Landscape 2008

gouache, 76*56cm, 2008-2023

Flag of sorrow

Trust equals love. Since there is no trust, love does not exist. Is it really so? Now, I’m a bit scared. We live in a fascist world, you better believe it. How disgusting is that. At this point I lose my strength and fall down. I can’t believe it. I have thought love is life, living, believing, exactly believing, having faith. What if everything you believed in failed you?

But it is impossible to live without trust. To be able to trust that the food I eat is safe. So, far I have survived.

So, are you saying that the laws for example to maintain the quality of food are made out of love? Community is to protect. Protecting is love. Simply put and said. So, I have rights as a citizen of Finland and EU and as a human being not to live like a hunted animal. A hunted animal, very funny. What if people had a collective weeping. No! But I thought it would give us some relief in these times of sadness and debt. It would be a sight everybody weeping on the street, sharing their grief, to let sadness out, lovelessness, hurt, pain, shame, hate, anger, all negativity. You think they don’t do so already? Do you think it would end up in laughter? Yes. Crying is pretty ridiculous. You are such an idealist. That’s why you’ll end up against the wall and be shot. That is funny.

Celestial bodies

Landscape 2008, gouache, 76*56cm 2023

Celestial bodies

THE BESTEST THING NOW, BOOK SEATS TO YOUR DREAM DESTINATION. FREE SEATS NOW.

DEFINITION OF REVOLUTION

1a(1)the action by a celestial body of going round in an orbit or elliptical course, also apparent movement of such a body round the earth

(2)the time taken by a celestial body to make a complete round in its orbit

(3)the rotation of a celestial body on its axis.

Stemming from the Latin revolvere “to turn, roll back,” revolution originally referred to the circuit of the stars through the sky. Today, it still means circuit when talking about the RPM, or revolutions per minute, in an engine. A revolution is also a drastic change in a field such as the fashion industry or technology, or similarly, a sudden, often violent uprising from the people to change the political system.

Revolution is the key to preserving our natural rights.

Revolution of macaroni and cheese.

(Urban dictionary & Vocabulary.com)

Banana revolution

Banana revolution. Shop Revolution pro. I heart revolution chocolate heart. Goddess of love hearts Revolution of blushing hearts. Shop I heart Revolution.

spheroid, or ellipsoid of revolution, is a quadric surface obtained by rotating an ellipse about one of its principal axes; in other words, an ellipsoid with two equal semi-diameters. A spheroid has circular symmetry.

If the ellipse is rotated about its major axis, the result is a prolate (elongated) spheroid, shaped like an American football or rugby ball. If the ellipse is rotated about its minor axis, the result is an oblate (flattened) spheroid, shaped like a lentil. If the generating ellipse is a circle, the result is a sphere. from wikipedia

40% höyheniä

40% HÖYHENIÄ

Keittiön lattialla saksin takkini vuoresta auki.
Se oli kuin hanhi, satutin sitä, vaikka olin varovainen,
hihat levällään, takillakin on tunteet ja nyt se on auki.
Toivoin kaakatusta, jotakin. Sano kaak. Minä aloitan. Päästä ääni, niin tiedän, miltä sinusta tuntuu, jotakin yninää.

Puhu minulle, takkilintu lintutakki, lintu ja takki, lentävä, lämmin, leijuva, vaappuva, ilmava, melko ihmeellinen.
Kuin avoin haava ja kynityt untuvat lensivät kosketuksesta keittiössäni,
en voinut mitään, tunsin löytämisen iloa ja hiukan iloa turmelemisesta
hallitsemattomalle materiaalille
hallitsemattomalle ajatukselle, teolle tai päivälle, en voinut mitään. Puhaltelin kevyitä pilviä verhoihin
kaappeja päin,
horsman kukinnot pientareella
tiukissa rykelmissä hiukan ennen syksyä ja niiden lapset liitävät hallitsemattomasti,
vähän kuin lempiojani, jonka takana pelto, tehdas ja järvi
tässä järjestyksessä menee minne sattuu. Paitsi, nyt on pimeää ja minulla on
sakset
joilla leikkiä
järjestyksestä ja siivosta viis pienessä valossa kaak.
Mitä tapahtuu, kerään kamat muovikassiin, heitän pois.
Valokuva prosessista, jossa tuhoan ja kirjoitan muistiin,
mikä muuttuu.
Tämä huone, aika hajuttomia nämä untuvat kylläkin.
Löydänkö linnunosia sohvan alta, löydänkö lintua.
Linnunosat ovat kuin ajatukset, yhdisteltävissä.

