Siinä minä killuin, vaahtokumisohvan likaisessa kolossa ilman nostetta, ilman verta, en nähnyt muuta, kangastuksenomaisen pirstaleisen sykkivän horisontin, ihmisen paljaana. Minä nauroin ja itkin jo ennen karvaista jalkaa, tartuin liimapapereihin. Olin märkä, minuun oli ottanut imelä tuoksu. Ei ole ääniä, on puutunut perse, muovin nihkeys ja tajusin terävät varjot harsoisissa verhoissa olivat viherkasveja.