Leivoskuvun alla, suustani roikkuu salama.

Pienten, pienten osasten multaan, pisaroihin, imeytymiseen, kosteutukseen, helpotukseen juomisesta. Kun ojennan käteni, pidättelemättömät salaisuudet tulevat liki, kuun reunalla, tähti nousee edessäni. Revin analyysin.

Sunnuntaisin ammeessa on liuennutta saippuaa, peitossa on tulppa, jonka vedän irti. Myrskyää lunta, oksaisesta kepistä talvi ja esiinvedetty pistin, peitoksi mustien kivien.

Odotan lämmintä yötä. Kosken punaista poskea. Jalkojemme alla märkä maa, joka ei haittaa, kun olemme kuumia että hehkumme, hypimme ojien yli. Suorat kasvurivit ovat majakka, kämmen. Joten ei pelkoa.

Päivän sivu

Liikkuva, raapimisjälkien koskettava näky, istun, en tee muuta kuin.
Ajattelin, kävelin monena päivänä saadakseni sinut kiinni, ollakseni siellä, tarkistin aikataulut, mustassa takissa kuin paikoissa joissa näkymättömät juovat, tai harhaiset tai toiveikkaat. Toiset asiat tapahtuvat, toiset juuttuvat omakohtaisiin ongelmiin.
Katselin tulevaa ohjelmistoa, sata tulennielijää, nuorallatanssijoita, alushousujen vilahduksia, kova hydrauliikka, spreijattu ja betonikuula. Julkisesti osuu seinään ja kaikki vain sietävät sen äänen, moukaroinnin. Ei se kuitenkaan minuun osu.

Heitin kirveen ikkunasta, sateen jälkiin, säpäleisiin valmiisiin, rasvan ja pölyn, armon raskaan kirjan. Olin täysi lasillinen punssia.

Jäljen haju, kaupungin reikä, kaupunkilintu peseytyi lätäkössä, sulassa vedessä jään reunalta. Harakat huutavat, lujempaa, kävelevät ilmassa, pienten puiden metsässä, kosteus saa ilman tuoksumaan lennolle. Päin kaikua, päin hormia, päin kovaa maisemaa, siunattu joki ja kirkko.

Taskussa puhelin
sydän

Kartonkimainosteksti, josta kirjoitin muistiin, On the edge of Nigaraguan rainforest, ja josta jatkoin koiraan, joka on koulutettu seisomaan istuvaa lintua.

Mocha pocha, kiitos.
ilmastoinnissa liikahteleva sämpyläpaperi
lusikanjälkiä lasikupeissa
suklaanpalasia suunpielestä

ASTUIN SISÄÄN. ISTUIN VAPAALLE PENKILLE. JOKU LAULOI YKSINÄISYYDESTÄÄN JA näytti onnelliselta LAULAESSAAN. LIKAINEN TUKKA, SÄTEILEVÄ NAAMA, VENYNYT VAATE, KEHO, JOKA OLI LÄHDÖSSÄ, mutta pää ei kyennyt liikkumaan muuten kuin suun kohdalta.

Milloin sodassa, milloin rakkaudessa
milloin missäkin. Taskussa puhelin
sydän, jota odotan.
Kosketan, avaan sen.
RIKO SLIIKE, persikat puuttuu.

IN OUR HEARTS KYSEINEN HENKILÖ NIM.MERKKI NASTY HEMORRIDGE VÄHÄN SIINÄ SITÄ ROSKISTA HEILUTTELIT,,, VIRTAA VERI JA OLUT. HOTELLILLA EI OLLUT VIELÄKÄÄN PATJOJA. ONKO MISS FINLANDILLA KOMMENTOITAVAA? IHAN SKANDAALIMAISTA. MV.

