Freedom which we yearn, what should it be like and what’s it like?

Opening
Opening
Opening
Opening

HOW MANY FREEDOMS DO WE ALLOW OURSELVES TO HAVE? COULD IT BE CALLED INDULGING NONSTOP what we collectively do AND WAY TOO MUCH, BUT FOR HUMANS NOTHING IS TOO MUCH until it hurts? Going all the way to the deep end full speed is a fun way of looking at what we have ended up doing. Talk about freedoms is an interesting one. How about your fellow man and woman, are you accepting and non-judgmental to their endeavors, wishes and needs? Social norms may seem more accepting than they really are, even here in the open and free Nordic countries, which flow of refugees/immigrants is in part changing, we do say other than what we do and others have more freedoms than some. Muslims can have many issues especially what comes to how women dress and behave and how they think, Islam should take place here and be respected, which freedom and respect is too often much to ask. Respect doesn’t just fall on you anywhere. Freedom here too is such, that we can disrespect religions and make fun of them, all of them, that means critique them out loud and question. It is quite new a thing as blasphemy laws allow even art to disrespect the Holy or do they? Not so sure, since art is a religion kind of and ever so careful these days since Islamophobia is a thing. Islam cannot be critiqued at all. I don’t think so.

Art likes to support Muslims and Islam weirdly enough, so art is a safe space for the poor Muslims looking for peace and harmony. I just don’t know how much human rights you’ll find in the good old contemporary art and are their values Muslim proof? Maybe daylight is needed since even leftist ideals don’t really function there, so in that sense Muslim faith might be a right thing for the contemporary art scene to begin to see itself or the rest of us, otherwise religion is a far away world among perverts, abusers, bullshitters and opportunists, or hold on, maybe not. Jesus Christ!! To rebuild bombed cities would be a responsible thing to go and do, since responsibility is what freedom requires, right? That is what the left cries for, responsibility.

Female behavior is heavily monitored no matter how open and free we think we are, like look what she is wearing, she is too old over thirty. Women do think about the consequences and some what other people think, but boundaries must be pushed for thinking to evolve, just as religious feelings and sentiments must be challenged. Coming to the Northern Europe and think this wouldn’t be the case and we absorb Islam just because you say so and that is multiculturalism? Challenging Fine Art is just as dangerous as challenging religion, lots at stake like benefits and faces. They will destroy you, just try and poke some established power user. Female nipple being one interesting tender spot, get freaked out please. It is what catches the eye, isn’t it, but sexism is hard to do anything about. Enough is when someone says so, depending on who that person is, what is his/her authority, legality issues taken into consideration, right? What kind of legitimized victim position Muslims have and why, is a mystery to me. Freedom is what we want it to be, called our fundamental right and here it is very different in comparison to lots of other places. I don’t know how we see oppression having lived in such wealth, even lockdown is oppressive. We do not have freedom to destroy, but the so-called left thinks, it is fine since feelings are valid, important and all defining as are positions. Art the eternal and well-chosen on the side of the good supporting our mental well-being solving the biggest problems of humankind inside the white cube. Somebody throw a rock.

How much do we want to be free, let others be free the same way and is it an utopia, since we do dream about freedom quite much and fantasize freedom is something fantastic and up lifting and as it happens is easily taken away from us. What do we want from freedom is all the good and it is given, granted. Constructive or destructive freedom must be the question as we are also afraid of freedom. You can’t just go and do whatever.. You have the right to become an artist but.. but what, what but, I ask? There is no but. Men and women are definitely in different situation when freedoms are at play. How free art is I am still exploring and find it stuck to the old stuck-up. It is true women are in a hazardous place what comes to freedom and are hazardous themselves disturbing the peace and again hurting dear sacred feelings. Shouting my choice my body essentially is problematic and abortion is used as contraception, sadly, but. How much your choice impacts others must be asked and how much chosen pronouns must be in use by others and respected? Dictating is what narcissists do. Do whatever is what egoists do. Self-love and freedom somehow joined in with loathing.

It sounds the bestest thing, but we can’t handle freedom, freedom of others it seems, and it goes without saying we need many restrictions set for ourselves and for others to be safe and do the rational thing. Humans need to work with themselves and work in their lives to have stability and continuity and purpose. Life of an artist, the freedom illusion, which isn’t that free after all, is a perfect position to explore freedoms and what to do with little or nothing. Sex of mine makes it even more so. Safety being the weird contemporary bubble and demand for many people a necessity. No need to panic by flow of refugees/immigrants, by climate change, by war but be on guard. Is there somebody to catch you? Women have to think about safety all the time and plan for the catastrophe, which is just right round the corner. Allowing those who think differently and are different do and say freely, is oh so hard for the so-called left. Why do you like your circles so much? Are you afraid of something? Different can be dangerous just like in any middle class circle where shouting too loudly drunkenly is humiliating (look now she is drunk, we can harass her freely, is what freedom can also mean). There are too many freedoms, which is dangerous for democracy some think, for peaceful society and safety of those who like their bubbles. How can we handle the ultimate catastrophe when it hits?