Trying to understand the concept of living to the fullest.

gouache, 76*56cm, 2023

Trying to understand concept of living to the fullest

Had a dream in which I was in a place I had been in a dream before. It was remembering a dream in a dream. I wanted to find a paint that would paint a room in similar blue to simulate a deep ocean. Such paint was hugely expensive and demanded a lot of pigment. I visited a paint store that sold the only one that paint and wanted to see this valuable stuff though I could not afford it. The store was also painted in blue. There was nothing else but the painter, the paint mixer in the middle of that blue room, two saleswomen smiling and they asked if I wanted to buy something: I just came to ask for the price of the miraculous substance. There was also a large garden that I had only seen flying low over, garden with naturally round trees and lilac flowers. I was in awe. Plane made on oldish propeller sound. Strange visiting places in dreams that you have only visited before in dreams that only exist in dreams.

Lähetetään kirjeitä. Jos ei, niin maalataan kirjeitä.

Kirje, vesiväri, 1998 (Rakastuin maalaamiseen todella palavasti. Sitä ei voi enää estää.)

R.IIVANAINEN&TORNADO SOMEWHERE

R.Iivanainen&Tornado somewhere
Valitamme, että sinulla on ollut ongelmia kirjautua sisään, että sinua on ahdisteltu, että sinua on loukattu, että yksityisyytesi on viety. Vai annoitko sen noin vain kuin jonkun painavan esineen, kun et jaksanut itse enää kantaa. Terveisiä Facebook-käyttäjätilillesi. Palaa takaisin
minä jäin kaipaan sinua
palaa takaisin


Kiittäen
Facebook-tiimi We just thought it might be a lot of fun. What’s the harm in there? Nothing. Tämä paikka on varattu, sanoi mies kädessään ampiaspesä ja ruskeat nahkahansikkaat. Katsoi minua ääninä bussi ja ampiaispesä että katse. Mihin olet menossa ampiaispesä kädessäsi, kysyin? Ajattelin, että onpa outoa, istua bussissa ampiaispesä sylissä. Minne itse olet menossa likka? Outoa on vain lähteä, eikä mennä takaisin siihen, mistä lähti.   Virhe. Tiedostonimeä ei ole määritetty.     Katso kuvat matkalta ei minnekään.

1998

Skimbaaja

1999-2000 vesiväri ja muste, omakuvia

Taide on itsetuhoinen tai mitä tarkoitan, taiteilija on ja taiteella on tuhon kautta pyrkimys luoda jotakin uutta? Ehkä tarkoitan nykytaidetta, joka haluaa tuhota kauneuden, moni niin ajattelee, eikä se vaikuta olevan kaukaa haettua. Mikä on tämä tuotteistettu ala, aivan kuin mikä tahansa luova ala, jossa näkyvyys on valuuttaa ja tekee taiteilijan, ei välttämättä mikään muu ja rahasummat tuovat lehtijuttuja, taiteen hinta tekee taiteen. Mitä muuta se on kuin tuhoa, taiteen totaalista esineellistämistä taloudellisen hyödyn nimissä. Taiteilijan esineellistäminen, onkin kiinnostava keissi, itse näen sen haluttomuutena nähdä taiteilija enää ihmisenä, vaan jonakin mitä ostaa. Harva kieltäytyy olemasta ostettavissa ja pyrkimys tähdeksi on taiteilijuutta, mikä voi olla osa nykypäivän saatananpalvontaa, kaikki käy, kaikki on myytävänä, esiintymiskulttuuria ja puuroa, jota hämmennämme.

Taiteilijan kuva on itsetuhoisuudessa, totaalisen heittäytymisen perinteessä, jota ihaillaan ja pelätään, taiteilija on ihminen, joka jättäytyy ulkopuolelle, koska se on taiteilijan osa monella tapaa, ainakin ollut, eikä tälle irralliselle osalle ole hyödyllistä käyttöä, mikä, hyöty, on tietenkin ymmärryksen alku ja tästä hyödyttömyydestä että eriparisuudesta, hylkiön kokemuksesta ja ajatuksesta edelleen paljon ammentava on taiteilijan ja teoksen tarina, jossa tapahtumakulussa on pelkkää toistoa, tympeyttä ja tirkistelynhalua, sotkusta pyritään inhon kautta ja sen tähden, ottamaan kaikki hyöty irti. Sitten ihmetellään. Onpa outo kaari ja tätä patologiaa on haastava verbalisoida, haaskalla oloa ja saalistusta, syö tai tule syödyksi-normaalia. Taiteilija on edelleen se epäluotettava ja puhkikulunut versio. Mikä on taiteilija, joka halutaan pitää elossa? Luotettava on virkamies ja pitää omaa puoltaan, ei huolta.

