Art of self-portrait has evolved into not examining and studying oneself, but skin and looks are the most interesting things about anyone. It is to judge quickly. A sea of selfies also telling what you look like by the pool in repeat. Oh look, she still by the pool, looks quite youthful. Nice ass. You should look your age I have heard. Really? What is that by the pool?

What’s my age? Well, it is Rock your little heart out and I wanna be a rock’n’roll singer, I heard it pays well. Years and years without a filter, I thought you liked the natural look. Ok, let’s move on. By the pool you age quickly, just so you know.

1998 self-portrait on film.

Depicting oneself, not just how one looks like but bringing one’s personality into a picture, has been one important branch in Fine Art. Don’t know is it about facial expressions like smiling and looking happy and fit, showing the best side I mean that much, but they do have a part, what sides anyone wants others to see and how one sees oneself. An important topic of image of human, you and me before photography and still today the slowness of the process of painting and drawing demands focus, thought, intellect and studying, skill of some sort and desire to do it, look at yourself with all you have got. There still are topics worthy of a picture and those topics that get sidelined. It takes time and an idea of you to frame you. To have an idea of oneself and imagine it further, maybe a little lie, taking time to look at oneself without judging or maybe the most interesting part is what gets judged and should be eliminated. ‘Flaws’ are possible the most interesting part of you, eliminating them, you eliminate something out of you. It is a process which leads to progress and a good starting point of beginning in art, like who are you, what do you focus on in yourself and in the world, what do you want with this picture. Does it matter what others want to see? What is seeing and perceiving, how do we feel when we are looked at?

Selfies seem to tell where you are instead of who you are and tell where you are headed, which is the stars of course, the celebrity, fame to be looked at and gaining wealth. Being rich is what is desired and selfies often want to tell. What fame accomplishes is a sea of images, a very flat world nowadays. What kind of a phone do you have, what are you wearing, how are you feeling, what is your politics and what kind of a mark do you want to leave in the world, how smooth your skin is, what products do you use, something very commercial and sellable, but does tell of you, I suppose. It is like you are for sale and any mistake is monitored and as a result you are either approved or discarded or whatever, making money or not is the valuable to know in what you do, but you want to be accepted as you are with filters and ideals that Instagram shows. Authenticity being a lie is an interesting way to the natural which we all appreciate. Swiping images of faces, what is it? What is this digital mush? Not buying, are you selling, what are you selling? How many beauty products do we need to be happy?

Promoting yourself the most, not examining who you are, constantly, so don’t make a mistake even though those can be the most interesting thing you ever did. How careful do we have to be with images as they are the manufactured good? It is strange in the times of therapy and healing that we are products to be sold or discarded, mocked and used. Messaging what you stand for and that is who you are and have been since the election of Trump, because Trump is bad and you are good. The right side or the wrong one, but as always image is to create you, real or not, a show of you. Do you create the image as is the assumption or is it made for you like a ready-made, an easy enough plan to follow? There are lots of fears concerning the self-image, how people perceive you and do they accept you. Do you accept you and why are you your image? Are you your authentic self as is the desire and need? What does authenticity even mean anymore when opinions are the most dangerous thing? Even makeup is to look natural made artificially, point is to cover any sign of aging, fat or whatever thing people like to stare at.

The viewer might try to find you, but considering how images are modified, reshaped, tuned, controlled, seeing the human is getting more difficult. Just make a statement. It is like we don’t want to be seen, even though your face and body are there, there is a layer or many layers on you. The topic is to look good and sexy on a stream nonstop, sexy by the pool in your bikinis posing. You are pressured to look a certain way and you are corrected to look ‘better’. Social pressure has always been there and still today those who do not conform are odd. Which non-conforming is accepted today, I wonder. I don’t see it. Non-conforming is to go against the grain per se and clearly many don’t like it. I thought that was a good thing. People are surprised when someone doesn’t do as pressured. I am the weak one, right? Today in all freedom and unity women pressure other women to be the image pointing out every flaw in you. I do enjoy my natural state, unmodified and I have no intention joining this mass movement of dullness and looking like celebrities, I mean famous people, enjoying leisure, you do all look the same. That is the ideal, beauty in leisure and it is work. If you make money, it must be work. If it pays well, it is valuable and worth everybody’s time.

