Tyttö ja puhelin, Always warms my haarat. Hajurako outouteen. Colloquial gap between people, but so much sharing.

Always Ultra Mega Fuck

Accepting human bodily functions which are seen as humorous, act of carelessness when untended, indifference to others, decay, letting yourself go, getting old, noises body makes, smells, remind of diseases and death. The uncontrollable stinks, body and all human weirdness especially for women, all that which makes us ashamed, we all share. It is disgusting and we unworthy in front of the magnitude of shit. We cannot defecate in the presence of anyone or look at the result, we feel ashamed. Hygiene tell of position in society, of culture, of fears and aspirations, how one wants to be seen, what one appreciates or what we think about judgement, because we are judged all the time and we produce shit daily, I hope. For women it is even more difficult as we must hide all that and act as nothing ever happens there and it is of course a good thing mostly, to have good manners, the more as we change bodies more artificial than ever, the topic of what is human appears important to think and do we accept human with all that comes with our bodies? Clearly not. It is a thing we can’t discuss openly, it is seen vile and very personal, still we bleach assholes. Intimate details cannot be heard but still we confess online, how fragile and sexual we are. The something in us that makes us feel dirty and of course it is dirty what comes out of us and filthy is what we become pretty quickly, if we don’t constantly take care of the odourless state we must be and maintain, somehow those who question this unquestionable get a lot of critique. We don’t want to smell anybody else’s shit, sweat, unwashed state and know why that is etc. To laugh is ok. I laughed farting to a phone, since for instance forgetting to put on deodorant makes it quickly in few hours the certain body smells and others will notice your stench. It doesn’t much matter if you took shower the same morning, so out of control body happens fast and shame follows or shaming. Out of control means you don’t care or you don’t notice yourself?

I do understand for women it is a topic of the unspoken and unheard body and what we really are, we detect and understand via smells. To say, you smell good somehow reminds me of what if I didn’t? It is a question of liking, being attracted to and our noses still function as recognising the partner, friend or who can be trusted. The question of what if I didn’t, asks do you still accept me even though I sometimes smell and like not to groom myself all the time? How much grooming a woman needs is a lot, which is also an environmental issue as a status issue (plastics in cosmetics is a massive problem) and how much control and effort does it take to appeal to tastes of others and what does this acceptance do? How do tastes of others effect our lives and must they? It can be a rebellion against neuroticism, femininity, dictating and tastes of today’s demands, grouping and more punk rock and primitive than many can tolerate. It makes people angry ,those feminists again.. nevertheless, to pay attention to how we monitor bodies of others is very acute and impacting everything. When colours of the build environment are white, gray and black, maybe stopping to think about what it means is a proper thing to do. Hygiene is a good thing, but there is a limit to it, when it is illness, it’s taking over everything. I do love soap and it is one of the best inventions. Smelling of soap makes me feel clean and refreshed and I am addicted to feeling that everyday. Getting rid of body smells takes a lot of work daily. Do we even think about it, it is so self-evident and if we could not practice our daily contemporary operations of cleanliness and beauty, would we go crazy and feel inadequate? Primitive and naive state can be liberating for a short while. It is also a question of the northern hygiene culture and sweating for example is very different in warm climates as are the smells and hygiene culture all together so very different.

Flag of sorrow. Naive art/ primitive art, childlike, instant painting is fun and an approach to hunter images.

acrylic on hardboard, 2021

Flag of sorrow

Trust equals love. Since there is no trust, love does not exist. Is it really so? Now I’m a bit scared. We live in a fascist world, you better believe it. How disgusting is that. At this point I lose my strength and fall down. I can’t believe it. I have thought love is life, living, believing, exactly believing, having faith. What if everything you believed in failed you?

But it is impossible to live without trust. To be able to trust that the food I eat is safe. So, far I have survived. 

So, are you saying that the laws for example to maintain the quality of food are made out of love? Community is to protect. Protecting is love. Simply put and said. So, I have rights as a citizen of Finland and EU and as a human being not to live like a hunted animal. A hunted animal, very funny. What if people had a collective weeping. No! But I thought it would give us some relief in these times of sadness and debt. It would be a sight everybody weeping on the street, sharing their grief, to let sadness out, lovelessness, hurt, pain, shame, hate, anger, all negativity. Do you think it would end up in laughter? Yes. Crying is pretty ridiculous. You are such an idealist. That’s why you’ll end up against the wall and be shot.

