Pysähdyttävin hetki kun pääsky katsoi suoraan minuun, minun korkeudellani. Jokunen pari sekuntia ajoin ohi pyörälläni, en niin hitaasti. Ajan kulumisen hitaudesta nopeudessa. Se oli kuin kuollut. Mutta ei kuollut pääsky istu aidan kaapelilla liikkumatta ja katso suoraan minuun. Hiukan hätkähdin kun se ei säikkynyt ja vaihtanut paikkaa kauemmas. Mustat siivet ja valkoinen, hiukan harmaantunut rinta. Se oli kuin nähnyt  veistoksellinen ilman veistosta. Kuin lentänyt liikaa ja sillä oli jotakin kerrottavaa. Selitä. Sen silmät. Egyptiläinen.