Tyttö ja puhelin, Always warms my haarat. Hajurako outouteen. Colloquial gap between people, but so much sharing.

Always Ultra Mega Fuck

Accepting human bodily functions which are seen as humorous, act of carelessness when untended, indifference to others, decay, letting yourself go, getting old, noises body makes, smells, remind of diseases and death. The uncontrollable stinks, body and all human weirdness especially for women, all that which makes us ashamed, we all share. It is disgusting and we unworthy in front of the magnitude of shit. We cannot defecate in the presence of anyone or look at the result, we feel ashamed. Hygiene tell of position in society, of culture, of fears and aspirations, how one wants to be seen, what one appreciates or what we think about judgement, because we are judged all the time and we produce shit daily, I hope. For women it is even more difficult as we must hide all that and act as nothing ever happens there and it is of course a good thing mostly, to have good manners, the more as we change bodies more artificial than ever, the topic of what is human appears important to think and do we accept human with all that comes with our bodies? Clearly not. It is a thing we can’t discuss openly, it is seen vile and very personal, still we bleach assholes. Intimate details cannot be heard but still we confess online, how fragile and sexual we are. The something in us that makes us feel dirty and of course it is dirty what comes out of us and filthy is what we become pretty quickly, if we don’t constantly take care of the odourless state we must be and maintain, somehow those who question this unquestionable get a lot of critique. We don’t want to smell anybody else’s shit, sweat, unwashed state and know why that is etc. To laugh is ok. I laughed farting to a phone, since for instance forgetting to put on deodorant makes it quickly in few hours the certain body smells and others will notice your stench. It doesn’t much matter if you took shower the same morning, so out of control body happens fast and shame follows or shaming. Out of control means you don’t care or you don’t notice yourself?

I do understand for women it is a topic of the unspoken and unheard body and what we really are, we detect and understand via smells. To say, you smell good somehow reminds me of what if I didn’t? It is a question of liking, being attracted to and our noses still function as recognising the partner, friend or who can be trusted. The question of what if I didn’t, asks do you still accept me even though I sometimes smell and like not to groom myself all the time? How much grooming a woman needs is a lot, which is also an environmental issue as a status issue (plastics in cosmetics is a massive problem) and how much control and effort does it take to appeal to tastes of others and what does this acceptance do? How do tastes of others effect our lives and must they? It can be a rebellion against neuroticism, femininity, dictating and tastes of today’s demands, grouping and more punk rock and primitive than many can tolerate. It makes people angry ,those feminists again.. nevertheless, to pay attention to how we monitor bodies of others is very acute and impacting everything. When colours of the build environment are white, gray and black, maybe stopping to think about what it means is a proper thing to do. Hygiene is a good thing, but there is a limit to it, when it is illness, it’s taking over everything. I do love soap and it is one of the best inventions. Smelling of soap makes me feel clean and refreshed and I am addicted to feeling that everyday. Getting rid of body smells takes a lot of work daily. Do we even think about it, it is so self-evident and if we could not practice our daily contemporary operations of cleanliness and beauty, would we go crazy and feel inadequate? Primitive and naive state can be liberating for a short while. It is also a question of the northern hygiene culture and sweating for example is very different in warm climates as are the smells and hygiene culture all together so very different.

Teapot and a hammer. Accomplished, so we can move on and in time forget?

Accomplished, so we can move on and in time forget?

Sacrifice of one life, he felt he had nothing to lose and much to gain, he had much love for the living and life. He felt thankful. I think he was sincere. Cruel cruelty, to look over, to pass by as you never knew but, raising to but, my glass to the word. We should live not hide in corners, frightened by the news, by threats, turmoil described as weather as form in nature where one cannot see inside like dark forest or cave, despondent, melancholy, call it sadness, sorrowful cry, woe, will to live, will, will to whistle selfless. When will a person become without self? Person and ego will fade, to see the process. He isn’t himself anymore. To be looked at as vulnerability. Potential affects added emotional vocabulary so recent, ranging from misplaced judgment, subtle to severe, but ah, to hail and damaging targets of national importance. To put in place emotional mapping with teip. Tools, no ways of good and a frame worked to unable government to make decisions over the increasing militarization of the internet, possibly aggressive. Despair, a feeling and lack, vital urge fulfilled, hunger and horror put together. Needless, powerless, not wanted, there is something repulsive, foul, nasty, criminal and insane. There are different levels of hopelessness, despair as some lowest point on emotional map. Despair when person doesn’t understand that one has power and at least one choice be capable of, find the things one is capable of, how does that happen. What is needed that someone realizes opportunities and chances in a situation when there are none seen or close by? Encouragement, example, teacher, text, kind words by someone keep us going.

