Halki

Rautainen telttasänky, kokoontaitettuja sanomia, hylkiö, mehiläisiä vintillä tai muita ääniä. Ajattelin, kuinka sellainen pieni Buddha-patsas uppoaisi hankeen jos sen kuumentaisi. Seisoin hiljaa nousevalle ajatukselle ja höyrylle. Nojailen sängynreunalla, peitossa on tulppa ja liuennutta saippuaa, oksaisessa kävelykepissä pistin, leivänmuruja, rakoja lattiassa.

Juovat sydämen alkoholissa siellä jossakin, aukaisevat käärmeen ja ottavat sen kuin aarteen. Näin tv:stä. Tänään kävelin lumen peittämää tietää, lunta tippui lintujen jaloista, minun tanssahteleva tieni. Vastaani tuli poika, joka oli pukeutunut kevyesti. Tuli kylmä kun näin hänet vähissä vaatteissa. Hänen pieni koiransa juoksenteli vapaana joka paikkaan tiellä jossa auton jälkiä.

Se mitä minulla on haljenneena,
halkaisin itse.
Jätin pöydälle sanomalehden viereen, en ehtinyt muuta

hörppäsin lasista ja ryntäsin pysäkille.