Tänään tajunnanvirtaa + TV-tarjonta yhdistelmäperäkärry. Päivän lause – Hulluudella on miljoonat kasvot; tähän mieheen liittyy parkkipaikalla oleva tumma mersu, josta löytyi tän jätkän lompakko ja katkaistu haulikko. On ollu kaikenlaista projektia. SEIS!! Maahan, maahan!! Otimme hänet kiinni.

sittensittensittensittensittenglad glad, glad, dgal lgda glda agld jne jne

nain lisata hyvaa mielta ja ihmisten jaksamista ja elamanhallintaa.

PAISTINPANNULLA ENNEN OVEN SULKEUTUMISTA JA SANAHARKAN JÄLKEEN, TAI EHKÄ MUISTI VÄÄRIN JA LIIOITTELI KERTOMUSTA, KOSKA RAUTAINEN PAISTINPANNU OSUESSAAN TEKEE PAHAA JÄLKEÄ. LYÖNTI MENI OHI, VOIMAKAS HUITAISU SAMANAIKAISESTI OVEN SULKEUDUTTUA LÄIMÄHTÄEN. OVI VÄLISSÄ. OVESSA KELTAISTA KUVIOITUA LASIA, JONKA LÄPI IHMINEN ON VAIN TUMMA HAHMO, KUKA LIE. EHKÄ SEN HAHMON NIMI OLI JOKU PYHÄ.

LAUSEITA PUHELIMESTA

KUINKA PALJON PULPUTUSTA! ULKOPUOLELLANI KULKI VERENI, HALUTEN KESKUSTELLA KANSSANI, LEVITÄ PÖYDÄLLE, vaatteille ja värjätä minut ulkopuolelta.

Pilkuiksi. Soitin hänelle. Tahrasin joka paikan, luurin, korvani. Hänellä ei ollut oikeutta, hän luuli että oli. Miksi puhua verestä? Mistä muustakaan. Kuulen sen hänen äänestään. Hän pelottaa minua. Inhottaa. Rakkaudettomuus, verettömyys ja veri inhottaa jostakin syystä, haju, niljaisuus, hengettömyys, lopullisuus ja loppuminen. Jään jättämiä jälkiä, hyödyttömyys, negatiivisia rakoja, rakkoja, kalvoja ja limaa.
Nipples pressed against her blouse, I could see them. She didn’t mind. She looked straight at me. I felt the desire to lick her garments. Feeling happy to have her close to me.

Onnellinen mies, parvi kirkkaanvihreitä viivoja yhdessä ja samassa, nopeita,
lintuja, seksiä ja voltteja kahvilan pöydällä aamulla,
altis unohtelemaan mitä piti tehdä ja milloin.
Rivi navetan ikkunoita bussin ikkunassa kun menin aamulla ohi, navetta on voimakas kokemus, vaikka olenkin ohikulkija.
En voi olla sumu, mutta voin olla lilja.
Nojaan viestiin: olet mitä olet, paljonko voit siitä itse päättää.
Aseman ovet kuulostavat sateen kohinalta, tarkistan tuijottamalla sataako. Olen nukkunut koko päivän, olin niin väsynyt.
Raajojen liikuttaminen.
Onnellineninenionionnee.
Onni on asenne.
Asenne ase, otin, sirotin, asetti, tassi, aterin, metalli.

Pakettiauto tien reunassa, ovet auki, eikä ketään missään.  Pysähtynyt auki jatkuva Nurmikko, kyltti, harmaa   teippi auton kyljessä, käännös, tie. Silmäni eivät pysy auki, olen törmännyt en mihinkään niin painavaan, liikkumattomaan, epäilyyn, ihmetykseen, kuin ohitukseen. Pelästynyt peili. Usko omaan erehtymättömyyteensä on paha virhe.