So, back to self-portrait, you look at yourself in the mirror or like I first started without it and painted an imaginary picture of myself which I had kept to myself till I painted it. How you picture yourself without seeing yourself physically is an interesting mind exercise of what you think of yourself and how new a picture of you can get, not to mention are you capable of doing it, are you able to hold a pen and start. In a world where others like to define you, tell who you are and should be like and should look like, it is more than a welcome way of practicing learning to know yourself, learning to look at, seeing, being yourself in a hostile environment where people bring chaos into your life just because they can, trying to be unique (whatever that is) and just learning an art technique to move forward. Image today is a proof of you existing and living digitally online and the online is fast moving to change the reality and us into images with few dimensions. Billions of people having phones in their hands standing next to a cliff, say hello to the world. Self-portrait is telling perhaps there is more to you than a snapshot. Selfie is telling how well do you imitate someone else? The Barbi doll is someone to go for in real life for some reason I do not know. The Barbi doll is a mystery even though it is plain obvious living dead. Her body is controlled, fit hourglass and all she does is maybe walk the beach to be seen. Time taken to think about what you are doing other than a product of yourself is also important in finding something humaine and personal or are you erasing the personal, other than you are here and this is how beautiful I look like, like me, want me etc. Beauty being the manufactured kind, that can be rebuilt by surgery over and over again. There is no limit as there are doctors who will do it. Thinking about what is changing in perceiving a person and oneself and do we see every picture as art-like, you as the artwork and everyone is an artist and what does it mean eventually for art, artists and is it even interesting. Maybe art is vanishing as it has been? Art is valuable clearly when it makes money. How the visuals we produce are changing and how much technology dictates the images we make? There is quite much control for good and bad images flattering being one huge reason to do pictures, curating oneself is to be a professional, like poor lighting, unthought background, unfortunate line when drawing, smell of decay and shit etc? The control aspect is what strikes as abuse of power and ‘perfecting’ everything not understanding what is good. A good image of you?


Reality on tosi diippii.

Seuraajamäärä somessa kasvaa somevaikuttajalla ja toimittajalla. Hän on aktivisti ja vaikuttaa tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin puolustamalla heikkoja, vastustamalla väärinajattelijoita/fasisteja/konservatiiveja/biologiaanuskovia/rasisteja/naisvihaajia/islamofoobikoita, and what not, puolustaen vähemmistöjä kovaäänisesti tai vain uhriaseman omaavia. Joillakin uhriasema on loputtomasti jatkuva tila. Samalla hän kirjoittaa kirjaa kokemuksistaan somevaikuttajana ja sukupuolenvaihdoksen läpikäyneenä muuttuneena ihmisenä. Näin toimittajan todellisuus on osa toimittajan työtä eli toimittajan henkilö, puoluekanta ja muut henkilökohtaiset näkemykset ohjaavat ja ovat toimittajan työtä (hän on hyvä ihminen) ja luovat kiinnostusta toimittajaan henkilönä eli hän on persoona, ei pelkästään asioista tiedottava mediatyöläinen. Mitä on tapahtunut toimittajan työlle ja objektiivisuudelle, kun media ottaa selkeästi laajassa skaalassa poliittisen kannan ja ajaa henkilökohtaisia agendoja ja lisää tähän somevaikuttamisen? Jotkut hiljennetään (miltäs nyt tuntuu?), joillekin ei vaan löydy ymmärrystä. Todellisuus on sellainen kuin sen kokee, tekee, kuvittelee vai näkee? Mikä todellisuus ja kenen ja mitä kukakin näkee tahi ymmärtää lopulta? Koska on lähdetty vahvan rajaamisen linjalle, vääjäämättä joku todellisuuden osa jää näkemättä ja joku muu totuus. Kenen faktat ja mikä on hinta median puolueellisuudelle ja naistenlehtimäisyydelle että lähdetään tyrkkylinjalle? Virtuaalitodellisuus joka vaikuttaa eli has influence on the world and the people on ajateltu olevan erillinen entiteetti, jotakin irrallaan arjesta. Siis virtuaalitodellisuus, jossa jokainen voi luoda niin monta persoonaa ja tiliä kuin haluaa ja esittää olevansa jotakin muuta kuin on voidakseen sanoa, mitä ajattelee, koska muuten ei voi.

