Tilanne

 

Siinä minä killuin, vaahtokumisohvan likaisessa kolossa ilman nostetta, ilman verta, en nähnyt muuta, kangastuksenomaisen pirstaleisen sykkivän horisontin, ihmisen paljaana. Minä nauroin ja itkin jo ennen karvaista jalkaa, tartuin liimapapereihin. Olin märkä, minuun oli ottanut imelä tuoksu. Ei ole ääniä, on puutunut perse, muovin nihkeys ja tajusin terävät varjot harsoisissa verhoissa olivat viherkasveja.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s