HAJUSTE BULIMIQUE INHO EXPLOREZ YSL IKIROUTA

Peilistä näen itseni, ikkunasta näen itseni, pullosta näen itseni.
Korkea sinimustahopearaidallinen pullo,
muistaakseni, tuoksu, tyhjyys mutta jälki jää, joka jää kun ihminen on jo mennyt, joka oli tässä. Albumillinen väkeviä värikuvia katosi, tai kuin joku sairastui, mehustui, juotiin maistelematta ja pestiin pois lasista, laitettiin kuivauskaappiin. En halua tavata on kuin, en halua katsoa siihen, mitä on tai tapaa muttei kohtaa. Pelkkä ajatteleminen on kuin tapaisi yhä uudelleen samalla tavalla eikä halua kun on niin yhdentekevää. Kun on niin, en halua haistella, olla hiljaa kanssasi, katsella enkä katsoa enää yhtään vanhaa kuvaa, jossa hymyillään, ollaan jäykkiä, että on jotakin niin tyhjää, mutta silti olemassaolevaa. Olen jyrkkä, olen ehdoton, olen herkkä, olen yksinäinen, olen onneton, koska oksennan tästä tätä, voin pahoin, koska on pakko, koska sanominen on niin vaikeaa, koska on tärkeämpää tuoksua hyvältä, vaikka se on tyhjää, vaikka se jää jälkeen, enemmän kuin sanoa asiat kuin ne ovat.

Sakset, leikatut kuvat ja rippeet, suirot, kaaret, naamat, puuttuvat palat, tapetit, huonekalut ja vaatteet.

Luulitko että ne ovat sinun muistojasi, jotka voit leikata palasiksi, joille voit tehdä mitä haluat, koska ne ovat jotenkin vähäisiä, vanhoja, kuluneita, vääriä, mitättömiä? Itke vähän, katso niin kuin et keksisi mitään sanottavaa, niin kuin terapiassa johon et uskalla, koska pelkäät hajoavasi murusiksi, koska pelkäät paljastuvasi, mutta minun sohvani kelpaa, minun olkapääni kelpaa, minun määräni joka on jotenkin liian pieni, mutta jonka päälle kaataa sanko on ihan ok, ehkä juuri siksi. Miten tunteetonta, miten kylmää, miten normaalia, miten pelkurimaista, käyttää muita välineinä lyödäkseen, leikatakseen jotta ne menneet asiat ja he katoavat kuin roskat. En halua tietää sinusta mitään muuta kuin mitä jo tiedän, mitä jo olen nähnyt. Eikö se ole selvää. Eikö tämä ole selvä. Ei mikään ole selvää, eikä selviä niin kauan kuin puhuminen on vaikeaa.

Kaksi tuoksua jotka muistan, muistaa kuin, muista ottaa lääke, suu mui-asennossa kuin suudella, niissä toisessa tuoksui juuri leikattu ruoho,
puuvillainen yöpaita ja lihapullat sekä kissankarvat. Iki ja ikänä, ikävä ja ikuisesti, muistan kaiken, Jokaisen. Pan Mu Tai-Valkoinen uutuus pöydällä, enkä haista mitään tässä ilmastoinnissa, joka vie
paperit, vaatteet päältä, karvat, lusikat, korvat. Rautapitsinen, haluan nähdä halveksunnan kasvoillasi pienessä tilassa, rautahameinen pitäisikö minun haistaa jotakin
kuten kyvyttömyys ilmaista tunteita, koteloituminen, kotelossa asuminen, kotelosta tervehtiminen, koskaan poistuminen, puhumattomuus, raha, aina raha puheenaiheena, aina mielessä, ainainen maailma, onpas arvokas mustikka-kauramuffinssi, onpas arvokas tee-hee, onpas arvokas haju, onpas tyylikäs, onpas irvokas, onpas leväperäinen, onpas pihvi, rautainen
huumaava, ihana, siinä on jotakin, siinä on YSL
Sinusta ei saa otetta, julmuutta, inhoa, vihaa, turhautumista, vaikeutta ääntää joka sana oikein.
Forever Youth Liberator, Lovelessness Stench in you. You suck forever.
This is not a poem, this is fragrance,
this is vomit.

