Suomalainen Tivoli: itekseen saapi olla kyydissä. Mitä tarkoittaa kauhun kyydissä?

Joensuu, 1998
Two dogs at the mall, 2017

Obsession – Naisen kahdet kasvot

Pyydämme ystävällisesti teitä palauttamaan tai uusimaan myöhässä olevat lainanne. Myöhästymismaksujen lisäksi perimme muistutuksen postituskulut. Myöhästymismaksut kertyvät päivittäin eräpäivän jälkeen siihen saakka, kunnes lainat palautetaan tai uusitaan. Tämä palautuspyyntö on aiheeton, jos lainat on jo palautettu tai uusittu

MAAILMA ON NIIN PIENI, MUT SIT KUITESKII NII ISO. (ANTAKAA MISS SUOMELLE JA PERINTÖÄ ODOTTAVILLE JOTAKIN MIHIN RIPUSTAA VAATTEENSA. Ei kuitenkaan itseään.) IHMISET, JOTKA TYÖSKENTELEVÄT MUOTIBUSINEKSESSä, TEKEVÄT TÖITÄ FASISTEILLE. YMMÄRTÄKÄÄ SE, NIIN YMMÄRRÄTTE JO AIKA PALJON. Hei mitä sulla on päällä tänään?

MITÄ ON FASISMI NYKYMAAILMASSA? Persut? Miksi puhut vaatteista?

On uusnatseja, piilonatseja eli kaappinatseja, mutta natsismi eli kansallissosialismi (saks. Nationalsozialismus) natsismi (saks. Nazismus), puolue on kielletty, joten sana natsi ei ole käyttökelpoinen, kai, mutta fasisteja on. Elämme näennäiskapitalismissa, monen mielestä kapitalismin jälkeisessä ajassa, valinnaisesti feodalismissa tai neoliberalistisessa kyttäysyhteiskunnassa, joka tällä hetkellä pohjautuu ihmisten työn, ajan ja huomion hyväksikäytölle, luonnonvarojen ja eläinten riistolle tai pelkästään riistolle, koska olemme materiaalia, jota käytetään, mutta älä vaan sano mitään vastaan. Et kai ole tuloksellisuutta ja menestystä vastaan? Et kai ole näkyvyyttä ja bisnestä vastaan? Bisnes is bisnes and you are the bisnes. Siinäkin mielessä on koomista puhua turvallisesta tilasta ja turvallisuudesta. Mitä se tarkoittaa? Joku yksittäinen ihminen ei koe oloansa uhatuksi sanoilla? Fasistinen yhteiskunta toimii jatkuvan tarkkailun ja kontrolloinin kautta pyrkien hallittuun samankaltaisuuteen ja samanmielisyyteen. Miten pitkälle nykykulttuuri toimii varkaan lailla esimerkiksi taiteessa ja populaarikulttuurissa, Suomen elokuva jostain syystä ei keksi omaa juttua, vaan kopioi ulkomailta sapluunan omaisesti ja toimintatapa on ilmeisen hyväksytty, jää miettimään, miksi ihmeessä. Eikö näennäisesti runsas ja hyvävointinen kulttuurimme olekaan luova? Ilmeisesti tulosta tulee, ei taidetta tosin, eikä juuri mitään kiinnostavaa uutta suomalaista. Ja onko se suomalaista, jos se on kopioitu? Joukosta poikkeavat kovaääniset erimieliset erotetaan heti, etenkin taiteessa ja he aivan kuin katoavat. He eivät myy tarpeeksi tai ovat vaarallisia? Mikä vaara on nykyään, jos oikeaa vaaraa ei enää tunnisteta?