Flag of sorrow. Naive art/ primitive art, childlike, instant painting is fun and an approach to hunter images.

acrylic on hardboard, 2021

Flag of sorrow

Trust equals love. Since there is no trust, love does not exist. Is it really so? Now I’m a bit scared. We live in a fascist world, you better believe it. How disgusting is that. At this point I lose my strength and fall down. I can’t believe it. I have thought love is life, living, believing, exactly believing, having faith. What if everything you believed in failed you?

But it is impossible to live without trust. To be able to trust that the food I eat is safe. So, far I have survived. 

So, are you saying that the laws for example to maintain the quality of food are made out of love? Community is to protect. Protecting is love. Simply put and said. So, I have rights as a citizen of Finland and EU and as a human being not to live like a hunted animal. A hunted animal, very funny. What if people had a collective weeping. No! But I thought it would give us some relief in these times of sadness and debt. It would be a sight everybody weeping on the street, sharing their grief, to let sadness out, lovelessness, hurt, pain, shame, hate, anger, all negativity. Do you think it would end up in laughter? Yes. Crying is pretty ridiculous. You are such an idealist. That’s why you’ll end up against the wall and be shot.

Experience of hunting big game in Africa and images of it. Killing a magnificent powerful animal that could kill you. Bruise in shape of Africa.

acrylic on hardboard, 2021

Sounds of Africa

You hear insects all the time everywhere. You are scared of insects. They are violent in their multitude. Their amount is unexpectable, unknown small horror that creeps. Their force is their poison and need to go under your skin. To eat you to consume you and move on to the next body.

Africa is scary. It is enormous and endless and dark. Endless in its blackness, noise, violence, liveliness and uniqueness but we like to see it as one block because we must understand within our rational frame all, even the things which don’t fit the frame in any way. We need to force all into our frame to comprehend and control and use. All that we can’t control, what can we do with it?

Ethnic sounds, drums, stomping, whipping, singing. Animal sounds: roaring. Human sounds: shooting. Nature’s sounds: the wind, eruptions, the grass, the rain.

Cacophony distilled normal, a harmony, a naming. Making order, giving advice, giving comprehension and guidance, harmony like for a choir with a conductor. Do not make a mistake. You will be punished. Who are the people who punish? Who are the people who are punished?

Coffee cantata, tsinasil signifies the sounds of whipping of Jesus. Wonderous voices made with instruments invented. Giselle is losing her mind. Think that sound.

Sounds of Africa

Rantaviiva osoittautuu äärettömän pitkäksi, kun mitataan jokainen hiekanjyvä/Shoreline is infinitely long, when measuring every grain of sand. 2001. Taiteilija työvoimana ja taiteen tehtävä.

Kronstadt 2001 (kuva Henna SuoMen-ryhmän kanssa matkalla)

Miss Beach having fun, Rantaviiva osoittautuu äärettömän pitkäksi, kun mitataan jokainen hiekanjyvä, Barcelona 2001 (kuvat rannalla with Mikko Lipiäinen)

