Hei valkoihoinen, koska olet valkoinen, olet alistaja. Mieti tätä keskenäsi valkoisissa lakanoissa katsellen valkoisia seiniä. Kaipaatko taidetta seinillesi?

Näin opettaa nykytaide critical race theory:n suulla: sinun täytyy tutkailla omaa valkoista viallisuuttasi ja ymmärtää valkoinen rakenne itsessäsi, joka alistaa muuta maailmaa, etkä ole edes ennen huomannut. Taideyliopisto on pureskelematta niellyt amerikkalaisen rotukritiikin, joka meidän täällä valkoisessa pohjolassa täytyisi sellaisenaan ottaa käyttöön ja huomioon yliopistotasolla nimenomaan, siellä missä tuotetaan tietoa ja oppimista että uusia virkamiehiä ja -naisia, paitsi ehkä ei Taideyliopistossa. Olemme siis varsin kolonialistisesti ja imperialistisesti siirtyneet ajatusten ja kulttuurien että käytäntöjen suhteen sapluunameiningillä omaksumaan, että olemme Amerikka. Olemme täysin yhtä ja samaa valkoista hegemoniaa, joka hyväksikäyttää selkeästi itseään heikompaa, mutta massaltaan vahvempaa mustaa populaatiota kaikkialla. Melkoinen yksinkertaistus ja näinkin valkoisessa maassa kuin Suomi. Rotukysymys on hyvin monivivahteinen, kuten historiaamme tuntevat osaavat kertoa ja meillähän on suuri naapurimaa, jossa maaorjuus koski suurta osaa väestöä. Miksei kukaan puhu siitä? Mikseivät kaikki orjien jälkeläiset saa ottaa osaa tähän keskusteluun vai onko se Venäjällä niin normaalia olla alakynnessä valtiovallan suhteen, ettei maksa vaivaa, koska ketään ei kiinnosta? Siksikö, että he ovat valkoihoisia? Valkoihoisuus on siis merkki alistajasta. Kun synnyt valkoiseksi, olet valmiiksi rakenteessa vahvoilla? Millaiset aivot synnyttävät tällaista paskaa? New Yorkin rahakas eliitti, joka haluaa pelastaa mustat valkoisilta, mutta ei itseltään? Ei ole mikään ihme Helsinki omaksuu innolla antirasistisen innoituksen: Yhdysvaltojen ja heidän unelmansa ihailu on vahvaa täällä ja onhan täällä persut, jotka herranjumala sortavat tänne tulevaa ruskeaa ihmistä epäilemällä, ettei suomea puhumaton työllisty. Ihmeellisesti tilasto puhuu sen puolesta, että näin on. Kuten myös Kelan tuella elelevästä muukalaisjoukosta, joka ei sopeudu, kuinka ihmeessä. Kaikissa Euroopan maissa, joissa on maahanmuuttoa Afrikan ja Lähi-idän maista, väkivaltainen jengiytyminen on kuin luonnonvoima. Silti meidän täytyy auttaa näitä heikkoja, jotka ainoastaan omasta ryhmästään löytävät voimansa väkivallan avulla. Älä ole valkoinen rasisti, vaan yritä ymmärtää, heillä on vaikeaa ja islam on rauhanuskonto. Vaikeudet jatkuvat sukupolvesta toiseen, joten kieli ei ole ongelma. Mikä ongelma muslimimaissa mahtaa olla? Onko se valkoinen alistaja?

Valkoinen värinä, siis väri, on Suomessa niin yleinen, että ihonvärinä, kun sen huomaa, ryhdyn ajattelemaan itseäni valkoisena työväenluokkaisena naisena, joka lähestyy viittäkymppiä ja sitä kautta valkoinen rakenne, jota pitäisi itsessään kriittisesti tutkailla ei hirveästi aukene alistavana, naisena etenkään taiteessa, työelämässä, yhtään missään. Rotuteoria ei ilmeisesti myöskään avaa luokkakysymystä eikä eugeniikkaakaan valkoisen kannalta, joka suomalaisia on historiassa koskettanut, olemme siis esimerkiksi saksalaisiin verrattuna olleet alempaa rotua. Valkoinen väri on Suomessa niin yleinen jo pelkästään talvella, että oman valkoisuuteni näen keinovalossa marketissa, kun katson peiliin ilman meikkiä. Tai siis talvellahan on pimeää ja valkoinen lumi tuo valoa. Aiemmin valkoinen on yhdistetty rauhaan ja hiljaisuuteen, iäisyyteen ja kauneuteen, mikä mustia ottaa päähän tai valkoisia antirasisteja, kun kaunis valkoinen laiha nainen on lehden kannessa ja mainostaa kauneudellaan, se on huono esimerkki kaikille muille, jotka eivät samaan pysty. Olen siis siinä mielessä myös inhottava, että syrjin ulkonäölläni tummaihoisia olemalla blondi, joita myös pidetään tyhminä, etenkin naisia. Eugeniikkaa sekin, siis jos ulkoisista piirteistä päätellään älyn määrä ja sukupuolestahan se tehdään itsestäänselvästi, etenkin taiteessa. Taiteessa valkoinen nainen on nähty alasti ja pantavana ja niin hän myös usein etenee urallaan. Mustathan eivät näin tee, he ovat hyvyyden sipuleita. Minähän en ole edes siveyden sipuli, vaikka en edes twerkkaa. Hirveä tanssi.