Näkyvyyttä haetaan edelleen kohuilla ja tarinallisuudella (narratives), kohut nykyään ovat globaaleja ja totaallisen nitistäviä ja murhaavia. Kohun toki saa aikaa sanomalla loukkaavia asioita netissä, kuten sukupuolta ei voi vaihtaa ja mies ei voi kilpailla naisten urheilussa, koska hän saa suurta etua kehonsa johdosta tai panemalla reality-ohjelmassa, joka saa aikaa paskamyrskyn eli tulet saamaa vihapostia, vaikka realityssä tahallisesti mennään panemisen puolelle eli pannaan sitä joka haluaa tulla julkisesti pannuksi, vaikka hän on jo suhteessa ja tämän tietävät kaikki, koska julkipervoilulla ja sekoilulla saadaan näkyvyyttä eli päästään haluttuun julkkisasemaan uran toivossa ja tämä on realityn konsepti per se, ja jos kritisoit Selviytyjissä keskenään supattavia naisia jotka klikkiytyvät sinua vastaan, vaikka se on se formaatti, olet naisvihaaja. Kertokaa, missä järki tässä on? Kovasti on kaikenlaisia kouluttajia ja valmiiksiselittäjiä, joten olkaa hyvä, voitte aloittaa, kuten terapeutti sanoo.

Mietin sitä diippiä kohtaa ja todellisuutta, koska mikä on totta ja mikä kuvitelmaa, on yhä suuremman manipulaation ja tahallisuuden alla, miltä asiat näyttävät, kuka uskaltaa paljastaa ja kuinka ihmiset näyttävät parhaita puoliaan, johon somessa pyritään: ikuiseen nuoruuteen, kokemusten hakuun ja niiden esittelyyn. Meidän on siis nykyään esimerkiksi pakko uskoa, että kirurgialla ja hormoneilla saadaan aikaan totaalinen biologinen muutos sukupuolen suhteen ja enhancement on täysin legitiimi tapa pidentää nuorekkuutta ja muuttaa ulkonäköä, mikä on myös realityissä oleellista ja niiden yksi vaikutus. Plastiikkakirurgia ja kauneushoidot ovat hyvin suosittuja ja itsessään niillä saa realityä tv:en, muutos saa aikaan ihailua ja seksikkyys ja seksi ovat tämän ilmiön pääpointti. Massaloukkaantuminen on suuri uhka yksilölle, mutta oikealla puolella olevalle pienen puolustajalle, se on rahasampo. Reality-somekulttuurin kritisointi melko varmasti johtaa jonkun loukkaantumiseen, koska itsensä parantelu ja esiintyminen on jo lähes ihmisoikeus, kuten tarve pyrkiä julkkikseksi ja haluta sellaista uraa. Mikä saa ihmiset tuntemaan itsensä halutuiksi, onkin jokseenkin kinkkistä eli onko siinä itsessään mitään väärää, että haluaa olla haluttu ja tekee samalla rahaa? Massaloukkaantuminen on hallaa loukkaajan toimeentulolle, yleensä se on joku yksi ihminen ja koko hänen elämänlaadulleen totaalisen kokonaisvaltaisesti, joten sitä täytyy pelätä, mitä sanoo. On olemassa vahva oikea ja väärä. Väärin on kritisoida ihmisten haluja ja selkeää tarvetta manipuloida nähtyä, itseä pinnallisesti ja pohdittavaksi jää, mikä todella muuttuu ja millaiseksi.

