I draw the dick pics I get. They are fascinating in a way, creepy though. So, what is with penis?/ Iso penis on kuin joku elukka. Sen pituinen se.

SEN PITUINEN SE

Se märkä, se pieni, sukupuolielin, on karvaton ja jalkojen välissä, on kuin ihmisen keskipiste. Siellä, minne katse kääntyy mielellään ja tahtoo nähdä, millainen se on, virnistää. Jalat harallaan selällään mahallaan levitä,

klitoris, pillu piilossa, pitää käsillä kiinni tyynystä, huohota tyynyyn.

Käsi sinne, valkoinen, aivan kuin ei uskaltaisi, kun epäröi,

vaaleanpunainen punoittava iho kuin puraistu halkaistu, pakarat, väli-iho. Suuri liha on tunnetta, punoittavaa, kiiltävää ja aistikasta etenkin pitsin läpi. Iso penis on kuin joku elukka.

Löytää sanat työntymiseen toiseen ihmiseen, nussimiseen, yhdyntään, ääniin, jotka lähtevät kahdesta ihmisestä, sanotaan, kun tuntuu hyvältä, tuntuvaan ääneen, jotta tulee selväksi hurmio ja voidaan jatkaa kovempaa, puhua kovempaa, huohottaa, liikkua nopeampaan, hinkuttaa, että paranee, liiku makaa, sano rakastan sun vittua, kokeile tai muistuta: varo hampaita tai sano: nuole sitä, ota se suuhun tai kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ehtii huohottamaan kuin juoksisi ylämäkeen, sylki valuu. Miten rumia sanoja, rumuutta kuvaavia tekoja tai miten ruma voi olla kaunista puremista. Puremista nuolemista hätäisyyttä ja sylkeä.

Sitten hän työntyi koko painollaan suurella kalullaan Janinaan. Janina voihkaisi kuuluvasti. Mies työntyi uudestaan yhä rajummin. Mieskin voihki.

Juhani Palmun alla. Palmu nimeltä Juhani. Lajien synty, synty lajien./Fu-tourist. Travelling is a performance.

Fu-tourist (does it sound like I have a flu?)

Fu-tourist

Future of change, I wish and work for change, to change, for a change, give me some change, change a tune for a change, change clothes, change the way you walk, change the way you live, change the way you talk, change the way you sleep, change the way you have breakfast. I think about it so much it has become a mantra and I begin to play with the thought of change. The word what it means to me, what it means to anybody. It is difficult, because for me, it is a necessity and a self-evident part of life. As I see it people are afraid of changes especially those which demand us to give up something. Changes may have an ominous tone in them. Silent doom, change is absolute, change is fear, change is fearlessness, change is good and bad, profitable, there is a thought of profit in the word. To change there must be something to gain, there must be an end and a new beginning, something good. Economically it can be wise to learn to give instead of taking, but in the light of everything, what happens now in the world, it looks like things do change rapidly, one way or the other. To demand the world to change for better is a cry. Is it a too common a phrase to be taken seriously? What kind of attitudes there are in general towards changing habits, attitudes, altering ways of knowing and looking, eating, wanting and doing. It is requiring substantial volume to make dramatic changes happen. A lot of energy focusing and learning. I say dramatic because changes to make our ways of living sustainable and wiser need a total turnover. That means a lot of work, not looking for easy ways out. There aren’t any.

Hei läski, syö munaa./ Ever fucked up.

Bodies online, pencil on paper, 2015

Ever fucked up

Sarjassamme emotionaalisia hölmöjä keskitymme tänään minuun tai hölmöistä olen ehkä hölmöin.
Emootio, darling, Darjeeling, chip chip kling kling, mustatee, vihellys.
Hän on ehkä söpöin pikku koiruus, mitä rotua lienee. Älä huuda.
En usko lupauksiin. Epätasapainoinen. Ever fucked up. Kuinka litteä voin olla?

Ugly to be plump./Drawing women online.

Fatigue

Tired of confronting thrown dirty cloths of yours. Tired of cleaning man-made deserts. I need you to have to face and own completely and entirely what you make. 

