Mikä on sinun unelmasi? Juoda niin paljon colaa, että muutut joulupukiksi? Mitä Coca-cola tekee hampaille? Sihisevät juomat ja terveys.

Unelmien toteuttaminen on jokaisen velvollisuus itseään kohtaan ja se on myös oikeus, kysymys on, mitä nuo unelmat ovat, kuinka sinne päästään ja onko ajateltava hyötyä ensisijaisesti. Koska ympärillämme on paljon vähättelijöitä, niitä jotka haluavat, ettet pääse sinne minne haluat, on itsenäinen haaveilu, ajattelu ja tekeminen jännittävä tie. Coca-Cola Company on lähtenyt filosofiselle ajatusretkelle nykyihmisen ns. elämättömään elämään, kuin inspiroiden niitä, jotka kokevat elämästään puuttuvan elämän vai onko se elämästä puuttuva minä, henkilö, joka on muuttunut yhä näkymättömämmäksi, koska elämättömyyden ja elämisen ohjeet tuntuvat tulevan ulkopäin kovalla paineella ja kysymys on, mitä sinä olet, todella luot ja teet elämässäsi, jotta voit tehdä vaikutuksen? Vaikuttaminen on asia, johon moni pyrkii. Se tapahtuu usein neuvomalla: tee näin, tulet siksi ja tuoksi. Vaikuttamalla olet vaikuttaja ja moni on tyytymätön moneen asiaan itsessään. Manipuloiminen mainostamalla on vallankäyttöä ja pyrkimys kaiken ja kaikkien samankaltaistamiseen on myös tämän hetkinen trendi eli kaikki mainostavat itseään ja ehkä tuotteita, joita ovat saaneet ilmaiseksi. Kuka ei haluaisi tätä täydellisyyttä mitä jollakin on, mutta olet hyvä sellaisena kuin olet, on erikoisesti ajateltu, jota kukaan ei ajattele, mutta sanoo niin. Voit siis tulla paremmaksi tuotteiden ja brändien avulla, ne tekevät sinusta näkyvän ja katsottavan. Kun istut maisemaan, oletko sittenkin näkymätön?

Täydellinen keskinkertaisuus pyrkimyksenä ja esiteltävänä hyvänä, on ongelmallista. Verrattuna toiseen, jolla on jotakin ihailtavaa kuten hoikka keskivartalo ja iso perse, on esiintymiskulttuurin irvokkainta antia. Aivan kuten mustaihoinen kokee liiallista erilaisuutta ja pelkoa erottautumisesta Suomessa, jossa on hänen mielestään liikaa valkoihoisia ja meidän tulisi olla tästä pahoillamme. Minä en ole, koska en usko samankaltaistamisen tuovan onnea ja olevan täydellisyyttä. Täydellisyyttä ei tavallaan ole. On vain hyvin erilaisia ihmisiä, jotka kipuilevat samankaltaistamisen kulttuurissa ja pyrkivät nukkemaisuuteen ja vaativat erimielisiltä erilaisilta mukautumista käskyttämällä ja jankkaamalla sloganeita huomaamatta miten väsynyttä se on ja jo kääntynyt itseään vastaan.

