Meet a naked vibrating man, to be an inconsiderable prick and float. Take part in an orgy, routine penetration, make love, moan, hold your feet in the water, move your feet, have a drink, have another drink, have a tan, put sun lotion on, jump in the water, splash the water, play in water, smoke a cigarette, watch the sun, lie on a towel and watch the sky, watch swimmers, watch clouds, watch people have sex in the night. Make a movie with your phone. Dance holding your phone.
Kiinnostavaa on, kuinka ajattelemme, että kaukana on aarre. Toki, kaukana on monia aarteita. Tuo haave kaukaisuudesta voi olla niin sokeuttava, ettei näe lähelleen. Tuo ajatus kaukaisesta paremmasta on kenties ainoa asia, joka on jännittävä, hehkuva, arvokas ja jotakin parempaa, aina vain parempaa, joka on saavutettava tullakseen paremmaksi itse. On löydettävä aarre, kokemus, joka on tavoittelemisen arvoinen ja vaikea saavuttaa, verrattavissa voittoon ja paremmuuteen, jotta voimme asettaa itsemme jakkaralle, jotta voimme verrata hyvillä mielin toisiin itseämme. Kaukaisuudessa on tulevaisuus, kuva, aurinko, lämpö, avaruus, aika, sankaruus, ikä, palkinto, vauhti, löytäminen ja saavuttaminen.
Minne lähtisimme? Minne haaveilemme pääsevämme, on kertomus omasta kyvystämme, tai kykenemättömyydestämme, nähdä, mikä on tärkeää. Tavoitteemme ja tekomme tavoitellessamme paikkaa ovat tärkeässä osassa, kun arvioimme ihmisyyttämme, ja miksi tuo tavoittelemamme on tavoittelemisen arvoista ja kuinka tavoittelemisemme suoritamme.
Kun jonkin oleellisesti tärkeän päälle on kasattava asioita, koska emme näe sitä oleellista. Asioita, jotka ovat hetken kiinnostavia, ohikiitäviä fragmentteja ja todisteita mahtavuudestamme joka meni jo, haluttavia kunnes tulee jotakin uutta yhtenään. Kuinka asetamme haaveemme itsellemme ja toisille on peruspatologiaa, mielemme on kehomme, kehomme on mielemme, jota joko suostumme tutkimaan ja hyväksymään, tai sitten emme. Se voi olla fyysisen vaillinaisuuden ja mentaalisen vamman peittelemistä ja kieltämistä, luuloa vaillinaisuudesta ja puutteellisuudesta johtuvaa halua johonkin muuhun. Fyysinen vaillinaisuus ja mentaaliset vammat ovat niin jokapäiväisiä, jokaisen omia, yhteiskunnan rakennuspalikoita, osistamme rakentamamme kasa on romahtamaisillaan ja ehkä jo romahtanut yhä uudelleen ja yritämme paikkailla, vaikka se romahtaa kun kiipeämme ja kasaamme päälle uutta.
Matkatkaamme mieliimme, siihen melko lähelle, hyvin mutkaiselle tielle ja sokkeloiselle käytävälle, jossa on monia kerroksia, kuiluja, torneja ja vaarallisen näköisiä portaikkoja niin monia, ettei niitä itsekseen oikein tahdo löytää, saati tohdi löytöretkeilemään. Sieltä saattaa löytyä prinsessa, jonka haluja on mahdoton toteuttaa. Oma itse voi olla pelottavin ja paras löytö kohdata. Pelottava etenkin, kun kohtaaminen on tehtävä jonkun toisen kanssa. Toisen, joka kohtaa sinut sellaisena, kuin olet eikä katoa, vaikka et ole prinsessa.