Huomiomme kiinnittyi merten ja rantojen puhtauteen, ekosysteemien säilyttämiseen ja kuten olemme tulleet huomaamaan, asia on erittäin akuutti tänä päivänä, näyttäisi siltä, että vielä huomattavasti enemmän kuin 20 vuotta sitten. Tahti on vain kiihtynyt, teollistumisen, riiston ja kertakäyttöisyyden..myötä. Turismi, ryöstökalastus ja teollisuuden että maatalouden päästöt aiheuttavat rannoille ja merille kestämätöntä tuhoa ja kuormaa, jonka seuraukset kannamme juomavedessä ja ruuassa asti. Muovien haitat siirtyvät aikuisilta lapsiin, ekosysteemit taantuvat ja niiden uusiutuminen on joko epävarmaa tai erittäin hidasta. Venäjällä 2001 otimme puheeksi likaisen Itämeren ja mitä Venäjä voi tehdä/tekee asialle. Heidän mielestään silloin 2001, mitään ongelmia ei ole, he pitävät luonnon siistinä ja puhtaana. Taisi olla Kronstadtin kaupunginjohtaja tai muu vastaava. Noh, mitäpä taiteilija siihen tai Kronstadtin kaupunginjohtaja.

Mitä taiteilija voi tehdä, on kyseenalaistaa taiteen hyväksikäytön massaturismikohteena ja systeemin oletuksen, että taide on kassamagneetti, jolla koneisto tekee rahaa. Ajatus massalle tehtävästä asiasta lienee syyllinen luonnon saastumiseen ja kestämättömään tilanteeseen. Massa päättää, mikä on kannattava asia, on markkinan toimintamalli ja kuinkas muutenkaan. Missä määrin taiteen on oltava massahuvi ja mikä on marginaalin tehtävä? Malli, jolla taidetta myydään, ei kyseenalaista omaa vaikutustaan luontoon, saati taiteen ja taiteilijan hyväksikäyttöön ja kertakäyttöisyyteen, nähty ja käyty-kulttuuriin, mutta on trendikästä ottaa kantaa ilmastonmuutosta vastaan ja yhtälailla trendikäs on taide-elämäntapa, jossa matkustetaan ympäri maailmaa ja ollaan käyty ja nähty. Taiteen perustelu on, että taide on niin tärkeää, että sen varjolla voi tehdä mitä tahansa ja tämä on malli, jolla nykytaidejärjestelmä elää, hinnoittelee ja lihottaa itseään, tarkemmin taidemaailman osa, joka käyttää valtaa selkeästi pitääkseen hinnat korkealla ja asiantuntijoiden avulla luo sen hyvän, jota vaelletaan katsomaan. Logiikka ei ole taiteen vahvin alue, eikä omasta edusta, paikasta auringossa luopuminen tai sen kriittinen tarkastelu käy, koska saattaisi tulla ilmi, miten hauraalla pohjalla ollaan, millaisia ristiriitoja toiminnassa ja ajattelussa ilmenee ja millainen kehä pyörii vain ympyrää. Taidetta ei helposti haluta mieltää yritystoiminnaksi, koska silloin se todella on pelkkää bisnestä ja mitä muuta taide on? Kuinka kauan näiden kysymysten esittäminen ei kiinnosta ketään ja milloin systeemissä tulee tarpeeksi ihmisiä, jotka kykenevät, saati haluavat jotakin muuta ja toisenlaisen arvotussysteemin? Paljon kertoo muutoksen hitaus, vastahankaisuus ja egoilun määrä että vähättely, vähän samaan tyyliin, ettei syy ole meidän ja näin tämä vain toimii ja se on nieltävä sellaisenaan. Toimii joten kuten, suuret syövät pienet. Ihmiset, jotka työskentelevät taiteessa, ovat hyvin etuoikeutettuja yleensä ja jalustalta alas astuminen täytyy tehdä tönäisemällä, kun ymmärrys tapahtuu niin hitaasti, että on ihmeteltävä yliopistokouluksen vaikutusta ja merkitystä, niin eli mitkä motiivit lopulta taiteessa vaikuttavat, kun ahneus ja oma etu vaikuttaisivat olevan vahvoilla ja systeemin pyörittäminen aivan kuin mitään ei haluttaisi muuttaa, on ilmeinen?

