meet a naked vibrating man
to be an inconsiderable prick and float
take part in an orgy
routine penetration
make love, moan
hold your feet in the water, move your feet
have a drink, have another drink
have a tan, put sun lotion on
jump in the water, splash the water
smoke a cigarette and watch the sun
lie on a towel and watch the sky
watch swimmers
watch people have sex in the night
make a movie with your phone, dance holding your phone
environment
Keskustasta poispäin: Kaupungin keskuksen säpinän merkitys. Kuinka on lupa olla kaupungilla.
Ihmisiä, tapahtumia, asioita, visioita ja arvoja. Teksti kuin esitteestä ja hyvin tyypillinen ajatusmalli joka toistuu suomalaisten kaupunkien ulosannissa. Keskusta on ensivaikutelma joka halutaan antaa ja mikä kenties kaupungista jää mieleen. Mitä lopulta jää mieleen on kuinka samankaltaisia suomalaiset kaupungit ovat.
Kaupunki on monikerroksinen jatkuvasti kehittyvä rakennelma ihmiskäsien ja jalkojen jälkiä, ihmismäinen ruumiiltaan ja mieleltään. Runollisesti kaupunki on rakentuva monumentti nyt-hetkessä, jatkuvasti tapahtuvassa sarjassa muutoksia ja tulevaisuudessa, tulevaisuuden toivossa ja uskossa. Kaupunki on suunniteltu kokonaisuus, joka toimii parhaassa tapauksessa ihmisten ehdoilla ja ihmisten hyväksi. Kaupunki syntyy ja kasvaa kaupanteosta, ostamisesta, myymisestä, elinkeinojen vuorovaikutuksesta ja riippuvuussuhteista. Vauraus luo kaupungistumista ja houkuttelee ihmisiä maaseudulta toisenlaiseen elämään, keskiöön. Millaiseksi kaupunki muodostuu riippuu siitä millaisia ihmisiä siellä asuu ja millaisia arvoja kaupungissa vaalitaan, mitä kaupungissa tehdään ja kuinka sitä kehitetään. Kaupunki-sanan yhteydessä päättäjät puhuvat strategioista ja visioista, tulevaisuudesta, keskittymistä, rakentamisesta, taajamista, asutuskeskuksista, kaupungin asukkaista, perheistä yksikköinä, liikenteestä, suunnittelusta ja talouskehityksestä, muuttotappiosta, työllisyydestä ja vuokra-asuntojen kalleudesta. Lähtökohta on, että jokainen kaupunki on yksilö, erilainen, orgaaninen ja persoonallinen. Kaupunkeja markkinoidaan omaperäisyydellä, kehityskyvyllä, historialla, tulevaisuuden paikkoina, monipuolisina asuinpaikkoina, luonnolla ja ainutlaatuisuudella. Kaupunki on kokemus ja elämys. Elävyyttä halutaan painottaa, koska jatkuvuus on kaikkien etu. Persoonallisuutta ainakin periaatteessa halutaan kaupungissa olevan, orgaanista luovuutta, vipinää ja säpinää, josta syntyy jotakin uutta. Vieraillessamme toisessa kaupungissa emme halua vierailla samanlaisessa kuin mistä lähdimme. Kaupunki on ihmismielen ja kehon vertauskuva jolla on psykologia, mielentila, sairauksia, sielu ja psyyke. Trendi kuitenkin Suomessa on että kaupungit samanlaistuvat. Ne ovat ajautuneet sabluunateollisuuden ja kaupallisuuden leimasimen alle, mikä tarkoittaa halpahintaista ja yksitoikkoista suunnittelua yritysten ehdoilla, henkistä ahdinkoa, talouden ehdoilla elämistä ja jatkuvaa vyönkiristämistä. Suomessa on ollut vallalla vanhan rakennuskannan tuhoaminen ns. kehityksen ja edistyksen tieltä. Kuntakehityksessä edistystä mitataan rakentamisella ja kenelle rakennetaan on arvo. Modernistinen edistysusko on helposti sokeuttava, jonka sokeuden ansiosta Suomesta on ahkerasti tuhottu kaupunkien rakennushistoriaa ja luotu kuluttamiskeskeinen omistuslähtöinen rakennuskanta, jossa köyhyys on häpeä ja tavaralla saadaan aikaan arvokas identiteetti. Jako rikkaisiin ja köyhiin on tehty yhä näkyvämmäksi.
