Varastetut
kaarelle taipuneet puut
varastetut
lumen painosta
kun olivat niin ohuet ja hennot
kauniit
kuin ei voisi koskaan olla
varastetut hennot
viedyt
Tässä valossa
aurinko takanani
nuori koivikko näyttää punertavan,
se on virhe johon mennä.
Suoriin riveihin istutettu metsikkö
kävelin yhdessä suorassa ojassa
kummallakin reunalla valkoisia puita
kuivattamassa suota jossa rämmin.
hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä
Kuinka olla hellä? Kuinka ottaa kiinni? Kuinka tarttua? Kuinka olla lähellä? Kuinka olla niin ettei riko?
Takki auki
kauneus on kaikki
aina auki
kaikkialla läheisyys on se takki johon pukeutua kun on talvi, ihmisten talvi, ihmisten tekemä
Takki auki Nirvanassa joka on
kauneus on jotenkin aina auki
kauneus on kaikki mitä on
kauneus on auki vaikka luulet että se on kiinni
ru-non tod-
en-
mukai-suudesta. Naaman punaisuudesta, kuumasta vedestä, puhdistumisesta, kuivumisesta ja sen ylös kirjoittamisesta
Nousin kylvystä, kietouduin pyyhkeeseen ja aloin. Näin,
nauroin samalla. Ajattelin pilvenmuotoisen graniittimonumentin putoamista taivaalta.
Sen vauhtia, aikaansaamaa tuhoa ja kuoppaa,
pölisevää multaa hiekkaa
kumahtavaa tumpsahdusta
Tuli mieleeni suunnasta ja minne katson, siksi vetinen tunne.
Mikä on alhaalla alas valunut uponnut.
Rasiassa oli lateja, jotka pyörivät pöydällä arvottomina. Se oli tyhjä säilö, rasian metalli, kolikoiden lika ja kohokuvat.
Etsin nenäliinaa.
Sinulla ei ole oikeutta.
Pyyhin suuni. Sinä et voi.
Ei ole oikein. Kuka sinä olet.
Kasvoillasi, kaulallasi näkyi alaruumis ja kyynärpäät.
Ruohonkorsimaski, lammenpohja kämmenillä kainaloissa. Kesti kauan kuivua, valua joka paikkaan, jotta löytäisit piilosi.
Join seitsemän rommikolaa kahdessä tunnissa. Ajattelin mitä vielä. Pillillä se kävikin helposti ja olisin juonut enemmänkin. Jäin hetkeksi imeskelemään juotujen drinkkien muovipalmuja huokaisten sille että istuin Keitaassa. Paksussa villapaidassa se olikin kovin arkista. Tän karaokekappaleen jälkeen lähden. Katsoin laulajan selkää ja vaalennettuja hiuksia, asento lysyssä jakkaralla, takki päällä. Marraskuuuu tv:n vieressä tänäään kasvoi palmupuu huojuen silmieni edessä baaritiski.
Runollinen kokemus lähiöbaarissa joulun jälkeen, mikä oli se runollinen osuus oli se pieni tila ja millaisia ihmisiä siellä kuluttaa aikaansa. Ja mitä Jennifer Lopez tähän liittyy, on ne tiukat farkut joihin on puserrettu ihmisen ahteri ja miten sitä kyylätään ohimennen. Puerto Rico on aika kaukana.
Jätän häiritsemään
huulen yli punautuneen ihon
häiritsemään sopimattoman sanan rasvapalon sanavälin,
puseron, katseen lattialle, lian, lilan
mahdottomuuden värisävyn, joka on palohaava ja kastelen kastelen sitä punaisessa maidossa
ihmisissä joita en tunne, mutta jotka ovat elämässäni
samat kysymykset, kun ei uskalla kysyä muuta, kun ei uskalla sanoa, päästää ääntä, kun se tulee miten tulee
toiveita korvissani mutten ymmärtänyt miksi
he sellaista haluavat
minulle
säälin pulu heiluttaa päätänsä edestakaisin, rääkätty, varpaat ovat pudonneet eikä osaa mennä minnekään
kun ei enää usko
eivät he halunneetkaan tietää, kun luulivat jo tietäneensä, mikä ylimielisyys
mikä turhautuminen
mikä minä
kummallinen jakojäännös kädessä sängyllä jalkojani tupakan savukiehkuroissa
tuijottaa vaan
pitää hauskaa vaan
tapetin sinisessä metsässä, jossa pöllöjä mäntyjen oksilla, kuutamo kuviona tupakansavua
ihmisten olkapäillä hiljaisia lintuja, en tunnistanut
humalaisia nauruja kun on hauskaa mutta on sumeaa.