Kun lisätään todellisuuspakoon tv:n ohjelmaformaatti reality (jota ei käännetä suomeksi todellisuus), joka on erittäin suosittua viihdettä, että siihen jää koukkuun ja joka kanava on lähtenyt tekemään realityä, koska katsojia todella riittää ja joka kanavalla on monta erilaista, etenkin itsensä paremmaksi haluavan muuttavaa, mutta jotenkin samanlaista ja on kaikkien tiedossa, että ohjelmien todellisuus ja tarkoitus on tuotteistettu, manipuloitu, hyvin tunnepitoinen, osaanottajia käytetään hyväksi ja reality on kohuista elävä ja niitä synnyttävä kulttuuri, joka elää symbioosissa somekanavien ja lehtien kanssa ja tuottaa myytävää ja julkkiksia ja tätä kaikkea sanotaan sisällöksi. Visuaalisesti varsin ruma tapaus. On toki siis tärkeää, että ääneen ihmettelyä ja tämän möhkäleen purkua tapahtuu, koska se on todella haasteellista. Itku sen johdosta vaikuttaa kovin infantiililta ja realityn kaltaiselta tappelulta, jossa pyritään voittamaan keinoja kaihtamatta ja henkinen väkivalta on täysin sallittua, kaiken tunteiden suojelemisen keskellä. Ristiriitoja riittää, mutta ne jäävät jostakin syystä huomaamatta. Miten merkityksellistä tämä kaikki on esimerkiksi ihmisyyden, omanarvontunteen, yhteiskunnan kehityksen kannalta ja rahavirta joka tähän kaikkeen liittyy, on todella massiivinen, lienee kaikkein tärkein kysymys: miksi haluaisit olla tämän ulkopuolella ja teet selkeästi jotakin väärin, kun et ole menestynyt tässä kilpailussa? Kertooko seuraajamäärä somessa merkityksellisyydestä, arvosta ja toimii merkkinä siitä, mikä todella on tärkeää ja kiinnostavaa ja mikä on kiinnostavaa siinä mikä näkyy ja mikä ei? Vai pelkästään tirkistelynhalusta ja nimenomaan haluista joita tulee ja menee? Eli kaikkea mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti, kun ei ole aikaa laihduttaa ilman rasvaimua? Mikä on merkityksellistä nykyihmiselle (täyttää kaikki halut), mihin kiinnitämme huomion (kehonosat) ja kuinka haluamme huomiota (kohut), koska on kyse huomiotaloudesta ja seuraajien määrä on isoin mittari, kun mitataan tärkeyttä, kiinnostavuutta, painoarvoa ja selkeästi määrä on kilpailu-alue, jota vertaillaan, johon pyritään ja joka tekee vaikutuksen välittömästi, myös talouteen, aivan kuten kohut tekevät oikein ja väärin ajatteleviin taloudellisesti, ammatillisesti ja maineellisesti vaikutuksen. On kyse influensserikulttuurista, instantkulttuurista, jossa myös unohdetaan kohu parissa viikossa, mutta vaikutus jää, etenkin arkeen. Attention span eli huomiojänne on lyhyt. Se joka puhuu vaikutuksesta (influence), millaista vaikutusta hän tarkoittaa, myyntiä, kulttuurillista, taiteellista, poliittista? Menestys tai menetys kun on kyseessä, saa vihollisia ja ystäviä. Onko kyse empatian hakemisesta, kun liikutaan näinkin vahvasti tunteiden kanssa vai silkasta osaamisesta? Todellisuus on kilpailu ja hauskasti myös reality on kilpailu, paras imitoija voittaa? Vai oliko hänellä hyvä ääni ja hän käyttäytyy edukseen?