Does social media threaten democracy since there are lots of people who are forbidden from using their platforms to speak on grounds they are themselves a threat and do hate speech? To speak hatefully is to say biology matters, sex is real and female body is very different to male body. The left fails, Trump wins. But even creativity needs strict rules and frames to evolve and grow and for us to be productive, how is it with free speech? I don’t need art system to control me. I feel they are the same thing, creativity finds its way as does free speech. It wouldn’t be creativity if it didn’t. Just don’t get discouraged by control freaks and people who can’t handle your opinions. Art and speak are restricted quite much in our free society. Somehow it looks like we don’t want freedom and don’t want to be free, only look like we are. Being able to travel I suppose, is the ultimate freedom experience for the contemporary human. Routines and everyday life kill freedom? Those who feel free to offend, because it opens up a flow of something, a battle, bring out the truth in stuck up places and poke fun and are absolutely necessary. Social media and its noise has made something to the speed and ways how we react, interact. Innovation there on micro level would be interesting to study and how societies get fractured and constructed again via internet and connection online, uniting people who wouldn’t have otherwise known of each other. Social media itself is democratizing. Activism today isn’t so much. It despises democracy and free speech.

Freedom the ultimate question, who is free and how should we define freedom we can accept and live with, more over who is the authority, who defines freedom of speech and how we speak, what is the right thing to say and why. What other can it mean than person is free to speak his/her mind everywhere if he/she wants without fear? To be able to say and do, express, we have to use consideration, supposedly we have lots of freedoms in Europe until we don’t. I don’t see it freedom to be monitored and be policed, that is restricting personal space and creating fear. Restricting freedoms has come to show in full through social media and pandemic, which entity SOME practices American idea of freedom, which we here in Europe need to consider as much as we can, but we are under the power of these massive companies. What does it mean and do we want to live by American ideals, movements and laws? Imperialism which big business is, not globalism to my mind, entertainment, intersectional feminism, neoliberalism, BLM, trans-ideology, penis is a female organ too accepted as such everywhere without criticism, because critics are silenced and everybody is afraid of losing everything. This culture is open to freedom to exploit, manipulate and rip of/ we are ready to be exploited, manipulated and get ripped of as a kind of constant and who is doing what in the end to the big issues we face. The user is left puzzled and without much means to influence on how one is used. Social media has opened up how addicted we can get and how easily manipulated we are. Freedom to think for yourself and weigh in on options gets easily lost, us silenced and banned. It is, you think you are doing the thinking, you think you are finding the best you. Social norms are slightly open in most of Europe, but people are freaked out by Poland and Hungary. Rise of the far-right happens when countries close their borders to immigrants from the Middle East? People also struggle to label things correctly and Nazis are everywhere now. Trump and white supremacy as well. Labelling Nazi a Nazi is to label a Holocaust denier, rightly so, who to my surprise continue spreading this horrible nonsense. How do falsehoods serve, we will see. Distributing disinformation, lies and simple falsehoods: freedom of speech is dangerous. Transphobic Nazi is pretty much anybody who objects to the lunacy of trans fanatics. We have to know better and totalitarianism didn’t only happen by Nazis. Polarization is stark and confusion about lots of things obvious. When talking about conservatives how many on the left wing think there are shades to the right? Media doesn’t favor such views. Defending women’s rights puts you easily to the conservative side and you will be shut out from social media and work, which could be almost a relief. Freedom is out there. Nazis give me the creeps, but they do make entertaining movies.. I mean, WW2 is the mother of all topics and one center piece of how post-modern Europe got made, changing clothes and stuff.

Asics Gel Nimbus

guassi paperille, 2008

Aivoverenvuotoja on niin monenlaisia. Ehkä eniten inhoan sitä omahyväistä ilmettä naamalla, joka on läpeensä läpinäkyvä, sellainen joka hyväksyy kaiken, saadessaan kaiken minkä haluaa, tehdessään, kuten aina on tehty. Jotakin muuttumatonta. Sellainen ilme, joka tietää, ettei ole mitään, mihin yksi pystyisi ja mitä tämän tietäminen tarkoittaa.

Normaalia vuotoa, yöhikoilua, päänsärkyä ja uupumusta. Näin juokset oikein. Nostele jalkojasi. Tarkkaile itseäsi, koska sinua tarkkaillaan. Huono selkä on kuin kohtelu, joka kuuluu asiaan, josta ei jotenkin saa kiinni, ehkä siksi, koska se on niin normaalia: olet täysin muiden armoilla ja käytökseen on heti osattava vastata, joten opettele, ja se päälle kaadettu asia, josta voit toki valittaa vaikka moderoijalle tai adminille, tai minne nyt voi, mutta josta ääneen valittaja leimataan, eikä lopulta mikään muutu, mutta leima suurenee ja kohtelu huononee ja sinusta sanotaan, ettet osaa ja olet vaikea ihminen. Narsistille takaisin sanominen kostautuu ja uskotko, heitä on paljon ja että he ensimmäisinä menevät henkilökohtaisuuksiin, koska luulevat, että se koskee eniten, ja että he näkevät sinut todella. Sellaista on ennakkoluulo ja kuvittelun taso on hyvin suppea omien halujen kautta syntynyt, ainoastaan itsekeskeinen, monotoninen ja lattea. Uppoa menettämättä mitään, voit toki, tai uppoa ja menetä kaikki. Onko tämä valinnainen asia? Miksi olla sellaisten ihmisten varassa ja vallan alla, joille systeemistä hyötyminen on ensisijaista ja se näkyy? No, mikä on vaihtoehto? Ne ovat vähissä todella. Mene syvään päähän, mitä sekin sitten tarkoittaa, on aina paras ja tapa, kokea kaikki mahdollinen kerralla, ehkä selviydyt, parhaiten anonyyminä. Siis ääreen, josta voit huudella?

