Kaviot kaupungin, pöydän, tuolien, ikkunoiden turpa

MutaUtopia, Hopeausva
hevosen nimi Into,
maa oli vettä valui saappaaseeni
rapa lensi ilmassa, nitisi litisi
haisi sulavalle lumelle, mäiskähti hyppäsi
käveli pöydälläni kuin ei mitään
kevyesti puhallus, lihakset ja jänteet
kaviot. Tuli päälle.
Joku hamusi takkini hihaa
kassini hihnaa kaipasi äitiään joka tallissa ei pysynyt paikallaan
kutsui poikaansa Mustajalkaa ja potki lautaseinää. Kovaääninen vastaus oli pahoillaan kun ei päässyt aitaa pitemmälle. Ulkona kavioiden kaupungit, ikkunat, joista heijastui housujeni lahje
hevonen ja ratsastaja taivastalli.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s