokapäiväisiä, jokaisen omia, yhteiskunnan rakennuspalikoita, osistamme rakentamamme kasa on romahtamaisillaan ja ehkä jo romahtanut yhä uudelleen ja yritämme paikkailla, vaikka se romahtaa kun kiipeämme ja kasaamme päälle uutta.

Matkatkaamme mieliimme, siihen melko lähelle, hyvin mutkaiselle tielle ja sokkeloiselle käytävälle, jossa on monia kerroksia, kuiluja, torneja ja vaarallisen näköisiä portaikkoja niin monia, ettei niitä itsekseen oikein tahdo löytää, saati tohdi löytöretkeilemään. Sieltä saattaa löytyä prinsessa, jonka haluja on mahdoton toteuttaa. Oma itse voi olla pelottavin ja paras löytö kohdata. Pelottava etenkin, kun kohtaaminen on tehtävä jonkun toisen kanssa. Toisen, joka kohtaa sinut sellaisena, kuin olet eikä katoa, vaikka et ole prinsessa.