Kun tarttuu pulloon, on se ajatus ja teko, joka muistuttaa jostakin ja juominen että syöminen ovat tapahtumia, jotka ovat yhtä kuin eläminen ja elämän tapahtumat, jotka vaikuttavat kehossasi ja aivoissasi. Mitä Coca-cola tekee kehossasi? https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/hurja-vaite-yhden-coca-cola-tolkillisen-vaikutuksista-kehoon-leviaa-netissa-mita-sanovat-asiantuntijat/5245716#gs.sh86dz Kuinka meidän tulee syödä ja juoda jotta elämme ja miten elämme syömällä ja juomalla, kuinka juomisemme ja syömisemme määrittävät elämisen laadun ja millaisissa tapahtumissa että mitä ne kertovat meistä. Cokiksella on edelleen varsin hyvä brändi ja kulutus on kova. Coca-cola Companyn tuotteet päätyvät tyhjinä joko kierrätykseen tai luontoon. Meillä on hyvin erilainen käsitys, mikä on hyvää elämää, mikä vertautuu elämäksi ja mikä kuolemaksi. Helppouteen pyrkiminen pyrkii lieventämään kokemaamme elämän taakkaa, vaikka vain esimerkiksi voimme heittää pois ja unohtaa ja jatkaa eteenpäin murehtimatta. Niitä elämäksi kokemiani asioita on hyvin rajattu määrä ja tämän hetkinen kokemukseni nykyelämästä on, että pystyynkuolemisen määrä ja hinta minkä se maksaa, ei ole sen arvoista eikä sillä ole paljoakaan tarjottavaa. Voin filosofoida, miksi pystyynkuollutta kulttuuria joku pitää elävänä ja mitä nämä säännöt ovat, joilla meitä määritellään eläviksi tai kuolleiksi tai kiinnostaviksi ja ei-kiinnostaviksi ja tulevatko ne populaarikulttuurista, nuorten elämästä, ostamisesta ja myymisestä, mahdollisuuksista joita joko on tai ei ole, kuluttamisen mahdollisuudesta, jonka kautta kaikkien elämää verrataan, helppouden kokemuksesta ja tähän komboon liittyvät syöminen, juominen, matkustaminen, treenaaminen, ihmissuhteet, seksi, työ, harrastukset, kotieläimet, lapset, välineet, laitteet, omistaminen ja koti ja tämän kaiken dokumentointi ja esittely. Joten pähkinänkuoressa nykyihmisen elämän eloon saavat asiat, jotka ovat massiivisesti värikkäämpiä, paremmin dokumentoituja, nähtyjä, jaettuja, isompia kuin sata vuotta sitten ja siihen lisäksi, että nykyihminen kokee jäävänsä osattomaksi helposti ja elävänsä elämätöntä elämää vaikka kaikki perustuu helppouteen, on minulle todellinen itsekkyyden ja itsekeskeisyyden ilmentymä. Ensin kerätään paljon kamaa ja sitten orjallisesti ahdistutaan kun on kerätty paljon kamaa.

Mainoksen katsoja/näkijä/kokija tarttuu kuvan oljenkorteen, jos on onneton eikä elä nyt, koska cola on varsin edullinen ja kaikkien ulottuvilla oleva juoma ja brändi, jolla on lupaus ja kuten useasti on tullut vastaan, taiteilijat juovat viiniä ja se tekee heistä taiteilijoita, viileät tyypit juovat sihiseviä juomia, koska ne ovat kylmiä. Näin yksinkertaista se on. Unelmointi on helppoa, joten jokainen voi siis tarttua toimeen ja toteuttaa ideoitaan. Erottautuminen onkin nykyihmiselle todelllinen tehtävä ja kuka sellaiseen lähtee, voit jäädä ulkopuolelle.

Kuinka pitkälle yhtiön manipulaatio on ajateltu onkin kiinnostava pohdittava ja mitä käsinkirjoitettu osa mainoksessa tarkoittaa, kun emme enää kirjoita käsin eli kynällä ja silti mielenyhtymät autenttisuuteen ja itsenäiseen tekemiseen tulevat kynästä ja autenttisuuteen pyrkiminen on nykyihmisen elämän johtolanka. Coca-Cola on nuorten juoma pääasiallisesti, joten mikäpä tärkeämpää nuorelle, kuin tehdä nyt eikä huomenna ja kutsua sitä elämäksi? Kysymys on hyvin subjektiivisesta kokemuksesta ja kuinka vahvasti asiat koetaan, kuten elämä ja mikä on elämä, millaiseksi sen teet. Tulla jäädyksi ulkopuolelle on paha asia, kokea FOMO ja siitä seuraava tunne, ettet ole mitään, koska et koe samaa, mitä toiset, jotka ovat nyt keskellä jossakin juomassa viiniä. Mikä tuo elämää ihmisen elämään tänä päivänä ja milloin nykyihminen on jumissa, kuten moni tuntee olevansa? Inspiroivat ohjausvideot, jotka kertovat tästä tilasta, jossa moni on, yrittävät ohjata yksilöitä tämän hädän yli, koska ahdistustila on välitön, yleinen ja voimakas. Olemme niin riippuvaisia toisten hyväksynnästä ja siitä, että voimme jakaa villit hetket elettynä elämänä, vaikka ne olisivat hauskanpitotrendi syötettynä lusikalla: näin teet jotta olet suosittu ja et ole kuollut pystyyn ja kun se puuttuu, olet pulassa? On hyvin nykyaikaista ajatella olevansa jumissa työelämässä, lasten kanssa, lainojensa kanssa jne. ja jokaisella tulisi olla mahdollisuus aina uuteen mahdollisuuteen ja avaukseen elämässä. Tämä on kilpailu jossa voitetaan ja hävitään, joten ei ole mikään ihme, että moni kokee häviävänsä ja niin tulee tapahtumaan suuressa mittakaavassa. Onneksi on Coca-Cola. Juomisen viehätys ja hauskuus, että viesti siinä on nimenomaan kuvallisesti ja kulttuurillisesti olennaista ihmiselle, juomme maljoja, juomme onnen tuottamiseksi, terveydeksi, piristykseksi, janoon, tylsyyteen ja pahaan oloon jotta tulisi toisenlainen fiilis.