Mutta ei se kokemus nyt ollut se juttu, vaan muuttaa jotakin oleellisen tärkeää, mikä on ollut muuttumatonta, vaikka muuta väitetään ja muutoksesta puhutaan, sen tärkeydestä ja täällä ollaan muuttamassa asioita, asiat ovat nyt muuttumassa. Se, että sinut tönäistään jyrkänteeltä alas, ihan vaan koska voidaan, sitä voi kutsua myös bussin alle työntämiseksi näinä vihreinä aikoina: muista nyhtäistä työntäjä samalla alas. Nähdään pian!

Päästä pois kokemuksesta, joka on ahdistava, jalkasi yltävät pohjaan, ehkä, ehkä eivät. Olet kuitenkin elossa ja toimintakuntoinen. Ajattele, että tutkit tätä tunnetta ja miten syväksi se menee eli äityy. Onko se keramiikkaa, hiekkaa, mutaa vai kiveä, niljaista vai sileää, yhtäjaksoista tasaisuutta pienillä jyrkennyksillä tai pimeyttä ja saat pakkoliikkeitä tai sinun halutaan olevan peloissasi? Älä joudu pakokauhuun, äläkä kokonaan veden alle, kellu. Tämän kaiken voit oppia yksin ja lehdestä lukemalla. Siinä on ihmiselämän hienous. Onko jotakin, mikä ei olisi ahdistavaa ja miksi tätä tunnetta täytyy vältellä, siinä velloa että voivotella? Aivan kuin pystyisit siihen. Vitun ikuisuudessa sulattamatta aivojasi. Ai missä?

Kerro lockdown-ahdistuksestasi, kun et päässyt ulkomaille tuulettumaan, ja mikä tärkeintä, jakamaan kokemuksiasi ja elämään isolla E:llä, koska elämä jää elämättä, jos et koko ajan pajata siitä ja tee niin kuin tähdet ja seuraa ja sinulla ei ole tiettyjä asioita ja et liiku. Katsokaa minua, kaikki jaetaan, paitsi harmaat kohdat tai ne silloin, kun muu joukko ymmärtää olla empaattinen. Omakuva on nyt in. Näetkö hikikarpaloita tai ihohuokosia, koska mitään muuta ei tule ulos, kuin imitaatiota ja toistoa. Katso, tee näin, eikö ketään muuta häiritse kuinka mitättömät asiat ahdistavat? Ahdistaako? Vai oliko se oma mitättömyys? Ai, onko mitätöntä olla eristyksissä kaksi viikkoa tai jopa kuukausia? Mitä se on ihmisen historiassa? Entä kun ei ole ketään kertomassa, miten tehdä mitäkin ja milloin? Entä kun ei ole alustaa, jossa ilmaista itseään? Auttaako ryhmähali, auttavatko avuliaan oloiset lehtiartikkelit vai onko niiden tarkoitus vain ojentaa meitä, aivan kuten toimittajien nykyään sosiaalisessa mediassa on tapana? Empatia on päivän sana. Tule esiin ja kerro tunteistasi. Tai että, olet opetellut tulemaan toimeen ei millään. Tämä ei siis olekaan mindfullness-harjoitus?

Kuinka ottaa huomioon iho ja uhriasema? Siis mikä ja kenen? Ahdistus on tila, johon kasvetaan ja se täytyy oppia näkemään mm. kemiallisesti tuotettuna tilana ja ryhmän tuottamana. Olemme oppineet tarkkailemaan toisiamme ja itseämme tunnetasolla niin paljon, että negatiivinen on jotakin todella pahaa. Ahdistus on vasta vähän aikaa opittu huomaamaan ja sanomaan ääneen, mikä on ollut iso askel johonkin suuntaan, tunteiden sanallistaminen. Ennen ahdistuksesta oli ihan turha puhua, koska se oli ongelmista pienin. Kaikkia ahdisti. Toiselle ahdistuksen aiheuttaminen on edelleen harmittoman oloista huvia, aivan kuten ennenkin, tietoista ja tiedostamatonta. Ei toisen ahdistus edelleenkään aukene kenellekään, koska toisen tunteminen saati, mitä kukakin tuntee on mysteeri edelleen. Mistä ja miten ahdistusta aiheutetaan, onko toisella ylipäänsä tunteita ja millaista ahdistuksen kokemus voi olla ja kuinka se vaikuttaa elämänlaatuun (latuun). Ahdistusta aiheutetaan vaikka tekemällä kaikki asiat aina samalla tavalla ja laatikkoistamalla että byrokratisoimalla, koska se on turvallista ja myös kostona, aivan kuin se olisi joku uusi ja toisaalta pahin asia tunnekartalla, jota kokeilla ja testata tai että joidenkin ahdistus on syvempää ja pahempaa kuin joidenkin toisten ja ne toiset on otettava huomioon paremmin tai on tunnettava kuin he, heidän kärsimyksensä, mitä kristinuskossa harjoitetaan. Kärsimysharjoitukset Jeesuksen kokemusten kokemiseksi ja hänen asemaansa asettumiseksi, ovat hyvä esimerkki. Kuinka elää ahdistuksen kanssa, on oppimisprosessi ja että ihmiset tahallaan haluavat pahaa oloa toisilleen, kuinka elää tämän faktan kanssa, on kristinuskossa oleellisessa osassa: koko kristinuskon kehityksessä ja itse uskonkappaleessa, uskossa että omassa kasvussamme. Miten annat anteeksi ja voiko kaikkea antaa anteeksi? Mikä kärsimyksen tarkoitus on ja miten kasvamme kärsimyksessä, koska sitä ei voi välttää? Miten paljon kärsimystä voi kestää ja kuinka kärsimys mitataan tai mikä on ylipäänsä kärsimystä? Miten ymmärtää tunteiden ja ihmisten suhde tai kuinka paljon voi antaa tunteiden hallita yhtään mitään lopulta? Itse olen löytänyt zen-asetuksen, koska on asioita, joille en voi mitään, hyvin usein katson, mitä tapahtuu. Kysymys, miksi tuo ihminen tekee noin, on hyvin tärkeä eli yritän ymmärtää. Tunteiden kemiallinen luonne helpottaa ymmärtämään, että tunteitaan voi hallita ja tunteet eivät todellakaan kerro totuutta ja hallitse siinä määrin kuin annetaan olettaa tai halutaan.