Kohukuningattaret ja -kuninkaat tittelöivät itsensä somevaikuttajiksi. He ovat myös yllättävän usein toimittajia ja ammattiposeerajia. Somevaikuttaja kuvaa itseään paljon ja postaa. Itsekorostus on keskeisessä osassa ja (journey) matka, jota vaikuttaja tekee julkisesti tullakseen paremmaksi ihmiseksi. (Self-help) oma-apu ja kasvu kaikkien edessä on suurinta kauneutta ja selkeästi jotakin, mitä tarvitaan. Tunnustuksellisuus on aitoutta. Parhain ihmisen malli on personal trainer, joka kouluttaa muita. Kouluttaminen onkin kiinnostava ilmiö, joka luo tärkeyden tunnetta ja asiantuntijuutta aiheissa kuten ruoka, laihduttaminen, kuntoon pääsy, sukupuoli, ihmissuhteet, meikkaus ja tyyli. Tämä on se matka, jossa tullaan parhaaksi sinäksi, jos vielä osaat laulaa, niin mahtavaa. Oliko sinulla omia lauluja vai onko tämä yhtä karaokea, jossa imitoidaan suuria tähtiä kuten dragissä? Influensserikultti on imitointia (drag on vaikuttanut esimerkiksi meikkaamiseen ja sitä kautta kasvojen uudelleen luontiin), koska halutaan esille ja näkyviin samalla tavalla kuin suuret tähdet ja tavat, joilla esiin päästään ovat hyvältä näyttäminen ja kohut, josta voi kirjoittaa kirjan, kuten myös niistä henkilökohtaisista kipukohdista, joita kaikilla on, mutta jotka voi kaikki peittää meikillä. Oletuksena on, että kaikilla on ne samat halut, paineet ja kivut. Oletuksesta, tätähän sinäkin haluat ja miksi et haluaisi, tämä näyttää hyvältä, etkö sinäkin haluaisi näyttää tältä, on kultin ytimessä, kuten on loukkaantuminen ja tunteiden suojelu, ja teatraalisuus. Tunteita suojellaan jostain syystä niin vihamielisesti, että loukkaaja halutaan tuhota. Tämä on elokuvasta Transformers, jossa isot möhkäleen omaiset koneet taistelevat keskenään. Rakkautta on, että voit muuntaa itsesi sellaiseksi ja rakastaa konetta. Muuttaa itsesi sellaiseksi kuin itse haluat, siis sinä haluat, ja jos et voi, on se suurin epäonni kuten myös ihmiset, jotka epäilevät ja kertovat niin sanottuja faktoja. Koska itsensä manipulointi on tulla omaksi todelliseksi itseksi? Sellaiseksi, kuin todella tuntee olevansa? Liikumme vahvasti tunnepohjalla ja miksi kenenkään täytyisi erottaa tunteet todesta? Terapeutti voisi kertoa sen sinulle. Miten kukaan kuvittelee tunteiden kertovan todellisuudesta ja mikä ihmisen tunnemaailma on kun elämme sen niin täysillä, että palamme loppuun? Mikä tämä kuvitelma on ja kuinka pitkälle se, mitä näemme vaikuttaa tunne-elämäämme ja mitä haluamme tai voimme olla?

I can’t help but feel disgusted by misogyny online, by people who think they are feminists, leftists and on the absolute right and attacking women for talking their minds. The absolute right of all things, when men say who is a woman. Interestingly this has been the case always.

Woman is this and that according to men, attractive and feminine. Doesn’t do manly things, men’s work, look like a man etc. There are rules and opinions how a woman should be and behave in this world given by women and men, I don’t care about those rules. Act my age? What is that? The most ridiculous thing today is trans-activists hurting women’s careers and lives, when women do not accept their nonsense and say it. Ultra feminine appearance repeats what a woman should do: be pretty and unable to do much (because you can’t anyway). Why do men who think are women follow the stereotype of a woman? Why do men who think are women use group ‘intelligence’ to put down and silence women online and offline? Phobia? To scare women has been a strategy from stopping women from doing what they want, I’m not you know how long? Is woman’s body an object to look at and admire until it fades and it/her can be discarded? You can correct it, please do try correct how women are perceived. You can correct your body to match your inner self, your feelings of yourself and better yet, to match someone whose body you think is desirable. It is about sex and show, about being desirable, beautiful, admired and looked at. That is a profession, to be looked at. It is also very sexist. She is who she is, what is she?

