Miten nykyään paljas perse on vähemmän ihmetystä herättävä kuin paljaat rinnat? Rinnat ovat henkilökohtaisemmat?

Perse

Persettä pohdiskellessani, mietin nykyistä suhdettamme kehoihin ja etenkin naisen kehoon. Taiteessa alaston keho on perusyksikkö, mutta harvoin sielläkään hyvin erilaisia kehoja tulee vastaan, ehkä nykyään enemmän kuitenkin, kun puhutaan kehopositiivisuudesta, kehojen kauneudesta ja kehon tutkiminen on edelleen kiinnostavaa, voimme muokata itseämme loputtomasti, mutta voimmeko muokata mitä pidämme kauniina ja taiteena, tutkimmeko todella itseämme ja kehitymme vai vain imitoimme ja esiinnymme? Itsensä hyväksyminen on silti, kaikesta positiivisuudesta huolimatta, tänä päivänä todella haasteellista, juuri ehkä itsensäpaljastajien ja menestymisenpakon johdosta, nimenomaan netissä tapahtuvana jonakin jatkuvana itsensä ja toisten tarkkailuna.

Itsensäpaljastaminen on halun osoitus, bisnes ja keho on joku ihminen, kenties taideteos, joka on muokattu ruokavaliolla, treenillä ja leikkauksilla tai ihan sellainen kuin sattuu olemaan, sen kuvaamista ja dokumentointia. Se, miksi haluamme olla kuvassa paljaina, miksi kuvaamme itseämme ja paljastamme mahdollisimman paljon, on minulle vielä hiukan arvoituksellinen asia, mutta exhibitionismi ja huomiohakuisuus lienevät päällimmäisinä ja halu näyttää stereotyyppisen kauniilta on pakkomielteistä. On vaikea tulla huomatuksi lahjakkuudellaan, etenkin kun on nainen ja jokaisen on pakko pärjätä, kuuluisuus ja tunnettuus on ilmeisesti korkein halu, tulla nähdyksi. Pidätkö minusta vai pitäisikö minun olla toisenlainen, on outo ajatus juuri kehon kautta. Paljaat rinnat huomataan, sen ovat feministitkin todenneet. Median huomion saa välittömästi. Onko se sitten naisten vika tai vika ylipäänsä? Olemme kehomme, osiemme summa ja meidät arvioidaan ulkonäkömme kautta, aina ja aina on joku vialla. Rintojen suurennusleikkausten määrästä päätellen voisi kuvitella, että emme olisi kovin kummissamme rinnoista ja nänneistä. Olen ihmeissäni, miksi pullistumat, väljä kaula-aukko ja rintojen välin esittely ei väräytä kenenkään hälytyskelloja, mutta nänni tekee sen? Onko nänni traumatisoiva? Se on se kohta, joka laitetaan lapsen suuhun ja jota voi muutenkin nuoleskella. Nänni on kuin sormenpää, joka osoittaa puseronkin läpi. Katse kiinnittyy siihen melko välittömästi, että ne voi teipillä peittää ja jopa täytyy.

Alastomuus herättää närää ja kummallista kaksoisstandardia, jossa silkka pehmoporno on ihan ok, jos se tapahtuu salilla. Taiteena alastomuus on edelleen outoa selkeästi. Maalauksena menettelee, valokuvana hmm, performanssina menee jo yli. Katsomme alastomia kehoja TV:ssä, se ei häiritse ketään, eivät seksikohtaukset, se on viihdettä, kun meillä ei ole henkilökohtaista kontaktia esiintyvään ihmiseen, se on vaan joku. Riippuuko taas kuka tekee ja kuka katsoja on? En tiedä. Naisen alastomuus on huoraamista, häpeällistä, mies voi lähettää kuvan kullistaan ja se on viihdettä, sille miehelle. Milloin keho ja mitä kehollaan tekee, traumatisoi? Mitä et halua nähdä?

Kun asettuu katsottavaksi alastomana, ottaa ison riskin. Taiteilijana voin sen ottaa, koska reaktio on kiinnostava, siis joko pelottava tai että pornoesityskö tämä. Teenkö taidetta vai olenko aktivisti, imitoinko jotakin? Itseäni kiinnostaa omituisuus, hyökkäävyys, banaalius, vanhanaikaiset tavat katsoa alastonta ja nykyaikainen kehokuvien tulva, pakkomielteisyys kehoa kohtaan, mihin huomio kiinnittyy: nänneihin, läskeihin, muotoihin, ikään ja mitä vielä, onko alaston keho aina seksuaalinen ja miten pakkomielteinen suhde meillä on seksiin? Kun keho on työkalu, on ajatus seksistä myös työkalun asteella, ei henkilökohtainen eikä häpeällinen. Keho on selkeästi kriisissä, sen näkee TV-ohjelmien laadusta, joka on myös kriisissä. Parantavatko paljaat tissit maailman?

Kun on seksipeto.