Valkoinen värinä on Suomessa yleinen kaikkialla, etenkin sisustuksessa, te tiedätte valkoiset seinät, keittiön kaapit yms. kaakelilaatat. Valkoinen on modernismin väri. Kaikki on riisuttua ja minimalistista, tätä myös taiteessa ja muotoilussa harrastetaan ahkerasti, sitä monenkaan kyseenalaistamatta, sen tiloissa ja teoksissa. Valkoisesta on moneksi, kuten esimerkiksi pilviksi ja valkoinen ihminen on saavuttanut jotakin, mihin muut vain haaveilevat pyrkivänsä. Hyvinvointiyhteiskunta on yksi sellainen saavutus, josta voimme olla ylpeitä. Nyt se pitäisi sitten luovuttaa pois, koska olemme alistajia ja ihmisoikeudet velvoittavat? Vielä ylpeämpiä voimme olla, jos pystymme säilyttämään sen. Selkeästi moni ei halua, että yhteiskuntarauhamme säilyy, saati hyvinvointiyhteiskunta. Väkivaltaiset jengit eivät sellaiseen kuulu ja jihadistit haluavat Sharia-lain myös länteen. Siksi olenkin ihmetellyt islamin puolustajia, kun yksikään islamistinen valtio ei ole demokraattinen, mikä on myös eurooppalainen ajatus, demokratia ja ihmisoikeudet. Eurooppa vahvasti on edelleen valkoinen ja on toki hyväksikäyttänyt ja orjuuttanut muita kansoja mielin määrin. Historia ei kuitenkaan oikeuta Euroopan alasajoa, koska historiaa emme voi muuttaa ja orjuutta on edelleen paljon maailmassa, mikä ei rotukriitikkoja kiinnosta saati lapsityövoimankäyttö. Näistä ei puhu yhtään kukaan antirasistiksi itsensä leimaava. Kohde on Yhdysvaltojen entisten orjien jälkeläiset, ei edes Venäjän entisten orjien jälkeläiset. Yhdysvaltojen mustat ovat jostain syystä suurimpia uhreja tällä hetkellä, ulinan määrä on vakio ja mitä tämä ulina meitä koskettaa, en tiedä.

Lisää taiteesta tässä ohessa eli kuvataiteesta, joka ottaa nämä trendit sydämenasiakseen opettaakseen muita ylhäältä käsin, kuten kunnon elitistin kuulu. Kuvataide tähtää luksustuoteiden luontiin rikkaille, näin kuvataiteilija tekee rahaa, jos tekee. Miksi rikkaita kiinnostaa poliittinen taide? Heitä kiinnostaa kaikki, mille kerääntyy rahallista arvoa ja media luo arvoa taiteelle esimerkiksi. Tokihan rikkaita politiikka kiinnostaa. Kantaaottava kuvataide seuraa trendejä ja nämä taiteilijat usein leimaavat itsensä anarkisteiksi, kommunisteiksi, antikapitalisteiksi, feministeiksi jne. Ja tämä kaikki on hyvää, koska tämä kaikki tekee hyvää yhteiskunnallisesti, koska taide tekee hyvää? Taiteen yhteiskunnallinen merkitys on siis luksustuoteiksi tarkoitetuissa taideteoksissa, jotka ovat nähtävillä erityisissä paikoissa erillään muusta yhteiskunnasta ja näkyvät laajalti mediassa, jos hyvin käy ja vaikuttavat sitä kautta ja nostavat arvoaan. Josta asiasta pääsemme valkoisiin huoneisiin ja kuka taidetta ostaa kotiinsa tai miten taide on osana arkkitehtuurissa tänä päivänä muuten kuin pykäämällä monumentaalinen taidemuseo jonnekin tai joku julkinen teos randomisti jossain. Kuvataide on nykyään hyvin helposti ohitettavaa, kovin politisoitunutta aivan tarpeettomasti, sen tehtävää rapauttaen eli jos kuvataiteen tehtävä on toistaa woke-höpinöitä ainoina totuuksina väittäen, että se ottaa kantaa, suojelee heikompia, se rajaa suuren joukon yleisöstä ulkopuolelle, kuten se tekee jo muutenkin elitistisenä ja keskiluokkaisena harrastuksena jossain kaukana suuressa metropolissa eriytyneissä tiloissa. Tästä voimme päästä taiteen julkisen tukemisen mielekkyyteen ja ketä kuvataide lopulta palvelee. Jos kuvataidekoulut eivät osaa eivätkä ymmärrä ryhtyä ajattelemaan kuvataiteilijan ammattia jonain muuna kuin luksustuotteiden tuottajana, eivät osana esimerkiksi rakennetun ympäristön luomista, tähtitehtailu on julkkiskulttuuriin verrattavaa höpöhöpöä.

