Kuin jokainen tarkoin harkittu asia halkeaisi kahtia.

Liian valoisaa, liian paljon järjestettyjä hyllyjä, liikaa melua, visuaalista, hajullista, tunnollista ja äänellistä, vain saadakseni hiivaa ja tehdäkseni taikinan. Jakautunut solu on kuin se ensimmäinen, leijuvat läpikuultavat pallerot joissa on kaikki, ihmisen korkeudella. Kuin korvasta kasvaisi varpu, kuuntelen jokaista ääntä. Kuin sukkahousuihin valuisi navetan seinästä talteenotettuja nauloja, kuuntelen jokaista ääntä. Olen jähmettynyt, kasvot joille kairat tulevat. Naulat koskevat toisiinsa ja kilisevät. Korkeaa metallista laulua, eläinten ääniä.

Tämä on petos, kädet jotka eivät tehneet mitään, mutta saivat kaiken. Mainostornit julistavat, saippuoivat minut navetan hajusta, lehmästä, siasta, vuohesta ja kanasta. Uteliaisuus purskahtaa liimaa, tunnetta löydöksistä, ihmisen korkeudella, kollegoiden katseissa läpikuultavia palloja: miksi en minä?

Taskussa puhelin
sydän

Kartonkimainosteksti, josta kirjoitin muistiin, On the edge of Nigaraguan rainforest, ja josta jatkoin koiraan, joka on koulutettu seisomaan istuvaa lintua.

Mocha pocha, kiitos.
ilmastoinnissa liikahteleva sämpyläpaperi
lusikanjälkiä lasikupeissa
suklaanpalasia suunpielestä

ASTUIN SISÄÄN. ISTUIN VAPAALLE PENKILLE. JOKU LAULOI YKSINÄISYYDESTÄÄN JA näytti onnelliselta LAULAESSAAN. LIKAINEN TUKKA, SÄTEILEVÄ NAAMA, VENYNYT VAATE, KEHO, JOKA OLI LÄHDÖSSÄ, mutta pää ei kyennyt liikkumaan muuten kuin suun kohdalta.

Milloin sodassa, milloin rakkaudessa
milloin missäkin. Taskussa puhelin
sydän, jota odotan.
Kosketan, avaan sen.
RIKO SLIIKE, persikat puuttuu.

IN OUR HEARTS KYSEINEN HENKILÖ NIM.MERKKI NASTY HEMORRIDGE VÄHÄN SIINÄ SITÄ ROSKISTA HEILUTTELIT,,, VIRTAA VERI JA OLUT. HOTELLILLA EI OLLUT VIELÄKÄÄN PATJOJA. ONKO MISS FINLANDILLA KOMMENTOITAVAA? IHAN SKANDAALIMAISTA. MV.

Tänään tajunnanvirtaa + TV-tarjonta yhdistelmäperäkärry. Päivän lause – Hulluudella on miljoonat kasvot; tähän mieheen liittyy parkkipaikalla oleva tumma mersu, josta löytyi tän jätkän lompakko ja katkaistu haulikko. On ollu kaikenlaista projektia. SEIS!! Maahan, maahan!! Otimme hänet kiinni.

sittensittensittensittensittenglad glad, glad, dgal lgda glda agld jne jne

nain lisata hyvaa mielta ja ihmisten jaksamista ja elamanhallintaa.

PAISTINPANNULLA ENNEN OVEN SULKEUTUMISTA JA SANAHARKAN JÄLKEEN, TAI EHKÄ MUISTI VÄÄRIN JA LIIOITTELI KERTOMUSTA, KOSKA RAUTAINEN PAISTINPANNU OSUESSAAN TEKEE PAHAA JÄLKEÄ. LYÖNTI MENI OHI, VOIMAKAS HUITAISU SAMANAIKAISESTI OVEN SULKEUDUTTUA LÄIMÄHTÄEN. OVI VÄLISSÄ. OVESSA KELTAISTA KUVIOITUA LASIA, JONKA LÄPI IHMINEN ON VAIN TUMMA HAHMO, KUKA LIE. EHKÄ SEN HAHMON NIMI OLI JOKU PYHÄ.