Tunteisiin vetoaminen on hyvin tavallinen vaikuttamisen keino, manipulointia. Kun se ja se asia ahdistaa ja siitä kirjoitetaan lehdissä, olen miettinyt, mistä lopulta kirjoitetaan. Kirjoittaako toimittaja omista huolistaan muiden kautta ja millainen kuva ahdistuksesta lehtiä lukemalla tulee, koska ahdistus kuulostaa kansantaudilta ja mielensairauksien lista sen kuin kasvaa. Millainen ihmiskuva syntyy tästä puheesta, jota ahdistuksen avulla käymme, etenkin kun ahdistuksen aiheet vaihtuvat uutisotsikoiden mukaan, kuten mistä panikoida seuraavaksi? Syntyykö meille empaattisempi yhteiskunta, kun nyt puhumme ahdistuksesta julkisesti ja onko ahdistus sairaus vai jotakin minkä kanssa kaikki elävät? Onko sellaisilla ihmisillä ahdistusta, jotka eivät avaudu tunteistaan jokaiselle? Kyllä, se vaan ei joko kuulu muille tai kokija ei usko avautumisen helpottavan tilannetta. Tiedostammeko paremmin ongelmakohtia todella vai synnytämmekö tyhjästä uusia? Kuten itse luulen, luomme luuppia, jossa lillua yhdessä, saamatta sen suuremmin mitään aikaan, edes yhteisymmärrystä asiasta, koska lopulta se, mitä tapahtuu, on hyvin itsekeskeistä katso-minua uhriutumista ja kaiken yksinkertaisimmankin ongelmallistamista todella monimutkaiseksi itsekeksityksi sotkuksi, joka siunataan tieteellä, sotku, jota jossain vaiheessa joudumme todella ratkomaan. Katsotaan, kuka pyytää anteeksi ja kuka hajoaa murusiksi yhä uudelleen ja uudelleen, ja sehän on se, josta draama syntyy, siis reality ja ohjelma. Jostakin syystä, hyvin perusasiat ovat hukassa eikä kiusaamista saada kitkettyä, vai onko se ihmisen perimmäinen luonto?

Mikä sun ihmiskuva on? Ihminen on siis muutakin kuin kävelevä lihakasa, joka täyttää vain omia välittömiä tarpeitaan? 2019

Haetaan runouden asiantuntijaa, ei alastonkuvia. Alastomassa kehossa on oma runoutensa. Myös digitaalisissa kuvissa genitaaleista? Niissä varsinkin.

Object making noise, 2017
Haetaan runouden asiantuntijaa, ei alastonkuvia.
Haetaan runouden asiantuntijaa, ei alastonkuvia.
Haetaan runouden asiantuntijaa, ei alastonkuvia.
Haetaan runouden asiantuntijaa, ei alastonkuvia.

Äkkilento Roomaan 58e.

Don’t you have to be rich to be fuckable? Sure, and easily discarded. LMFAO. Say tits.

ART OF SELFIE. 2015-2021

Get as close as you can to c. 2016

In art sex has got a big role, bigger than anyone likes to admit. Maybe in sex art also has a role. one can hope, maybe artsy angles and plots, not leaving anything to imagination though, no. Look deep into the holes and how big any body part is, otherwise we don’t see and seeing is believing. Sex the act and sex of anyone, sex the biggest issue we have, is also the mess, we can’t get enough of. Which has led me think, do they, art and the children of the revolution, understand feminism (leftism really already is a lost cause and far away from its original purpose) at all, or is it just something to grab and use as a shield to look and sound better? Well they can’t all be feminists. Freedom doesn’t mean you can do whatever or does it? Freedom in art somehow ends up being a mess or is it the tight control of artists and the system that is destroying something very essential? I have always hated being monitored and controlled. The need for controlling art and artists is there. Art the beacon for feminism and leftism today, what a laugh, feminism and leftism, the beacons for art, I wish. Hope you are getting paid. Why are these things on the surface only? Feminism the sellable object is thrown around like it was something handy and making the user absolutely a good person, better than most- sticker on you.