On trendikästä olla poliittinen ja sitä pidetään ajankohtaisuutena. Kun mitään muuta ongelmaa ei ole, kuin rahanpuute vai oliko sitäkään, kun tuet Suomessa ovat Anna Tuorin (Marja Sannikan ohjelmassa 2021) mukaan hyvät? Miten omahyväinen voi olla, että elää tuilla hyvillä mielin, perustaa elinkeinonsa tukiin ja ajattelee, että niin sen tuleekin olla? Miksi ihmeessä? Tukisysteemi on täysin kyseenalaistamaton asia, keinotekoinen, tekohengitys ja on yhteiskunnan tehtävä taata, että meillä on kuvataidetta sellaisena kuin nyt, että kuvataide esitetään tietyissä paikoissa, tietyllä tavalla that’s it- on tämä järjestelmä ja sen tunnistaa. Nykytaiteen olemassaolo ja kuinka sitä katsotaan, on hyvin pieni reikä, jonka kautta nähdään, mitä nähdään ja tätä taidehistoria todistaa kaikessa taiteessa. Taiteessa tuki on meriitti ja olet esillä tietyissä taiteen paikoissa, tietyllä tavalla, se on ymmärrettävää. Se on ymmärrettävä malli. On oltava ymmärrettävä. Olen ihmetellyt tätä jo yli 20 vuotta, ehkä seuraavatkin. Täältä marginaalista on tietysti kiva huudella ja ihmetellä.