LAUSEITA PUHELIMESTA

KUINKA PALJON PULPUTUSTA! ULKOPUOLELLANI KULKI VERENI, HALUTEN KESKUSTELLA KANSSANI, LEVITÄ PÖYDÄLLE, vaatteille ja värjätä minut ulkopuolelta.

Pilkuiksi. Soitin hänelle. Tahrasin joka paikan, luurin, korvani. Hänellä ei ollut oikeutta, hän luuli että oli. Miksi puhua verestä? Mistä muustakaan. Kuulen sen hänen äänestään. Hän pelottaa minua. Inhottaa. Rakkaudettomuus, verettömyys ja veri inhottaa jostakin syystä, haju, niljaisuus, hengettömyys, lopullisuus ja loppuminen. Jään jättämiä jälkiä, hyödyttömyys, negatiivisia rakoja, rakkoja, kalvoja ja limaa.
Nipples pressed against her blouse, I could see them. She didn’t mind. She looked straight at me. I felt the desire to lick her garments. Feeling happy to have her close to me.

Onnellinen mies, parvi kirkkaanvihreitä viivoja yhdessä ja samassa, nopeita,
lintuja, seksiä ja voltteja kahvilan pöydällä aamulla,
altis unohtelemaan mitä piti tehdä ja milloin.
Rivi navetan ikkunoita bussin ikkunassa kun menin aamulla ohi, navetta on voimakas kokemus, vaikka olenkin ohikulkija.
En voi olla sumu, mutta voin olla lilja.
Nojaan viestiin: olet mitä olet, paljonko voit siitä itse päättää.
Aseman ovet kuulostavat sateen kohinalta, tarkistan tuijottamalla sataako. Olen nukkunut koko päivän, olin niin väsynyt.
Raajojen liikuttaminen.
Onnellineninenionionnee.
Onni on asenne.
Asenne ase, otin, sirotin, asetti, tassi, aterin, metalli.

Pakettiauto tien reunassa, ovet auki, eikä ketään missään.  Pysähtynyt auki jatkuva Nurmikko, kyltti, harmaa   teippi auton kyljessä, käännös, tie. Silmäni eivät pysy auki, olen törmännyt en mihinkään niin painavaan, liikkumattomaan, epäilyyn, ihmetykseen, kuin ohitukseen. Pelästynyt peili. Usko omaan erehtymättömyyteensä on paha virhe.

Istuin puutarhassa ja odotin

Hyllyyn poimittu linnunpesä tönöttää kuin avoin puukupu, avoin puu, mikä muoto toiseksi ylimmällä hyllyllä, molemmat ovat imeneet sadetta
ja kupruilevat ulos valmistetusta.
Samanväriset, hylly ja pää, jätetty ja pudonnut, homehtunut. Kuten koivut ja taivas, sumuhattara, kaunein harmaa raita, hempeä
tummia suortuvia sortuvia tippuu
räksähtänyttä talvista kaarnaa.
Istuin puupenkillä, söin 2 litraa puolukoita muovipussista, ne värjäsivät sormeni, nuolin
niitä
kostealla penkillä puolukan väriä,
olin aidan takana missä ajellun nurmikon pienet luut kasvavat vielä umpeen,
ennen pakkasia.

Sipulikastike

Unohdin avaimeni, hitto. Painaudun oveani vasten, ajattelin
haistelin puuta, joka se oli ollut, syitä.

Kokeilin kädelläni postiluukkua, numero puuttuu, pleksi rikki josta rikosta numero oli tipahtanut ja kadonnut.
Tunnustelen hetkeä kun kukaan ei avaa.

Lehtiä, kasa vaatteita, jotka eivät ne mahdu minnekään näkyy luukusta. Se on jotenkin minua. Niin kapea kaistale josta katsoa sisään.
Tämä on hiljainen talo, paitsi sunnuntaisin naapurin vanha pariskunta kuuntelee jumalanpalveluksen voimalla ja öinä kun nuori pari nai kuuluu voihke, muuten ei kuulu mitään tai
vettä, vettä ja pesukone, askelia, juoksua portaissa, tuoksua, ruuan pohjaanpalaminen, käryä.

