Lisää urheilua: Tutkimusaiheen tiivistelmä, Vallankumouksen viehätys ja vaikeus, työnimenä.

Tutkimukseni koskee visuaalisen kuvaston merkitystä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, koska on toivottavaa, etteivät yhteiskunta ja taide, politiikka ja taide, ihmiset ja taide ole erillisiä saarekkeita. Politiikka tunnetusti vaikuttaa millaista taidetta esitetään ja millainen vaikutus sillä on, annetaan olla, on asian ytimessä. Mikä herättää keskustelua tai aiheuttaa myrskyn, mikä pääsee esille, mikä vaiennetaan? Taide on ja on ollut politiikan käytössä juuri propagandavälineenä, sankarimyytti on taiteen keskiössä. Kiinnostavaa on miten paljon nykyään esimerkiksi Suomessa, josta taide on se, mikä ulkomailla huomataan, ja jota myydään kansallisena aarteena, taidetta käytetään Suomi-kuvan luomiseen ja ristiriita siinä, miten taidetta arvostetaan ja arvotetaan oikeaksi taiteeksi, ajetaan ahtaalle ja kontrolloidaan ajattelulla, mikä on suomalaista taidetta ja millaista on hyvä taide, mikä on tekotaidetta, missä menee raja, mitä taide voi näyttää, käsitellä ja kuinka politiikka rajaa taidetta.

Vallankumouksen kuvasto on joko pilkkaa vallanpitäjiä kohtaan, agitointia ja herättelyä, ongelmakohtien esiin tuomista ja vaikeiden asioiden käsittelyä, jotka kaipaavat pikaista selvittämistä ja näkemistä syvemmälle, tai se on diktaattorin ihannointia ja yksipuolista propagandaa/tiedottamista/aivopesua kuvien avulla. Vallankumouksesta taiteessa puhutaan aina jälkeenpäin hyvänä asiana. Vallankumoukselliset ovat sankareita ja kiinnostavaa on miten sokeaksi ajan myötä tulemme muutoksen tarpeellisuudelle omassa ajassamme ja luultavaa on, että nykyajan vallankumoukselliset ovat nyt yhtä halveksittuja kuin ennenkin. Vallankumous on aina akuutti aihe poliittisesti, mutta entä taiteessa? Onko se vain nostatus sana jollekin, mitä halutaan korostaa hyvänä? Mielestäni kyllä, juuri radikaalien toimijoiden radikaaliutta ihaillaan, muttei heitä lähelle haluta. Miten nykyaikainen tapa tehdä vallankumous, olla poliittisesti radikaali, yrittää aikaansaada reformi, on suhteessa taiteeseen ja sen keinoihin ja päinvastoin? Politiikalla ja taiteella on vahva side edelleen. Vallankumouksissa se korostuu, kuten sosialistinen realismi osoittaa, ynnä muut patsaat.

Tutkimus on pohdintaa aiheesta vallankumouksen vaara, vaikeus ja viehätys, vallankumouksesta kirjoittamisen vaikeus, vallankumouksen näkemisen, tekemisen ja ymmärtämisen vaikeus. Johon liittyy kysely mitä ihmiset ajattelevat vallankumouksesta, miten vallankumoukset vaikuttavat Suomessa ja mikä on vallankumous, sekä kirjallinen että taiteellinen osuus, jonka haluan vielä jättää auki. Olen kiinnostunut tekemään taidetta, joka on hetkessä ja ajassa, ei varsinaisesti paikkaan sidottu ja syntyy tästä prosessista, johon tutkimus minut johdattaa. Miksi ja kuinka voidaan ajatella, että elämme vallankumouksessa ja valinnoillamme teemme vallankumousta? Millä tavalla muutoksen ajatellaan olevan vallankumous ja voiko vallankumous tapahtua ajattelematta tekevänsä vallankumousta? Millä tavalla vallankumous mitataan ja kuinka vallankumousta tehdään? Kuinka valita, vallankumouksen tietoinen ja tiedostamaton valinta ja vallankumouksen yhteiskunnalliset vaikutukset. Millaisen vallankumouksen valitsemme ja mitä olemme valmiita uhraamaan? Mitä puolestamme valitaan vallankumouksessa, jos kumous on ihmismassan tahto? Kuka vaikuttaa ja miten ja kuka on altis vaikutuksille?

Kuvataiteilija Henna Joronen