Yli-seksualisoidusta mediasta puhutaan jatkuvasti. Se herättää närää, tuo puhe ja seksismi, koska meillä saattaa olla ongelmana naisvartalon ja naiseuden stereotyyppisesti halun kohteena esittäminen, koska mediassa seksiä on kenties liikaa ja seksikkyys on pääsääntöisesti stereotyyppistä. Oletus siitä mikä meitä kiinnostaa on lukkoonlyöty? Seksikkyys on oleellinen osa meitä ja siis jatkuvasti pinnalla. Seksismi paistaa läpi, mutta ei asialle kovin paljon ole pystytty tekemään ja miksi pitäisi voi joku kysyä. Naiset vapaaehtoisesti asettavat itsensä tuohon seksistiseen fantasiaan eli myyvät itsensä. Monille naisille seksismissä ei ole mitään pahaa. Se nähdään luonnollisena osana miesten ja naisten välistä vuorovaikutusta, joka on vaan on niin kuin on.

Seksikkyys on jotakin, mihin meidän katseemme ja mielenkiintomme kiinnittyy; kehonosia, pukeutuminen, asennot, tapa puhua. Jotakin mikä on usein epä-älyllistä, viihdyttävää, puoleensavetävää, elokuvallista ja saa aikaan himokkaan ajatuksen, halun. Epäseksikkyys on luotaantyöntävää ja tylsää ainakin jos mediaa on uskominen ja mediaahan me uskomme. Olemme auliisti manipuloitavissa, koska haluamme. Elämämme on halujemme tyydyttämistä, haluamme kauneutta, kosketusta ja seksiä. Tämä luultavasti on valtavirran kokemus ja valtavirta on se mikä on tarkkailun ja analysoinnin kohteena. Jännittävää on juuri tuo kuinka seksikkyyden määrittelemme. Mikä vetää puoleensa juuri siinä mielessä, että kenties haluamme nuolla tuon seksikkään ihmisen poskea ja koskettaa tissiä, mutta emme voi kun hän on niin kaukana. Tässäpä tämä seksikkyyden ja mahdottomuuden kosketuspinta ja vaikuttavuus. Haluamme, mutta emme saa. Yritämme päästä mahdollisimman lähelle, imitoida, ostaa.

Mediaseksikkyys on vetovoima, joka jostakusta virtaa mediaan ja median kautta katsojalle niin, että tuota vetovoimaista häntä, karismaattista, ja asiaa kuunnellaan ja katsotaan, halutaan sekä ihaillaan. Mikä se asia on, joka on tuo seksikkyys, muu kuin itse akti ja paljas pinta, koska tietynlainen tihkuva seksikkyys ei riitä. Vaikka ilta-päivälehden lööpeissä on joka päivä vähäpukeinen nainen (nimenomaan nainen, koskaan se ei ole mies joka tekee juhannustaikoja uimashortseissa) saatamme olla vaikuttumatta naikkosen sanomisista ja hänestä otetuista kuvista. Nainen ‘seksikkäänä’, paljaana on niin arkipäiväistynyt, että hymyileviä, vietteleviä kuvia kenties vain vilkaisee, koska kassalla ne osuvat välttämättä silmään ja ne ovat tarkoituksella siinä sellaisia kuin ovat, hyvin yksinkertaistettua mediavaikuttamista, jolla on suuri vaikutus. Kassajonossa lööppitississä ei ole mitään seksikästä. Nainen ei jää mieleen. Konteksti ei todellaan kiinnosta, eikä se mitä heillä näissä arkikuvissa on sanottavaa. Joten mitä on mediaseksikkyys, jos se ei ole suuritekstinen vähäjärkinen otsikko ja puolialaston nainen tai mies? Auto? Mitä haluamme eniten? Tietynlainen vallankokemus, haluaminen, haluttuna oleminen ja omistaminen. Näyttäisi siltä että mielenkiintomme keskittyy juuri elintason saavuttamiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Osta minut niin tulet onnelliseksi. Ole tällainen kuin tämä ihminen joka on päässyt kanteen. Pyri tähän.

Mediaseksikkyys, joka on puheenaihe, trendi ja yhteiskunnassa median kautta vaikuttava asia, on painava sana jollekin joka on voimakas keskustelua ja pöhinää aikaansaava ilmiö. Sana, joka saa pohtimaan seksikkyyden merkitystä sille mitä mediana tuotetaan. Asioiden seksikkyys ja halujemme hyväksikäyttö mediassa on enemmän kuin sääntö ja aivan kuin yllätyksellisyys olisi poistunut. Seksikkyys: tatuoinnit, autot, kokkiohjelmat, syöminen, naiminen, kaahailu, reality, todellisuudentuntu. Asioita, joita tuotetaan paljon koska ne ovat seksikkäitä, koska valtavirran oletetaan olevan niistä kiinnostunut, koska ne ovat seksikkäitä, mukaansa tempaavia, huumaavia, ylettömiä ja yleellisiä eli seksikkyys saa unelmoimaan, olemaan seksikäs tietyllä tavalla ja haluamaan sitä mitä annetaan.