HornetDisgust

Minkä nopea varjo, yritinkö
edes sanoa mitään, unohdin,
en kai kyennyt,
kaiken peitti alleen ääni
yhdessä hetkessä,
enkä voinut liikkua. Tuijotusten muodostelmassa
halvaannuksessa
tasaisessa,
niin muuttuiko mikään
lopulta.
Käymättä enää läpi karttaa,
joka on tuntoni
repussani
kuin
joku jonka luokse mennä.
Pommikone, talo, jatkaa palamistaan, nainen,
en ole ennen nähnyt
tykinkuula, piirretyn lento
tai lokkien melu, on vain löydettävää ja mitä haluan lopulta. Vaikea haluta
lopullisuus kaatuu päälle
tai kaatui, edellisen päälle,
kaivauksissa
pohjattomien kenkien jäljet.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s