Lauseita tyhjille paikoille, joita en osaa nimetä, mutta on tarve sanoa. Jonkun vaikean pukeminen, pimeän tuleminen.

Mies oli mies kunnes alkoi vuotaa haaroistaa, tuntea kipua rinnoissaan joilla kädet.
Kuulla vauvan itkua takapenkiltä, jossa oli matkalla lumen keskellä eikä nähnyt mitään. Hurmaavaa, penkki märkänä verestä, uudestisyntymisestä, elämä on matka, matkalla syntymään, tulemaan toiseksi, tulemaan joksikuksi. Ehkä puuksi, kun hänen korvastaan kasvoi varpunen varsin omituisesti.
Poltteli samalla tupakan ja hengitti syvään kaikkia niitä osia joista lintu koostuu.

Kengät, lila hiertymä kantapäässä.
En kauas niillä kävele. Kävelin siis sukkasillani sen jälkeen kun hylkäsin roistomaiset kenkäni liian ahtaat herkille jaloilleni. Kun hylkäsin kaupungin tältä illalta, katsoin kaunista lausetta puhelimeni muistissa: muista rakkaus, älä unohda, ja Neuvostoliittoon tai ego; siinäpä lapsekkuus, käymme ympyrää. Naureskelin. Miksi unohtaisin?

Olenko keskittynyt vain itseeni? Ilmeisesti. Vaikea olla keskittymättä itseensä.
Koen onnistumista joka päivä. Joka päivä jotakin uutta tulee vastaani ja se puhuu minulle.
Jos joku epäonnistuu ymmärtämään minut väärin, se on hänen ongelmansa.
Täytyy luopua, joten riisuin kengät. Kävellä pois märissä sukissa. Saada aikaan uusi alku aikaisesta valosta, väsyneistä silmistä kun jokaista lihasta kolottaa, jalkapohjiin sattuu, vuotaa verta ja ilmestyy rakkulloita. Liikennevaloissa joku nainen yritti seivästää minut sateenvarjolla. Jäin katsomaan hetkeksi. Se oli kuin vaarallista tanssia. Hän otti pyörähteleviä tanssiaskeleita sateensuojan kanssa ja oli kuin onnen vietävänä että mihin osuisi. Hän näytti perin sekaiselta ja vieressä seisovat nauroivat. Ei huomannut minua, joten olin ilmaa, olin tapon kohteena, en ollut minä, vaan ehkä ilma. Hän leijui kuin teatterissa mitään huomaamaton ilme kasvoillaan. Menin syrjäisemmälle tielle, jossa ei ollut valoja. Kaivoin kassistani päärynän. Olenkohan nyt liian melankolinen, sinne aina menen, pellolle, pusikon viertä.

Miksi paikka vieressä on negatiivinen. Passiivinen hiljaa hengittäminen ja katseleminen. Paikka tuo tuolla jossain. Varjo vetää puoleensa, piilo, josta näkee tarkemmin, mutta minua ei.
Lauseet liittyvät tänään hatarasti toisiinsa, minä liityn tähän varjoon, joka on päälläni. Katkaisin viitteet saksillani ja kohta uusia.

 

Wind turbine


Hankintalistalla first aid kit, Jimmy’s Popcorn Chunky Chocolate, sähköpurje, parantuakseni tilasta jota voisi kutsua tylsyydeksi. Lähikaupasta voisin saada kaiken, kuvittelin saavani. Hitauden aamupäivän, jäätelön, joka sulaneena valuu kättäni pitkin hihaani ja kainalooni asti. Katson tötteröä aurinkoa vasten. Käteni on musta, ja nyt vaniljainen. Luin ilmoitukset, tarvitaan puhetta, yleisliimaa, hiusta ja mylly.
Pöheikön kautta kulkiessa minuun tarttuu tukittu ajoväylä. Harmaata tiheämmässä kasvavien pienten puiden läpi on laiturinrakoja. Laitan sinne sormet.