Vein roskat. Kävin kaupassa, lapset leikkivät pihalla.
Kaikesta lähtee ääni,
joku osuu johonkin.
Mitä tein päivän aikana,
ajattelin sinua.
Hölmöä,
oletko edes olemassa,
iho ikkunaa vasten tuntuu viileältä, pisaroita,
harmaa päivä.

Kermavaahtoa asfaltilla, nuole se.

Minä aukaisen ja suljen aukaisen ja suljen
Nälkä, kun avaan oven läimäytän sen kiinni
minulla on nälkä, syö hyvä ihminen äläkä huuda.
Mikään ei muutu.
Saatanan saatana, tee ruokaa, apua!
tiedän ja en, en halua
kaipauksellinen, valmis, ei saa olla. Ei saa heittäytyä. Minä heittäydyn tähän matolle, enkä nouse, en jaksa, ei huvita. En pääse minästäni, pullistuva minä, vain minä.

Tänään näin hirven. Ei usein kerrostalolähiössä näe
meidän oma hirvi
Kävin sohvalle makaamaan
kissanraapima
kissan herääminen kissamainen
vaappuva pää pitkät jalat,
autoilija juoksi metsään.

 

Pink

Hänen aivonsa mahtuvat miehen kämmenille. Tarjotaan kuumaa kaakaota. Kun taivas aukeaa siniseksi, hän katsoo ulos. Katolta lumi putoaa märkänä ja painavana möhkäleena alas. Nainen nostaa muistoille. Odottaa turhaan, turha odottaa, mutta odottaa jokatapauksessa, sanoo päivää postimiehelle ja katsoo kun mies menee hissiin. Hän pyörii ympäri monesti ja syö liköörikonvehteja. Miehen kämmenille mahtuu kaikki mitä minussa on, ehkä hiukan tärähtää vaaleanpunainen kukka ja jotakin tipahtaa. Nukuimme huolellisesti ommelluissa puvuissa huoneessa, jossa pimeässä hiiret haistelivat meitä, luurankoni on veneesi, keinutaan ja kitistään, romahdetaan, maadutaan, otetaan käteen reisiluu. Mietin jokaista sanaa. Kaikesta tuli peli. Minä pyörin ympäri. Uppoan kainaloihisi, polviesi luihin, korvaasi, vasaraasi.
Juoksen arvottomuudesta luultavasti aina, kestän kovatkin lyönnit jatkuvassa liikkeessä. Heitit minua kivellä kuin ikkunaan, jotta näkisin sinut, minä heitin takaisin. Näitkö minut? Näetkö minut nyt?

Tarve

Kirjat värien mukaan

mitä vanhempia kellastuneemmin sivuin
valon värjäämät kaiken mahdollisen mihin UV pystyy
Sormin joilla söit kastiketta ja riisiä, katselin kun
ja ajattelin että,
tarvitsen kriisin tehdäkseni tehdäkseni tämän sen nämä
tarvitsen sotkeutuneet sormesi kämmenesi paperin johon pyyhit viiksesi ja hörähdät
koiran humalaisen takki auki ilman rintakarvoja, kysymykset, kuinka monta enkeliä mahtuu nuppineulaan ja miksi ne ovat siellä? Valehtelijan joka ei soimaa itseään vaan nauraa mielensä pahoittaneen
sunnuntain
sateen
numeron-ei mitään asiaa
pullistukset takkien selkämyksissä joissakin kilpailuissa oman hyminäni kun kuljen
kun muut kuulevat
muistikirjani etten unohtaisi ja taas tunnen tylsyyden
jatkuvan muutoksen
minun on vaihdettava suuntaa pyörähdettävä kaaduttava nukuttava
sama uni kaksi kertaa
oltava töykeä kostettava kaadettava kuuma juoma syliin ja pöydälle
hävettävä lyötävä itseäni voitava pahoin
että olisin
naurettava että
itkettävä
kuljettava ympyrää ja pyyhittävä se pois.