Kaupungin keskusta on yritys- ja yöelämän keskus. Se ei välttämättä ole työelämän kiihkein piste, mutta kaupungin keskusta on nimensä mukaisesti kaupungin tärkeän inhimillisen toiminnan oleellinen kokoontuma ja kerrostumien liittymä. Se on perinteisesti kaupankäynnin ja kohtaamisen paikka. Voisi ajatella että keskusta on näytön ja käytön paikka, näyttämisen, näyttäytymisen, näkymisen ja myymisen ja ostamisen, rahan liikkeen tulee näkyä. Kaupungin keskusta on tarkoituksellinen, merkityksellinen, päämäärällinen, itse päämäärä, mainos ja houkutus. Paikkana sen tarkoitus on kuvastaa kaupungin henkeä, saada ihmiset viihtymään ja tuntemaan ylpeyttä kaupungistaan sekä vieraat kiinnostumaan kaupungista kohteena. Mikä saa ihmiset viihtymään? Mikä on viihtymisen edellytys? Keskustan ilmeen on tarkoitus saada aikaan ketjureaktioita, jotka johtavat taloudelliseen hyvinvointiin, mikä ei ensisijaisesti tarkoita henkistä hyvinvointia vaan tietynlaista ehdotonta markkinavoimien luomaa jatkuvuutta ja pyörien vakaata pyörimistä, eteen- ja ylöspäin pyrkivää kehitystä ihmisistä huolimatta. Kaupungin keskusta paikkana on saavutus, joka on muotoutunut ajan kuluessa ja jota yhä muokataan tarkoituksellisesti rahan käyttöä varten. Hyvin usein autoilla on suuri merkitys kuinka keskusta muotoutuu ja mitä siellä tapahtuu. Autoilu ja ostaminen tapahtumina ovat päämuokkaajia. Tila keskeisellä paikalla on kalleinta juuri keskustassa, arvokasta, aktiivista, houkuttelevaa ja myyvää. Toimiva keskusta on huolletun, menevän, nykyaikaisen linjakas ja säilyttänyt historiallisen näköisyytensä. Keskusta on kaupallinen julkinen tila, jossa on periaatteessa lupa olla ja oleskella, mutta mieluten on toimitettava asioita, tultava, liikuttava ja kulutettava. Keskustasta löytyvät virastot, suihkulähteet, kahvilat ja menopaikat. Arkkitehtuuriin on käytetty voimavaroja ja kaunis keskusta on kaupungin aikakausien ja arvojen näyttämö jossa on lupa olla pömpöösi. Resursseja keskustarakentamiseen ja korjaukseen löytyy eri tavalla kuin lähiörakentamiseen. Parhaassa tapauksessa yksityiskohdat ja koristelu otetaan huomioon, jotta kuluttajan arkinäkymä hänen perustoimintoonsa kuluttamiseen olisi mahdollisimman siisti, arvokas ja huolettomanoloinen. Kukkaistutukset ja tapahtumat piristävät yleisilmettä, rahan liikettä ja antavat myönteisen, nuorekkaan ja energisen kuvan kaupungista. Huolenpito on merkityksellinen jatkuvuuden, empaattisuuden, hyvyyden ja elämänilon merkitsijä tarkoittaen että kaupunki on masinoitu yhteisö, joka on kiinnostunut asukkaittensa hyvinvoinnista ja seisoo antamansa kuvan takana.
Lähiöön verrattuna keskusta on poikkeamispaikka, näkymä, sulauma ja keräymä koko kaupungin väestöstä, paikka jossa jokainen käy.