On hyvä, että tällainen seksipeto pidetään kollektiivisesti kurissa ja hänen luonnollinen palonsa aktiin nähdään ei-hyväksyttävänä ja halveksittavana, koska hän on naissukupuolinen. Miehen halukkuus ja seksismi on luonnollista ja siksi sille on annettava purkautumisväylä, ihan normisti julkinen jokapaikka. Kun nainen tai tyttö on jotenkin jonkun mielestä liiallisesti seksikäs, hänet on nöyryytettävä ja alistettava aivan kuin hän olisi jokaisen haluttavissa, annettava ymmärtää ettei tämä seksuaalisuus ja sukupuoli ole hänen voimansa, hänen kokonaisvaltaisesti käytössään, vaan hän on se jota käytetään. Häntä arvostellaan niin että hän pelkää seurauksia, koska naisen seksikkyys, ulkonäkö ja seksuaalisuus on halveksittavaa toisin kuin miehen. Tätä tehtävää joka molemmilla sukupuolilla on kuin siveyspoliisin tehtävä, voi kutsua henkiseksi turpaanvedoksi, koska olemme jo niin sivistyneitä, ettei fyysinen kurinpito ole sallittua. Siinä naisen tai tytön kävelytyyli, ulkonäkö, pukeutuminen, puhuminen, liikkuminen arvioidaan ja näistä huomautellaan ja ihan kuka vaan voi tehdä sen. Nainen seksipetona on lehtien fantasiakuvastoa, jonka avulla runkataan ja myydään tavaroita, mutta nainen ei voi olla oikeassa elämässä sellainen muuten kuin piilossa ja maksullinen, tosin maksullisuuteen viitataan huuteluissa netissä esimerkiksi ja terassilta, ryhmäkeskusteluissa joissa ollaan kaveriporukalla tosiasialla ja panomiehiä.

Fyysisestä turpaanvedosta saa maineen että on paha ihminen eikä hillitse itseään, kun taas henkinen mukilointi on varsin sallittua ja yleistä, siihen ei kukaan puutu ja vahingot eivät näy päällepäin, joten-siitä-vaan on mentaliteetti, koska jos puuttuu asiaan joutuu ehkä itse asialistalle ja on helpompi olla puuttumatta, sillä mitäpä se sinun elämääsi vaikuttaa. On jokaisen oma asia puolustaa itseään, kummallista on että sitä joutuu tekemään koko ajan. Sehän on vaan yksi tyttö tai nainen, eikö niin, ja yhdellähän ei ole merkitystä varsinkin kun on huono omena ja pukeutuukin kuin lutka, vaikka itse napitin paitapuseron ylänapin aina kiinni, joka myös oli omituista ja huvittavaa. Olin itseasiassa niin kauhuissani että olin kykenemätön kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa ennen kahtakymmentä ikävuotta tai oikeastaan naistenkin kanssa on ollut haasteellista. Eikö olekin huvittavaa. Minullakin on ollut naurussa pitelemistä. Sydämellisiä ja hauskoja tyyppejä, mukavaa että joukkoon mahtuu ja että ollaan mukavia, nussitaanko joo nussitaan, eletään vähän. Näytä paljasta pintaa, ole rohkea, ole hauska, jutellaan, teillä on niin kiinnostavat jutut. Joo mä tiedän, minussa on jotain vikaa..henkilökohtaisuus on jotenkin henkilökohtaista. Jos sun elämästä ja persoonasta puuttuu jotakin niin oletko aivan varma että tiedät, mikä on se todellinen poissaoleva asia ja että alistaminen on se jolla sen voi kompensoida?

Tytön huonous tulee jo syntymässä, vai tuleeko se jo kohdussa vai missä vitussa? Hän on puutteellinen vaikka hän kuinka todistaisi päinvastaista. Hän on puutteellinen eikä yllä samalle tasolle vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ainoa johtolanka tässä on miehen ylivoiman säilyttäminen joka vahvuus ei perustu faktoihin. Aivan samoin kuin fasismissa faktoilla ei ole merkitystä vaan ne halutaan piilottaa ja väittää valheellisiksi. Faktoja ei voi tunnustaa, koska silloin tunnustaisi oman heikkoutensa ja jonkun toisen voiman. Se miten vahvuus mitataan on fyysinen voima ja joukkovoima. Tokihan heikko on vahva kun heitä on monta.

Vaikuttaa siltä että ajatellaan että nainen haluaa niin kovasti, niin siksi mies tarjoaa penistään netissä. Että se on naisen halu. Eikö logiikka ole sama kun kävelee kadulla ja saa kuulla seksististä kommenttia ja siksi kävelee kadulla, niin koska minulla ei ole kaapua päällä, haluan juuri tätä ja ansaitsen juuri tätä, tätä varten olen olemassa. Tämä on se juttu ja kuinka ottaa vastaan väkivalta ja nöyryytys, se mikä on seksismin merkitys, alistaminen ja muuttumattomuus. Koska sukupuoleni on heikko, olen lähempänä lutkaa ja eläintä, niin penis on se jonka haluan, koska en voi muuta, en osaa muuta, en ajattele muuta, en muuksi muutu, ei ole elämää ilman seksiä, nainen on seksiä varten, nuori tyttö on runkkausta varten? Tai siis että ansaitsen ennemminkin tulla kohdelluksi halpana, etten ajattelisi itsestäni liikoja, koska jos ajattelen osaavani ja olevani muuta kuin nussimista ja synnyttämistä varten olen ylimielinen haihattelija jonka elämän arvot ovat vääristyneet. Mutta enkö halua olla haluttu, on kysymys? Haluttavuus: sellainen että haluaa tulla halutuksi kehona ei saa aikaan minussa positiivisia asioita. Se on pääasiassa sitä että tulee pannuksi sen johdosta miltä näyttää eikä tällainen ole minun käsitykseni hyvästä ihmissuhteesta. Tämä on haastava aihe ihan selkeästi, koska asiaan ei ole minun elinaikanani tullut muutosta.

Kokemus on se että ulkonäkö määrittelee kaiken, onko pantava vai ei. Se millainen ihminen olen, mitä teen ja ajattelen ei kiinnosta, ainoastaan se miltä näytän ja se määrittää kaiken. Tokihan olen huono ihminen ja selän takana puhujat ovat hyviä ihmisiä, ihan selkeästi.