Kronstadt 2001, How to photograph Russia? / Descent into hell. Icon. Second half of the 14th century. Collection of the State Russian Museum

Photo in Kronstadt 2001 on film, don’t even want to crop it I love film so much.

Descent into hell. Icon. Second half of the 14th century. Collection of the State Russian Museum

Divine Harmony, there was a dark hair in between the first pages of the booklet. Lucernarium psalms and stikhirad (verses)
O mild Light, mercy of Peace, praise
troparion (something repeated) short hymn

polyphonic we
drink coffee out of vases,
hang ourselves to trees and ceilings
no time to get gloomy though
Week of the Blindman with clay in his eyes
I think he was telling me the truth on Easter Monday.

Couple of lines from a movie Big Bullet written down for fun: My name is Bird. My name is Bird. My name is Bird.

Don’t stare at me. Please. My name is Apple. Forget Fiona.
My name is Jeff. Anything else?
My name is Tongues of fire?
Maybe, You want blood on your hands? Why would I want that?

River of no return

Drunk, watercolour, 2021

River of no return

How many takes?
She was very sweet. She was a comedian. She was very shy. She was fuck me. She was very uncomfortable. She was convinced, she was not very sexy and pretty. She didn’t have an aura of sexiness about her. There was some magic about her, she would play at it. She would burlesque it. She seemed like a lost child. It seemed to her like Alice in Wonderland and she could not believe it. Anybody was very serious about her. She really felt she didn’t have the inner qualifications to fulfil the image of a sex goddess. She thought that the whole thing was a lie, because it was not her. She would never feel worthy. She was very very difficult. She was vulnerable. She was weak. She was teary. She was struggling. She was falling apart. She was hurt. She was an addict. She was needy. She was difficult. She was in pain. She was adorable. She was drunk. She was nice. She was childlike. She was late. She was lovely. She was hanging on. She was calling me. She was calling everybody. She was caring. She was unprofessional. She was sexy. She was beautiful. She was funny. She was doing the thing that was wanted of her, she was not doing what she wanted.

Watercolours are fun and they are also seen as a feminine art form. Don’t know why, domesticated and light?

Why women drink?

drunk, watercolour, 2021

To be comfortable in your body is an idea where one’s humanness doesn’t give you any sensations of the negative, you just live in bliss of happiness and glide, which sounds really odd as a woman and I have had hard time believing in this nonsense. As a person who has daily highs and lows of anxiety (which I suppose everybody has) and feeling ok occasionally, I have had to learn how to live with a very active emotional life. Explosive temper since childhood for a girl is not celebrated, there is something wrong with you, you are evil and what not, crazy. I have heard I am very zen usually by people who don’t know me, which I have aimed to be on the outside (not to disturb anybody’s peace other than in art), it is not even difficult for me, but I do get angry, which is not allowed for women especially and showing anger, dear Lord, don’t break anything. People can’t tolerate other people’s anxieties not their own and I suppose they should not be this level concerned constantly of anxieties and comfort. Neither can they tolerate a very quiet person, which has made me think, what of others do we not see and think it is not there and how much noise is essential to feel comfortable, although you can’t take it when someone shows anger or just says against your opinion? People are also tested how long does it take to lose temper, well test away. Zen is fun. People get anxiety today when they are still a long time, are isolated for weeks and can’t travel. How human it is to be able to be constantly comfortable is very aristocratic idea, people demand differently today than before? We are used to luxury in comparison to life hundred years ago. (or are they constipated today, but looking fine.) Think about stomach pain and diarrhea or sleeplessness. We medicate everything away and invisible. This goes out for people too who are unpleasant in any way making people feel uncomfortable. Now we should pay attention. The negative is there to make us think and notice, and we think about our own bodies and comfort constantly and nothing is never good enough. The negative like pain, shame, hunger (which we should be feeling more), fear, feeling inadequate, fear of losing etc. do have reasons to exist. Aging, bodily changes and disturbing bulges truly are brushed away as much as possible. How about our weaknesses like narcissism?