Rantaviiva osoittautuu äärettömän pitkäksi, kun mitataan jokainen hiekanjyvä/Shoreline is infinitely long, when measuring every grain of sand. 2001. Taiteilija työvoimana ja taiteen tehtävä.

Kronstadt 2001 (kuva Henna SuoMen-ryhmän kanssa matkalla)

Miss Beach having fun, Rantaviiva osoittautuu äärettömän pitkäksi, kun mitataan jokainen hiekanjyvä, Barcelona 2001 (kuvat rannalla with Mikko Lipiäinen)

Huomiomme kiinnittyi merten ja rantojen puhtauteen, ekosysteemien säilyttämiseen ja kuten olemme tulleet huomaamaan, asia on erittäin akuutti tänä päivänä, näyttäisi siltä, että vielä huomattavasti enemmän kuin 20 vuotta sitten. Tahti on vain kiihtynyt, teollistumisen, riiston ja kertakäyttöisyyden..myötä. Turismi, ryöstökalastus ja teollisuuden että maatalouden päästöt aiheuttavat rannoille ja merille kestämätöntä tuhoa ja kuormaa, jonka seuraukset kannamme juomavedessä ja ruuassa asti. Muovien haitat siirtyvät aikuisilta lapsiin, ekosysteemit taantuvat ja niiden uusiutuminen on joko epävarmaa tai erittäin hidasta. Venäjällä 2001 otimme puheeksi likaisen Itämeren ja mitä Venäjä voi tehdä/tekee asialle. Heidän mielestään silloin 2001, mitään ongelmia ei ole, he pitävät luonnon siistinä ja puhtaana. Taisi olla Kronstadtin kaupunginjohtaja tai muu vastaava. Noh, mitäpä taiteilija siihen tai Kronstadtin kaupunginjohtaja.

Mitä taiteilija voi tehdä, on kyseenalaistaa taiteen hyväksikäytön massaturismikohteena ja systeemin oletuksen, että taide on kassamagneetti, jolla koneisto tekee rahaa. Ajatus massalle tehtävästä asiasta lienee syyllinen luonnon saastumiseen ja kestämättömään tilanteeseen. Massa päättää, mikä on kannattava asia, on markkinan toimintamalli ja kuinkas muutenkaan. Missä määrin taiteen on oltava massahuvi ja mikä on marginaalin tehtävä? Malli, jolla taidetta myydään, ei kyseenalaista omaa vaikutustaan luontoon, saati taiteen ja taiteilijan hyväksikäyttöön ja kertakäyttöisyyteen, nähty ja käyty-kulttuuriin, mutta on trendikästä ottaa kantaa ilmastonmuutosta vastaan ja yhtälailla trendikäs on taide-elämäntapa, jossa matkustetaan ympäri maailmaa ja ollaan käyty ja nähty. Taiteen perustelu on, että taide on niin tärkeää, että sen varjolla voi tehdä mitä tahansa ja tämä on malli, jolla nykytaidejärjestelmä elää, hinnoittelee ja lihottaa itseään, tarkemmin taidemaailman osa, joka käyttää valtaa selkeästi pitääkseen hinnat korkealla ja asiantuntijoiden avulla luo sen hyvän, jota vaelletaan katsomaan. Logiikka ei ole taiteen vahvin alue, eikä omasta edusta, paikasta auringossa luopuminen tai sen kriittinen tarkastelu käy, koska saattaisi tulla ilmi, miten hauraalla pohjalla ollaan, millaisia ristiriitoja toiminnassa ja ajattelussa ilmenee ja millainen kehä pyörii vain ympyrää. Taidetta ei helposti haluta mieltää yritystoiminnaksi, koska silloin se todella on pelkkää bisnestä ja mitä muuta taide on? Kuinka kauan näiden kysymysten esittäminen ei kiinnosta ketään ja milloin systeemissä tulee tarpeeksi ihmisiä, jotka kykenevät, saati haluavat jotakin muuta ja toisenlaisen arvotussysteemin? Paljon kertoo muutoksen hitaus, vastahankaisuus ja egoilun määrä että vähättely, vähän samaan tyyliin, ettei syy ole meidän ja näin tämä vain toimii ja se on nieltävä sellaisenaan. Toimii joten kuten, suuret syövät pienet. Ihmiset, jotka työskentelevät taiteessa, ovat hyvin etuoikeutettuja yleensä ja jalustalta alas astuminen täytyy tehdä tönäisemällä, kun ymmärrys tapahtuu niin hitaasti, että on ihmeteltävä yliopistokouluksen vaikutusta ja merkitystä, niin eli mitkä motiivit lopulta taiteessa vaikuttavat, kun ahneus ja oma etu vaikuttaisivat olevan vahvoilla ja systeemin pyörittäminen aivan kuin mitään ei haluttaisi muuttaa, on ilmeinen?