Beginner’s guide to feminism for people who don’t know anything about feminism might come useful and this seems to be the case today more and more. Clearly many people think it is fine to destroy in the name of feminism mostly women, their careers and bodies, and feminism itself, but to sexism nothing has happened and checking anybody out is normal behavior, part of the curve and curves who has them, I mean, what and who is interesting and how anyway? Nude images are to humiliate and not art? Could be. Be it one is humiliating oneself only, isn’t it part of doing art, you make yourself vulnerable and put yourself out there…Depending on the person’s intentions and who it is, is nude. Nipplegate awaits forever. We just want to take a look. The very very frightening female nipples pointing at you. People who have grown into culture infested with porn are the ones who humiliate the most? Who knew? And men group together just as always to watch and laugh. I don’t like to explain, but c’mon, you are not this daft? Must be biological as it is obvious and repetitious.

To understand the nude is tricky, maybe a deep dive into art history could open up the difference between men and women in art. Why still so slow, I wonder. You talk about change, but you do not change, but you do change, don’t you, you must know what, when and how? You do want change, don’t you? What is the change we are experiencing, could you answer, because it looks weird? I would like to hear an analysis. Not going downhill, are we? Become rich and famous? How art. Sure there is #metoo (did I write it correctly?), but is the impact in the headlines of who is the biggest crook and social media visibility being who got violated the worst? Actress got treated terribly while alone in a hotel room with this big shot who has been doing the same thing for decades (we just heard whispers about it) and they really do not learn anything, because the powerful don’t have to. Action of changing the industry of arts is far more difficult, because putting yourself on the line is extremely dangerous, but is it impossible and how afraid are these people? Sex is this big thing and female is the wrong sex, that is why she can have an impact since naked female body is causing shame, what this slut anyway and did what, I mean, dear Lord. Shaming women is very normal in very conservative communities, men can do whatever and they will and want. It is accepted, but feminism is interesting, isn’t it, or the feminist perspective in a work of art, oh and ah. You have a good camera. Yes, we support, as long as it remains on the surface and in talks. Heavy lifting can and will damage careers. But what can you do? Are you talking about abilities or options? Abilities of a woman possibly, because men can’t be feminists? Well, excluding women comes so easily, it is almost funny.

One can still be puzzled by, as the rituals and talks stay the same, the effort, what is the impact really, if there is any in this noise and aggression? Headlines of successes and what did J.K. Rowling say? Ending up changing nothing since for people in power sex is a way to use power. But maybe sex change (gender reassignment surgery) is a good idea, since being female means you get fucked and you get to look good, ultra feminine and being a slut is accepted? It is all about power and why power is important in art, is that it is the primitive, a primal desire and someone has to decide what: the need for power and sex is absolute and destroy and corrupt absolutely? What kind of power does female body have as her power has to be taken away and denied? Not minuscule obviously.

Media pays just as much attention to women’s looks as ever, it is how articles about women begin. Being bossy is cool? So, it is a compliment, you validate worth and capital and how women get ahead in life? It could be sexism has increased because of looks is massively important in the contemporary world, misogyny, a new word for many is accepted against those who think differently. It defines you and what you are able to do, how interesting you are and how you are interesting. Interest lies in everyday in fuckability and how power is used. I have been wondering the term fuckable ever since I heard it behind my back, literally over and over again and I am not looking. It has a flavor of easy to use, bragg about and forget just like any other thing that/who has a wrapping. So why talk about art, fucking is much more interesting like sports, over and over again, look at her ass. There is nothing much else she has (very possibly the source of my sadness). Why even be bothered by this, everyone uses sex to get something, right? But why in art and whoring is ok when you are an ultra feminine minority? So many wannabes and so few roles. I was hoping independent thinking and making of art would have progressed by now and become mainstream. One can hope and get disappointed sorely, like what happened to universities?

PS. When the head of an art institution got fired in Sweden for analysing fuckability of women, I felt like I’d like to see a porno opera. Naked people singing arias and fucking maybe for hours in bright lights audience sitting on wooden benches asses in agony without intermission drinking wine. It is time for drunk fornication, the time of fornication in public doing and enjoying art, because what else is there. Get another one and on and on. Porno opera would be so successful, tickets flying and prices getting affordable. No getting rich in porn. Checking abilities and stuff. Cameras!

Some torture, pencil on paper, 2015-

Trying to understand really, do faces tell much how dangerous the world is and who can be trusted?

Killer, pencil on paper, acrylic on canvas, 2022

How do we read faces nowadays and to what features and details we pay attention to? Light, shadows, color of the light, background, skin and shape of the face, youthfulness, freshness and an outgoing fun feeling. Who looks like fun, some use the word sassy. Women are obsessed with the shape of the face, that nothing is hanging, fat or loose, everything is taped, you can put tape on your neck, under you tits. Wrinkled, spotted, off, uneven, bulging, even pores are too much, lips are too thin in comparison to someone else’s. Envy is pretty rampant. Any kind of abnormal spot is hideous and must be erased. Roundness is a hint of fat. Still natural beauty isn’t much, faking the natural is the it thing. There is fake everywhere. Fat should be in the right place, nature places it all over one’s body. Now we see color of the skin to the extent white is evil. Black can do whitefishing but whites can’t do blackfishing. What a battle with visuals and owning what nature has made. Who owns a fat ass owns it, but blonde hair is just color, but it can be added just like fat. It is difficult enough to deal with human mind. Somehow you always do wrong, but to add complete manipulation of the image and how that reflects to the real world and what happens there outside the virtual world, when we live much in the virtual and madeup.