PARHAAT MATKAT

Cheyenne ja vessaseksi lentokoneessa, nouseva tähti. Kaikki tässä on kasvainta isoon valtimoon saakka. Hän kovertaa kasvainta pala palalta. Mitä lähemmäksi aivorunkoa liikutaan, sitä suuremmiksi riskit kasvavat. Kuinka isoja riskejä olet valmis ottamaan?

Upeita maisemia, parhaat matkat 2017,
Karibia, Napoli, Azorit, New York, Wales,
safarille sitruunapuiden ja pastellitalojen saarelle.
Syö, nuku ja shoppaa.
Mikä kiehtova pikku olento,
mitkä kiehtovat muodot, mikä kiehtova ihminen, kuvia, valoa, hoitoja, hallittuja muotoja, muodottomuus on leijumista, hillittyjä sävyjä, keveyttä, tajuttomuutta, hartautta ja ekstaasia etsien, etsimistä, jostakin normaalista lopulta rauhan löytämistä ja hauskasta onnistumisen tunteita, ja olet kuin syntynyt onnellisten tähtien alla, koska olet paras sinä juuri nyt. Kaikki on hyvin nyt, ei hätää, hengitä syvään. Se miten meitä pidetään elossa mielikuvin, onko se oikein sanottu, meillä on etappeja joita kohti pyrkiä ja sitten pettyä kun ei saavuta, ja kuinka haluta, on elää, kuinka elää ja mikä on se juttu. Kun ei ole halua, ei ole elossa. On tunnettava samuus ja saavutus.
Kuvaillaan perusteellisesti sitten kun olemme viisaampia, se mitä tuli.

Olen supermegagiganttisademetsässä pommien pudotessa oksilta puista kuin hedelmiä rikkoen ympäristön montuiksi. Rikkooko seksipommi liiton?
Tee minusta saksanhirviuros, tee minut ihmiseksi, tee minut onnelliseksi. Miten sinä teet minut?
Kuinka resonoit näihin pamahduksiin, viriileihin miehiin, mataliin ääniin, ennakoimattomuuteen, helppouteen. Pari senttiä pitkä ja painaa painaa pari sataa grammaa: miten löytää parhaiten ääntelevä koiras tässä kakofoniassa? Miksi robotti? Hyvä kysymys. Onko se helppo, onko se kiva? Naaras ei voi vastustaa roboa. Hyi, sairasta. Naaras yhdisti äänen ja visuaalisen ärsykkeen. Äänipussi laajenee samaan tahtiin äänen kanssa. Nyt puhutaan sammakoista. Naaras muutti mieltään. Läheltä piti. Se etsii seksikkään äänen lähdettä. Harvinaisen epätoivoista rakkautta, mutta epätoivo ja töksähtely on normaalia.

Kohtaa aggressiivisen uroksen Temptation Islandilla dum. Hän pitää katseen tiukasti kiinni uroksessa, Suomen hottikset. Satoja tunteja videokuvaa, materiaalia miten nämä eläimet viestivät toisilleen. Alfauros ja toinen naaras pohtivat valon kieltä. Mikä on sen lämpötila? Uros raapii itseään todella komeasti ja innokkaasti. Otsan ravistaminen on kutsu: minä todella haluan olla kanssasi. Pian parivaljakko katoaa jonnekin pariksi viikoksi ja myöhemmin selviää, että naaras on raskaana.

Voisitko sukia minua? Koiras vastasi ja naaras vastasi, väläytän sille. Naaras on kranttu, mutta suostuu. Tunnen koiraan tuskan, tytöt ovat vaikeita miellyttää. Meillä on koko ajan ollut yhteinen kieli. Kiiltomatojen parittelu, naaraat ja koiraat käyvät valoin dialogia keskenään. Valoilla on siis kysymys vain parittelusta. Jokaisella lajilla on oma valokuvionsa. Pelkästään tällä niityllä on viisi eri lajia. Aivan kuin olisi lentokentällä, monimutkaiset soidintanssit.