Älä pelkää/Don’t be afraid, photocut on wall, 2012
The experience of growing up as a girl is important in becoming a woman, it’s defining. Not only the body parts that you’ll have tell of sex, but female is not a feeling nor an idea that can be artificially built. To have a vagina is not the only thing to have to be female, if it was so simple as operating the outer sexual organs you to change your sex, we’d be very simple organisms indeed and simplicity and functionality is what we as modern humans aim at. We do look at others as appearances and make judgments based on what we see. But we are simple even the thought of it is repulsive. We are very complex (never forget) and that complexity makes us human and beautifully unique on this planet. This is one reason I defend women’s right to be called women not menstruators or bleeders or what other horrid names men have invented to wipe women’s rights and our significance as humans, creators and caretakers out. Mother is much more than just a birthing person. To simplify a person via the act of giving birth, what is that? What motivation there is to simplify a person? They are never good. That is a tale from dystopian world where women are birthing people and that is their sole purpose. What happens via and in women’s bodies is via this new speech making women instrumental, like technicality talk and women should accept it. It is pure objectification as is all plastic surgery and imitation of women, ultra femininity as it is called at its most extremist, a fetish making the doll woman an ideal and call her beautiful is what she wants to hear.
To silence women for speaking out against this nonsense and body fascism, I don’t find it any different from chauvinism, traditionalism and misogyny. It is regressive and abusive. Boycotting women who defend girls’ and women’s rights is the same old and to have this forced upon is to belittle our voices, bodies and minds. Our need for our spaces, safety, our reasoning to be heard and our experiences as more than just bodies are important, they are fought rights and must be protected because they are not self-evident. To be a woman is not celebrated by terms such as cervix-havers and chest-feeders,breast-feeders, it is humiliating to hear females become their body parts only. It is resentful and ugly to even have this kind of fight in contemporary world. Mind you freedom of speech and opinion. I don’t accept delusions for facts and forcing this new ’education’ on all of us isn’t freedom. It is infantile and vengeful.
As I have experienced it, to be a girl is very different than being a boy. Boys did more exciting things and at some point I was not allowed to participate anymore as I aged out growing breasts and stuff. Boys and girls bully each other which is normal, girls are also sexually harassed by adults. The differences between sexes exist to large extent and massively so, that to minimize it, is foolish and untruthful, like white working class girls’ experiences can be more violent and abusive still in today’s world and nobody notices. Something easily accessible and to discard. When you have no money, you do not have power. Girls are cruel against other girls too. I suppose it is a way of competition and something go through. To be different is the worst thing, but what can you do, adapt or perish? Neither is an option. A girl must be very careful and learn it, it is a tightrope on which a girl learns to balance. One has to learn that you can be groped in broad daylight in the middle of a school yard and that is fun for boys, they do it in groups. They continue this to adulthood and think women don’t know. Some don’t. Grouping is important for most humans, see tribalism. To me it is a sign of weakness, but a group is powerful even (especially) in stupidity. That you can be stalked, you will be checked up as long as you look alright for males by the appearance, pedigree, inheritance, that is all that matters, how you can benefit them. You will be measured by your looks always, that never ends. Your intelligence is under constant scrutiny. It is a way to use power over you, that never ends. Testing you never ends. So how does a girl become empowered? For me the number one thing has been education, the only thing since looks is not that interesting to me in a person, for others it is probably the most interesting thing, as a girl I was shook by this: I am my body and that should empower me. To be beautiful is everything and nothing. So what is me? Who is this person and what is she to become?
Like today you are your body and that is it, it is your measure, it is a message. You become you when you can fix things that bother you in your body. Why things bother people is because of other people. Everything in your body is noticed, cellulite, fat, wrinkles, legs, hips, ass, thighs, lips, hair, neck, skin, breasts, smells, calves, nose and body hair. You can disturb all this by doing the opposite. Freak people out, it is easy for a girl. We should follow instructions and when we don’t we stick out.
As a girl I was more scared and timid, also I was looked at in a different kind of way like I had less potential and I was less important. I guess I had that scared look on my face which made it even worse, me an easy target. So, don’t be scared or don’t show it. We are still animals. And learn to question everything, especially the authority. They don’t like, it is reason enough. To be liked is not a sufficient aim in life. When they find out your potential, the reactions can be primitive. Equality talk is often just that, talk.
Finding potential where there isn’t any, yeah it’s a dead-end, as is pleasing everyone .
Loppuuko tylsyys, kun kaikilla on yhtä tylsää vai kuolevatko kaikki tylsyyteen?