Sky of sky, sky of light, sky of space, pressuring cold, sky without breath, sky of layers that we invade, our particles of what is that. I want to say emptiness, but it is anything but. They are full clouds until they collide, the contradictions entwined in black night coming down. Blackest and lilac space, part of it open but I am thankful for this lack of artificial light. Circling sensations of being small insignificant, breathing when I would like to hold my breath. Tired of this work. Not seeing anything but that above, anything worth seeing, anything worth sensing.

Fatfat

Foobikkojen aika

Bodies online, pencil on paper, 2015

Voisimmeko ajatella, että olemme paljon peloissamme nykyaikana, enemmän kuin ennen? On paljon uhkia, joista luemme ja joihin olemme osin syyllisiä. On aika parantaa tapamme jne. olla hyviä ihmisiä, tarkoittaa hyvää ja tehdä parempi maailma.

Islamofobia ja transfobia toistuvat sanoina usein ja olen kokenut fobia-sanan vilisevän monesti syytelistalla. Fobioita, joita meillä monella ilmeisesti on ja tautiluokituksessa fobia on vakava pelko, joka estää elämästä, viimeisimpänä itselleni vastaan tuli fatphobia. Olen perplexed ja olen terveysintoilijana läskipelkoinen. Tarvitsenko turvahuoneen ja safe spacen? Ei en, minä en sitä tarvitse, vaan se ylipainoinen, jolle ei saa sanoa ylipainosta, tosin en ole kenellekään sanonut, koska minua ei kenenkään toisen läskit niin paljon häiritse kuin omani. Juu, toki turvaa tarvitaan, minua myös stalkataan, joka on ilmeisesti oikeutettua, koska olen niin paha, muttei se tee minusta enemmän foobista, vaikka ilmeisesti on tarkoitus. Ajaisiko stalkkaus pahuuteni pois, kuin manaus?

Kriittisiä ihmisiä kohtaan hyökätään joukolla somessa ja mielipiteeni todellakin ovat omiani. Itse ajattelu on aina vaarallista. Turvallista tilaa kaipaavat juuri ne, jotka puhuvat fobioista ja foobikoista eli joku on turvan tarpeessa, mutta kuka, miksi ja keneltä? Kriittinen ihminen on uhka hauraan ihmisen turvallisuuden tunteelle ja yleinen veneen keinuttaminen on vain niin epämiellyttävää. Miksi näin haurasta ihmistä, joka tarvitsee turvatilan, täytyy mielipiteiltä suojella? Eikö olisi parempi hankkia paksumpi nahka, lukemalla vaikka Shakespearea ja kohtaamalla ihmisen mieli historiamme kautta. Kuka on suojelun tarpeessa, oikeutettu suojeluun ja miten tämä oikeus syntyy? Yliopistossa ajatuksilta ja mielipiteiltä suojaaminen on ongelmallista, koska yliopisto on vartavasten ajattelun testausalusta eli kriittinen vastaansanomisen paikka ja on omituista, että yliopistossa jopa työskentelee ihmisiä, jotka eivät kestä kritiikkiä ja pyrkivät luomaan yliopistoista lastentarhoja, joista siis tulee uusia asiantuntijoita, jotka eivät kestä vastaansanomista. Se, että koulussa ei pyritä ylisuojeluun, yliopisto on koulu, opiskelijat saavat opintotukea, on suojelua itsessään, koska maailma ulkona on kova ja siellä tarvitaan monenlaisia taitoja ja kestokykyä koetellaan, etenkin taiteessa, vai ajatteletteko, että taiteilijalle kaikki on vain kivaa ja tipahtaa helposti syliin? No joillekin käy niin, toisille ei. Yksi taiteilijan ja taiteen tehtävistä on kyseenalaistaa ja se ei onnistu silloin, kun täytyy pelätä työnsä puolesta eli olla ‘foobinen’.

