Meneekö viesti perille? Onko vika viestin vastaanottajassa, viestivälineessä vai viestissä?

Kun on puhe viestinnästä ja kommunikaatiosta on hyvä, että virallinen viestintä on selkeää, puolueetonta ja ajanmukaista. Voi tietysti kysyä mitä ajanmukaisuus tarkoittaa, kuinka ajanmukaisuus saavutetaan, onko se ajankohtaista ja kiinni ajassa vai tavoissa ajatella, koska tavat ajatella muuttuvat naurettavan hitaasti? Kuinka ajattelemme nykyään verrattuna aikaan 20 vuotta taaksepäin? Voiko sitä edes käsittää? Kun on kysymys viestin ymmärtämisestä, ketä voi syyttää jos ajatus ei aukene? Ydinajatus menee ohi tai jää ymmärtämättä laisinkaan. Kun on esimerkiksi kysymys feminismistä tai taiteesta, että löytää pienen ymmärryksen välähdyksen on selitettävä asia aivan perusasioista lähtien miksi ja mitä, mihin tämä perustuu ja miksi on niin vaikea hyväksyä feminismin saavutukset ja vaikutus koko yhteiskuntaan.

Kommunikaatio on haastavin alue ihmisenä olemisessa. Eläimillä tiettävästi viestikoodisto on toistuva ja aina sama jotta tapahtuu ymmärrys kuka kukin on ja mitä tapahtuu. Koska kaikki on kommunikaatiota on oltava huolellinen. Miten ihmisillä kommunikaatiotavat muuttuvat kun väitetään aikojen muuttuvan ja onko kyse edistyksestä? Huonosti hoidettu viestintä kostautuu jos kuulijalle, joka nykyään on usein myös ostava osapuoli, tulee olo että jotakin jätetään kertomatta, kuulijaa manipuloidaan ajattelemaan tietyllä tavalla ja hän on sivistymätön moukka jos ei ajattele niinkuin pitäisi. Kuulija ei ole viestin antajan mielestä tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen annetun viestin piilomerkityksiä tai sitä miksi siellä on piilomerkityksiä. Ylimielisyyttä voi olla ajatus siitä millaista tietoa voi antaa ja mikä jätetään antamatta, tiedon pimittäminen, vaikealla kielellä puhuminen, keskustelun ulkopuolelle jättäminen tavalla tai toisella ovat tapoja kertoa jotakin. Tiedonvälityksessä on ylimielistä kertoa asioista erikoiskielellä jota asiaan vihkiytymättömät eivät ymmärrä, kielellä joka on olevinaan parempaa kuin jos tapaa kertoa yksinkertaistaisi ja havainnollistaisi. Mitä halutaan kertoa, miksi, kenelle. Mutta mitä tarkoittaa ajatus monimutkaisuus jää yksinkertaisuuden jalkoihin ja mikä osuus koulutuksella tässä on? Maailmaa yritetään tehdä helpommaksi mutta se on edelleen hyvin monimutkainen tiedon, käsitysten, mielipiteiden ja kommunikaation sekamelska.

On ilmiselvää että vaikka taiteen kanssa työskentelevät ihmiset työskentelevät kommunikoinnin parissa, juuri kommunikointi on haastavin osuus. Kuinka puhua ihmiselle, joka ei tunne taidetta, taiteesta, kuinka olla kiinnostunut jostakin mikä on omasta mielestä täyttä hölynpölyä. Äly ei ole taiteissa vahvin alue on tullut selväksi, joten miksi ääliöitä pitäisi yrittää ymmärtää. Ei tarvitse. On eri asia kuvitella olevansa älykäs kuin olla älykäs. Älykäs ei vähättele sitä jolle kertoo jotakin, etenkin jos on tarve saada asiaa eteenpäin. On älykästä hallita ammattinsa niin, ettei työ jota tekee eristäydy ja eristä muusta maailmasta. Näinhän ei nykytaiteessa ole. Älyn puute on karua seurattavaa ja kuinka ylipaisunut ego korvaa sen mitä kutsumme älyksi, defenssit ovat korkealla. Kun tulee sokeaksi omalle itselleen ja sille mitä todella teet, olet sinä se jonka voi olla vaikea ymmärtää todella mitä tapahtuu ja miksi. Teot puhuvat puolestaan esimerkiksi. Itse mittaan älyä juuri siinä kohtaa miten hyvin tapa kertoa asioita uusiutuu. Kuinka ajattelu kehittyy ja muuttuu, miten tavat tehdä muuttuvat ja niiden annetaan muuttua ja miten ulkopuoli ja sisäpuoli kommunikoivat ja kohtaavat. Viestinnässä on paljon sellaista me- ja he- ajattelua. Kuinka me viestijät voisimme saada asiamme kerrottua heille toisille kun välissämme on ammottava kuilu, jota kukaan ei halua ryhtyä kuromaan umpeen, koska se tarkoittaisi oman uran ja itsen laittamista likoon täysin ja tekemisen muutosta. Totaalista uudelleen järjestelyä ja asioiden uudelleen ajattelua. Kun oma ura on tärkein syy tehdä mitään, on viesti jonka antaa mahdollisesti puhutteleva ainoastaan hyvin kapealle määrälle ihmisiä. Maailma joka juuri nyt on läsnä, on vain sellaisille kuin sinä. Asioita kerrotaan omasta navasta, omasta kokemuksesta, omasta piiristä ja kuinka kukaan omassa lähipiirissä ei tunne ketään joka äänestää persuja.