2021
Kun on tylsää, nykyihmisen keino on viihdyttää itseään monin eri tavoin, keinoin, jotka joku muu on keksinyt ja tuonut valmiina käytettäväksi: näin viihdyt, näin elät, näin tuotat iloa elämääsi. Sitä menee helposti luuppiin eikä pääse sieltä pois. Mene johonkin vimpaimeen pyörimään ja sitten viihdyt siinä olotilassa ja voit kertoa muille tehneesi näin, olet liikkeessä, sinulle tapahtuu asioita, olet harrastanut ryhmäseksiä ja masennuit. Aivan kuin ilman viihdettä ja yhä kovempia ärsykkeitä meitä ei enää olisi tai elämästään menettää paljon ilman, ei jopa osaa elää, tuntea elävänsä tms, jos ei tee koko ajan jotakin tai kuten kaikki muut ja jää paitsioon eli syrjään. Syrjä on nykyään huono paikka. Kun viihteen ja mielihyvän ottaa pois, mitä jää jäljelle ja mitä tehdä eli mitä meillä lopulta on, kun poistetaan mukavuudet ja helpot ratkaisut? Kun kuuntelee ihmisten puheita, he usein ja paljon puhuvat itsestään ja että ei elä, ellei tee tiettyjä asioita jatkuvasti ja sitten kuulee litanian, mitä on tehty, että on päässyt irti arjesta. Naistenlehtipuhe on niin tavattoman normaalia, että pidättelen oksennusta. Tämä on vertailutapa ja uusi hierarkia, elämyksellisyys ja sen jatkuvuus että irtiotto, joka on eräänlainen voitto, koska arki on raskasta, mutta arkikin on oltava olemassa, koska sekin on vertailukohta. Jo pari viikkoa tekemättä mitään erikoista, tuo ihmiselle tunteen elämän valumisesta hukkaan, valtavasta eristäytymisestä ja tätä minultakin tiedustellaan usein, koska taiteilijan elämä voi näyttää tylsältä sellaiselle, joka ei ymmärrä, mikä siinä on se juttu tai onko yhtään mitään mieltä tehdä jotakin, mikä ei kiinnosta oikeastaan ketään, tai kuvittelee taiteilijoiden elävän kuten kollegansa MontMartrella, mikä on itsessään jo käsittämättömän tylsä ajatus, ei MontMartre vaan, ettei kuva taiteilijasta ole kehittynyt tässä ajassa. Kun olen näin eri planeetalta, voin kertoa, että asun kaapissa enkä ole lähtenyt sieltä 47 vuoteen, koska en ole halunnut ja ihmiset ottavat sen aivan todesta, melkeinpä en osaa edes puhua. Siksi ja siitä syystä olen niin kummallinen ja tykkään sanoa, mitä ajattelen. Autistinen ajatus minusta on sinänsä herkullinen, koska ihmiset mielellään katsovat toista alaspäin ja antavat ohjeita. Sitten he ryhtyvät kertomaan minulle, mitä kaikkea minun kannattaa kokeilla, kuten potkulautailua ja ulkomaanmatkailua, koska olen niin eristäytynyt. Aivan todella, tylsyys alkaa juuri siitä, kun annetaan ohjeita, mitä minun tai kenen tahansa tulisi tehdä, että maailma avartuisi ja nauttisimme nykymaailmasta. Käytkö baarissa? En. Minua hyvin vähän kiinnostaa, mitä nykyihminen ajattelee ja tekee, koska se on yleensä tylsää yhtä ja samaa toistoa siitä, mitä nykyihminen tekee. Tylsintä on ollut seurata, miten heikosti eristyksissä olevat ihmiset pystyvät olemaan itsensä kanssa. Yksinäisyys, älä tule mulle puhumaan yksinäisyydestä. Sähän just kehuit, miten paljon sulla on kavereita. Mikä on tylsyyden määrä, mikä maailmassa vallitsee ja joka täytyy poistaa väkisin?