Kuvataidehan on oma maailmansa, jossa arvoa luo lentely ympäri maailmaa ja isot kaupungit, joissa näkyä. Jos et näy, et ole olemassa, mikä on nykyihmiselle kokonaisuudessaan iso ongelma ja ahdistusta aiheuttava tekijä. Taiteessa helposti ja mielellään tehdään jako harrastelijoihin ja ammattilaisiin rahalla ja näkyvyydellä ja sen voi ottaa vakavasti tai olla ottamatta. It is business as usual eli raha luo suurimman arvon taiteessa ja millaisessa ryhmässä liikkuu vai liikkuuko ryhmässä lainkaan ja mitä rajoilla ihmettely sitten tekee. Taiteilijalle raha ei materialisoidu helposti (tuet pääasiallisesti ovat projektirahaa, ei palkkaa), raha materialisoituu taidesysteemin pyörittäjille, joilla ei ole mitään ongelmaa jatkaa samaan tapaan tietenkään, he tosin vinkuvat kovaäänisemmin kuten Guggenheim todisti, eikä ymmärrys uppoa siellä päässä, jossa pyöritetään museonjohtajia pienemmistä kaupungeista suurempiin, vaikka kuinka selittäisi. Koska taiteilija on yrittäjä, palkka taiteilijalle kuvataiteessa ei ole edes ajatus, että työllään tulisi toimeen, sen voisi yrittää ottaa koulutuksessa huomioon, eikö todella. Päivän poliittiset kysymykset eivät pitäisi olla taiteen ensisijainen ajatus ja tarkoitus, vaikka ideoitsija tekee pyhästä hengestä ja tarpeesta ja parantaa maailmaa, tarve on ottaa kantaa tärkeisiin aiheisiin, aivan kuten luonto on olemassa hyväksikäytettäväksi ja taide tekee mitä, parantaa maailmaa? Mikä on taiteilijan tehtävä nykyään, jää helposti pohtimaan: pitää museon työntekijät leivässä? Jo pelkästään siitä syystä ihmettelen muutoksen ja rahan olemattomuutta tai missä raha on taiteessa, mutta erittäin paljon ihmettelen järjestelmän jähmeyttä ja kykenemättömyyttä että haluttomuutta nähdä oman toiminnan heikkouksia, selkeitä virheitä ja hyvesignalointia, joka toimii yritysmaailmassa samalla tavalla ja tämä ajatus on hyväksytty taidekouluissa. Ei ole kovinkaan uskottavaa edes poliittisesti entä työvoimapoliittisesti? Politiikka hiukan pelkää ottaa kantaa taiteilijoiden toimeentuloon ja julkisen taiteen tilaan, koska alkaa ulina, että taidetta on oltava? Onko nykytaidetta oltava? Miten kestävä elinkeinomalli on esitellä taidetta ja toivoa myyntiä ja pitäisikö tehdä sitä mikä myy, jos sen sattuu tietämään? Aiheko myy, nimi vai paikka, jossa on ollut esillä? Kuvataidehan on tällä hetkellä hyvin usein erillinen, ei orgaaninen osa kaupunkeja, toisin kuin ennen ja näkyvyys tulee median kautta, jonka avulla taide elää tai ei. Bussipysäkin koristelu hökötyksellä pitäisi tuoda hyvää mieltä? Juu, on se orgaaninen osa, mutta mikä osa ja heiluuko se? https://www.tampereenratikka.fi/art/ratikan-taide-tuo-pyynikintorille-teoksen-joka-valtaa-koko-pysakin-talta-varikas-taidepysakki-tulee-nayttamaan/ Näyttää ja kuulostaa hyvältä paperilla aivan kuten Pasila. Teosta ei ole hirveästi kehuttu ja kommenteissa sitä on pidetty kalliina ulkonäköönsä ja heppoisuuteensa nähden. Taide on tässä osa isompaa kokonaisuutta, mutta millainen osa? Ratikka on kummitusjuna, joka menee eriväristen taidepisteiden läpi? Onko taide ottanut kuin jääkiekkokaukalon osan, ainakin samanlaisista materiaaleista teos on tehty, suoja ja pleksikoristelu samassa? On tietenkin positiivista, että on yritystä tehdä teoksia osaksi isompaa kaupunkikokonaisuutta, mutta miten hyvin nykytaide siihen pystyy, kun on päälleliimattu fiilis ja laitetaan kivoja värejä? Hyvä asia on, jos mainosten määrä näin vähenee. Samaa tekniikkaa ja taktiikkaa kuin tässä työssä käyttävät ulkomainokset ja ajattelu on kevyen oloista eli teos ei teknisesti eikä taiteellisesti tee vaikutusta. Kun nykytaide tehdään peittämään tylsiä rakenteita ja toimittaa pellen virkaa, onko se taidetta. Pitäisikö taiteen edessä olla haltioissaan ja pysähtyä? Taide kun arkipäiväistyy mainosten tasolle, se samalla litistyy ja kertakäyttöistyy, mikä on nykyajan tyyli, nopea vilkaisu ja seuraava kuva. Jalankulkijan ja julkisten liikennevälineiden käyttäjän taso on hyvä lähtökohta, mutta tekevätkö mainokset saman ja myykö taide jotakin ja kenelle? Kaippa tässä on ajateltu vihreästi ja kuinka harmaata meillä on, että värilliset lasit päähän, niin näyttää paremmalta? Ratikka itsessään on hieno ja tarpeellinen. Tampereella on tässä vuosien varrella ollut outo tyyli koristella taiteen näköisellä reittejä, jotenkin peruskoulutasoa isossa mittakaavassa, jos tiedät mitä tarkoitan, mutta jos olisi oikeasti naivistinen eikä muuten vain lapsellinen ja ihan sama.

Valokuva on isossa osassa nykytaidetta, kun taiteella on oltava näkijä ja kokija tai tehty työ on tuotava esille, se tapahtuu, kuten performansseissa yms. valokuvan avulla (niinkin paljon, että valokuvausprosessi on osa teosta), kun yleisö on hyvin rajautunut, pieni tai muuten olematon, kuten yleensä itselläni esimerkiksi, valokuvasta tulee teos ja se on samalla dokumentti. Eli taiteella on oltava yleisö ja onko katsoja/ohikävelijä aina yleisö/asiakas, vastaanottava ja mitä taiteen avulla vastaanotetaan? Mikä taiteen vastaanoton tulee olla? Hiljaista hyväksyntää, välinpitämättömyyttä, kiukkua vai innostaako kuvataide esimerkiksi bussipysäkillä? Jos on tarkoitus kokea, ajatella, tuntea ja olla osa kaupunkia, kyllä taiteella oma paikkansa tässä prosessissa on, itse odotan aikaa, jolloin Tampere ryhtyy tekemään muuta kuin koristelua taiteena, koristelu koristeluna on ihan ok, taiteena kovin onttoa. Monesti, kuten nytkin, vastaanotto on, että rahan olisi voinut käyttää mielenterveyspalveluihin, mikä ei ole aivan väärä huomio. Iloisen pinnan oletetaan tuovan hyvää mieltä.