Autoritaarinen eh-feodalismi-mukakapitalismi on yksi termi tälle möhkäleelle, jossa elämme. Turva siinä on ainoastaan rahalla ja uhkailulla hankittua. Siitä ei oikein saa kiinni eikä osaa selittää, mistä on kysymys, mutta fasismi jotenkin aukenee tässä kohtaa. Jostain syystä fasismi toimii hyvin terminä ja on paljon käytetty nimenomaan syytöksenä milloin mistäkin, liian ankarasta kritiikistä? Elämmekin jo fasismissa, se on kuorrutettu hyvännäköisillä valokuvilla ja hyveposeerauksella, eikö se ollut natsien tyyli. Olemme niin onnellisia näennäisdemokratiasta, jossa valta on suuryrityksillä, puhelimilla ja hyvillä aikeilla ja rasismin vastustuksella, joiden hyvä vaikutus kestää sen puheen pituuden verran. Fasismi on pelottava sana ja menneisyys ja tulee sellainen olo että, pois se minusta, hyi helvetti. Kuinka kieltäytyä, kun sinut unohdetaan ihan tietoisesti, jos et tee kuten sinun käsketään tehdä, työsi käytetään muiden hyväksi, ei sinun ja voi olla, että sinua ei ole olemassakaan. Vaatii mielenlujuutta nykyään tehdä ja ajatella kuten parhaaksi näkee. Kieltäytyminen ja vastaansanominen tarkoittavat, että olet niin totaalisen ulkopuolella sieltä, missä jotain jonkun mielestä tapahtuu, että epätoivo voi hiipiä mieleen. Ja miksi haluaisit sellaiseen paikkaan, missä sinulle sanotaan, mitä pitää ajatella? Ei se ole taidetta. Omaan totuuteensa täytyy siis uskoa täysin. Oma totuus tässä tapauksessa luottaa siihen, mitä on todella. Ei voi olla niin, että tunteet määrittävät todellisuuden, mikä on oikein ja väärin. On pakko olla olemassa jokin yleinen sovittu tieteen avulla määritelty oikea. Nykyään täytyisi luottaa jonkun toisen tunteisiin ja kunnioittaa niitä, koska mikään muu on epäkunnioittavaa. Luulen, että kunnioituskin täytyy ansaita, aivan kuten ansiomerkit.


Hei valkoihoinen, koska olet valkoinen, olet alistaja. Mieti tätä keskenäsi valkoisissa lakanoissa katsellen valkoisia seiniä. Kaipaatko taidetta seinillesi?

Näin opettaa nykytaide critical race theory:n suulla: sinun täytyy tutkailla omaa valkoista viallisuuttasi ja ymmärtää valkoinen rakenne itsessäsi, joka alistaa muuta maailmaa, etkä ole edes ennen huomannut. Taideyliopisto on pureskelematta niellyt amerikkalaisen rotukritiikin, joka meidän täällä valkoisessa pohjolassa täytyisi sellaisenaan ottaa käyttöön ja huomioon yliopistotasolla nimenomaan, siellä missä tuotetaan tietoa ja oppimista että uusia virkamiehiä ja -naisia, paitsi ehkä ei Taideyliopistossa. Olemme siis varsin kolonialistisesti ja imperialistisesti siirtyneet ajatusten ja kulttuurien että käytäntöjen suhteen sapluunameiningillä omaksumaan, että olemme Amerikka. Olemme täysin yhtä ja samaa valkoista hegemoniaa, joka hyväksikäyttää selkeästi itseään heikompaa, mutta massaltaan vahvempaa mustaa populaatiota kaikkialla. Melkoinen yksinkertaistus ja näinkin valkoisessa maassa kuin Suomi. Rotukysymys on hyvin monivivahteinen, kuten historiaamme tuntevat osaavat kertoa ja meillähän on suuri naapurimaa, jossa maaorjuus koski suurta osaa väestöä. Miksei kukaan puhu siitä? Mikseivät kaikki orjien jälkeläiset saa ottaa osaa tähän keskusteluun vai onko se Venäjällä niin normaalia olla alakynnessä valtiovallan suhteen, ettei maksa vaivaa, koska ketään ei kiinnosta? Siksikö, että he ovat valkoihoisia? Valkoihoisuus on siis merkki alistajasta. Kun synnyt valkoiseksi, olet valmiiksi rakenteessa vahvoilla? Millaiset aivot synnyttävät tällaista paskaa? New Yorkin rahakas eliitti, joka haluaa pelastaa mustat valkoisilta, mutta ei itseltään? Ei ole mikään ihme Helsinki omaksuu innolla antirasistisen innoituksen: Yhdysvaltojen ja heidän unelmansa ihailu on vahvaa täällä ja onhan täällä persut, jotka herranjumala sortavat tänne tulevaa ruskeaa ihmistä epäilemällä, ettei suomea puhumaton työllisty. Ihmeellisesti tilasto puhuu sen puolesta, että näin on. Kuten myös Kelan tuella elelevästä muukalaisjoukosta, joka ei sopeudu, kuinka ihmeessä. Kaikissa Euroopan maissa, joissa on maahanmuuttoa Afrikan ja Lähi-idän maista, väkivaltainen jengiytyminen on kuin luonnonvoima. Silti meidän täytyy auttaa näitä heikkoja, jotka ainoastaan omasta ryhmästään löytävät voimansa väkivallan avulla. Älä ole valkoinen rasisti, vaan yritä ymmärtää, heillä on vaikeaa ja islam on rauhanuskonto. Vaikeudet jatkuvat sukupolvesta toiseen, joten kieli ei ole ongelma. Mikä ongelma muslimimaissa mahtaa olla? Onko se valkoinen alistaja?