Tunteiden tulkki

Miten kirjoittaa some-raivosta, joka ryöpsähtää valloilleen tämän tästäkin. Kuinka oikeutettua raivo ja viha, joka useimmiten kohdistuu yhteen henkilöön, on kyseenalaista, häneen, joka on sanonut väärin ja jota kohtaan negaatioiden kohdentaminen on massalta enemmän kuin oikeutettua, koska väärin sanominen, väärässä oleminen, valehteleminen virkamiehenä ja muuten vain väärällä puolella oleminen on väärin. He, jotka ovat oikeassa, ainoastaan oikeassa, heillä on oikeus tarttua tähän koettuun vääryyteen ja pistää tuo joku niin matalaksi, että tietää kokeneensa, mitä somessa voi saada aikaan raivoisa massa: tämähän on nykyinkvisitio ja kidutusmetodi. Turpaan vetäminen kadulla on fyysistä väkivaltaa, johon voidaan heti puuttua, mutta henkinen väkivalta, joksi monikin some-raivo äityy, voi jatkua koska pahaa oloa ja tunnetta vääryydestä ei pidättele mikään, sananvapauden nimissä on voitava sanoa. Sivistyneet ihmiset osaavat protestoida ja tekevät niin, sivistysvaltiossa saa protestoida ja sanoa mielipiteensä. Mikä on protesti ja mikä pelkkää kiusantekoa? Sanavapauden ja humanismin nimissä olen some-raivoa vastaan, joka kohdistuu milloin ketäkin kohtaan. Se on henkistä väkivaltaa, jonka tarkoitus on häväistä, litistää, tuhota ja jatkua loputtomiin. Some-raivo on trollien unelma, jossa voi olla oikealla puolella, jotakin valittua vääryyttä vastaan, koska joku tosi paha on sanonut jotakin inhottavaa ja väärää mistä ei tykätä.

Tahdomme demokratiaa vaatii some-raivo, tasa-arvoa, järjestystä ja rauhaa maailmaan. Kuinka virtuaalisesti saavutamme lopulta nämä kauniit asiat, jää nähtäväksi. Epäilen tosin, kun asetelma myös somessa on, me vastaan he, me vastaan tuo yksi ihminen, joka on Suomen tasavallassa yksin vastuussa koulutuksen tason laskusta, rahavirtojen hupenemisesta, talouden lamasta, kaikista niistä päätöksistä joilla huononnetaan jo huonolla tolalla olevia asioita ja heikompien asemaa. Tämä huononnustila on jatkunut useiden vuosien ajan. Tahdon sanoa, että me olemme eläneet yli varojemme, suuri osa on jättänyt äänestämättä eli ollut välinpitämättömiä kollektiivisesti maan asioista ja tulevaisuudesta, ympäristöasioista ja kuinka maamme voi nyt ja myöhemmin. Siihen voimme vaikuttaa toki somessa levittämällä tietoa mitä tapahtuu, mutta konkreettisesti asioita parannetaan jossakin muualla kuin somessa. Some-turpaanveto tuntuu olevan monelle sopivaa ja oikeutettua toimintaa. Sellaisten ihmisten moraali on kyseenalainen joten aivan sama toisaalta mitä he sanovat, silti en voi olla hämmästelemättä kuinka helposti sellaiseen lähdetään mukaan ja ollaan pöyristyneitä yhdessä.