Pitää elämää tarkoitti lapsena riehumista ja meluamista yli aikuisten sietorajojen. Se tuli mieleen elämisestä nyt, tässä hetkessä, ettei tuo hetki mene hukkaan, dokumentoin sen ja silti se voi olla lähes turha, koska dokumentoinnin määrä on tähtitieteellinen ja olen vain yksi ihminen eli tunnen myös voimattomuutta ja että hukun massaan ja toisaalta en. Mitä teemme kaiken dokumentoinnilla, todistamme jotakin tärkeää, kuten että osaamme valokuvata ja saamme puhelimella aikaan ammattimaisia otoksia eli katso miten hyvä minä olen?

Moraalisaarna, sarja lähiöpenkkejä, joille puskista keräsin roskia ja laitoin esille/Moral Sermon, series of benches and collected garbage tidily put on display, 2015

Suomalainen asuminen ja rakentaminen Tampereella. Kiinnostava konsepti: kuinka kauan hevonpaska säilyy?

Suomalainen asuntotuotanto-ja rakentaminen on ollut kriisissä jo pitkään. Suurin ongelma vaikuttaisi olevan rakentamisen laatu ja minkä verran se kustantaa, että myöskin palkataanko rakennuksille suomalaisia vai ei. Pröystäilyn aika on täällä, mutta tehdään se mahdollisimman halvalla, maahanmuuttajatkin näyttävät tosi hyvältä tässä kuvassa. Rakennetaan kookkaita rakennuskomplekseja, jotta Tampereella kävisi enemmän turisteja ja Tampere saisi näkyvyyttä? Nouseeko veroprosentti näiden kaikkien rakennusprojektien johdosta? Epäilemättä. Tampereella on parempi olla rikas, koska huonompiosainen saa osakseen niin näkyvää halveksuntaa, että en ihmettele masennustilastoja enkä varhaiseläkkeitä. Valittaminen on tähän mennessä ollut melko turhaa, josta syystä olen ryhtynyt miettimään, minkälaisia ihmisiä te palkkaatte ja onko agenda olla auttamatta ihmisiä eli esittää apua ja hyvää palvelua, kun asiakaspalvelu ei edes tiedä, miten reklamoidaan vuokranantajaa. Eihän siihen sähköpostiin kukaan tietenkään vastaa. Katsotaan mitä kuluttajavirasto sanoo. Vuokralainen on käsittääkseni kuluttaja. Rakennetaan näyttävän oloisia pytinkejä ja ollaan niin ylpeitä, mutta monessa sisäilma on huono eli ilmanvaihto ei toimi halutulla tavalla ja kaikenlaisia korjauksia joudutaan tekemään rakennuksen valmistuttua. Kesällä sisällä on todella kuuma ja tunkkainen ilma. Kauniissa taloissa asuvat hyvät ihmiset ja huonoissa taloissa huonot ihmiset, joita täytyy tarkkailla. Vanhassa kerrostalossa ei sisäilmaongelmaa ole tullut vastaani. Ovatko sisällön puutteet hinta, mikä näyttävyydestä maksetaan, koska on omituista rakentaa ahtaita, ilmattomia ja valottomia asuntoja kovilla vuokrilla? Itseäni ei haittaa seitkytlukulainen elementtitaloestetiikka läheskään niin paljon kuin rakentamisen ja isännöinnin kusetus, joka on käynnissä ja vaikuttaa kaiken asumisen hintaan ja maksamme asumisesta todella paljon eli osaammeko vaatia oikeita asioita ja millainen vaikutus valittamisella/reklamoinnilla on, mitä asumiseen tulee? Tiiviillä rakentamisella säästetään siis sähkökustannuksissa, siis sähkökustannuksissa, hei haloo. Ok, no, onhan se kiva, kun sähkölasku on triplaantunut.