Valkoinen värinä, siis väri, on Suomessa niin yleinen, että ihonvärinä, kun sen huomaa, ryhdyn ajattelemaan itseäni valkoisena työväenluokkaisena naisena, joka lähestyy viittäkymppiä ja sitä kautta valkoinen rakenne, jota pitäisi itsessään kriittisesti tutkailla ei hirveästi aukene alistavana, naisena etenkään taiteessa, työelämässä, yhtään missään. Rotuteoria ei ilmeisesti myöskään avaa luokkakysymystä eikä eugeniikkaakaan valkoisen kannalta, joka suomalaisia on historiassa koskettanut, olemme siis esimerkiksi saksalaisiin verrattuna olleet alempaa rotua. Valkoinen väri on Suomessa niin yleinen jo pelkästään talvella, että oman valkoisuuteni näen keinovalossa marketissa, kun katson peiliin ilman meikkiä. Tai siis talvellahan on pimeää ja valkoinen lumi tuo valoa. Aiemmin valkoinen on yhdistetty rauhaan ja hiljaisuuteen, iäisyyteen ja kauneuteen, mikä mustia ottaa päähän tai valkoisia antirasisteja, kun kaunis valkoinen laiha nainen on lehden kannessa ja mainostaa kauneudellaan, se on huono esimerkki kaikille muille, jotka eivät samaan pysty. Olen siis siinä mielessä myös inhottava, että syrjin ulkonäölläni tummaihoisia olemalla blondi, joita myös pidetään tyhminä, etenkin naisia. Eugeniikkaa sekin, siis jos ulkoisista piirteistä päätellään älyn määrä ja sukupuolestahan se tehdään itsestäänselvästi, etenkin taiteessa. Taiteessa valkoinen nainen on nähty alasti ja pantavana ja niin hän myös usein etenee urallaan. Mustathan eivät näin tee, he ovat hyvyyden sipuleita. Minähän en ole edes siveyden sipuli, vaikka en edes twerkkaa. Hirveä tanssi.

Valkoinen värinä on Suomessa yleinen kaikkialla, etenkin sisustuksessa, te tiedätte valkoiset seinät, keittiön kaapit yms. kaakelilaatat. Valkoinen on modernismin väri. Kaikki on riisuttua ja minimalistista, tätä myös taiteessa ja muotoilussa harrastetaan ahkerasti, sitä monenkaan kyseenalaistamatta, sen tiloissa ja teoksissa. Valkoisesta on moneksi, kuten esimerkiksi pilviksi ja valkoinen ihminen on saavuttanut jotakin, mihin muut vain haaveilevat pyrkivänsä. Hyvinvointiyhteiskunta on yksi sellainen saavutus, josta voimme olla ylpeitä. Nyt se pitäisi sitten luovuttaa pois, koska olemme alistajia ja ihmisoikeudet velvoittavat? Vielä ylpeämpiä voimme olla, jos pystymme säilyttämään sen. Selkeästi moni ei halua, että yhteiskuntarauhamme säilyy, saati hyvinvointiyhteiskunta. Väkivaltaiset jengit eivät sellaiseen kuulu ja jihadistit haluavat Sharia-lain myös länteen. Siksi olenkin ihmetellyt islamin puolustajia, kun yksikään islamistinen valtio ei ole demokraattinen, mikä on myös eurooppalainen ajatus, demokratia ja ihmisoikeudet. Eurooppa vahvasti on edelleen valkoinen ja on toki hyväksikäyttänyt ja orjuuttanut muita kansoja mielin määrin. Historia ei kuitenkaan oikeuta Euroopan alasajoa, koska historiaa emme voi muuttaa ja orjuutta on edelleen paljon maailmassa, mikä ei rotukriitikkoja kiinnosta saati lapsityövoimankäyttö. Näistä ei puhu yhtään kukaan antirasistiksi itsensä leimaava. Kohde on Yhdysvaltojen entisten orjien jälkeläiset, ei edes Venäjän entisten orjien jälkeläiset. Yhdysvaltojen mustat ovat jostain syystä suurimpia uhreja tällä hetkellä, ulinan määrä on vakio ja mitä tämä ulina meitä koskettaa, en tiedä.