Maailma on outo ja taiteilija on uhka, koska hän elää ja tekee eri tavalla, että se näyttää ei-elämältä, elämän vastaiselta, elämän hyljeksinnältä. Aivan sama. Kliseinen pyörre, jossa pitäisi pyöriä mukana, on myös taidesysteemin ongelma. Fakkiutunut tapa ajatella taiteen esittämisestä tosin hiukan murtui koronan johdosta ja saa nähdä mitä tarvitsee tapahtua, jotta tapa ajatella nykytaiteesta kokisi järistyksen. Voi olla, kun se ei kiinnosta katsojia, jotakin muuttuu ja kaikki lopulta viihteellistyy. Outoa.
You do not have power I am nothing. I have nothing. I come from nothing. I know nothing. I was born yesterday. Tomorrow I will be born yesterday. This is something I struggle to understand. I am defined by others. I can’t define myself. I do not understand. I am so young. I am so silent. Wet behind my ears, naked in front of everybody, puzzled. Reason for my existence is this: act childlike, be helpless, speak with soft voice, smile, be kind. Don’t have lots of sex with men, don’t think you can have lots of sex with men, but be willing. Don’t show your pain, don’t talk about your pain. Tell what has happened to you, don’t tell what has happened to you. Don’t wander around, don’t look for knowledge, don’t think you have got talent, don’t think you are special, don’t think you are rational.
What is a proper laughter for women? Hold your hand in front of your mouth? Be timid. Women shouldn’t laugh loudly like hyenas, like monkeys, like donkeys even though they are subhuman. Don’t look untended, don’t look unfinished even though you are unfinished. Don’t lift heavy objects, don’t do dirty work, don’t do men’s work, you are not capable. Don’t wear revealing clothing, but be naked, because you are, we see you.
Don’t be better than men, keep your composure, keep calm, keep the look, keep smiling. Don’t speak up, don’t speak out. Don’t speak against, don’t contradict. Don’t show long face, don’t show discontent, don’t complain, criticize, but not too much, we don’t want to hear it. Don’t swear, don’t act manly, don’t walk manly, don’t sit manly. Don’t get drunk. Don’t be humorless, don’t be uptight, don’t disagree, don’t be a bitch. Don’t think you have power.
Lauseita tyhjille paikoille, joita en osaa nimetä, mutta on tarve sanoa. Jonkun vaikean pukeminen, pimeän tuleminen.
Kengät, lila hiertymä kantapäässä, en kauas niillä kävele. Kävelin sukkasillani sen jälkeen, kun hylkäsin roistomaiset kenkäni, kun hylkäsin kaupungin tältä illalta, katsoin kaunista lausetta puhelimeni muistissa: muista rakkaus, älä unohda, ja Neuvostoliittoon tai ego, siinäpä lapsekkuus, käymme ympyrää. Naureskelin itsekseni. Miksi unohtaisin. Olenko keskittynyt vain itseeni? Koen onnistumista joka päivä. Joka päivä jotakin uutta tulee vastaani. Jos joku epäonnistuu ymmärtämään minut väärin, se on hänen ongelmansa. Täytyy luopua, joten riisuin kengät, kävellä pois märissä sukissa, saada aikaan uusi alku aikaisesta valosta, väsyneistä silmistä, jokaista lihasta kolottaa, jalkapohjiin sattuu.
Liikennevaloissa joku nainen yritti seivästää minut sateenvarjolla. Se oli kuin tanssia, hän otti pyörähteleviä tanssiaskeleita sateensuoja partnerinaan. Hän näytti perin onnelliselta ja vieressä seisovat nauroivat. Hän ei huomannut minua, joten tapon kohteena en ollut minä, vaan ehkä ilma. Hän leijui kuin teatterissa mitäänhuomaamaton ilme kasvoillaan. Menin syrjäisemmälle tielle, jossa ei ollut valoja. Kaivoin kassistani päärynän. Olenkohan nyt liian melankolinen, sinne aina menen, pellolle, pusikon viertä. Miksi paikka vieressä on negatiivinen. Passiivinen hiljaa hengittäminen ja katseleminen. Paikka tuo tuolla jossain. Varjo vetää puoleensa, piilo, josta näkee tarkemmin, mutta minua ei. Lauseet liittyvät tänään hatarasti toisiinsa, minä liityn tähän varjoon, joka on päälläni. Katkaisin viitteet saksillani ja kohta piirrän uusia.
Majakollektiivi Timanttimetsä 