We distrust heavily, what we see online, adults I mean. It is a mere matter of survival and knowing how and what. Deceit is normal since there is so much to gain with deception and lying. Dangers are really how fakes are seen, maybe we answer with deceit back, deceive the deceiver and steal or just to bully, which is fun for many and create drama, which is a business. Study the deceiver and the methods used online. Human face needs quite a lot of grooming and the space we are in needs adjustment to look good online, that is what we want, to look good and wealthy. Anything you show is judged, therefore why not play with it. We like to play and do gimmicks. Images of people that are not manipulated at all somehow are the most interesting. She is there as she is and we do read the face immediately with our biases and using only biases which are always there, funnily yes. Being afraid of what people think is a real fear since thinking we know works in the world and thinking it doesn’t because we are open-minded now is naive. Strangely millions of years of evolution got quicker and we are altered to a better species. Accepting and humaine, as we say of the good people, which sudden change is truly fascinating in some sense. It’s a miracle like everlasting youth. You can obviously do bad things, but don’t get caught, is the tune of the day like always. Slowness and messiness become more intolerable as the virtual moves so fast. Thinking how would we deal with not having the internet?

Immerse into art eli upota taiteeseen eli nykyään olla osa teosta fyysisesti myös, ei ainoastaan omassa mielessä.

Tämä elokuvallisen 3D:n oloinen tapa tulla osaksi teosta on helppo toteuttaa virtuaalitodellisuudessa virtuaalitodellisuuslaseilla ilman taidemuseotakin, miksi siis vielä tarvitsemme fyysistä museota etenkin kuvataiteen osalta, kun ja koska elokuvien supersankarimainen maailman kokeminen ja tekeminen tuodaan osaksi näyttelytehtailua ja turismia eli bisnestä? Jostain syystä tarvitsemme kuvataiteen taiderituaalin, tärkeän taiderakennuksen, näytelmän ja dokumentoinnin omasta kokemuksesta eli käynninkohteen, matkan. Fyysinen on vielä olemassa oleva ja merkittävä asia. Meidän on tunnettava käsillämme ja todistettava jotakin fyysistä. Fenomenologia on paljon käytetty tutkimusmenetelmä taiteissa, tutkien juuri, mitä taide tekee maailmassa, saa aikaan jotakin näkymätöntä meissä ja kuinka taiteen luomaa tunnetta mitataan, mitä tapahtuu, koska reaktio ja reagoida ovat päivän sanoja, tai jos ei tapahdukaan mitään, kuka tutkisi sitä.

Fenomenologinen sanasto ja sanallinen kuvaamistyyli, kuinka taide koetaan ja mitä taiteen kokemishetkellä tapahtuu, ovat isossa osassa, kuinka taide esitetään tänä päivänä ja mitä taiteelta halutaan. Haltioituminen, uppoutuminen ja taiteeksi tuleminen myös kuvaavat sitä, mitä nykyihminen jatkuvasti hakee, elämyksellisyyttä, itsensä esineellistämistä, jatkuvaa liikettä, katsotuksi tulemista, muutoksen tunnetta, elossa olemista (mikä on lähes synonyymi, ettei ole tylsistynyt), löytämistä (ehkä tiedämme, minkä) ja hyvässä tunteessa lillumista, eräänlaista jatkuvaa ekstaasia, pyörimistä, katsomista ja katsottavana olemista, esityksenä ja esityksessä olemista. Kun nämä puuttuvat masennumme ja ahdistumme, koska emme osaa olla ei-missään pääsemättä ns. mihinkään. Kuuluisan taiteilijan maalaukseen uppoaminen on Liisa ihmemaassa-kokemus, joka sopii perheille kuin mikroskooppisesti annosteltuna vaarattomana henkilökohtaisena tutustumisena taideteokseen. Sieltä voi poistua, kun on saanut tarpeekseen, tarpeellisen annoksen jotakin tuotettua hyvää.

The Rise of “Immersive” Art, Why are tech-centric, projection-based exhibits suddenly everywhere? https://www.newyorker.com/news/letter-from-silicon-valley/the-rise-and-rise-of-immersive-art

You’ve seen ‘Van Gogh: The Immersive Experience.’ Now experience a real Van Gogh.

Here are all the area museums where you can find the post-Impressionist master’s work. https://www.washingtonpost.com/dc-md-va/2022/02/17/guide-to-van-gogh-paintings-dc-museums/

On erikoista, kuinka luomme fantastisia illuusioita pinnan manipuloinnin, värin ja kuvan avulla ja haluamme kuvitella sen olevan totta. Kokemus kuvaan uppoamisesta halutaan tuoda tilaan heijastuksilla kuuluisista maalauksista, ei-mistä-tahansa pinnoista. Pinnat, jotka ovat tärkeässä osassa nykyään, virheettömät ja arvokkaat maalaukset, joiden tekijöillä on kertomus, kuin jokin pyhä ja hidas. Kokemuksen näyttäminen, sanallistaminen ja kuvaaminen on taiteen kenties oleellisin asia, taiteen kokemisen kertomuksellistaminen ja taiteen/taiteilijan kertomus, jossa katsoja on mukana on turismia ja tirkistelyä ja taiteilija on ammattina edelleen hyvin outo ja taiteilija ihmisenä kuulopuheiden varassa leijuva hahmo, jota katsotaan. Kertomus, jonka kauneus halutaan kokea ja hirveys, jota halutaan yhä uudestaan päivitellä ja ihmetellä. Kuka kuvaa turistin kokemuksen ja mitä se maksaa? Millainen on hirveä turisti ja voisiko taiteena upota turistin kokemukseen? Sehän on jo banaali, aivan kuten Vincent van Gogh? Van Gogh ei jostain syystä lopu, eikä banalisoidu, vaan ruumiillistuu ja vahvistuu mielissämme väkevänä.