On trendikästä olla poliittinen ja sitä pidetään ajankohtaisuutena. Kun mitään muuta ongelmaa ei ole, kuin rahanpuute vai oliko sitäkään, kun tuet Suomessa ovat Anna Tuorin (Marja Sannikan ohjelmassa 2021) mukaan hyvät? Miten omahyväinen voi olla, että elää tuilla hyvillä mielin, perustaa elinkeinonsa tukiin ja ajattelee, että niin sen tuleekin olla? Miksi ihmeessä? Tukisysteemi on täysin kyseenalaistamaton asia, keinotekoinen, tekohengitys ja on yhteiskunnan tehtävä taata, että meillä on kuvataidetta sellaisena kuin nyt, että kuvataide esitetään tietyissä paikoissa, tietyllä tavalla that’s it- on tämä järjestelmä ja sen tunnistaa. Nykytaiteen olemassaolo ja kuinka sitä katsotaan, on hyvin pieni reikä, jonka kautta nähdään, mitä nähdään ja tätä taidehistoria todistaa kaikessa taiteessa. Taiteessa tuki on meriitti ja olet esillä tietyissä taiteen paikoissa, tietyllä tavalla, se on ymmärrettävää. Se on ymmärrettävä malli. On oltava ymmärrettävä. Olen ihmetellyt tätä jo yli 20 vuotta, ehkä seuraavatkin. Täältä marginaalista on tietysti kiva huudella ja ihmetellä.