Lähiöt ovat tarkentuneempia, rajautuneita ja yksityisiä lepopaikkoja, joissa kaupankäynti ja yleinen toiminta on vähäistä. Yksittäinen lähiö ei edusta koko kaupunkia vaan on osa kaupunkia. Keskusta ja lähiöt ovat liitoksissa toisiinsa, mutta poikkeavat ulkoisesti ja käyttötavaltaan toisistaan. Se, kuinka lähiöitä arvostetaan paikkoina on mielenkiintoisessa suhteessa keskustaan. Yleensä lähiöt, jotka ovat keskustan läheisyydessä ovat arvostetumpia kuin ne, jotka ovat kaukana. Oleminen keskustassa poikkeaa olemisesta lähiössä. Harvoin suomalaisessa lähiössä on suihkulähdettä tai puistoa. Keskusta on tarkasti valvottua aluetta vartijoineen ja kameroineen. Lähiössä valvontakameroita on varakkaimmilla alueilla, niissä joissa on jotakin menetettävää ja ostoskeskusten yhteydessä. Mitä rikkaampia ihmisiä sen enemmän valvontaa ja aitoa epäilyä.
Kaupunki on omaisuuden aitaus, omaisuuden luonnin tontti. Kaupungistuminen on alueen valloittamista, omaksi ottamista. Mistä pääsemme aiheeseen kenelle kaupunki kuuluu ja kuinka kaupungissa ollaan ja saa olla. Kaupungissa oleskeluun julkisella paikalla täytyy olla joku syy. Perusluterilainen ajatus että on oltava näkyvästi tuottelias ja työteliäs on myös edelleen hyvin moderni ja postmoderni. Tehostamme edelleen ja ne jotka eivät niin tee eivät tuota. Se näkyy heidän arvossaan ihmisinä. Heistä puhutaan syrjäytyneinä (siis ei syrjäytettyinä), puhutaan omasta viasta ja erittäin negatiivisessa mielessä ihmisistä passiivisina hyvinvointivaltion hyväksikäyttäjinä. Tuottamattomuus on maleksimista, uneksimista, tekemättömyyttä, työttömyyttä, turhanpanttina olemista, josta on syytä potea huonoa omaatuntoa. On totta, että ihminen on tekevä olento, joka ajattelee seuraavaa hetkeä, omaa tarkoitustaan, tekemisen merkitystä elämälleen ja mitä hänen on tehtävä parantaakseen asemaansa ja elämäänsä. Kuinka edetä elämässä ja mikä on tuo joku parempi mitä tavoitella. Kaupunki luo edellytykset nousta asemaan tekemällä työtä, verkottumalla eli suhteilla, olemalla aktiivinen näkyjä ja omistamalla. Samaan muottiin puristaminen voi olla ahdistava kokemus jos ajatusmaailma on tyystin erilainen kuin vallitseva ideologia, joka näkee kaiken saman putken läpi.
Syrjäytyminen on mielenkiintoinen termi, joka viittaa jonkun ulkopuolisuuteen, heikkouteen ja ahdinkoon, kenties vaarallisuuteen. Se ei tarkoita välttämättä oma-aloitteista ulkopuolisuutta, vaan yhteiskunnassa on tapahtunut jotakin, mihin kaikki eivät osaa tai kykene ottamaan osaa ja saamaan otetta, vastaamaan. Jotakin puuttuu ja muuttuu kovaa vauhtia. Eriarvoisuus ja epätasa-arvo ovat kaupunkien oleellinen osa, oleellinen osa henkistä kerroksellisuutta ja kaupunkikuvaa. Köyhyydestä poispäin pyrkiminen on syy kaupungin olemassaololle. Pyrkimys johonkin parempaan ja yritteliäisyys ovat leimallisia atribuutteja kaupungistumiselle, kaupungissa asumiselle. Maalla eletään hiljaisemmin on kaupunkilaisen näkemys, ollaan yhteisöllisempiä ja toisista pidetään huolta. Kaupungissa yksikköidytään ja eristäydytään, ollaan epäluuloisia eikä tunneta kadulla vastaan tulevaa. Kaupungissa ollaan enemmän peloissaan. On syytä, koska torilla voi saada turpaan ilman syytä.