Kuvaamisen ihmemaassa tekee turisti itse ja jakaa kokemuksensa erilaisille alustoille (valvontakamerat ja valvojat, moderoijat, toimivat tekemisen rekisterijöinä myös). Luodaanko tässä jotain uutta vai olemmeko luupissa ja miten pitkälle maalaukseen turisti voi upota, uppoaako hän myös taiteilijaan, historiaan ja millaisen jäljen turisti jättää, mikä on virtuaalisen merkitys taiteelle ja millainen viihdekeskus taiteen paikka on ja kiinnostaako muu kuin viihtyminen ja onko se, se hyvä joka halutaan? Taiteilijan jälki on hyvin dokumentoitu. Se on yksilöllinen ja ainoalaatuinen, mikä luo arvoa. Arvoa luodaan myös paikan, nimen, kuvan, monistamisen tai harvinaisuuden ja teknologian avulla, mutta mikä se arvo on, joka halutaan? Rahaan uppoaminen toki kiinnostaa ja arvo on paljonko maksaa. Arvokas asia on se kokemus, jonka joku henkilökohtaisesti tekee, kokee, näkee ja jakaa muille, mieluiten useasti kiinnostavissa paikoissa. Aivan kuten van Goghin kokemus elämästä luo arvoa hänen maalauksilleen ja paikoille, joissa hän eli. Miten siis luoda kauneutta, kun kokee lähestulkoon vain hirveyttä ja vastoinkäymisiä, joita turisti haluaa välttää? Onko siinä van Goghin tärkeys ja sanoma ja mikä meitä kiinnostaa hänessä, suo, johon haluamme upota pääsemättä pois? Vai vain hänen kädenjälkensä, aiheensa, kasvonsa ja elossa oleva tarinansa eli pinta, joidenkin kertoma tarina, josta jää aina jotakin pois ja uutta ilmenee?

Olla osa jotakin suurta, on moderniuden ja nykyihmisen tarve, tulla isoksi ja osaksi ja kohteen tekijäksi, koska se on mahdollista ja meillä jokaisella on ideoita ja ajatuksia millaista elämän tulisi olla ja mikä on kiinnostavaa. Ajatus on luoda oma elämänsä ja itsensä yhä uudelleen nopeammalla tahdilla. Tulla jonkunlaiseksi muuttujaksi ja liikuttajaksi eli tärkeäksi, maininnan arvoiseksi, muistettavaksi. Olla osa esimerkiksi elokuvaa tai luoda oma elokuvansa, on jo mahdollista kokea ja tehdä kenelle tahansa. Kokeminen on ensisijaista, niin on myös tekeminen, luominen, hiukan kuin olla Jumalan osassa kliseisesti, mutta silti niin todesti. Samaa teemme maailman matkoilla, otamme maailmaa haltuun ja koemme sen, nykyään mahdollisimman turvallisesti. Seikkailu, jonka haluamme myös kuvittaa, tapahtuu ehkä rannalla tai baarissa eläessä ja kokiessa. Hienoinen ongelma on kaiken täsmällisyys, suunnitelmallisuus, loputon viimeistely, täydellistäminen (usein kuvaa varten) ja tuottaminen, sattumanvaraisuuden vaarallisuus pelottaa ja siksi riskien eliminointi on tärkeää. Puute ollen se, mitä todella pelkäämme. Pelkäämme upota, mutta haluamme upota. Tartun näihin ristiriitaisuuksiin ja ajattelun omituisuuksiin, koska ongelmanamme on kohtaamattomuus, jatkuva ahdistuneisuus elämän hiljaisuudesta ja todellisuuspako. Mihin kaikkeen voi upota? On vaarallisia asioita ja vaarattomia, hauskoja asioita. Taiteen tekemisen riski on katoaminen, kaikesta riskin ottamisesta huolimatta, kukaan ei huomaa eikä ketään kiinnosta. Siksi myös taiteen volyyminappula menee yhä kovemmalle ja koko kasvaa. Voi tulla kuolemansa jälkeen nostetuksi upoksista, koska on ottanut itseään isompia riskejä, hylännyt normaalin elämän taiteen vuoksi, mikä on meille kaunista ja mitä voimme ihailla.