Lakkasin sormenkynteni mustiksi, nyt ne ovat kymmenen pistettä ………..
varpaiden kynnet ………..
kertaa mustat vaatteet
yksi piste .
hiukset leikkasin, sidoin poninhännän
kun olen niinkuin olen pinnan kautta
rintalastani kautta sydämeni kautta musta ja siinä on mitä tarvitsen
upotuksen sekoitumisen värjäytymisen kaunis mahdollisuus.
Pienten, pienten osasten multaan, pisaroihin, imeytymiseen, kosteutukseen, helpotukseen juomisesta. Kun ojennan käteni, pidättelemättömät salaisuudet tulevat liki, kuun reunalla, tähti nousee edessäni. Revin analyysin.
Sunnuntaisin ammeessa on liuennutta saippuaa, peitossa on tulppa, jonka vedän irti. Myrskyää lunta, oksaisesta kepistä talvi ja esiinvedetty pistin, peitoksi mustien kivien.
Odotan lämmintä yötä. Kosken punaista poskea. Jalkojemme alla märkä maa, joka ei haittaa, kun olemme kuumia että hehkumme, hypimme ojien yli. Suorat kasvurivit ovat majakka, kämmen. Joten ei pelkoa.
Minkä nopea varjo, yritinkö
edes sanoa mitään, unohdin,
en kai kyennyt,
kaiken peitti alleen ääni
yhdessä hetkessä,
enkä voinut liikkua. Tuijotusten muodostelmassa
halvaannuksessa
tasaisessa,
niin muuttuiko mikään
lopulta.
Käymättä enää läpi karttaa,
joka on tuntoni
repussani
kuin
joku jonka luokse mennä.
Pommikone, talo, jatkaa palamistaan, nainen,
en ole ennen nähnyt
tykinkuula, piirretyn lento
tai lokkien melu, on vain löydettävää ja mitä haluan lopulta. Vaikea haluta
lopullisuus kaatuu päälle
tai kaatui, edellisen päälle,
kaivauksissa
pohjattomien kenkien jäljet.
Liikkuva, raapimisjälkien koskettava näky, istun, en tee muuta kuin.
Ajattelin, kävelin monena päivänä saadakseni sinut kiinni, ollakseni siellä, tarkistin aikataulut, mustassa takissa kuin paikoissa joissa näkymättömät juovat, tai harhaiset tai toiveikkaat. Toiset asiat tapahtuvat, toiset juuttuvat omakohtaisiin ongelmiin.
Katselin tulevaa ohjelmistoa, sata tulennielijää, nuorallatanssijoita, alushousujen vilahduksia, kova hydrauliikka, spreijattu ja betonikuula. Julkisesti osuu seinään ja kaikki vain sietävät sen äänen, moukaroinnin. Ei se kuitenkaan minuun osu.
Heitin kirveen ikkunasta, sateen jälkiin, säpäleisiin valmiisiin, rasvan ja pölyn, armon raskaan kirjan. Olin täysi lasillinen punssia.
Jäljen haju, kaupungin reikä, kaupunkilintu peseytyi lätäkössä, sulassa vedessä jään reunalta. Harakat huutavat, lujempaa, kävelevät ilmassa, pienten puiden metsässä, kosteus saa ilman tuoksumaan lennolle. Päin kaikua, päin hormia, päin kovaa maisemaa, siunattu joki ja kirkko.
Majakollektiivi Timanttimetsä 