En ole kovinkaan vaativa asuja, en tarvitse elektroniikkaa enkä parveketta, kaikkea mieluummin vähemmän kuin liikaa, on mun motto. Ympäristön luonnonmukaisuus, rauhallisuus ja perusasioiden toimivuus riittävät minulle hyvin pitkään, ulkoiset puitteet eivät merkitse tässä yhtälössä paljoakaan, joka monelle on outoa. On siis kuitenkin tärkeää tehdä vaikutus siihen, joka katsoo ja arvioi päästä varpaisiin. Itsestäänselvyyksiä tai jonninjoutavuuksia, mikä on suomalaisen asumisen taso, millaista luksusta ihmiset haluavat, mitä pitää esittää ja omistaa? Olen ymmärtänyt, vaatimustaso nousee, mitä enemmän TV:ssä näytetään remontti-ohjelmia ja Suomen kauneimpia koteja etsitään eli trendikkyys kertoo jotakin hyvää ihmisestä. En itse kaipaa kauppoja enkä liikennettä ja luksusta on luonto että hiljaisuus. Arvoja on niin monenlaisia, nykyään hyvin pinnallisia on paljon.

Että asuu kaupungin vuokra-asunnossa, joka on rakennettu 1970, hmm. Tämän pitäisi minua haitata, koska se haittaa montaa muuta ja on status-asia, kuinka asuu ja missä. Olen tähän myös törmännyt Tampereella, että on tärkeää missä asuu. Joka piirre on saanut itseni pitämään Tampereesta entistä vähemmän. Elementtikerrostalot ovat olleet suomalainen välttämättömyys, kun työt siirtyivät kaupunkeihin 60-70-luvuilla. On todella kammottavaa huomata, kuinka asuinalueet eriytyvät yhä enemmän ja vähävaraisuus on ihmisen oma vika ja sitä on yhä enenevässä määrin vaikea poistaa. Sen huomaa, kun kaksi isännöitsijää käy remontin jälkeen käymässä ja ne asiat joille täytyisi tehdä jotakin, niille ei tapahdu mitään, mutta vuokra kyllä nousee ja vuokralaisen on hyvä olla peloissaan kritisoidessaan ja valittaessaan. Luvattua hellaa joutuu odottamaan vuoden, kun isännöitsijä on unohtanut asian. Hän on myös unohtanut käyneensä koko asunnossa. Kun sama tapahtuu monen muun asian osalta, on se kovin tarkoituksellista kiusaa, mikä asukkaalle aiheutetaan. Reklamaatiosähköpostiin ei vastata, koska siitä jää todiste, kuinka asukkaalle puhutaan. TVA:lla on parempia asuntoja, joihin viitataan puheessa ja asun niissä huonompi-onnisimmissa ja palvelu on sen mukaista. Putkiremontin vuokranalennus ei tule automaattisesti asukkaalle, vaan sitä täytyy hakea lomakkeella, jota ei ole heidän nettisivuillaan. TVA on yleishyödyllinen yritys, joka tuottaa edullista asumista Tampereella. Valtuuston päätöksellä (2018) yritys säilyy sellaisena eikä tuota enenevässä määrin voittoa osakkeenomistajille, kuten muissa vuokra-asuntoja tuottavissa yrityksissä tapahtuu. Huoli on aiheellinen, osinkoja niitä haluaville mielellään tarjoillaan estoitta. https://tampere.cloudnc.fi/fi-FI/Toimielimet/Kaupunginhallituksen_konsernijaosto/Kokous_
31102018/Tampereen_Vuokraasunnot_Oyn_esitys_kohtu(64510) TVA:n sivuillakin on kauniita kuvia parkettilattioista. Jostakin syystä keittiööni laitettiin huonompilaatuinen muovimatto kuin muualle asuntoon. Oliko tämä joku viesti, mikä minun pitäisi ymmärtää? Se viesti ei ole kovin kryptinen. Jos jotakin teette, tehkää se kunnolla. Kohteletteko maahanmuuttajia paremmin kuin suomalaisia köyhiä? Kaikkea sitä kuulee.

