Man-made deserts, they need to be described and depicted on emotional level and paint paintings when there is nothing there, somehow and yet all we need is close by.

Man-made deserts, gouache on paper, 55*75cm, 2009

Fatigue

Tired of confronting thrown dirty cloths of yours. Tired of cleaning man-made deserts. I need you to have to face and own completely and entirely what you make.

Sky of sky, sky of light, sky of space, pressuring cold, sky without breath, sky of layers that we invade, our particles of what is that. I want to say emptiness but it is anything but. They are full clouds until they collide, the contradictions entwined in black night coming down. Blackest and lilac space, part of it open but I am thankful for this lack of artificial light. Circling sensations of being small insignificant, breathing when I would like to hold my breath. Tired of this work. Not seeing anything but that above, anything worth seeing, anything worth sensing.

All the things u can do by the pool





All the things u can do by the pool, guassi, 2009

All the things u can do by the pool

Meet a naked vibrating man, to be an inconsiderable prick and float. Take part in an orgy, routine penetration, make love, moan, hold your feet in the water, move your feet, have a drink, have another drink, have a tan, put sun lotion on, jump in the water, splash the water, play in water, smoke a cigarette, watch the sun, lie on a towel and watch the sky, watch swimmers, watch clouds, watch people have sex in the night. Make a movie with your phone. Dance holding your phone.

Kasa tematiikka, problematiikka tai miten sen näkee, jotenkin hallitsevana esteettisesti, häiritsevänä, selvittämättömänä, tapana säilyttää asioita.

Maisema, guassi, 55*75cm, 2009

Kasa/maisema, savi, 2012

Kiinnostavaa on, kuinka ajattelemme, että kaukana on aarre. Toki, kaukana on monia aarteita. Tuo haave kaukaisuudesta voi olla niin sokeuttava, ettei näe lähelleen. Tuo ajatus kaukaisesta paremmasta on kenties ainoa asia, joka on jännittävä, hehkuva, arvokas ja jotakin parempaa, aina vain parempaa, joka on saavutettava tullakseen paremmaksi itse. On löydettävä aarre, kokemus, joka on tavoittelemisen arvoinen ja vaikea saavuttaa, verrattavissa voittoon ja paremmuuteen, jotta voimme asettaa itsemme jakkaralle, jotta voimme verrata hyvillä mielin toisiin itseämme. Kaukaisuudessa on tulevaisuus, kuva, aurinko, lämpö, avaruus, aika, sankaruus, ikä, palkinto, vauhti, löytäminen ja saavuttaminen.

Minne lähtisimme? Minne haaveilemme pääsevämme, on kertomus omasta kyvystämme, tai kykenemättömyydestämme, nähdä, mikä on tärkeää. Tavoitteemme ja tekomme tavoitellessamme paikkaa ovat tärkeässä osassa, kun arvioimme ihmisyyttämme, ja miksi tuo tavoittelemamme on tavoittelemisen arvoista ja kuinka tavoittelemisemme suoritamme.

Kun jonkin oleellisesti tärkeän päälle on kasattava asioita, koska emme näe sitä oleellista. Asioita, jotka ovat hetken kiinnostavia, ohikiitäviä fragmentteja ja todisteita mahtavuudestamme joka meni jo, haluttavia kunnes tulee jotakin uutta yhtenään. Kuinka asetamme haaveemme itsellemme ja toisille on peruspatologiaa, mielemme on kehomme, kehomme on mielemme, jota joko suostumme tutkimaan ja hyväksymään, tai sitten emme. Se voi olla fyysisen vaillinaisuuden ja mentaalisen vamman peittelemistä ja kieltämistä, luuloa vaillinaisuudesta ja puutteellisuudesta johtuvaa halua johonkin muuhun. Fyysinen vaillinaisuus ja mentaaliset vammat ovat niin jokapäiväisiä, jokaisen omia, yhteiskunnan rakennuspalikoita, osistamme rakentamamme kasa on romahtamaisillaan ja ehkä jo romahtanut yhä uudelleen ja yritämme paikkailla, vaikka se romahtaa kun kiipeämme ja kasaamme päälle uutta.

Matkatkaamme mieliimme, siihen melko lähelle, hyvin mutkaiselle tielle ja sokkeloiselle käytävälle, jossa on monia kerroksia, kuiluja, torneja ja vaarallisen näköisiä portaikkoja niin monia, ettei niitä itsekseen oikein tahdo löytää, saati tohdi löytöretkeilemään. Sieltä saattaa löytyä prinsessa, jonka haluja on mahdoton toteuttaa. Oma itse voi olla pelottavin ja paras löytö kohdata. Pelottava etenkin, kun kohtaaminen on tehtävä jonkun toisen kanssa. Toisen, joka kohtaa sinut sellaisena, kuin olet eikä katoa, vaikka et ole prinsessa.