When facts hurt you, offence is guaranteed. I am not sorry for saying what I think, I should be quiet or at least speak the right things, right? Your feelings need to be protected? Is proof of infantilism, I don’t think you are clever at all, simplicity, repetition, looking for the hit show and fucking on a beach..make the world go round, you have made it. That is despair. Repetition as a method and idea in art is minimalism. It represents nothing and attempts at nothing, is nothing but an object in the end. Shrinking an idea of a woman as a human being, shrinking variety and options to match an ideal? I do not accept that at all, having been shrunk to match what I look like, a doll, has been the biggest source of stress and felt fairly unjust in comparison to what I am able. Yes, it is unbelievable, but true, you are judged by your appearance and it has not been good. You aspire to look like a pretty lady? Maybe it is easier for men.

People who repeat overly simplified slogans on and on and think all other people should think it is a good thing to hear and learn, is the very image of the today’s world, childish and uncivilised, image of a declining culture and again minimising the opposing voice. Feelings do not matter when it comes to facts: overriding the factual world is to minimise it, step on it. Hormones do make you, they make you feel, true that. To change reality to look like you, what is that? Is that freedom or denial or an attempt to dictate your fate, dictate what can be made of you artificially and what are you then, matching the natural? When reality is a drag queen show, dream of perverts walking a catwalk being wannabe starlets, men impersonating famous women, is that envy or celebration of femininity? Celebration of envy and male empowerment conquering the feminine? The desire to look like famous people is all over the place, for men and women it is normal to idolise and imitate. That is what children do. Imitation means you do not want to be you, you want to be somebody else. You can’t be you, you are unable to be you. To be yourself is too painful or you haven’t figured yourself up, why is that? We take it so far, that surgeons and doctors of all kinds do profit handsomely. It is a show we live in. Do I have to like this reality show where reality is fixed to the liking of infants and people who really do have problems? No, sure you look fun, but don’t attack in a group and claim manipulating reality is a good thing, you look even more infantile and fascist. A fascist in a dress, finally they have come out from the closet and started to demand their human rights to have silicon tits, fatty asses and vaginas posing a true woman. True? To impersonate women doesn’t mean you are one, human body is more complex than that, female life and body truly is. To think you are a woman when you do not have female body, nor experiences growing up a girl and demand all to accept your claim, delusion, a clear illness part of the world of sexes living as sexes do naturally, changes everything. We are headed to the artificial human and human experience, so the natural is not what to match with and talk about. When you do not blend in to begin with, but you try so hard to belong to the natural world of sexes where you are a freak expressing yourself. To be different is a bad thing, even though the demand and right to be yourself is the echoing chant. Do not lie please. Put a dress on and feel like a natural woman, is sexism and lying doesn’t make it better or look good, it makes you look delusional, deceitful, having something wrong with your head other than with your body, why should that fact make other facts untrue? Why should biology not matter anymore? It clearly does.

Attacking women for thinking for themselves is not feminism. Speaking for your own good and rights only is not feminism. Taking advantage of feminism and leftist ideas to promote your own career and selfish agenda is not feminism nor leftism, it is exploitation, which per se is not leftism. On the left you do not exploit anyone nor put down people who think and do differently from you. You do know democracy and how it works? You are unable to argue and bring evidence in, don’t take part in this fight, because you will lose.