Kun ihmisiltä kysellään gallupeissa, mitä he arvostavat elämässä, raha ja tavara eivät ole näiden kyselyiden mukaan ne asiat, jotka määrittävät ihmistä tai tekevät onnelliseksi. Minulla on tästä hyvin konkreettinen erilainen kokemus, kiinnostavasti Tampereelta, jossa elintaso eli status ja omaisuus ovat ihmisen arvon mittarit. Tämä asenne tulee hyvin esille myös vuokranantajani käytöksessä ja viimeaikaisten tutkimusten mukaan muuallakin Tampereella, kun huono-osaiset ja köyhimmät kohtaavat viranomaiset. Päihdeongelmat ja asunnottomuus ovat nousussa, asenteet ovat kovia näitä ihmisiä kohtaan. Tampereen vuokra-asunnoilla on kahdenkerroksen väkeä ja se näkyy, kuinka tällaisia ihmisiä kuten minä, palvellaan. Ulkoisista puitteista ja puutteista huolimatta, asiallinen kohtelu on vähimmäisvaatimus vai kuuluuko isännöitsijän kusipäisyys vuokraan, siis alentavasti? Melkoinen konsepti Tampere, ehkä muuallakin jo käytössä. Kuulostaa luokkayhteiskunnalta. Mutta täällähän sillä on pitkät perinteet. Kohtuuhintaista asumista tarvitaan hillitsemään hintojen nousua ja alueiden moninaisuus on hyvä pitää suomalaisena hyveenä jatkossakin. On paljon merkkejä, että tähän on tulossa muutos, koska paineet hintojen nostoon ovat olemassa. Se on huono asia koko Suomelle ja suomalaisille, joista moni on vähävarainen, vaikka käy töissä kuten minä ja asua jossakin pitää. Odotan aikaa, kun pröystäilyn jäljet ryhtyvät näkymään ja kalleuden johdosta ihmiset menevät muualle.

Prisma

sovereignty in a cloud
Fighting giving meaning in us, for us to structure the world and make it may be simpler, maybe better. Fights making us and making us do good and bad. To write about good and evil: it is clear to me that I stand on the side of good. Why is that so clear? Does my origin, ideas, gender, age, skin color, profession(s), art, deeds, tell how good a person I am? What deeds, characteristics tell my quality of goodness or evilness? That is what I think now, because I’m not so sure. What is good and just, it is that I have chosen to realise and do as I see fit and they serve me, my idea of good for me. Do I take the rest of the world into consideration in my goodness? To choose and accomplish, it is a question of self and losing self, not to make only what your self desires, not only letting your need to want to want. Decide what is good. Tastes good, makes you feel good. Is my body that decides since I must eat, sleep, drink and follow? It decides much for me as do my feelings. My feelings and sentiments, gut telling me which paths to follow. Telling me something about good, what might be good to do.

Minkälainen brändi Suomi on ja miksi maa brändätään?

Onko kaikki myytävänä? Vähän tuntuu siltä, että joo. Olemmeko niin epätoivoisia, että meidän on kansakuntana oltava kaapin päällä isojen tekijöiden kavereita? Edelleen Suomi-paran on vaikea tehdä itsenäistä politiikkaa. Meidän on vaikea kritisoida kuuluvasti Israelia, Yhdysvaltoja ja Venäjää. On ylitsepääsemättämän vaikea tunnustaa Palestiinan valtiota ja tuomita kansanmurhaa, jota israel suorittaa. On helvetin kivikkoista löytää tie uusiutuvien energianlähteiden luo. On vaikea seisoa itsenäisesti isoja vastaan, puhua niitä vastaan, jotka rikkovat ihmisoikeuksia jatkuvasti ja lähes rajoituksetta (kauppasuhteet määrittävät olemassaolomme). Yksin on vaikea voittaa ja voittaahan me tahdomme, koska muuten itsetuntomme viistää maata, emmekä ole mitään muiden rinnalla. Olemme kaikki tai ei mitään ihmisiä, luultavasti emme paljoakaan. Jos asiaa tarkastelee omaperäisen ja luovan ajattelun määrän ja ilmenemisen kannalta omakuva luultavasti pitää paikkansa.

Millaista hyväksikäyttöä ja laskelmointia brändääminen eli tuotteistaminen on ja kuinka pitkälle tuotteistaminen on tarpeellista viedä? Kuinka paljon brändissä on varaa muutokselle, kokeilulle, erilaisuudelle tai erilaisille mielipiteille? Kun puhutaan Suomi Oy:stä, minulta nousee karvat pystyyn. Miten kauan olemme kestävällä pohjalla euronkuvat silmissä, ainoana tavoitteena voitto ja tahraton kiltin pelaajan maine? Kovinkaan tahratontahan suomalainen politiikka ei ole, kuten ei ole liike-elämäkään. Harhakuvitelmissa on hyödytöntä oleilla ja puhtoisuutta turha esittää kun tuo puhdas imago ei pidä paikkaansa. Talvivaara on hyvä esimerkki.