Olla suojassa muurien sisäpuolella jossa on ruokaa ja apu lähellä hakee ideaa helpommasta elämästä. Maalaisuus on syrjässä olemista, mutta millaista syrjässä olemista kaupungissa on? Se voi olla hyvin avutonta, epätoivoista ja yksinäistä. Poissa kaupungista jossa on tohina meneillään ja jotakin mielenkiintoista jatkuvasti on kuin olisi jotakin vaille. Tarve saada huomiota, kuulla asioita ja nähdä jotakin uutta, täyttää uteliaisuutensa ja toteuttaa elämän riemunsa on osa kaupungin vetovoimaa. Syntyy ahdistustila kun jää jostakin tuosta vaille, siitä mitä muilla on. Vaillinaisuuteensa ripustautumisessa on jotakin naiivia ja se on edelleen meille leimallista ettemme helposti osaa muuttaa tapojamme ja ajatusmallejamme. Olemme riippuvaisia kaupungin hyvinvoinnista ja toimivuudesta ja hyvin riippuvaisia työstä, siitä että kaupungissa riittää palkallista työtä, niitä jotka maksavat palkkaa, jotta voimme kuulua kuluttavaan kaupunkiin.
Where am I when I am in here
Should I explain my confusion, how it is not normal behavior to say it out loud and wonder where am I and I am. Normality of anything, what is it all about other than creating an obedient indifferent mass of consuming people with similar goals in life. Why wouldn’t I know where I am? What is the problem? There is a surveillance camera on the ceiling. I bet it knows all. The simple thing is the easiness of where to be, where to head to, to know where to be. Place where I am reflects me. I chose it. I add something into it and it to me. I could be more precise about the place. One could write lengthy text on a place like a hall of a mall.
To be in a spot and know what the place is, is mostly self-evident. We know, we are aware. We cannot be lost. It is solid and proof of total guidance of constructed world around to place us. It is a mall, it is an armchair under an escalator next to a clothing store.
Next to something to find out, location and certainty and more importantly, others. I can name it, it exists. I can see it. It is a place more than what it is for, more than just something to visit and reasons why are we there.
The results of world having been conquered. Are you liking it?
What is especially sad when people who are politicians in the EU, salesmen, businessmen, journalists etc. discuss what Europe should do now as it is in continuous depression, they talk about industrial expansion, innovative technological conquering of markets, new electronic devises, growing of the GDP and how do we get this growth we much need and desire. How do we get growth? What is it in this self-centered world view that is so revolting is that there is nothing that is more precious than what we gain, what we make of it, to profit, to make the wealthier even more rich by exploiting the poor. Terror and devastation that has happened is happening in many African countries still. Blindness continues and we like to move on without much thinking about it. It is intolerable ignorance and indifference by governments and corporations in terms of making money out of misery of people and abusing natural resources as sucking blood with unstoppable thirst. There are severe catastrophic situations many countries have found themselves in without much hope getting out of these violent and horrible paths taken and acts of crimes committed.
This all is nothing new. The most devastating thing is that so little has changed and is changing. Natural resources lure crime, destitution and hopelessness make people desperate and cruel. Or is it greed that makes cruelty a never-ending way for humans?
http://en.wikipedia.org/wiki/Democratic_Republic_of_the_Congo#Belgian_Congo_.281908.E2.80.931960.29
”The new president had the support of the United States because of his staunch opposition to Communism, believing that his administration would serve as an effective counter to communist movements in Africa. A one-party system was established, and Mobutu declared himself head of state. He periodically held elections in which he was the only candidate. Although relative peace and stability were achieved, Mobutu’s government was guilty of severe human rights violations, political repression, a cult of personality and corruption. Corruption became so prevalent the term ”le mal Zairois” or ”Zaïrean Sickness”,[26] meaning gross corruption, theft and mismanagement, was coined, reportedly by Mobutu himself.[27] International aid, most often in the form of loans, enriched Mobutu while he allowed national infrastructure such as roads to deteriorate to as little as one-quarter of what had existed in 1960. Zaïre became a ”kleptocracy” as Mobutu and his associates embezzled government funds.”
”
This is my gun. I wish it was bigger. Experiment number 4.
instant bench
Society is afraid of loners, loners that it makes. They are seen as losers as we are divided into winners and losers. What is there to win depends on what we appreciate.