Lisää taiteesta tässä ohessa eli kuvataiteesta, joka ottaa nämä trendit sydämenasiakseen opettaakseen muita ylhäältä käsin, kuten kunnon elitistin kuulu. Kuvataide tähtää luksustuoteiden luontiin rikkaille, näin kuvataiteilija tekee rahaa, jos tekee. Miksi rikkaita kiinnostaa poliittinen taide? Heitä kiinnostaa kaikki, mille kerääntyy rahallista arvoa ja media luo arvoa taiteelle esimerkiksi. Tokihan rikkaita politiikka kiinnostaa. Kantaaottava kuvataide seuraa trendejä ja nämä taiteilijat usein leimaavat itsensä anarkisteiksi, kommunisteiksi, antikapitalisteiksi, feministeiksi jne. Ja tämä kaikki on hyvää, koska tämä kaikki tekee hyvää yhteiskunnallisesti, koska taide tekee hyvää? Taiteen yhteiskunnallinen merkitys on siis luksustuoteiksi tarkoitetuissa taideteoksissa, jotka ovat nähtävillä erityisissä paikoissa erillään muusta yhteiskunnasta ja näkyvät laajalti mediassa, jos hyvin käy ja vaikuttavat sitä kautta ja nostavat arvoaan. Josta asiasta pääsemme valkoisiin huoneisiin ja kuka taidetta ostaa kotiinsa tai miten taide on osana arkkitehtuurissa tänä päivänä muuten kuin pykäämällä monumentaalinen taidemuseo jonnekin tai joku julkinen teos randomisti jossain. Kuvataide on nykyään hyvin helposti ohitettavaa, kovin politisoitunutta aivan tarpeettomasti, sen tehtävää rapauttaen eli jos kuvataiteen tehtävä on toistaa woke-höpinöitä ainoina totuuksina väittäen, että se ottaa kantaa, suojelee heikompia, se rajaa suuren joukon yleisöstä ulkopuolelle, kuten se tekee jo muutenkin elitistisenä ja keskiluokkaisena harrastuksena jossain kaukana suuressa metropolissa eriytyneissä tiloissa. Tästä voimme päästä taiteen julkisen tukemisen mielekkyyteen ja ketä kuvataide lopulta palvelee. Jos kuvataidekoulut eivät osaa eivätkä ymmärrä ryhtyä ajattelemaan kuvataiteilijan ammattia jonain muuna kuin luksustuotteiden tuottajana, eivät osana esimerkiksi rakennetun ympäristön luomista, tähtitehtailu on julkkiskulttuuriin verrattavaa höpöhöpöä.

Kronstadt 2001, How to photograph Russia? / Descent into hell. Icon. Second half of the 14th century. Collection of the State Russian Museum

Photo in Kronstadt 2001 on film, don’t even want to crop it I love film so much.

Descent into hell. Icon. Second half of the 14th century. Collection of the State Russian Museum

Divine Harmony, there was a dark hair in between the first pages of the booklet. Lucernarium psalms and stikhirad (verses)
O mild Light, mercy of Peace, praise
troparion (something repeated) short hymn

polyphonic we
drink coffee out of vases,
hang ourselves to trees and ceilings
no time to get gloomy though
Week of the Blindman with clay in his eyes
I think he was telling me the truth on Easter Monday.

Couple of lines from a movie Big Bullet written down for fun: My name is Bird. My name is Bird. My name is Bird.

Don’t stare at me. Please. My name is Apple. Forget Fiona.
My name is Jeff. Anything else?
My name is Tongues of fire?
Maybe, You want blood on your hands? Why would I want that?

River of no return

Drunk, watercolour, 2021

River of no return

How many takes?
She was very sweet. She was a comedian. She was very shy. She was fuck me. She was very uncomfortable. She was convinced, she was not very sexy and pretty. She didn’t have an aura of sexiness about her. There was some magic about her, she would play at it. She would burlesque it. She seemed like a lost child. It seemed to her like Alice in Wonderland and she could not believe it. Anybody was very serious about her. She really felt she didn’t have the inner qualifications to fulfil the image of a sex goddess. She thought that the whole thing was a lie, because it was not her. She would never feel worthy. She was very very difficult. She was vulnerable. She was weak. She was teary. She was struggling. She was falling apart. She was hurt. She was an addict. She was needy. She was difficult. She was in pain. She was adorable. She was drunk. She was nice. She was childlike. She was late. She was lovely. She was hanging on. She was calling me. She was calling everybody. She was caring. She was unprofessional. She was sexy. She was beautiful. She was funny. She was doing the thing that was wanted of her, she was not doing what she wanted.

Watercolours are fun and they are also seen as a feminine art form. Don’t know why, domesticated and light?