How do we make progress in comfort and luxury? I have started to think, we don’t. To make progress we need criticism, push back, hardship, conversation and debate, visible effort and work that one can feel one has done something oneself and made it. This is especially important for women who have been told we may not, can not, should not, must not, definitely not. We are going backwards in many ways, criticism being one part of culture that is dullen down and silenced, violently. Die terf is a common enough phrase online and on the streets. Women’s rights being one issue, education another under serious threat and the speed of degeneration is fast. Firing professors who say biology is biology and sex is a biological fact is against science. Erasing the word woman and thinking surgery fixes men into women and they are real women, is what all should accept just like that, is itself a very totalitarian command and childlike tantrums make everybody scared for their jobs. Talking about safe spaces when women aren’t safe to say true things about their own biology is bizarre to the max. The whole idea is absurd and offensive to women, which is a non-issue today like adulthood seems to be. Women’s feelings and safety do not count when men need to be called real women and how many men there are who defend this? It is ominous, the vulnerable men. Speaking out against lunacy and clear mislabelling, is according to activists, violence against a vulnerable part of population. Vulnerability is one, protecting childish needs is something we need to be doing? Wanting doesn’t get, someone used to say. One cause to all of this is plastic surgery and how it is available around the world. Reality TV giving instructions on how to look and behave and bank on all of this. Our decline is evident. I am glad there are voices who speak against the antifeminist movement of self-ID. People have been identifying as whatever before but they haven’t been taken this seriously before, so seriously that working people get hurt. To be good at heart means you are concerned what happens in the world and for people. This is not a good development.

Comments
strange to be commented by people about my weight who themselves are fat
strange to be commented by people who themselves do not know how to dress well, they just think they do or is it just expensive?
strange to be commented by people who have an alcohol problem about addictions and behaviour of others
strange to be commented by people who clearly are not well in the head but think they are. To think you are well when you are not and you go on hating other people for it.
strange to be commented by people who have issues, the same people are pointing out issues of others like they were any concern of theirs and they have the same issues?
strange to be commented by people who don’t know what they are talking about but still talk
strange to be commented by people who do not know you or better yet have never met you, they heard about you
strange to be commented by people who think they are superior when they in many ways are not, they are superior because of they have never fallen down on a wet grass?
Strange is to care about any of this and

http://www.newstatesman.com/politics/feminism/2016/08/anorexia-breast-binding-and-legitimisation-body-hatred ““Don’t you get it? you yelled back. I will never feel as free as you do, I will never feel as at home in the world. I will never feel as at home in my own skin. That’s just the way it is, and always will be.””

Like a living thing

Like a living thing

Like a living thing

(Make a sound like horse’s neigh before reading this poem.)

Horse’s cunt. Much said about vagina. NO! Much talked about vagina. Yes! To talk about the downstairs, what is it all about? Endless curiosity and nosiness. To get to know the bottom of it. To the bottom of a bottomless pit. An openly talked about but not discussed, not looked at to get to know but feel funny about. What is fear? The things you never wear, the things you wear not to be seen in. The things you do not do, not to be mistaken for something else. Viva brutality, naive cruelty. To grow up to be a man, to have characteristics of a man. A blue kite, a stolen horse let go and hear it galloping scared not seeing anything. I love a good party. Spectacle of emotions, a riot smashed not gathering the pieces.

Bushes of berries, black and red.
What cruelty to make him stay there. Idle and unhurt. That he is the only spectacle of emotions that is not allowed to show in full. It is feminine to be ruled by emotions. All of them. Not being able to control them. That within the given frames stay the same.

Tamed, stained, the same, poorly unbeatable, unbearable, but still to speak of him in different tone that of the other, incorrect, indifferent, hostile. To remove him, it is terrible to feel this way and feel inadequate, this alone and incapable of living like a living thing.

Wet shoes, gouache, 75*55cm, 2008