Brändi on helpompi käsittää ja käsitellä kuin kansakunta, joka koostuu monimutkaisesti ja monitasoisesti ihmisistä, omaisuudesta, veroista, politiikasta, sairaista, köyhistä, rikkaista, lapsista, kerrostaloista, tekemisestä, monista erilaisista ajatuksista ja tavoista nähdä ja olla. Brändissä ei vain olla. Se ei ole paikallaan koskaan. Valtion taas on pystyttävä olemaan mahdollisimman avoin ja moninainen, joten koen, että brändi-ajattelu istuu erittäin huonosti moniarvoisen valtion johtolangaksi. Menestyäkseen brändin on jatkuvasti oltava ajanhermolla, niinkuin valtionkin. Paikalleen jämähtäminen ei käy jonka jokainen ymmärtää. Sen voimme ottaa ohjenuoraksemme eli ei kaikki kehitys ole pahasta, vaan voi olla jatkuvaa kasvua, kunhan se ei ole ainoa mantra. Brändi on jatkuvasti töissä ja tekee tulosta. Kova myyntitykki näkee brändäyksessä ainoastaan hyviä puolia, ja onhan se kaunista kun yritys lähtee lentoon. Kun on lennettävä mahdollisimman ylös ja kauas, jonnekin minne ei täysin näe, se ei ole pelkästään riskitöntä. Jo sana brändi saa ajattelemaan ostamista ja myymistä, rajatonta ja vapaata kaupantekoa. Suomi tekee kauppaa, mutta mikä kaikki on kaupan? Millaisesta arvomaailmasta ja tapahtumasta on kyse kun busineksen kieli, ajatukset ja ideologia siirretään lähes kritiikittä valtion retoriikaksi ja tavaksi tehdä politiikkaa? Oletuksena on, että kansalaiset nielevät poliitikkojen päätökset ja tavat toimia mukisematta. Äänestämättömyys, se että politiikka ei kiinnosta kostautuu. Saamme sellaista politiikantekoa kuin ansaitsemme?

Kuinka elää brändissä ja kuinka tulla mahdollisimman hyväksytyksi brändiläiseksi? Onko se sama kuin suomalaisuus, kansalaisuus ja kansalaisvelvollisuus? Brändiksi tekeytyminen ja brändin soveltaminen yli viisimiljoonaisen kansan kuvaksi ei ole kaukana totalitarismista ja nykyistä liike-elämää voi pitkälti pitää fasistisena. Kansakunta tuotteena manipuloinnin apuvälineenä media ja voiton maksimoimiseksi menestyksen tiellä, jossa kaikki keinot ovat sallittuja on kyseenalaista. Brändäys-puhe kalskahtaa valkoiselta valheelta, jota ei tarpeeksi kyseenalaisteta. Olemme edelleen virka- ja myyntimiesten vietävinä. Uskomme tuota menestyjää jolla on hyvät puheenlahjat, esiintymis- ja suostuttelutaidot, joka tahtoo meidän kaikkien menestyvän Suomi Oy: ssä. Mikä järjetön konsepti, ajatus ja hulluus! Voiko siitä jättäytyä ulos, koska en tahdo elää tehtaassa. Menestystäkin on monenlaista ja myös kestävää laatua. Synnyin yritykseen, joka tähtää maailman huipulle keinolla millä hyvänsä… koska kaikki palvelevat yritystä eikä päinvastoin, että yritys palvelisi kansalaisia. Niinhän yritysmaailmassa asiat toimivat. Ainoastaan taloudellisella voitolla ja ulkokuorella on merkitystä. Työntekijä on kuluerä ja tarpeellinen ainoastaan kun työntekijän työpanos on yritykselle hyödyllistä. Kun hyötyä ei enää irtoa, työntekijä on tarpeeton. Näin valtio voi myös toimia, mutta se ei ole valtion tarkoitus. Silloin valtio toimii tarkoitustaan eli itseään vastaan kun se aliarvioi ihmiset ja itsensä.

http://yle.fi/uutiset/sdp_ja_perussuomalaiset_vastaavat_presidentille_pienituloisilta_ei_voi_enaa_leikata/7716107