To think how much grooming women must do to look presentable, desirable or whatever they should look like to be acceptable and female. Is the model how women should present female shrinking? A personal look. Smile.

Heavy brushing, Instagram is a toilet.

The only thing in my body I have fixed, is my teeth. Having braces in my thirties was an experience, people do stare at your mouth with contempt and disbelief (do try to hide it, make a big effort people, it is just my mouth.). The thought is that very young people have braces, not adults. I thought it was hilarious and the experience has strengthen my view of highly superficial humans who do judge you merely based on your looks (I am a better artist when I look presentable, for instance). So, why not play with it and feel sorry for people, who do have issues, especially what comes to women’s appearance and artist’s appearance, female artist’s appearance. To demand artist look business-like is more anti-art. Looks is never right, when looks is just natural, it is more wrong than ever, to be ungroomed is more a statement than ever, make-up I haven’t used because I have other things to think about and I look in the mirror in the evening. I know, I should be concerned what anybody thinks, I know what they are thinking so I am not, I am just wondering and I am not impressed. With braces I took a large smile: take a good look. Isn’t it beautiful when you smile in photos, you look so happy. If that is how you define happiness, fine. When looks is the number one thing in you and you don’t think it is, it is a weird situation, since the environment doesn’t see it the same as you, one is compelled to figure it out, what is going on and what is the thing you should be and why. I figured it out, there is no reason for me to please anyone with looks, since it is impossible. Should I desperately seek for acceptance or do what I have always done, do me? Yes, I do me. Being pretty is not my first goal in life, it is not the most interesting thing in me, believe me. Artist’s looks is a strange issue and it is outside the art but part of art. Is looks art? Many seem to think so and looks brings value. To a point I understand it, but now it is how youthful one looks approaching 50.. eat veggies, sleep, exercise, do things you enjoy doing. That is my ‘beauty’ regime.

orbital rotation – motion of an object in an orbit around a fixed point; “satellites in orbital rotation”

spin – a swift whirling motion (usually of a missile)Based on WordNet 3.0, Farlex clipart collection. © 2003-2012 Princeton University, Farlex Inc.
Ads by GoogleEnglannin käännökset 77 kieltä, nopea ja helppo käyttää Hanki ilmainen englannin kääntäjä! www.Babylon.com

revolutionnoun1. revolt, rising, coup, rebellion, uprising, mutiny, insurgency, coup d’état, putsch after the French Revolution 2. transformation,

revolutionnrevolution[revəˈluːʃən]1 (the act of making) a successful, violent attempt to change or remove a government etc the American Revolution.2 a complete change in ideas, methods etc There’s been a complete revolution in the way things are done in this office.3 a complete circle or turn round a central point, axis etc (eg as made by a record turning on a record-player, or the Earth moving on its axis or round the Sun). 

adjrevoˈlutionary1 involving or causing great changes in ideas, methods etc a revolutionary new process for making paper.2 of a revolution against a government etc revolutionary activities.

npluralrevoˈlutionaries – a person who takes part in, or is in favour of, (a) revolution. 

vrevoˈlutionize, ˌrevoˈlutioniseto cause great changes in (ideas, methods etc) This new machinery will revolutionize the paper-making industry.

Kernerman English Multilingual Dictionary © 2006-2013 K Dictionaries Ltd.
Ads by GoogleTallinkin hotellipaketit

Risteily ja hotelliyö Tallinnassa. Suunnittele & varaa matkasi heti!


revolution → Multilingual Translator © HarperCollins Publishers 2009
Ads by GoogleBonuslaskuri

Kokeile laskurilla paljonko OP-bonuksia sinulle voisi kertyä.