Kuvataidehan on oma maailmansa, jossa arvoa luo lentely ympäri maailmaa ja isot kaupungit, joissa näkyä. Jos et näy, et ole olemassa, mikä on nykyihmiselle kokonaisuudessaan iso ongelma ja ahdistusta aiheuttava tekijä. Taiteessa helposti ja mielellään tehdään jako harrastelijoihin ja ammattilaisiin rahalla ja näkyvyydellä ja sen voi ottaa vakavasti tai olla ottamatta. It is business as usual eli raha luo suurimman arvon taiteessa ja millaisessa ryhmässä liikkuu vai liikkuuko ryhmässä lainkaan ja mitä rajoilla ihmettely sitten tekee. Taiteilijalle raha ei materialisoidu helposti (tuet pääasiallisesti ovat projektirahaa, ei palkkaa), raha materialisoituu taidesysteemin pyörittäjille, joilla ei ole mitään ongelmaa jatkaa samaan tapaan tietenkään, he tosin vinkuvat kovaäänisemmin kuten Guggenheim todisti, eikä ymmärrys uppoa siellä päässä, jossa pyöritetään museonjohtajia pienemmistä kaupungeista suurempiin, vaikka kuinka selittäisi. Koska taiteilija on yrittäjä, palkka taiteilijalle kuvataiteessa ei ole edes ajatus, että työllään tulisi toimeen, sen voisi yrittää ottaa koulutuksessa huomioon, eikö todella. Päivän poliittiset kysymykset eivät pitäisi olla taiteen ensisijainen ajatus ja tarkoitus, vaikka ideoitsija tekee pyhästä hengestä ja tarpeesta ja parantaa maailmaa, tarve on ottaa kantaa tärkeisiin aiheisiin, aivan kuten luonto on olemassa hyväksikäytettäväksi ja taide tekee mitä, parantaa maailmaa? Mikä on taiteilijan tehtävä nykyään, jää helposti pohtimaan: pitää museon työntekijät leivässä? Jo pelkästään siitä syystä ihmettelen muutoksen ja rahan olemattomuutta tai missä raha on taiteessa, mutta erittäin paljon ihmettelen järjestelmän jähmeyttä ja kykenemättömyyttä että haluttomuutta nähdä oman toiminnan heikkouksia, selkeitä virheitä ja hyvesignalointia, joka toimii yritysmaailmassa samalla tavalla ja tämä ajatus on hyväksytty taidekouluissa. Ei ole kovinkaan uskottavaa edes poliittisesti entä työvoimapoliittisesti? Politiikka hiukan pelkää ottaa kantaa taiteilijoiden toimeentuloon ja julkisen taiteen tilaan, koska alkaa ulina, että taidetta on oltava? Onko nykytaidetta oltava? Miten kestävä elinkeinomalli on esitellä taidetta ja toivoa myyntiä ja pitäisikö tehdä sitä mikä myy, jos sen sattuu tietämään? Aiheko myy, nimi vai paikka, jossa on ollut esillä? Kuvataidehan on tällä hetkellä hyvin usein erillinen, ei orgaaninen osa kaupunkeja, toisin kuin ennen ja näkyvyys tulee median kautta, jonka avulla taide elää tai ei. Bussipysäkin koristelu hökötyksellä pitäisi tuoda hyvää mieltä? Juu, on se orgaaninen osa, mutta mikä osa ja heiluuko se? https://www.tampereenratikka.fi/art/ratikan-taide-tuo-pyynikintorille-teoksen-joka-valtaa-koko-pysakin-talta-varikas-taidepysakki-tulee-nayttamaan/ Näyttää ja kuulostaa hyvältä paperilla aivan kuten Pasila. Teosta ei ole hirveästi kehuttu ja kommenteissa sitä on pidetty kalliina ulkonäköönsä ja heppoisuuteensa nähden. Taide on tässä osa isompaa kokonaisuutta, mutta millainen osa? Ratikka on kummitusjuna, joka menee eriväristen taidepisteiden läpi? Onko taide ottanut kuin jääkiekkokaukalon osan, ainakin samanlaisista materiaaleista teos on tehty, suoja ja pleksikoristelu samassa? On tietenkin positiivista, että on yritystä tehdä teoksia osaksi isompaa kaupunkikokonaisuutta, mutta miten hyvin nykytaide siihen pystyy, kun on päälleliimattu fiilis ja laitetaan kivoja värejä? Hyvä asia on, jos mainosten määrä näin vähenee. Samaa tekniikkaa ja taktiikkaa kuin tässä työssä käyttävät ulkomainokset ja ajattelu on kevyen oloista eli teos ei teknisesti eikä taiteellisesti tee vaikutusta. Kun nykytaide tehdään peittämään tylsiä rakenteita ja toimittaa pellen virkaa, onko se taidetta. Pitäisikö taiteen edessä olla haltioissaan ja pysähtyä? Taide kun arkipäiväistyy mainosten tasolle, se samalla litistyy ja kertakäyttöistyy, mikä on nykyajan tyyli, nopea vilkaisu ja seuraava kuva. Jalankulkijan ja julkisten liikennevälineiden käyttäjän taso on hyvä lähtökohta, mutta tekevätkö mainokset saman ja myykö taide jotakin ja kenelle? Kaippa tässä on ajateltu vihreästi ja kuinka harmaata meillä on, että värilliset lasit päähän, niin näyttää paremmalta? Ratikka itsessään on hieno ja tarpeellinen. Tampereella on tässä vuosien varrella ollut outo tyyli koristella taiteen näköisellä reittejä, jotenkin peruskoulutasoa isossa mittakaavassa, jos tiedät mitä tarkoitan, mutta jos olisi oikeasti naivistinen eikä muuten vain lapsellinen ja ihan sama.

Valokuva on isossa osassa nykytaidetta, kun taiteella on oltava näkijä ja kokija tai tehty työ on tuotava esille, se tapahtuu, kuten performansseissa yms. valokuvan avulla (niinkin paljon, että valokuvausprosessi on osa teosta), kun yleisö on hyvin rajautunut, pieni tai muuten olematon, kuten yleensä itselläni esimerkiksi, valokuvasta tulee teos ja se on samalla dokumentti. Eli taiteella on oltava yleisö ja onko katsoja/ohikävelijä aina yleisö/asiakas, vastaanottava ja mitä taiteen avulla vastaanotetaan? Mikä taiteen vastaanoton tulee olla? Hiljaista hyväksyntää, välinpitämättömyyttä, kiukkua vai innostaako kuvataide esimerkiksi bussipysäkillä? Jos on tarkoitus kokea, ajatella, tuntea ja olla osa kaupunkia, kyllä taiteella oma paikkansa tässä prosessissa on, itse odotan aikaa, jolloin Tampere ryhtyy tekemään muuta kuin koristelua taiteena, koristelu koristeluna on ihan ok, taiteena kovin onttoa. Monesti, kuten nytkin, vastaanotto on, että rahan olisi voinut käyttää mielenterveyspalveluihin, mikä ei ole aivan väärä huomio. Iloisen pinnan oletetaan tuovan hyvää mieltä.