Lähdin tätä ajattelemaan taiteilija hyödykkeenä-ajatuksesta, miten taidetta ja taiteilijaa nykyään käytämme, mihin taiteen ajatusta käytämme, ajatusta taiteilijasta jonkin luojana, jossakin ei-missään tehden mitättömästä merkityksellistä. Hyödyn-ajatus on hyvin ilmeinen kaikessa minkä mielestämme täydellistämme, koska miksi tehdä mitään, mistä ei olisi hyötyä taloudellisesti ja mahdollisimman pian? Hyötyä kenelle ja millaista hyötyä? Itselle, olemme ja pyrimme keskiöön, näkyviin ja haluamme itselle kaiken mahdollisen. Mitä muuta on hyöty, jota tavoittelemme ja mittaamme, ja miksi raha mittaa lähes arvon ja vie kaiken huomion? Koska rahaa on maailmassa enemmän kuin koskaan ja uutiset taiteesta ovat numeroissa ja tehdyissä tuotoissa ja siinä on myös taiteen kiinnostavuus lukijalle? Nykytaiteen kantaaottavuus-vimma on myös yksi hyötyajattelun ilmentymä. Taiteen hyödyllisyys on sen poliittisuudessa ja aktivismissa, sen näkyvyydessä ja puheessa, jossa ollaan heikomman puolella. Haalitaan rahasummia ja ollaan heikomman puolella? Nykytaide luodaan puheen ja median kautta, mikä on osa sen hyödyllistämistä, koska taide on kulutushyödyke, poseerausväline ja se on myös voitava ymmärtää laajemmin kuin pienen rajautuneen joukon toimesta. Ehkä siinä näen maalaukseen uppoamisen tarpeen ja pienen epätoivon vivahteen. Taiteen ymmärtäminen taas on omituinen ajatus. Milloin taiteesta tuli se, jota on vaikea ymmärtää, nähdäänkö taiteen arvo vasta, kun se avautuu sisällöllisesti? Joskus on ollut maailma ja Jumala, jotka ovat olleet vaikeatajuisia ja taide on ollut selittäjä ihmisille, jotka eivät ole osanneet lukea. Uppoamisen kokemus on siinä maailmassa hyvin konkreettinen. Tuleeko maalaukseen uppoamisen tarve luksukseen uppoamisen tarpeesta vai halusta nähdä syvemmälle pigmenttiin, taiteilijaan, käsialaan, tekemisen hetkeen ja väriin, mielikuvituksen puutteesta, kuvittelun vaikeudesta vai onko kyseessä tilan ja taideteoksen uudelleen kokemisesta ja käyttöönotosta, turistin uudelleen ohjaamisesta taiteeseen, koska mitä muuta taide on turistille kuin ekstra ja lisä kokemukseen kohteesta, jossa taide ei ole muualla kuin museossa?

Kuvitus kohteen esitteessä on kuin Map of the Problematique (for the privileged with help available), I can’t get it right, kuten Musen kappaleessa sanotaan. Hyvä ja oikein ovat vaikeita ja niissä on ihmeen tuntu. Hyvän ja oikean tunnistaa asiantuntija. Turismi tuo lähelle kuinka ihmiskunta on uppoamassa (sinking) ja turismin vaikutus ilmastonmuutokseen vaikuttavien päästöjen osalta on 5-8% luokkaa https://unfoundation.org/blog/post/climate-issues-to-watch-in-2022-a-year-for-more-action-and-bigger-ambition/?gclid=Cj0KCQjw0umSBhDrARIsAH7FCodqakJ70zbafiaw8A5yF6aaIdmLKHLpPP9_RbTpYeCWCZtlHUrKrKkaAi52EALw_wcB riippuen keneltä kysytään. Turismin määrän uskotaan kasvavan runsaasti vuoteen 2030 mennessä. Miten taidematkailu ottaa tämän huomioon ja kuinka hanakasti taiteilijat vastustavat ja kyseenalaistavat taideturismia? En ole huomannut. Kommentointi ja huolestunut taide ovat synkassa lehtien otsikoiden kanssa, tosin lentämiseen ei viittaa yhtään kukaan ja halpojen matkojen mainostaminen on edelleen ok, koska ahdistus hiipii, kun ei pääse helposti ulkomaille. Olemme huolestuneita, miten ihmiset jaksavat ja pois lentäminen on yksi ratkaisu. Upota roskaan on melko paha skenaario ja ongelmamme saastumisen suhteen ovat jo megaluokkaa, mutta turismin tarkoitus on olla näyttämättä ongelmia, tarkoitus on, että ongelmat ovat toisaalla ja helposti ratkaistavissa jonkun toisen toimesta hetkeksi. Taide lisää tietoisuutta maailman tilasta, mikä on sen nykyinen tehtävä, tiedottaa ja osoittaa sormella. Virtuaalilasit eivät vielä suodata ilmaa ja poista hiilidioksidia tai kärsimystä. Olemme tietoisia kärsimyksestä ja paskan määrästä. Taide elää sulassa sovussa saastuttavan elämäntavan kanssa eikä se ole taiteelle ongelma, muilla on ongelmia, ei taiteella, koska taiteessa ongelmat lakaistaan maton alle ja taide on bisnes, joka elää turismista myös.

Climate Change & the Need to Support Sustainable Tourism: a Moral Dilemma? https://roundtripfoundation.org.au/climate-change-the-need-to-support-sustainable-tourism-a-moral-dilemma/?gclid=Cj0KCQjw0umSBhDrARIsAH7FCodabSrsxC6dk-1f395Lb5FDb6vYKh9aVtLV-jelWr3pdqq_N9CScn0aAhbPEALw_wcB