Itsetuhoisuus siis kiinnostaa, miten se ilmenee, itsetuhoisen tapa repiä itsensä kappaleiksi ja koota uudelleen. Testi lienee, kuinka kauan pystyy näin uudistumaan ja tuhoamaan itseään ja taas synnyttämään, miten sen nyt näkee ja miten sen tekee. Säilyttäminen ja saman toistaminen ei siinä mielessä ole taiteen pointti, toki se joillekin on rituaali, josta syntyy taide ja eräänlainen uskonnollinen mietiskely, luuppi ja konemainen teollisuuden ala, joka pyrkii maksimoimaan hyödyn itselleen. Ehkä eniten inhoan juuri rituaaleja, joita taiteessa tykätään toistaa, aivan kuin ei muuta keksisi, on oltava rakenne, johon taide ripustetaan, jotta sen voi ymmärtää taiteeksi ja arvo syntyy paikasta, johon taiteilija on saanut luvan ja se raha. Tehdä ymmärrettäväksi ja tuotteeksi, jonka voi omistaa ja silti apurahasysteemissä ihan uran loppuun asti on ajatus.. ja se raha, se tekee jokaisen. Mitä kukaan on ilman rahaa?

Pelko taidetta ja taiteilijaa kohtaan on tuon itsetuhoisuuden, mitä voi pitää vapautena, johon moni kiinnostuksesta päätellen ehkä kaipaa, syy. Hallitsemattomuuden pelko, irrallisuuden ja niin, vapauden pelko, erottautumisen pelko, menettänisen pelko, valkoiset seinät kertovat varmuudesta, puhtaudesta ja luotettavuudesta, modernin ihailu, ehdoton järjestys ja siisteys ja toisaalta taiteilijan välinpitämättömyys itsestä ja random yllätyksellisyys ja eikä se osaa edes pukeutua, se on kai tyhmä, siitä ettei voi tietää, mitä tapahtuu ja millainen hullu kukakin on, tekee tästä bisnekseksi muunnetusta työstä nykyään jokseenkin paradoksaalisen, missä tyhmyys ehkä piilee konsultin englanninkielisessa opuksessa. Että pyrkii turvallisuuteen, perheystävällisyyteen, oikeisiin pronomineihin, neutraliuteen ja shokeraavuuteen aihetasolla ja siis henkilökohtaisuuksiin mennen, että halutaan se tarina, ihminen täytyy tonkia ja sukia, kouluttaa turvalliseksi tai poisheitettäväksi, vaikuttaa kuitenkin, ettei taiteilija ole se epäluotettavin, epäkorrektein kusipää ja uudistua voi systeemitasolla, se on suositeltavaa, kun tykätään puhua luovuudesta kuolettavuuteen asti. Luuleko ne, että puhe tekee luovaksi vai yrittävätkö ne ymmärtää? Me ne he tämä tuo se ja lilluuko Itämeressä kikkareita.

Voin toki olla väärässä, mutta tällainen fiilis jää suhteiden avulla pyörivästä hyvesignaloivasta systeemistä, jossa palkanmaksu on haaste ja konsultti tienaa aina enemmän eikä asialle saa selvyyttä, että miten osaamattomat ihmiset tätä pyörittävät. Oliko se tuo vasemmistolais-feministinen ala ja skene, hyvin yksipuolinen poliittisesti eli kapeakatseinen ja tekopyhä ytimeen asti, joka ei tajua itse suosivansa saastuttavaa elämäntapaa? Juu, kyllä ja toimii tuilla. Kommentoimassa ilmastonmuutosta installaatioilla biennaalissa kommentoimassa.

Kun kapitalismi on paha, mutta raha kelpaa ja sillä retostellaan, sekin on tosi ristiriitaista. Ehkä viestin viilaaminen ja vasemmistolaisuuden ymmärtäminen syvällisesti voisi tehdä uskottavuudelle jotakin. Feminismikin vaikuttaisi olevan hukassa eli tuhoutumassa. Tuho ei ole kaukana, kun sisus korruptoituu, viesti on kammottavan ristiriitainen ja helposti argumentoitavissa vääräksi ja kun rakenteen pääasiallinen tarkoitus on pitää rakenne muuttumattomana ja hyödyttää niitä joilla jo on valtaa ja rahaa, koska se on hyödyllistä ja käyttää taidetta keppihevosena. Mitkä nimittäin ovat taiteilijan vaikutusmahdollisuudet millaisessa työympäristössä hän joutuu työskentelemään ja mikä on palkka? Näinä cancelloinnin aikoina tuho ja tuhoaminen ovat kovin huulilla, sitä jää pohtimaan, että mitkä asiat ovat taistelemisen arvoisia: sanomisen vapaus, vastaansanomisen vapaus ja itse tekeminen, koska voiko mikään noin typerä selvitä hengissä?