Omaan ajatukseeni, mitä taide on, pelko ei istu eikä käy, vaikka taiteilijoita selkeästi pidetään pelossa yhä enemmän ja taiteilija laitetaan seinää vasten hyvin herkästi ja odotetaan (itse)sensurointia. Joten turvallisuuden tarpeen ja kaipuun tunnistan, mutten siihen voi tarttua, koska silloin lähtee taiteesta jotakin oleellista pois. Se on vanhemmalla iällä ehkä sitä mukavuuden tarvetta, joka tulee hetkellisesti, mutta on este luovuudelle ja tekemiselle, jos koko ajan täytyy varoa. Kun jatkuvasti on varottava, mitä voi sanoa ja tehdä, ettei satuta jonkun tunteita, millaisessa lasitalossa elämme ja pyrimme elämään, onko se katalogielämää, josta annetaan palikat, että rakennapa tuosta ja imitointia, jota sanotaan omaksi kuvaksi, aidoksi itseksi, itseksi tulemiseksi, itsensä hyväksymiseksi sellaisenaan? Kovin ristiriitaista, jos palikat annetaan you know.. Oma tekemiseni on aina ollut poispäin sievistelystä, valmiina annetusta ja elefantit huoneessa on käsiteltävä, joka yleensä sattuu, muuttaa asioita ja ihmissuhteita, ehkä parempaa ehkä huonompaan. Seksuaalisuus, taide ja uskonto ovat ihmisten heikkoja kohtia juuri tässä, mitä voi paljastaa, sanoa, ajatella, olla, mikä on luvallista, turvallista jne. Yhtäkään profeettaa en ole halventanut, joten ehkä sitä fatwaa ei ole ehkä tulossa, mutta on ilmeistä, ettei taide kestä katsoa itseään peiliin sekä transaktivisteilla on kova tarve päästä esille ja sen voi tehdä feminismin nimissä kuten puolustaa islamia ja islamisteja, ihan sama mitä naisille käy tässä taistossa, joten mikä se feministinen osuus transaktivismissa ja islamin puolustamisessa on? Transaktivismin kautta on tullut myös selväksi, ettei mies voi olla feministi, koska naiset ajetaan pois naisten ryhmistä ja hiljennetään, mikä taas kuulostaa kovin tutulta.

Ongelmana on hauraus, joka ei kestä vastaan sanomista, vaikeiden asioiden kohtaamista ja kompleksisuuden myöntämistä, ei edes väärässä olemisen myöntämistä. Kun esimerkiksi alaikäisten puperteettiin ja kehitykseen täytyy voida kajota avun nimissä, vaikka ei ole tietoa, mitä hormonitasapainoon kajoaminen tekee lapselle muuta kuin aiheuttaa enemmän ongelmia, kuten hedelmättömyyttä, olemme jokseenkin oudossa tilanteessa: ketä uskoa ja mikä on totta. Yksikin nuori, jonka sukupuoli on ‘korjattu’ ja hän katuu leikkausta, on liikaa. Sukupuolta ei tarvitse eikä voi ihminen korjata, kirurgi ei korjaa sairasta mieltä. On kyllä kirurgeja, jotka mielellään hyötyvät tästä trendistä, jota moni vaikutusvaltainen ihminen tukee. Kutsun sitä hyvesignaloinniksi ja hyväksikäytöksi. Tilanne on hysteerinen ja moni menee trendin mukana, moni tyttö tuntee olevansa poika enenevässä määrin. Onko tyttönä vaikea olla? Ja tämä ongelma ratkeaa kirurgin avulla? On outoa kuinka sukupuoli voidaan todeta tunnetasolla ja kaikkien pitäisi se vain uskoa. Tällaisen asian takia ollaan valmiita toisinajattelijat ja heidän elämänsä tuhoamaan. Kerätään blokkilistoja, tuhotaan ihmisten työmahdollisuudet jne. Se kertoo jotakin mielenvikaisuudenasteesta ja pakkomielteestä, mikä liittyy myös plastiikkakirurgiaan tällä hetkellä, siihenkin voi jäädä koukkuun ja todellakin olemme menneet liian pitkälle.

Ohje tyttärelle

Urban swimlight what night

Urban swimlight what night 

arborescent dimension, cycles of self-­destruction rhizomatic eschewal of Humanism
in favor of pluralic flaws
repressive views of institutions, we have become blocks of over-coding, 

lines of flight in direction, under order
rationality has its way in making, to be logical in natural way. How I long for illogical, obverse and increasingly dissatisfying false calculations and definitions of wrongs and rights, acerbic, egotist mania
I fascinate myself with numbers, numeric patterns, digits on receipts on streets on buses
routes, pass the way for could you understand my need for fantasy, disorder and accuracy at the same time, and findings 

hoho, obstinate, started feeling inadequate
could you not try like there is nothing else than to impress all the time, because it could be so much better if you didn’t
measure everything force everything
I would appreciate it much
thank you.