To think how much grooming women must do to look presentable, desirable or whatever they should look like to be acceptable and female. Is the model how women should present female shrinking? A personal look. Smile.

Heavy brushing, Instagram is a toilet.

The only thing in my body I have fixed, is my teeth. Having braces in my thirties was an experience, people do stare at your mouth with contempt and disbelief (do try to hide it, make a big effort people, it is just my mouth.). The thought is that very young people have braces, not adults. I thought it was hilarious and the experience has strengthen my view of highly superficial humans who do judge you merely based on your looks (I am a better artist when I look presentable, for instance). So, why not play with it and feel sorry for people, who do have issues, especially what comes to women’s appearance and artist’s appearance, female artist’s appearance. To demand artist look business-like is more anti-art. Looks is never right, when looks is just natural, it is more wrong than ever, to be ungroomed is more a statement than ever, make-up I haven’t used because I have other things to think about and I look in the mirror in the evening. I know, I should be concerned what anybody thinks, I know what they are thinking so I am not, I am just wondering and I am not impressed. With braces I took a large smile: take a good look. Isn’t it beautiful when you smile in photos, you look so happy. If that is how you define happiness, fine. When looks is the number one thing in you and you don’t think it is, it is a weird situation, since the environment doesn’t see it the same as you, one is compelled to figure it out, what is going on and what is the thing you should be and why. I figured it out, there is no reason for me to please anyone with looks, since it is impossible. Should I desperately seek for acceptance or do what I have always done, do me? Yes, I do me. Being pretty is not my first goal in life, it is not the most interesting thing in me, believe me. Artist’s looks is a strange issue and it is outside the art but part of art. Is looks art? Many seem to think so and looks brings value. To a point I understand it, but now it is how youthful one looks approaching 50.. eat veggies, sleep, exercise, do things you enjoy doing. That is my ‘beauty’ regime.

At theatre

You belong to me – Series of women killed by their husbands. pencil on paper, 2021

At theatre

Wednesday 5th of August balcony row 3 seat 51. It was the only seat left empty in the middle of all people. I’m sorry, I would like to go there. 

Where is it? Up there says a woman on whose seat I am sitting at the moment, with a sigh and feeling of frustration and looking me like I’m a fucking pathetic..thing. Feeling of awkwardness stupidity and need of getting on without error in these arrangements to enjoy the show. Sitting on a seat that is reserved for me as I paid for it. It is my space. With complete feeling of surprise as I was listening to music in the meantime. I get up and they are frustrated. So easily as there are many things that can go wrong and they usually will. How an incorrect way can be disturbing as we are not tolerating mistakes, pauses, waiting, a moment gone terribly wrong, somebody on your seat because of the stupid woman has made a mistake, my mistake. I apologize. So sorry. You have got one minute to find your seat. Hope you will get there on time. Hope you won’t disturb others. Hope nothing else will happen on your way that would be as disturbing as me having to meet a total stranger invading my space.

In Finland we have this thing called afterski by the mall.

DEAR LUCKY WINNER,

DEAR LUCKY WINNER, YOU HAVE WON £500,000 GBP ‏IN CUPONGS TO YOUR LOCAL GROCERY STORE! WOPEE!! YOU WILL NEVER GO HUNGRY AGAIN.

Your email address was selected among the lucky recipients to receive the award sum of £500,000.00 (FIVE HUNDRED THOUSAND POUNDS) as charity donations/aid from the Coca Cola Company held in United Kingdom in accordance with the enabling act of Parliament and ORDER TECHNICAL DRAW CENTER. Tes, I mean Yes, demanding stuff.
Your pin is: CCC-010MD1511

Please you are advice to complete the form and send it back to our Promotion manager through the email below:

1: Full Names: Missus Adorables Dolores Sanches
2: Address: Always on the run 32
3: Country: Mexico!
4: Telephone/Mobile Number: Yes
5: Children: Yes
6. Married or not? Well it’s a cinematic chase, how normal. 

(CONTACT PROMOTION MANAGER)

Name: Dr. Alex Android MFer
Phone: +447010059546823890940
MAIL: cc1112unit@live.com

Sincerely,
Management of kukakula hulahula.