Maailman sosiaalitoimistona pieneltä maalta loppuvat rahat hyvin äkkiä. Meillä tuntuu olevan kovasti velvollisuuksia muita kuin itseämme kohtaan. Sitä on hyvin vaikea seurata sivusta, tai vaikea ja vaikea, mitä muutakaan sitä voi tehdä, kuin seurata sivusta ja jupista. Tänne tullaan vaatimaan ihmisoikeuksia, siis meiltä ja jos ei muuten irtoa, niin väkivalloin saatana. Voi toki olla helpotus, kun pääsee tänne rauhalliseen tylsään maahan, eikä tarvitse kärsiä sotaisasta uskosta ja uskonnollisesta vihasta ja mikä parasta, täällä voi opiskella ammatin ja saada töitä jopa naisena. Islamin kritisointia sanotaan islamofobiaksi eli se on uskonto, jota ei saa kritisoida, vaikka kritiikin aihetta riittää. Täytyy muistuttaa, ettei yksikään muslimimaa ole demokratia eikä islam ole vähemmistöuskonto maailman mittakaavassa. Olen itse jyrkästi Euroopan islamisointia vastaan. Sillä on tarve tuhota, ei luoda uutta ja olen hyvin huvittunut, kuinka massiivisen tuen länsimainen ihmisoikeustaistelija on antamaan islamille, mutta nykyään on niin paljon asioita, joita ei normijärjellä enää selitetä. Totuuden jälkeinen aikamme, alkoiko se sitten Trumpista todella? Uskonnon kritisointi ja rasismi ovat periaatteessa eri asioita, mutta nykyään samaa fobiaa ja rasismi pahinta, mitä länsimainen voi sortua tekemään. Trumpin oikea oivallus oli, että on keskityttävä oman maan asioiden hoitoon ja saatava oma maa kukoistamaan. Meillä on yhä suurempia vaikeuksia tässä nimenomaisessa asiassa. Ongelmat kun ovat toisaalla ja ne meidän on ratkaistava. Onko se vapauden ja oikeudenmukaisuuden levittämistä länsimaiseen tapaan? Ei ole kovin onnistunut projekti. Kehitysavullekin olisi hyvä saada vastinetta, onhan sitä tehty monta vuosikymmentä. Vastikkeellisuus on meille ihan normijuttu, mutta kehitysmailta ei vaadita kehitystä kovinkaan hanakasti, ilmeisesti mahdoton tehtävä. On kuitenkin keskityttävä pitämään köyhimmät ruuassa, puhtaassa vedessä ja katto pään päällä, mutta eihän se vielä riitä mihinkään. Onhan kaunista, kun vielä paikalliset voivat itse kuvata itsensä vähemmän tai kauniimmin kärsivinä, ettei täällä tarvitsisi katsoa kurjuuspornoa, voi kehitysavun lopettaa kokonaan (kiitos Yle). Kun valkoinen auttaja ja kuvaaja ovat liikaa, on edistytty jo niin paljon, että oma-aloitteisuutta löytyy oman kurjuutensa ja rahattomuutensa kuvaamiseen paremmassa valossa…hyvä niin. Valoa on siis näkyvissä ja kurjuus näyttää kuvassa edelleen tosi ikävältä, ehkä filtterin voisi vaihtaa tai pidempi objektiivi tuo uskottavuutta nimenomaan.