Samat linnunkakkatahrat ikkunassa kuin viimeksi. Pöytämaapallon Etelänapa ei ole liikahtanut. Näen sen nojatuolista. Kattovalon heijastus Argentiinan edustalla.

Haluan vangita värin. Kävellessä mietin, kuinka harmaa on, kuinka monta harmaata on, miten harmaan selittää tai kauneuden siinä ja onko se yleisin väri, vai onko se värittömyys.

Kun sohjoinen harmaahko lätäkkö korostaa täydellisesti vihertävää nurmikkoa, nurmikko korostaa lunta, jonka ovat värjänneet lehtikuusen neulaset ja autoilu. Autonovenharmaa, kellokolmenharmaa, se mihin olen kasvanut harmaa, mummuni harmaa pinkissä aamutakissa ja tohveleissa.

Sosiaalisuuden harha

Kanssakäyminen on tärkeää hyvinvointimme kannalta. Meidän on päivittäin, suurimman osan meistä, oltava tekemisissä toisten ihmisten kanssa positiivisissa merkeissä ilman konfliktia tai sen pelkoa. Jos ympäristö on vihamielinen kanssakäyminen käy epämiellyttäväksi ja mieluiten ihminen eristää itsensä ympäristöstään jota ei voi muuttaa. Ihminen toimii melko suoraviivaisesti, ei välttämättä loogisesti ja kuin olisi parasta, mutta epämiellyttävän karttaminen on melko loogista. Loogisinta olisi halu ja tarve muuttaa ympäristö itselle sopivammaksi ja pistää vastaan kuin alistua. Ihmisen luonto ei ole alistuva vaan muuntuva, uskova ja keksivä. Toisinaan ja hyvin usein ihmisen toiminnalla on perusteita joita on vaikea ymmärtää oikeudenmukaisiksi ja kaikkien kannalta hyviksi ja harkituiksi sellaisiksi. Vaikka kuinka haluaisimme nähdä itsemme monimutkaisina ja tarkasti harkitsevina ajattelevina ja älyllisinä olentoina tekomme usein ovat ihan muuta. Tämä älyllisyyden harha on hämmästyttävä. Tekomme tosin aiheuttavat monimutkaisuutta olivatpa ne kuinka yksinkertaisia ja helppoja tahansa. Siinä ihmiselämän hämmästyttävyys; pieni ele saa aikaan myrskyn, suuttumuksen ja vastakaiun puoleen ja toiseen. Suuttumus vaikuttaa olevan vahvempi kuin lempeä asioiden pohdinta ja kääntely kantilta toiselle eikä suuttumus ole ainoastaan pahasta. Konflikti ja kriisi ovat olellisia kehityksen kannalta. Tuohtumus joukkotapahtumana aiheuttaa yhteisöllisyyden tunteen samanmielisyydestä joka työpaikalla, koulussa ja sosiaalisessa mediassa saa aikaan joukon johon on helppo yhtyä. Oikea vastaan väärä, on osattava valita ja miksi mieluiten valitsemme helpon tien. Suuttunut on oikealla puolella ja hänen suuttumuksensa on kuin todiste siitä. Hän tuntee vahvasti asian puolesta. On mielenkiintoista kuinka voimakas tunne negatiivinen tunne on. Se valtaa ihmisen jos hän niin tahtoo. Kun tätä suuttumusta toistetaan yhä uudestaan se todentuu vahvasti ja syntyy konflikti ympäristön ja itsen kanssa. Siitä tulee todenmukainen todellinen uhkaava tilanne ja varteenotettava uhka. Entä kun kyseessä on varsin paljon hyvän tavan ja järjen vastainen asia jota voimallisesti puolustetaan ja joka silti nähdään hyvänä. On arvioitava hyvä ja kuinka hyvä on hyvä kenellekin. Kuinka olemme tasapuolisia ja kuinka paljon emme ole. Olemme itsekäs laji, joka osaa arvioida oman ja muiden itsekkyyden. Itsekkyys, itsen puolustaminen ja selviytyminen eivät varmaankaan poikkea muista lajeista. Kuolemaa pelkää luultavasti jokainen ja omaksi valitun elämäntavan säilyminen yleensä on prioriteetti. Ihminen voi valita haluaako hän ainoastaan yhden selviytyvän vai mahdollisimman monen.

