Marilyn

I met her in a pub. I went to three places before I found her. Beautiful in her blonde Marilyn hair, waving her hand enthusiastically behind men holding their drinks, and she was happily playing in the sea, splashing liquid joy all over, drinkable. But I didn’t want to drink. I wanted to sit there with her without hurry, without desire for anything else. I wanted to laugh with her, trust her sweetness. But a woman cannot sit in a pub like that. There is always a desire for something there, must be, why else would you be here, said a man who came to say something about my eyes. He wanted to look me deep in the eyes and rub my back. My Marilyn went for a smoke.

So, it’s a trap where you can be harassed the way, you are not harassed elsewhere, people were there to grab, to drown, to stare and do what they could not do elsewhere. Someone said, Christmas is a hard time. Fuck! Grab your pint! Whatever I thought, I became frustrated and angry. Marilyn why are you in this hole? I wanted to ask. M said knowingly, you only live once. Oh well, I loved to watch her put makeup on sitting next to her beer and the bartender smiling when she was looking for lipstick from her purse. I love when people here know me by my name , she said.

Ok Christmas, i have had it. I suppose there is a dance tonight On this Boxing day. Raining all night, trees went round in a whirlwind shaking. Clearing out a tiny bit, sky looks brighter stop going for a wakening earthwalk. Won’t be torn by the wind or rain, maybe by the light, yeah sucked in not turned on. A Tree fallen on an electric wire which bended beautifully, be careful out there.. what am i talking, a weather forecast. I’m the new weathergirl, watch out!

Muscatel 100%

Muscatel 100% oli tasapaksu huoneenlämpöisenä, kitalaen puuduttava. Se ei hieronut kieltäni eikä nenääni. Join silti, ehkä kipakka ohkaisuus muuttuisi useammaksi kerrokseksi ja yllättäisi minut. Katselin viinin läpi jalkojani kylvyssä, shampoopulloja, joista syntyi vihreitä raitoja. Istuin kauan ja pitelin lasia. Lähdin kävelylle naama punaisena, tukka märkänä, maan märissä lehdissä pursusi mätänemisen sininen ja ruskea, sammalet juurakoissa näyttivät olevan elossa kuin mainosten neon. Kävelin lepikossa, josta suuremmat puut oli katkaistu, lunta oli vähiten aroissa paikoissa. Se oli paikka jonkun takana, jonne ei ehkä katso, josta menee ohi kiireisesti koiran kanssa, jossa jotakin tapahtuu silti. Uudestaan katson kosteassa ilmassa loistavia kantoja, joita pienellä pläntillä on vieri vieressä useita. Metsikön päällä oli  likaantumisen ja hylätyksi tulemisen vyöry, nautinnollisen kammottava, ehkä tuo tunne kuitenkin oli vain minusta lähtöisin, minussa. Minun jatkuva tarpeeni muuttua ja etsiytyä riivittyihin ja jätettyihin kasvillisuuksiin, jotka jatkavat eloaan kaikesta huolimatta ja hohtavat valoa.

Aaaaaaaaaaaahhh!!

Kuulin tänään jonkun huutavan, jonkun muun kuin minun. Säikähdin auki olevaa suuta ja ääntä. shhhhhhhhh Minun huutoni on tämä, tämä, tein paperitötteröitä, päästelin niihin ääniä, muuten talo oli hiljainen. Työhuoneellani on nojatuoli, lattia savessa, leikattua paperia siellä täällä, kirjoitusta seinällä. Mahdun sinne juuri tai en oikeastaan, en mahdu kääntymään, huoneeni pusertaa roskista jotakin muuta kuin mitä ne olivat ja minusta tulee seisoja, katson seinää, kosketan ja silitän sitä. Vapaahan minä en ole ja hiukan henki pihisee. Kylmyydessä kiinni kaipaan lämpöä. Tänään se olin minä: pusertaja, rutistaja, leikkelijä, lajittelija, löytäjä, etsijä, mikä, mikä se. Kartioita paperista joihin huutaa, joihin upottaa päänsä.

Astuin sisään. Istuin vapaalle penkille. Joku lauloi yksinäisyydestään ja hymyili laulaessaan. Likainen tukka, säteilevä naama, venynyt vaate, keho, joka oli lähdössä.

Rakkauden ekstaasi, diakuvainstallaatio (80 kuvaa), keraamiset käsinrakennetut päälaet ja lantioluut ikkunoiden päällä, video saippuakuplien puhaltamisesta, 2000