Televisio versus muisti, historia, ihmisiä kuten, televisuaalinen muisti, television ja muistin lähde, virta ohjelmistosuunnittelun ja tv-kokemuksen muotona, suuruus television ominaispiirteenä, postmoderni pinnallisuus, amnesia kulttuuriin, epidemia, miltä muistaminen tuntuu, mutta kun hän ei katso minuun, lyhytkestoisen sisällön tuottaminen nettiin, virtamaisuus, ohikiitävyys, passiivinen muisti-instituutio, mieleenjäävät tv-hetket katoavat, kenen mieleen ne jäävät jos ne katoavat, netti on ihmiskunnan muisti, tunto, kosketuspinta, sisältö, sosiaali-areena ja näyttämö, matalanteknologian ja korkeanteknologian laitteisto, todellisuuden paluu televisioon, reality-trend, reality-celebrities, reality, nöyryytyskulttuuri, nopea sykli, sylki, huijaus, näytteleminen, esilläoleminen, esitys, uusintaminen, uusinta, toisto, kierrätys, toisto, haukotus, missä menevät median rajat, mitä ei saa tehdä, kuka katsoo, näyttää mitä, jättää pois, rajata, lähinäkö, kaukonäkö, ikänäkö, likinäkö, huono näkö, kikkailujournalismi, sensaatio-uutisointi, liveness, utopiatodellisuus, läsnäolevuuden tuntu, välittömyyden tuntu, yhteys yleisöön, mitä tapahtuu juuri nyt, hetkellisyys, monimediastrategia markkinoinnissa, lähde osana mediasysteemiä, kuinka ohjelma tehdään, ei pelkästään teknologinen ja taloudellinen käytäntö, analysoi intermediallisia suhteita jonkin sinua kiinnostavan tietyn mediumin ja siihen liittyvän sisällön kautta, millaisia konteksteja intermediallisuus avaa aiheeseen, miten hahmottaa aiheen kannalta oleellisia konteksteja, viralliset yhteistyökumppanit, mitä tapahtuu medioiden välissä, kuinka valinta tapahtuu, horisontaalinen ja vertikaalinen intertekstuaalisuus, brändi ja formaatti, kuinka mediat käyttävät valtaa suhteessa toisiinsa entä yleisöönsä, crossmedia, laitekehitys, mikä kehittyy, kuinka yleisö oppii, mitä se katsoo, miksi se katsoo, huomaa, seuraa, kiinnostuu, omistaminen, laitteen, lähettimen, formaatin, mediatapahtuman rakentuminen tuotannon ja kulutuksen kannalta, konsernisuhteet, rituaalinen mediatapahtuma, todellisuuslupaus, vertaismelodraama, genre rakennetaan kulttuurissa uudelleen, dokumentaarisuus, genrehybridi, tosi-tv-leima, kaikki maailman tieto, tietosaaste.

Finland Fucks. Watercolours at home.

Finland fucks

Gloomy tale, fuck me.

Sex play number one. We went into his car and I sucked his dick. Don’t  know who he
was. I didn’t care. It was a brisk Autumn night. We went into his apartment and I
sucked his dick. It had already started to snow heavily and that felt good. We moved
on to his bed and I sucked his dick. It kept snowing. We kept changing the place of
action while I sucked his dick. Sun came up and I sucked his dick in slow motion.
You could see the windows were covered with dust and fingerprints and you could
see the street. I saw his dick and I took it into my mouth.
We went to a department store toilet and I sucked his dick. We did some grocery
shopping and went to the car at the parking lot where I sucked his dick. And I truly
hoped that everybody saw. He drove us to a deserted place and while doing that I
sucked his dick. When we got there I sucked his dick. How the story ends? It

Gloomy tale, fuck me.

As we live in reality where money and what we can buy almost completely dictates what we can do and what we are, it is marginal to live and do art almost without money.

It is strange to notice what it is to be on the edge and how much further one can move to find more edge, edgier place, marginal, isolated and new. It is an emotional place living on string where impossible and unthinkable appear to be the light. To find marginal was to grow tired of budged and project driven art, to grow tired of being said what is possible and what not, who is in who not, how things are done and what is unacceptable. When artists begin to have institutions and curators as authorities it is time to step out.