Mikä tässä sosiaalisuudessa on harhaa, harhauttavaa tai todenmukaista? Voi kysyä, mikä on harhaista ihmiselämässä ylipäänsä. Ovatko tunteemme todellisia, mihin pisteeseen asti ja kuinka niistä tulee todellisuutta? Ne ovat totta omassa kehossa, aivoissamme ja kun jaamme kokemuksemme tunteistamme. Sosiaalisuus on jakamista ja saamista. Mitkä asiat ovat jakamisen arvoisia ja miksi jaamme jotakin. Jaamme nykyään paljon tietoa josta syntyy virtuaalitodellisuus ja osin konkretia, osa tiedosta jää ilmaan ja kuvitelmiin roikkumaan. Kuinka todellisuus muuntuu ja syntyy on lopulta ihmisestä riippumaton vaikka kuinka näemme itsemme kaikkivoipaisina. Maailma on olemassa ilman ihmistä kun todellisuus ajatellaan että aurinko nousee joka päivä ja että todellisuus on maailma, maapallo ja avaruus sitten vasta ihmiset.

Sosiaalinen ihminen on arvostettu kun taas yksin jäävä ei. Yksinolo ja syrjäytyminen syystä tai toisesta nähdään ihmisen omana vikana. Yksinäisyys kärsimyksenä, jota on vaikea kestää, koska olemme niin sosiaalisia. Ihmettelemme ääneen asioita joita emme ymmärrä. Haluamme muuttaa ne joita emme ymmärrä ja joiden elämäntapa on meihin verrattuna huono tai väärä. Mitä me olemme on jatkuvassa muutoksessa kuten myös se, mitä meidän pitäisi olla ja mitä suostumme olemaan. Kuinka valitsemme olla ja kuinka paljon voimme valita. Mielipiteisiimme ja elämiimme vaikutetaan jatkuvasti manipuloimalla. On tiedettävä mitä uskoa ja mihin vaikutettava jotta asia muuttuisi. Meidän suorastaan täytyy verrata itseämme toisiimme kilpaillaksemme. Kilpailuyhteiskuntaa pidetään edistyksellisenä. Mielellämme näemme itsemme tärkeinä, kaikista tärkeimpinä, joiden tapa elää ja ajatella on oikea. Eli mitä on sosiaalisuus on edelleen hyvä pohtia. Kuinka sosiaalisuus ilmenee ja mitä haluamme jakaa sosiaalisina ihmisinä, mitä itsestämme annamme ja mitä emme. Kuinka teemme sosiaalisuuden emme ainoastaan itsellemme mutta myös muille.

Mies oli mies kunnes alkoi vuotaa haaroistaa, tuntea kipua rinnoissaan, kuulla vauvan itkua taksin takapenkiltä, jossa oli matkalla lumen keskellä. Hurmaavaa, penkki märkänä verestä, uudestisyntymisestä. Matkalla syntymään, tulemaan toiseksi. Ehkä puuksi, kun hänen korvastansa kasvoi varpunen. Poltteli samalla tupakan ja hengitti syvään.

Rakkauden ekstaasi/Ecstacy of love 2000, dia slide show of 80 images/80 kuvan diashow

Mistä ihminen alkaa, mihin ihminen päättyy?

Ihmisellä on fyysiset sekä henkiset mitat ja henki. Päästä varpaisiin, ajatuksista, hampaista, autosta, vaatteista. Minä mittaan itseäni joka päivä, enkä ole tarpeeksi. Mikä on tarpeeksi? Onko sellaista kuin riittävä? Riittävän hyvä? Vastaan itse, että ei. Jos olisi, maailma olisi hyvä paikka. Pelkästään hyvä.