Hyllyyn poimittu linnunpesä tönöttää kuin avoin puukupu, avoin puu, mikä muoto toiseksi ylimmällä hyllyllä, molemmat ovat imeneet sadetta
ja kupruilevat ulos valmistetusta.
Samanväriset, hylly ja pää, jätetty ja pudonnut, homehtunut. Kuten koivut ja taivas, sumuhattara, kaunein harmaa raita, hempeä
tummia suortuvia sortuvia tippuu
räksähtänyttä talvista kaarnaa.
Istuin puupenkillä, söin 2 litraa puolukoita muovipussista, ne värjäsivät sormeni, nuolin
niitä
kostealla penkillä puolukan väriä,
olin aidan takana missä ajellun nurmikon pienet luut kasvavat vielä umpeen,
ennen pakkasia.