Sosiaalisuuden harha

Kanssakäyminen on tärkeää hyvinvointimme kannalta. Meidän on päivittäin, suurimman osan meistä, oltava tekemisissä toisten ihmisten kanssa positiivisissa merkeissä ilman konfliktia tai sen pelkoa. Jos ympäristö on vihamielinen kanssakäyminen käy epämiellyttäväksi ja mieluiten ihminen eristää itsensä ympäristöstään jota ei voi muuttaa. Ihminen toimii melko suoraviivaisesti, ei välttämättä loogisesti ja kuin olisi parasta, mutta epämiellyttävän karttaminen on melko loogista. Loogisinta olisi halu ja tarve muuttaa ympäristö itselle sopivammaksi ja pistää vastaan kuin alistua. Ihmisen luonto ei ole alistuva vaan muuntuva, uskova ja keksivä. Toisinaan ja hyvin usein ihmisen toiminnalla on perusteita joita on vaikea ymmärtää oikeudenmukaisiksi ja kaikkien kannalta hyviksi ja harkituiksi sellaisiksi. Vaikka kuinka haluaisimme nähdä itsemme monimutkaisina ja tarkasti harkitsevina ajattelevina ja älyllisinä olentoina tekomme usein ovat ihan muuta. Tämä älyllisyyden harha on hämmästyttävä. Tekomme tosin aiheuttavat monimutkaisuutta olivatpa ne kuinka yksinkertaisia ja helppoja tahansa. Siinä ihmiselämän hämmästyttävyys; pieni ele saa aikaan myrskyn, suuttumuksen ja vastakaiun puoleen ja toiseen. Suuttumus vaikuttaa olevan vahvempi kuin lempeä asioiden pohdinta ja kääntely kantilta toiselle eikä suuttumus ole ainoastaan pahasta. Konflikti ja kriisi ovat olellisia kehityksen kannalta. Tuohtumus joukkotapahtumana aiheuttaa yhteisöllisyyden tunteen samanmielisyydestä joka työpaikalla, koulussa ja sosiaalisessa mediassa saa aikaan joukon johon on helppo yhtyä. Oikea vastaan väärä, on osattava valita ja miksi mieluiten valitsemme helpon tien. Suuttunut on oikealla puolella ja hänen suuttumuksensa on kuin todiste siitä. Hän tuntee vahvasti asian puolesta. On mielenkiintoista kuinka voimakas tunne negatiivinen tunne on. Se valtaa ihmisen jos hän niin tahtoo. Kun tätä suuttumusta toistetaan yhä uudestaan se todentuu vahvasti ja syntyy konflikti ympäristön ja itsen kanssa. Siitä tulee todenmukainen todellinen uhkaava tilanne ja varteenotettava uhka. Entä kun kyseessä on varsin paljon hyvän tavan ja järjen vastainen asia jota voimallisesti puolustetaan ja joka silti nähdään hyvänä. On arvioitava hyvä ja kuinka hyvä on hyvä kenellekin. Kuinka olemme tasapuolisia ja kuinka paljon emme ole. Olemme itsekäs laji, joka osaa arvioida oman ja muiden itsekkyyden. Itsekkyys, itsen puolustaminen ja selviytyminen eivät varmaankaan poikkea muista lajeista. Kuolemaa pelkää luultavasti jokainen ja omaksi valitun elämäntavan säilyminen yleensä on prioriteetti. Ihminen voi valita haluaako hän ainoastaan yhden selviytyvän vai mahdollisimman monen.

Mikä tässä sosiaalisuudessa on harhaa, harhauttavaa tai todenmukaista? Voi kysyä, mikä on harhaista ihmiselämässä ylipäänsä. Ovatko tunteemme todellisia, mihin pisteeseen asti ja kuinka niistä tulee todellisuutta? Ne ovat totta omassa kehossa, aivoissamme ja kun jaamme kokemuksemme tunteistamme. Sosiaalisuus on jakamista ja saamista. Mitkä asiat ovat jakamisen arvoisia ja miksi jaamme jotakin. Jaamme nykyään paljon tietoa josta syntyy virtuaalitodellisuus ja osin konkretia, osa tiedosta jää ilmaan ja kuvitelmiin roikkumaan. Kuinka todellisuus muuntuu ja syntyy on lopulta ihmisestä riippumaton vaikka kuinka näemme itsemme kaikkivoipaisina. Maailma on olemassa ilman ihmistä kun todellisuus ajatellaan että aurinko nousee joka päivä ja että todellisuus on maailma, maapallo ja avaruus sitten vasta ihmiset.

Sosiaalinen ihminen on arvostettu kun taas yksin jäävä ei. Yksinolo ja syrjäytyminen syystä tai toisesta nähdään ihmisen omana vikana. Yksinäisyys kärsimyksenä, jota on vaikea kestää, koska olemme niin sosiaalisia. Ihmettelemme ääneen asioita joita emme ymmärrä. Haluamme muuttaa ne joita emme ymmärrä ja joiden elämäntapa on meihin verrattuna huono tai väärä. Mitä me olemme on jatkuvassa muutoksessa kuten myös se, mitä meidän pitäisi olla ja mitä suostumme olemaan. Kuinka valitsemme olla ja kuinka paljon voimme valita. Mielipiteisiimme ja elämiimme vaikutetaan jatkuvasti manipuloimalla. On tiedettävä mitä uskoa ja mihin vaikutettava jotta asia muuttuisi. Meidän suorastaan täytyy verrata itseämme toisiimme kilpaillaksemme. Kilpailuyhteiskuntaa pidetään edistyksellisenä. Mielellämme näemme itsemme tärkeinä, kaikista tärkeimpinä, joiden tapa elää ja ajatella on oikea. Eli mitä on sosiaalisuus on edelleen hyvä pohtia. Kuinka sosiaalisuus ilmenee ja mitä haluamme jakaa sosiaalisina ihmisinä, mitä itsestämme annamme ja mitä emme. Kuinka teemme sosiaalisuuden emme ainoastaan itsellemme mutta myös muille.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s