When you bully someone and that someone attacks you, it probably was not what you expected was it. I encourage people to learn to defend themselves. When somebody hits me, I hit back and it very possibly hurts. Still it is not to take a life as bullies want to do themselves. They are the extreme violators and in need of help.
Majakulttuurin tutkimus- ja keräysprojekti
Tarkoituksena on saada aikaan aktiivinen ja interaktiivinen lasten omaehtoisen kulttuurin kokoelma, kuvia majoista, suunnitelmista, tekemisestä ja ideoista. Kokonaiskuva kuin itsestään rakentuvasta kulttuurista suomalaisissa metsissä ja lähiöissä. Lähtökohtana on, että lapset itse myös kuvaavat majansa ja kenties kertovat niistä. Aikuisia ei täysin suljeta ulkopuolelle, joten kaikenikäiset ovat tervetulleita ottamaan osaa. Kuvia voi ottaa puhelimella, järjestelmäkameralla ja majasta voi lähettää skannatun piirustuksen. Jos haluaa tehdä majavideon sivustolle se olisi mahtavaa! Jos on olemassa majamusiikkia senkin voi virtuaalisille ilmoille kajauttaa. Täytyy muistaa, ettei kyse ole suorituksesta tai voittamisesta jossakin paremmuudessa vaan leikistä, keksimisestä, mielikuvitusmaailman mallintamisesta ja jakamisesta.
Projektin luonne on arkistomainen ja tallentava, mutta myös orgaaninen eli jos syntyy omia nettisivuja tai projekteja aiheeseen liittyen niin hyvä. Samalla se on oppimisprojekti kuinka kuvata maja, joka usein on metsän siimeksessä, ryhmätyön tulos ja vaikeasti hahmotettavissa. Mitä kuvassa näkyy ja mitä täytyy rajata pois. Mitä kuva kertoo, sen on tarkoitus kertoa? Millainen on hyvä ja mielenkiintoinen valo? Kuinka tehdä näkymättömästä näkyvä? Ja tietenkin antaa arvoa lasten loputtomalle luovuudelle ja innovatiivisuudelle sekä pohtia mitä majat ovat ja mistä ne syntyvät. Lisäksi vielä, onko tarpeen pohtia majan tarkoitusta, onko sen kuvitteellinen ja leikillinen tarkoitus sen määrä ja anti ja viekö liika pohtiminen asiasta jotakin tärkeää pois.
Tämä on yleishyödyllinen ja kokeellinen projekti. Kuten jo mainittu pääosassa ovat lapset ja heidän ideansa. Kiinnostavaa olisi kuulla mitä lapset itse ajattelevat majoja tehdessään, kuinka ne syntyvät ja mitä majoille tapahtuu, kuinka leikki sopii yhteen nykyhetken kanssa eli kuinka moderni maailma tulee mukaan leikkiin ja lasten ajatuksiin.
siouxhie@gmail.com
Know how the world works. It is not a pleasant sight. What are you going to do about it?
HD and the ability of seeing
Oil company silently poisoning indigenous people for decades with government permission in Peru.
Unreported World – Peru Blood and Oil
It has taken this long for government of Peru to start awareness and worry over environment in rainforest area. Though they have not been worried over health of indians living in the area where oil is being drilled. People who began to die mysteriously. Clearly corrupt justice system and unjust laws do not exist to protect ordinary poor people, but large crooked companies like Pluspetrol and the wealthy. Situation has been and remains the same and critical. Same old story continues as indigenous Peoples are oppressed and abused and do not profit from exploitation of natural resources. They remain exploited and killed. Weak governments help and support large companies to thrive for few to prosper. It is hard to believe Peru’s government of not having enough information about the situation. Indigenous people have been fighting against being poisoned by ill capitalist bastards for years.
”We know that there has been bad environmental behaviour by the company in the past because there were no regulations but also in the present because it’s not acting responsibly and it’s not giving the correct information about what’s happening in the zone,” Peru’s environment minister Manuel Pulgar-Vidal said of Pluspetrol to local media. http://www.theguardian.com/environment/2013/mar/26/peru-declares-environmental-emergency-rainforest

